Viime viikon sosiologipäivillä järjestetyssä Kulutusyhteiskunnan kestävät käytännöt työryhmässä käytiin erinomaisia keskusteluja. Alustusten teemat olivat moninaisia: luonnossa nukkumisen käytännöistä vihreään kuluttamiseen, poronhoidon ja moottorikelkkojen yhteisevoluutioon ja teknologiatarinoihin 1900-luvun kodeista.
Yhteisöllistä kuluttamista käsiteltiin oman alustukseni lisäksi myös Pekka Mäkelän esittelemässä emansipatorisessa näkökulmassa ostovoiman ja hyödykkeiden käyttöön. Mäkelä nostii esiin ajatuksen tuotteiden tarjouman laajentamisesta yhteis-, rinkkais- ja peräkkäiskäytön suuntaan. Olisiko aika ottaa innovoinnin kohteiksi tuotteiden sijaan käyttö? Mäkelän mukaan käyttöoikeuden ja omistusoikeuden vapaaehtoinen eriyttäminen käyttöasteen nostamiseksi edellyttää kuitenkin, mahdollistuakseen ja skaalautuakseen, ihmissuhteiden muutosta.
Työryhmään osallistui myös Vesa-Matti Lahti, jonka kokoontumista edeltävänä päivänä julkaistu blogaus povaa yhteiskulutuksen mullistavan talouden.
Tässä joitakin keskeisiä ajatuksia minun esityksestäni, joka lähestyi samoja teemoja Aalto-yhteisön Kassi-vaihtopalvelua koskevan tutkimuksemme pohjalta:
Vaihtotoimintaan osallistumista paikallisyhteisössä rohkaisevia tekijöitä ovat toiminnan mielekkyys ja palkitsevuus – sekä vaihtotoiminnan edellyttämä luottamus omaan yhteisöön:
- Osallistuminen koetaan hauskaksi ja auttaminen koetaan palkitsevaksi
- Palvelu sopii yhteen omien arvojen kanssa (kestävä kuluttaminen, yhteisöllisyys, ‘kapuloiden laittaminen kapitalismin rattaisiin‘)
- Palvelun paikallisuus kannustaa: omaan yhteisöön voi luottaa ja sen sisällä on helpompi toimia
Osallistumista ehkäisevät tekijät sen sijaan liittyvät pitkälti vaihtotoiminnan periaatteiden vierauteen ja uudenlaiseen toimintaan osallistumisen aiheuttamiin epävarmuuden tunteisiin:
- Tuntemattomien ihmisten kanssa tapahtuvaa vaihtoa koskevat käytännöt ovat tuntemattomia tai vieraita.
- Käytettävissä on vähän esimerkkejä siitä, miten muut ovat osallistuneet vaihtotoimintaan ja mitä siitä on heille seurannut.
- Uudenlaiseen toimintaan osallistuminen tuntuu vaivalloiselta ja vähän vaivaannuttavaltakin.
Lyhyesti, vaihtotoimintaan osallistumisen aloittamista jarruttaa epävarmuus siitä, miten homma toimii. Vaihtotoimintaa kehystävät sosiaaliset käytännöt ovat suurempi haaste kuin palvelun (tekninen) käyttö. Haastattelemiamme Kassi-palvelun käyttäjiä ihmetytti esimerkiksi:
- Mikä on “oikea tapa” käyttää palvelua?
- Miten vaihdon vaatima kasvokkainen tapaaminen saadaan sovittua jouhevasti? Miten tapaamisessa tulee toimia?
- Mitä voisi itse tarjota yhteisölle?
Vastavuoroisuusodotus on vahvasti läsnä haastateltavien kuvauksissa lähiyhteisössä tapahtuvasta vaihtotoiminnasta:
- Monet vierastavat avun pyytämistä palvelussa eivätkä halua pyytää muilta mitään ainakaan ennen kuin ovat itse voineet tarjota toisille jotain.
- Palveluksen tai tavaran vastaanottaminen voi tuntua vaikealta silloinkin, kun toinen käyttäjä on tarjonnut sitä omaehtoisesti, pyytämättä.
- Kiitollisuudenvelan välttäminen koetaan tärkeäksi.
Rajapinta 