Neljä asiaa, jotka tekevät jakamistalouteen osallistumisen vaikeaksi

Huhtikuun lopussa Itävallassa järjestetyn Open Commons Kongressin teemana oli tänä vuonna (vapaasti suomentaen) jakaminen yksilöllistyneessä yhteiskunnassa.

Minut kutsuttiin mukaan puhumaan jakamistaloudesta ja siitä, mikä voi tehdä siihen osallistumisen hankalaksi (jollei jopa mahdottomaksi). Viime vuosina tehtyjä tutkimuksia kokoava esitykseni, Challenges to Participation in the Sharing Economy, tarkasteli aihetta keskittyen rahallista ja rahatonta vertaisvaihtoa (peer-to-peer exchange) tukevien palveluiden liepeillä tapahtuvaan sosiaalisiin vuorovaikutukseen.

Keskeisenä lähtökohtana korostin sitä, että tällainen vaihtotoiminta pitää sisällään sekä verkossa että kasvokkain tapahtuvaa toimintaa ja siihen liittyy tyypillisesti aineellisia resursseja, kuten tiloja tai tavaroita. Toiseksi, kun jakamistaloutta tarkastellaan yksilöiden tasolla, sosiaaliset ja taloudelliset syyt osallistua eivät ole toisensa poissulkevia, vaan pikemminkin ne kietoutuvat toisiinsa. Mahdollisuus säästää tai tienata rahaa voi antaa kipinän kokeilla uutta palvelua, mutta pidempiaikaista osallistumista auttaa, jos toiminta tuntuu myös sosiaalisesti mielekkäältä ja mieluisalta.

Esitykseni listaa neljä asiaa, jotka vaikuttavat jakamistalouteen osallistumiseen:

1. Pelko kiitollisuudenvelkaan jäämisestä voi jarruttaa osallistumista: Usein keskitytään pohtimaan, miten voidaan parhaiten suojautua hyväksikäytöltä ja vapaamatkustajilta. Kannattaa ottaa huomioon kolikon toinenkin puoli.

2. Pelkkä into osallistua ei aina riitä: Moneen vertaisvaihtopalveluun ei pääse käsiksi ilman luottokorttia ja älypuhelinta. Jos näihin ei ole varaa tai mahdollisuutta, innostus yksin ei mahdollista osallistumista. Rahattomassakin vaihdossa osallistumisen voi estää jokin käytännöllinen syy, kuten ajanpuute, jonka takia riskialttiimpia vaihtoja varten vaadittavaa luottamusta ei pääse muodostumaan vaihtoyhteisön jäsenten välille. Kun mietitään, mikseivät yksilöt lähde mukaan toimintaan, kannattaa syitä siis hakea myös olosuhteista.

3. Osallistuminen ei tapahdu tyhjiössä: Jakamistalouden piirissä tapahtuva vaihtotoiminta vaikuttaa usein muihinkin kuin vain aktiivisessa roolissa (ja omasta halustaan) mukana oleviin. Jos asuinkumppani ei halua majoittaa Airbnb-vieraita, tai naapurit valittavat tuntemattomien turistien virrasta rappukäytävässä, heidän näkemyksensä vaikuttavat yksilön osallistumismahdollisuuksiin.

4. Jakamistalouden piirissä esiintyy myös suoranaista syrjintää. Syrjivien tekojen taustalla on usein taipumuksemme hakeutua itseämme muistuttavien ihmisten seuraan sekä erilaisiin ryhmiin liittämämme stereotypiat.

(Open Commons Kongressin sivuilta löytyy myös videonauhoite esityksestä.)

Seuraa joukkoa!

Follow the Crowd -blogissa julkaistaan näinä viikkoina päivittäin tietoa tuoreista tutkimuksista, jotka liikkuvat ihmisten, koneiden, yhteisöjen ja organisaatioiden rajapinnoilla. Valokeilassa ovat tällä hetkellä erityisesti helmikuun lopussa järjestettävässä CSCW-konferenssissa esiteltävät paperit.

Joukon jatkeena eilen julkaistiin lyhyt kirjoitus meidän kiitollisuudenvelan neuvottelua koskevasta Sharetribe-tutkimuksestamme. Kannattaa kurkata jutut myös esimerkiksi Etsyn luovasta kulttuurista ja joukkotyön tulevaisuudesta.

Yhteisöllinen kuluttaminen edellyttää ihmissuhteiden muutosta

Viime viikon sosiologipäivillä järjestetyssä Kulutusyhteiskunnan kestävät käytännöt työryhmässä käytiin erinomaisia keskusteluja. Alustusten teemat olivat moninaisia: luonnossa nukkumisen käytännöistä vihreään kuluttamiseen, poronhoidon ja moottorikelkkojen yhteisevoluutioon ja teknologiatarinoihin 1900-luvun kodeista.

Yhteisöllistä kuluttamista käsiteltiin oman alustukseni lisäksi myös Pekka Mäkelän esittelemässä emansipatorisessa näkökulmassa ostovoiman ja hyödykkeiden käyttöön. Mäkelä nostii esiin ajatuksen tuotteiden tarjouman laajentamisesta yhteis-, rinkkais- ja peräkkäiskäytön suuntaan. Olisiko aika ottaa innovoinnin kohteiksi tuotteiden sijaan käyttö? Mäkelän mukaan käyttöoikeuden ja omistusoikeuden vapaaehtoinen eriyttäminen käyttöasteen nostamiseksi edellyttää kuitenkin, mahdollistuakseen ja skaalautuakseen, ihmissuhteiden muutosta.

Työryhmään osallistui myös Vesa-Matti Lahti, jonka kokoontumista edeltävänä päivänä julkaistu blogaus povaa yhteiskulutuksen mullistavan talouden.

Tässä joitakin keskeisiä ajatuksia minun esityksestäni, joka lähestyi samoja teemoja Aalto-yhteisön Kassi-vaihtopalvelua koskevan tutkimuksemme pohjalta:

Vaihtotoimintaan osallistumista paikallisyhteisössä rohkaisevia tekijöitä ovat toiminnan mielekkyys ja palkitsevuus – sekä vaihtotoiminnan edellyttämä luottamus omaan yhteisöön:

  1. Osallistuminen koetaan hauskaksi ja auttaminen koetaan palkitsevaksi
  2. Palvelu sopii yhteen omien arvojen kanssa (kestävä kuluttaminen, yhteisöllisyys, ‘kapuloiden laittaminen kapitalismin rattaisiin‘)
  3. Palvelun paikallisuus kannustaa: omaan yhteisöön voi luottaa ja sen sisällä on helpompi toimia

Osallistumista ehkäisevät tekijät sen sijaan liittyvät pitkälti vaihtotoiminnan periaatteiden vierauteen ja uudenlaiseen toimintaan osallistumisen aiheuttamiin epävarmuuden tunteisiin: 

  1. Tuntemattomien ihmisten kanssa tapahtuvaa vaihtoa koskevat käytännöt ovat tuntemattomia tai vieraita.
  2. Käytettävissä on vähän esimerkkejä siitä, miten muut ovat osallistuneet vaihtotoimintaan ja mitä siitä on heille seurannut.
  3. Uudenlaiseen toimintaan osallistuminen tuntuu vaivalloiselta ja vähän vaivaannuttavaltakin.

Lyhyesti, vaihtotoimintaan osallistumisen aloittamista jarruttaa epävarmuus siitä, miten homma toimii. Vaihtotoimintaa kehystävät sosiaaliset käytännöt ovat suurempi haaste kuin palvelun (tekninen) käyttö. Haastattelemiamme Kassi-palvelun käyttäjiä ihmetytti esimerkiksi:

  • Mikä on “oikea tapa” käyttää palvelua?
  • Miten vaihdon vaatima kasvokkainen tapaaminen saadaan sovittua jouhevasti? Miten tapaamisessa tulee toimia?
  • Mitä voisi itse tarjota yhteisölle?

Vastavuoroisuusodotus on vahvasti läsnä haastateltavien kuvauksissa lähiyhteisössä tapahtuvasta vaihtotoiminnasta:

  • Monet vierastavat avun pyytämistä palvelussa eivätkä halua pyytää muilta mitään ainakaan ennen kuin ovat itse voineet tarjota toisille jotain.
  • Palveluksen tai tavaran vastaanottaminen voi tuntua vaikealta silloinkin, kun toinen käyttäjä on tarjonnut sitä omaehtoisesti, pyytämättä.
  • Kiitollisuudenvelan välttäminen koetaan tärkeäksi.
Vastavuoroisuuden korostuminen ja kiitollisuuden velan karsastaminen ovat erittäin mielenkiintoisia löydöksiä, sillä tyypillisesti vaihtopalveluista puhuttaessa keskitytään huolestumaan vapaamatkustavista tai huijaavista käyttäjistä. Meidän tutkimustemme perusteella vaihtotoiminnan eloisuutta jarruttaa välillä kuitenkin kolikon toinen puoli: osallistujien pelko vaikuttaa muiden mielestä ahneelta tai itsekkäältä sekä haluttomuus kokea jäävänsä kiitollisuudenvelkaan.