Koronavirus ja numeroiden tenho

https://www.flickr.com/photos/k0rry/8216995942/
(cc) Korry Benneth Flickr

Maailma on päätynyt poikkeustilaan uuden koronaviruksen vuoksi. Sen vaikutukset heijastuvat myös digitaaliseen arkeen ennennäkemättömällä tavalla. Digitaalisessa viestinnässä näkyy paitsi kansalaisten huoli, myös tarve järkeistää kriisiä numeroiden ja tilastojen avulla.

Keskeinen strategia globaalissa viranomaisviestinnässä on ollut epidemiatilanteeseen liittyvien numeroiden julkaiseminen: montako tartuntaa todettu, montako kuollutta, montako parantunutta. Samaan aikaan on alkanut käydä selväksi ja väistämättömäksi, että terveydenhuoltojärjestelmän haaviin osuu vain osa tartunnoista. Virusta löytyy myös täysin oireettomilta (esim. tutkimukset Hollannissa ja muualla) ja toisaalta monet tartunnan saaneet ovat vähäoireisia eivätkä siksi päädy hakeutumaan hoitoon.

Numeroiden julkaisu, niiden visualisointi kartalle ja kuvaajien piirtäminen on tärkeä ja luonteva tapa paitsi seurata epidemiaa, myös luoda kuvaa siitä, että tilanne on hallinnassa. Tätä toisintavat yhtä lailla niin viranomaiset, media kuin kansalaisetkin.

Lukuisat yhteiskuntatietelijät ovat kirjoittaneet numeroiden ja niihin perustuvan datan merkityksestä arjen ja yhteiskunnan hallinnassa, organisoitumisessa ja viestinnässä. Esimerkiksi tieteenhistorioitsija Theodore Porter [1] kirjoittaa luottamuksesta numeroihin yhteiskunnallisena käytänteenä, joilla rakennetaan objektiivisuutta ja puolueettomuutta. Samalla mittaukset ovat performatiivisia, rakentavia: ne luovat yhteiskuntaa, jota mitataan. Tämä pätee erityisesti esimerkiksi väestötiedon ja taloudellisen tiedon tuottamiseen [2]. Tieteenfilosofi Ian Hacking [3] kirjoittaa kriittisesti numerofetissistä: numeroita kerätään vain koska voidaan, mutta siitä huolimatta niitä aletaan käyttää ongelmanratkaisun välineenä.

Koronaviruksen tapauksessa lukuja käytetään helposti myös maiden ja alueiden keskinäiseen vertailuun. Sosiologi David Beer [4] muistuttaakin numeroiden usein kehystyvän paitsi havaintojen luokitteluun, myös kilpailuun kapitalismissa. Tässä tapauksessa kilpailu on kenties sitä, kuka maa pystyy parhaiten estämään taudin leviämistä. Mittaustavat kuitenkin vaihtelevat maittain ja ajankohdittain, mikä hankaloittaa vertailujen tekemistä. Reunaehdoista huolimatta numerot helposti alkavat elää omaa elämäänsä: karkaavat alkuperäisestä kontekstista ja tehokkaasti piilottavat sen, miten niitä on tuotettu.

Kiinnostavinta viime päivien verkkojulkisuudessa ovat olleet erilaiset rogue-tilastot, laskelmat ja kuvaajat, joilla erilaiset kansalaisyhteiskunnan toimijat ovat pyrkineet haastamaan virallista tilannekuvaa ja viranomaisten toimenpiteitä. Sekä suomenkielisessä että kansainvälisessä sosiaalisessa mediassa on tullut vastaan lukuisia twiittajia ja bloggaajia, jotka pyörittävät omia laskelmiaan siitä millä käyrällä koronatartuntojen kanssa mennään, montako kuollutta meillä on pääsiäiseen mennessä ja miten rajoituskeinot toimivat.

Nämä viestit ovat vakuuttavia ja vetoavia, vaikuttavat asiantuntevalta ja niitä jaetaan helposti. Viestit rakentavat teknologian taianomaisuuden ja suurten lupausten päälle [5,6], mikä tekee niistä pelottavan tehokkaita. Maallikko harvoin uskaltaa epäillä tai väittää vastaan tilastoille ja mallinnuksille.

Sama logiikka on toki läsnä viranomaisviestinnässä ja tieteellisessä viestinnässä, mutta ainakin tietoa tuottavilla tahoilla on takanaan ymmärrys epidemioiden luonteesta ja käytössään kansainvälisessä yhteistyössä valmistellut data ja vertaisarvioituun tutkimukseen perustuvat mallit. On vähän syitä olettaa, että maallikko pystyisi ajattelemaan tai löytämään jotakin sellaista, mitä asiantuntijat eivät. Tällaisessa tilanteessa myös tieto ja tilannekuva muuttuvat koko ajan, ja tuorein tieto on todennäköisesti juuri viranomaisten saatavilla.

Ehkä tässä tilanteessa olisi parasta siis jättää numerot ja visualisoinnit asiantuntijoille. Tämän ehdotuksen ovat muutkin verkossa jo esittäneet hieman suorasanaisemmin:


Disclaimer:
Koska verkkokeskustelu käy tällä hetkellä kuumana, todettakoon vielä että en ole itsekään epidemologi vaan verkkoviestinnän ja teknologian tutkija. En siis tällä kirjoituksella kritisoi viranomaisten tekemää tapausten seurantaa tai seurantatapoja, vaan huomioin yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta yleisemmin kiinnostavaa numeroiden ja tilastojen käyttötapaa globaalin kriisin keskellä.

Kirjallisuutta;
[1] Porter, T. M. (1995). Trust in Numbers: The Pursuit of Objectivity in Science and Public Life. Princeton: Princeton University Press. https://doi.org/10.1017/CBO9781107415324.004

[2] MacKenzie, D., Muniesa, F., & Siu, L. (2007). Do Economists Make Markets? On the Performativity of Economics. Princeton and Oxford: Princeton University Press.
[3] Hacking I. (1990) The Taming of Chance. Cambridge: Cambridge University Press.
[4] Beer, D. (2016). Metric power. Metric Power. https://doi.org/10.1057/978-1-137-55649-3
[5] Beer, D. (2019). The Data Gaze: Capitalism, Power and Perception. London: SAGE. https://doi.org/10.4135/9781526463210
[6] Bowker, G., & Star, S. L. (2000). Sorting things out. MIT press.

Onko maailma erilainen riippuen siitä kenen tekoäly sitä katselee?

Jokainen verkkomedian tutkija on varmasti havainnut, kuinka mediaympäristössä kuvilla on yhä suurempi merkitys. Melkein jokaisella on mukana vähintään yksi kamera jatkuvasti, jolla otetaan ja jaetaan kuvia arkipäivistä ja juhlista. Samoin uutisissa visuaalisuuden rooli on edelleen tärkeä – teksti ilman kuvaa ei välttämättä vetoa lukijoihin samoin kuin aikaisemmin. Internetissä video- ja kuvamateriaalin määrä on kasvanut ja useat suositut palvelut, kuten TikTok sekä Instagram pohjautuvat suurimmalta osin audio-visuaaliseen materiaaliin.

Tämä luo yhteiskuntatieteen tutkijoille taas uusia haasteita. Olemme vasta oppimassa menetelmiä suurten teksiaineistojen analyysin, mutta maailma on ollut meitä nopeampi ja vaatii jälleen uusia näkökulmia ja menetelmiä asioiden ymmärtämiseen. Visuaalinen big data myös välttää tekstiaineistojen analyysin joitain haasteita ja esimerkiksi kuvien leviämistä voidaan seurata sosiaalisen median ryhmissä hyvinkin helposti jopa kansainvälisesti – kieli ei muutu. Usein meitä kuitenkin kiinnostaa ymmärtää sisältöjä paremmin, esimerkiksi sisällön erittelyn kautta.

2019-11-10 16.16.00
Koneoppijan mielestä tämä kuva on: Daytime, Sky, City, Public Space, Human Settlement, Road, Residential Area, Urban Area, Asphalt, Metropolitan Area, Tree, Infrastructure, Park, Road Surface, Downtown, Architecture, Neighbourhood, Skyline, Real Estate, Thoroughfare, Building, Suburb, Urban Design, Street, Lane, Walkway, Cloud, Recreation, Plaza, Town Square, Sidewalk, Nonbuilding Structure.

Ei hätää! Koneoppimisen, tai trendikkäämmin tekoälyn, avulla voimme automaattisesti sanoa, mitä kuvissa on. Se ei tietenkään ole täysin tarkkaa, mutta ei se ole myöskään täysin satunnaista. Useat isot alustat ovatkin rakentaneet omia mallejaan kuvien automaattiseen tunnistamiseen sekä “tagaamiseen”, eli sisällön erotteluun. Palveluita löytyy niin Microsoftilta kuin Googlelta. Mutta! Mitä palvelua yhteiskuntatieteilijän kannattaisi käyttää, jotta tulokset olisivat mahdollisimman oikein? Toinen muotoilu tälle kysymykselle on: mitä eroja eri kuvatunnistuspalveluiden välillä on?

Otin satunnaisen 150 kuvan ryhmän ja laitoin niissä olleet kuvat Microsoftin, Googlen, Amazonin ja IBMn kuvatunnistuspalveluihin. Olen juuri työstämässä tarkempaa analyysiä sekä menetelmistöä analyysipalveluiden välisten erojen tunnistamiseen, mutta tässä on alustava yleiskuva palveluista – kuten näkyy, eroja siinä miten nämä 150 kuvaa nähdään tuntuu olevan.

Tule kuulemaan tarkempia alustavia tuloksia Digital Humanities Research Seminar-tapahtumaan 26.3. kello 16 Metsätalolle (Sali 10, Unioninkatu 40) – sekä toki myöhemmin tänne blogiin tulevien päivitysten kautta. Esitys on englanniksi, mutta blogiin teksti tulee suomeksi.

Puolueiden vuorovaikutuksesta vaaleissa – varhaisia ajatuksia

Olen mukana pohtimassa pohjoismaisten puolueiden puheenjohtajien ja puoluetilien käyttöä viimisimmissä vaaleissa muutaman muun tutkijan kanssa. Sen takia olen nyt tuijoitellut sosiaalisen median tilien sisältöä ja olemme pähkäilleet mikä on tarina jonka haluamme datalla kertoa. Täysin eksploratiivista tutkimusta siis. Yksi suunta jota olemme kovasti pohtineet on ollut ymmärtää miten yleisö reagoi, eli kuinka he uudelleenjakavat, kommentoivat tai käyttävät hienoja reaktiohymiöitä Facebookissa puolueiden viestien kohdalla. Koska tästä tulee kivasti kolme dimensioita, kokeilin miten tässä voisi käyttää hienoja kolmiulotteisia käppyröitä apuna.

Esimerkiksi näemme, että vihreiden viestit saavat melko hyvin reaktioita, jonkun verran jakoja ja vhähän kommentteja. Sinisten viestit taas saavat kyllä jonkun verran jakoja, mutta vähän reaktioita ja kommentteja. SDP taas on selvästi aktiivisempi, saa enemmän reaktioita ja jakoja mutta vähän kommentteja.

No mitä tästä saa, paitsi toki pääsäryn? Osaltaan uskoisin, että nämä kuviot kertovat myös erilaisista Facebookin käyttötavoista puolueiden välillä. Vaikka tässä tulkitaan sitä mitä yleisö tekee – miten yleisö reagoi – niin selvästi esimerkiksi Perussuomalaisten ja Kokoomuksen yleisöt reagoivat varsin samalla tavalla. Samoin SDP, Vasemmistoliitto sekä jossain määrin vihreät vaikuttavat varsin samanlaisilta. Sen takia nämä kuviot eivät vaikuta sattumalta, vaan niissä näkyy puolueiden välillä yhtenäisyyttä – ja selvästi painottumista tiettyyn kohtaan jakamisen, kommentoinnin ja reaktoiden kolmikentällä. Käppyrät eivät ole mitenkään selkeästi tasajakautuneita.

Mahdollisesti eroja voisi selittää osittain yleisöjen lukumääräiset erot. Mutta kun vähän yrittää miettiä näitä esimerkiksi äänestystuloksiin (koska muuta erinomaista arviota puolueiden sosiaalisen median yleisöistä ei heti tulee mieleen), niin samankokoisetkin puolueet sijoittuvat eri tavalla kolmikenttään. Varmasti tätä voisi yrittää hallita, jos sosiaalisen median palvelusta vain saisi vielä enemmän tietoja irti.

Mutta mitä tämä sitten tarkoittaa? Verkkotutkimuksessa puhutaan aika usein vuorovaikutuksesta. Noh, vuorovaikutamme sisällön kanssa jakamalla sitä, jotkut ovat puhuneet reaktioista pieninä poliittisen tuen osoituksina (slacktivism) ja kommentit ovat erittäin tiivistä vuorovaikutusta jo. Miettivätkö puolueiden viestintäihmiset minkälaista vuorovaikutusta he haluavat yleisöltään ja miten tälläistä saisi irti tietynlaisella sisällöllä? Silloin voidaan esimerkiksi strategisesti suunnitella viesti sillä tavalla, että se kannustaa esimerkiksi kommentoimaan, tai käyttämään erilaisia reaktioita. Liittyvätkö nämä jopa jotenkin erilaisiin ajatuksiin Facebookin algoritmisesta suosittelujärjestelmästä ja pyrkimyksestä kehittää sisältöä suhteessa siihen.

Paljon avoimia kysymyksiä ja pohdintoja, vähän valmiita vastauksia vielä toistaiseksi. Mutta kolmiuloitteiset käppyrät tuovat esille mielestäni hyvin ei keskimääräistä massaa ja eroja siinä, vaan kuinka postaukset sijoittuvat samaan aikaan näillä kolmella akselilla.

 

Yhdistyksen kokous ja pikkujoulut 18.12.2019 – Annual General Meeting 18.12.2019

rp-kuvasomeen-xmasHyvä Rajapinta ry:n jäsen,
(scroll down for English)

Olet lämpimästi tervetullut yhdistyksen vuosikokoukseen 18.12.2019 kello 15:00 Metsätalolle Kuluttajatutkimuskeskuksen kahvihuoneeseen (Unioninkatu 40 C, Helsinki – opasteet rakennuksen aulasta).

Yhdistyksen kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat, mm. toimintasuunnitelma 2020 sekä uusien jäsenten valitseminen hallitukseen. Materiaalit ovat nähtävillä kokouksessa sekä myöhemmin tällä viikolla yhdistyksen verkkosivuilla tässä blogipostauksessa.

Yhdistyksen vuosikokouksessa käsitellään seuraavat asiat:

1. Kokouksen avaus
2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa sekä varapöytäkirjantarkastaja ja kaksi ääntenlaskijaa
3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys
5. Esitetään tilinpäätös, vuosikertomus ja toiminnantarkastajien lausunto vuodelta 2018
6. Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle 2018 sekä muille vastuuvelvollisille
7. Vahvistetaan toimintasuunnitelma sekä tulo- ja menoarvio vuodelle 2020
8. Vahvistetaan varsinaisten jäsenten liittymis- ja jäsenmaksun suuruus sekä kannattajajäsenten liittymis- ja kannattajajäsenmaksun suuruus
9. Valitaan hallitus 5 §:n mukaan
10. Valitaan yksi toiminnantarkastaja ja varatoiminnantarkastaja
11. META

Yhdistyksen säännöt täällä.

Mikäli olet kiinnostunut yhdistyksen hallituksen jäsenyyden hakemisesta, mutta et pääse paikalle kokoukseen, otathan yhteyttä ennen kokousta chair@rajapinta.co. Vastaamme myös mielellämme kysymyksiin aiheesta!

Ystävällisin terveisin,
Hallitus

After the meeting it’s Pikkujoulu time! See the FB event

Dear Rajapinta member,

We invite you to our annual general meeting on Dec 18, 2019 at 3pm sharp (at Metsätalo, Centre for Consumer Society Research premises, Unioninkatu 40 C, Helsinki – entrance in the lobby).

During the meeting, we will discuss topics as stated in the association’s charter, e.g. as the annual plan for 2020 as well as electing new members to the executive committee. The materials (in Finnish) will be available later this week on the association’s website.

If you consider applying for a position in the executive committee but cannot attend the meeting, please contact us at chair@rajapinta.co. We are also happy to answer any questions regarding committee work!

Best wishes,
Executive committee

After the meeting it’s Pikkujoulu time! See the FB event

Rajapinnan opinnäytetyöpalkinnot 2019 myönnetty digitaalisen kulttuurin ja datatieteen pro graduille

thesis-pile-kuvitus-flickr-organprinter
Photo: (cc) organprinter Flickr

Digitaalisten yhteiskuntatieteiden yhdistys Rajapinta ry on myöntänyt kaksi opinnäytetyöpalkintoa akateemisen vuoden 2018–2019 aikana valmistuneille opinnäytetöille. Rajapinta jakaa vuosittaisen palkinnon nyt jo kolmatta kertaa. Tänä vuonna palkintoa haki kaikkiaan kymmenen työtä.

Palkinnon saivat:

Molemmat työt edustavat Rajapinta ry:n ytimessä olevaa digitaalista otetta yhteiskuntatieteellisten kysymysten ratkaisemisessa. Ne ovat laadukkaita, tieteidenvälisiä töitä, jotka ottavat uusia rohkeita hyppyjä teoreettisten, metodologisten tai epistemologisten raja-aitojen yli. Arviointiraati arvosti myös töiden ajankohtaisia, yhteiskunnallisia aiheita sekä omaperäistä otetta niiden tarkastelussa.

Toivasen tutkimus selvittää, miten suomalainen vastamedia käyttää ja kehystää valtamedian uutisia, sekä soveltaa ohjattua koneoppimista eri kehystämisen tapojen tunnistamiseen. Tulokset osoittavat, että kehystyksessä kannattaa sisällön lisäksi tarkastella tekstin rakennetta. Työ tarttuu mielenkiintoiseen ja ajankohtaiseen aiheeseen ja tuottaa lisää ymmärrystä siitä, miten mediajulkisuuden dynamiikkaa voi tutkia laskennallisten menetelmien avulla. Työ keskustelee kahden eri tieteenalan kirjallisuuden kanssa ottamalla yhteiskuntatieteellisen käsitteen ja soveltamalla menestyksekkäästi koneoppimisen menetelmiä sen ratkaisemiseksi. Työ on selkeä esimerkki “Rajapinta-alan perustutkimuksesta”, jollaista arviointiraati peräänkuuluttaa lisää.

Vaahensalon tutkimuksen lähtökohtana on uusi käsite ’toiseuttava verkkokeskustelu’, jota määrittelemällä yritetään löytää vihapuheen käsitettä neutraalimpi ja monipuolisempi tutkimuksellinen tarkastelukulma. Tutkimuksessa yhdistetään mediakulttuurin ja kielentutkimuksen sekä jossain määrin sosiaalipsykologista näkökulmaa. Työssä tarkastellaan digitaalisten aineistojen käyttöliittymiä ja pohditaan niitä kriittisesti käyttämällä Suomi24-aineistoa ja Korp-työkalua esimerkkinä. Työssä osoitetaan konkreettisesti, miten digitaalista analyysiä voi tehdä määrällisesti ja argumentoidaan samalla laadullisen tutkimusotteen selittävää voimaa. Usein digitaalista yhteiskuntatiedettä vaivaa tietynlainen muutoksen nopeus ja siitä aiheutuva käsitteellinen köyhyys, mihin tämä gradu tarjoaa oivallisen kontribuution.

Rajapinta ry. toivottaa onnea palkituille ja kiittää kaikkia osallistuneita!

– –
Rajapinta palkitsee vuosittain erinomaisia pro gradu tai diplomitöitä, joiden aihepiiri kytkeytyy yhdistyksen tavoitteisiin: yhteiskuntatieteellisesti pohjautuneita töitä teknologiasta tai teknologiaa hyödyntäviä yhteiskuntatieteellisiä tutkimuksia. Yhden palkinnon arvo on 500 euroa. Yhdistyksen toimintaa ja siten myös tätä palkintoa rahoittaa Koneen Säätiö.

Arviointiraatiin kuuluivat: Veikko Eranti (HY), Merja Koskela (VY), Matti Nelimarkka (HY/Aalto), Thomas Olsson (TAU), Merja Porttikivi (HY/Aalto), Risto Sarvas (Aalto) ja Anu Sivunen (JYU). Kunkin työn arvioi kaksi raatilaista, jotka valittiin niin, että mahdolliset eturistiriidat, ohjaussuhteet ja kollegasuhteet vältettiin. Töiden arviointi perustui niiden akateemiseen laatuun sekä siihen, miten hyvin ne toteuttivat Rajapinta ry:n toiminnan painopisteitä, jotka oli mainittu myös palkintokutsussa. Työn tekijän aktiivisuus Rajapinta-yhdistyksessä ei ollut arvioinnissa etu eikä haitta.

Facebook-kirppikset ja käytettyjen vaatteiden myyntisivustot muuttivat shoppailua – kuluttajia ohjaa tuotteiden laatu ja jälleenmyyntiarvo

Tiedätkö, mikä on ollut viime vuosien nopeimmin kasvava vaatekategoria? Käytetyt vaatteet. Verkossa toimivat käytettyjen vaatteiden jälleenmyyntipalvelut ja sosiaalisen median kiihdyttämä kirpputoritoiminta ovat lisänneet kuluttajien kiinnostusta myydä omia käytettyjä (ja jopa käyttämättömiä) vaatteitaan ja ostaa niitä muilta. Selvityksen mukaan käytettyjen vaatteiden markkinan kasvun taustalla ovat ennen kaikkea nuoret kuluttajat, joiden kiinnostus käytettyjen vaatteiden ostamista ja myymistä kohtaan saattaa jopa vähentää kiinnostusta ostaa vaatteita uutena.

Olemassa oleva tutkimus tarkastelee käytettyjen tuotteiden ostamista tyypillisesti joko säästämisen tai ympäristöystävällisyyden näkökulmasta. Vaikka nämä ovat tärkeitä syitä ostaa vaatteita käytettynä, halusimme selvittää, mitä muita motiiveja käytettyjen vaatteiden ostamiseen liittyy. Valitsimme tutkimuskohteeksi käytetyt luksusvaatteet ja -asusteet, joiden ostamiseen uutena liittyy erityisen paljon hedonistisia ja symbolisia motiiveja.

Haastattelimme 22 kuluttajaa, jotka ovat hiljattain ostaneet luksustuotteita toisilta kuluttajilta. Kaikki haastateltavat olivat suomalaisia 25–40-vuotiaita naisia, ja heihin oltiin yhteydessä luksusvaatteisiin ja -asusteisiin keskittyvän Facebook-kirpputorin kautta. Haastatteluaineistoa tarkasteltiin ns. ostostyylien näkökulmasta.

Tutkimuksessa huomattiin, että käytettyjen luksustuotteiden ostajia määrittää erityisesti hinta-laatutietoisuus sekä arvostus käytetyn tuotteen kaunista ikääntymistä ja sen laatua kohtaan. Laatutietoisuutta kuvailtiin esimerkiksi näin: “Brändin todellisen laadun ja käsityön näkee mielestäni vasta käytettynä hankituista käsilaukuista. Laadukkuus kestää aikaa.”

Lisäksi haastatteluaineistosta tunnistettiin uusi ostostyyli: jälleenmyyntiarvotietoisuus. Muun muassa tällaiset lausunnot kuvasivat kyseistä ostostyyliä: “Ostin tämän Chanelin huomatessani, että klassisten luksustuotteiden hinnat nousevat jatkuvasti. Myyn sen kyllä jossain vaiheessa, ja tiedän, että tulen saamaan siitä 50% enemmän mitä alun perin itse maksoin.” Nämä kuluttajat kokivat olevansa vain yksi useista omistajista tuotteen elinkaaren aikana. He uskoivat, että ostamalla joko ikonisia tai nousussa olevia brändejä he voivat saada maksamansa hinnan takaisin jälleenmyynnin yhteydessä.

Vaateteollisuuden korkean ympäristökuormittavuuden huomioon ottaen tutkimuslöydökset ovat kannustavia; Ostaessaan käytettyjä tuotteita kuluttajat kiinnittävät huomiota tuotteen laatuun, kestävyyteen ja jälleenmyyntiarvoon. Verkossa toimivat kulutustavaroiden jälleenmyyntisivustot ja -palvelut ovat keskeisessä asemassa kulutustottumusten muutoksessa. Ilman toimivia käytetyn tuotteen markkinoita kuluttajat eivät löydä itseään kiinnostavia tuotteita ja voi luottaa, että saavat omat tuotteensa myytyä eteenpäin. Alan toimijoiden tulee kiinnittää huomiota tuotteiden laadun esilletuomiseen ja oikean kuluttajasegmentin löytämiseen.

Tutkimus on julkaistu International Journal of Consumer Studies -lehden marraskuun numerossa: Linda Turunen & Essi Pöyry (2019). Shopping with the Resale Value in Mind: A Study on Second‐Hand Luxury Consumers. International Journal of Consumer Studies, 43(6), 549–556.