Rajapinta January meetup: Organizing social movements, doing political science with computational methods

Our near-monthly Rajapinta meetup was organized on Monday 16.1. In addition to content presentations on themes of organizing social movements and doing political science with computational methods, we also worked on related things in practice: we set in motion the official process of incorporating Rajapinta as a registered association (more about this here), and worked out ways to combine the efforts of different research groups and projects in order to efficiently collect online data related to this year’s municipal elections.

In the first content presentation, Salla-Maaria Laaksonen presented a paper (co-authored with Merja Porttikivi) on the organizational elements of a social movement in Facebook. The case in point was the popular “Lisää kaupunkia Helsinkiin” group, an arena of lively discussion on urban planning in Helsinki with over 10 000 members at the moment. The group specifically focuses on the benefits of dense urban city planning, and tries to find out ways to make Helsinki more “city-like” in this sense. Arguably, it has had an effect on the discussion of city planning in Helsinki at large.

The data for the study were the private discussions between the administrators of the group, which allowed the examination of how and when the elements of organization appear. These tell-tale signs of organization include negotiations on membership, hierarchies, defining rules and monitoring them, and sanctioning. Summarizing the results, social movements online are highly constituted through communication and not so much through, for example, organizational structures. The “Lisää kaupunkia Helsinkiin” group initially seems to be an emergent, grass-roots level and network-like social order, but organizational elements are clearly present in the admin discussions. Salla-Maaria’s presentation slides can be found here (in Finnish).

In the second presentation of the day, professor Pertti Ahonen shared the experiences he has gathered over the years working on the edges of the mainstream research in political science. He has never identified with any particular school of thought and has gathered a lot of connections during his career to people working different paradigms. Long career has allowed him to get accustomed with multiple different philosophies of science and methodologies. Professor Ahonen has had his first contact to what has become “data science” very early. He reminisced the early days of R, which is now widely adopted open source tool in academia and business world. In the recent years, he has used computational tools in his research. As an example, he mentioned work where he applied topic modeling to study Finnish party programs.

Professor Ahonen stated that fitting social theory together with modern computational methods in a meaningful way is one of the key questions to be solved so that social sciences will be able to get the best out of computational research (Ahonen, 2015). In addition, Ahonen stated that computational methods should not be something to be afraid of: in many cases, one can also consider them as computationally assisted qualitative methods.

Rajapinta meetups will continue to be organized about once per month in the spring, details will follow. If you would like to take advantage of the chance to discuss your work with like-minded colleagues, let us know!

Let’s get organized – Rajapinta ry perustettu

2017-01-16-15-55-52

Tapaamisessamme 16.1.2017 pidimme perustamiskokouksen Rajapinta ry -nimiselle yhdistykselle, jonka tarkoituksena on tukea tieto- ja viestintäteknologian yhteiskuntatieteellistä tutkimusta. Täsmällisemmin, PRH:lla nyt hyväksyttävänä olevista säännöistä lainaten:

Yhdistyksen tarkoituksena on ylläpitää, tukea ja kehittää tieto- ja viestintäteknologian yhteiskunnallista tutkimusta, ylläpitää, tukea ja kehittää tietoteknologiaa soveltavia tutkimusmenetelmiä yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen, sekä seurata ja ottaa kantaa tieto- ja viestintäteknologian yhteiskunnallista vaikutusta tai niiden soveltamista koskeviin kysymyksiin. Yhdistys edistää alan tutkimuksen kotimaista sekä kansainvälistä yhteistyötä.

Miksi tällainen yhdistys tarvitaan? Toisin kuin useissa muissa maissa, Suomessa ei ole vielä muodostettu erillistä akateemista tutkimusyksikköä tieto- ja viestintäteknologian yhteiskunnallisista vaikutuksista kiinnostuneille yhteiskuntatieteilijöille. Teemaan erikoistuminen esimerkiksi maisteriopinnoissa ei ole mahdollista missään yhteiskuntatieteellisessä koulutusohjelmassa tällä hetkellä. Siksi päätimme ketterästi ryhtyä rakentemaan tutkimusyhteisöä itse, monitieteiselle pohjalle eri tutkimusorganisaatioiden yhteistyönä. Rajapinta on tutkimusyhteisö tieto- ja viestintäteknologian ja yhteiskunnan välissä oleville tutkijoille ja opiskelijoille.

Toimintaamme kuuluu muun muassa tieteen popularisointia ja ajankohtaisten ilmiöiden asiantuntevaa käsittelyä tämän Rajapinta.co-blogin kautta, kuukausittaiset tutkijatapaamiset sekä vuosittainen Rajapinta-päivä, jossa esitetään alan suomalaista tutkimusta ja kutsutaan kansainvälisiä vierasluennoitsijoita. Tervetuloa meetup-tapaamisiin tutustumaan toimintaamme!

Yhdistyksen toimintaa tukee seuraavat neljä vuotta Koneen Säätiö vuoden 2016 lopulla myönnetyllä apurahalla. Yhdistyksen puheenjohtajana toimii Matti Nelimarkka.

– –

Same briefly in English: in out meetup on Monday Jan 16th we founded an association for social science orientated ICT research, under the name Rajapinta ry. The purpose of the association is to support and develop social science orientated research on information and communication technologies in the Finnish academia. Currently there are no institutions in Finnish universities that would specialize on ICT with a social scientific orientation, and for example no master programs allow students to specialize in these questions. Therefore, we decided to start a lean format of collaboration between Finnish researchers and universities to promote and support theoretical, methodological and practical issues related to ICTs and the society. Most of our activities are bilingual in Finnish and in English – you are most welcome to our future meetups!

Botteja, algoritmeja ja kokemuksen väärentämistä

 

Tällä viikolla Etelä-Saimaa julkaisi Juho Maijalan kirjoittaman jutun, jossa kerrottiin kansanedustaja Jani Mäkelän (ps.) mielipidekirjoituksiin kohdistuneesta bottiklikkausliikenteestä. Klikkiliikenteen seurauksena kyseiset kirjoitukset olivat nousseet lehden luetuimpien listalla kärkeen. Tapaus on rakenteeltaan mielenkiintoinen. Joku tai jotkut tahot ovat käyttäneet botteja vaikuttaakseen algoritmiin vaikuttaakseen juttujen asemaan verkkosivulla, minkä mitä luultavimmin toivotaan vaikuttavan lukijoiden toimintaan ja ajatuksiin. Tapaus siis suorastaan huokuu nykyaikaa ja näyttää osuvasti, kuinka algoritmeja voidaan valjastaa palvelemaan tarkoitusperiä, joita niiden kehittäjät eivät ole toivoneet.

Erving Goffman puhuu teoksessaan Frame analysis (1986) kokemuksen väärentämisestä (käyttäen termiä fabrication englanniksi). Etelä-Saimaan jutussa puhutaan näkyvyyden lisääntymisestä yhtenä seurauksena manipulaatiosta; itse lisäisin joukkoon myös kokemuksen muokkaamisen. Korkea asema luetuimpien listalla viestii myös jutun asemasta suosittuna muiden ihmisten keskuudessa, eli siihen liittyy sosiaalista informaatiota. Tässä tapauksessa kokemuksen väärentäminen kohdistuu juuri tähän. Kehys, jossa informaatiota tulkitaan perustuu oletukseen, että muut ihmiset ovat omalla toiminnallaan nostaneet tietyn tekstin luetuimpien listalla kärkipaikoille. Ihmiset käyttävät usein muiden toimintaa tiedonlähteenä oman toimintansa suhteen ja se voi osaltaan vaikuttaa myös sisällön arviointiin (e.g. Salganik, Dodds, & Watts, 2006; Knobloch-Westerwick, Sharma, Hansen, & Alter, 2005). Paljon luettu artikkeli voidaan tulkita sisällöltään ja näkökulmaltaan validiksi ja suosionsa perusteella tärkeäksi. Algoritmi toimi tilanteessa niin kuin se oli rakennettu: sen kannalta jokainen klikkaus oli yhtä aito kuin mikä tahansa muu. Se mikä tälle algoritmille on relevanttia dataa on ihmisen valinta. Klikkauksen ajatellaan symboloivan kiinnostusta tai muuta mahdollisesti positiivista suhtautumista tiettyyn kirjoitukseen. Tässä tapauksessa paljastui, että jos klikkausmäärä on se, minkä ajatellaan olevan objektiivinen mittari, niin klikkaus ei itsessään aina tarkoita ihmisen klikkausta ja intentio klikkauksen takana ei aina ole selvä.

Etelä-Saimaa paljastaessaan epäilyttävän verkkoliikenteen purki, Goffmanin termejä käyttäen, kehyksen joka oli botteja käyttäen rakennettu Jani Mäkelän mielipidekirjoitusten ympärille. Koko tapaus on osuva kuvaamaan, kuinka haavoittuvainen jopa hyvin yksinkertaisten mittareiden perusteella rakennettu kokemus voi olla, miten algoritmeja on mahdollista manipuloida omien intressien edistämiseksi, ja toisaalta kuinka fabrikoituja kehyksiä on mahdollista purkaa.

Kirjallisuutta:

Goffman, E. (1986). Frame analysis: An essay on the organization of experience. Harvard University Press.

Knobloch-Westerwick, S., Sharma, N., Hansen, D. L., & Alter, S. (2005). Impact of popularity indications on readers’ selective exposure to online news. Journal of Broadcasting & Electronic Media, 49(3), 296–313.

Salganik, M. J., Dodds, P. S., & Watts, D. J. (2006). Experimental study of inequality and unpredictability in an artificial cultural market. Science, 311(5762), 854–856.

Algoritmitutkimuksesta yleisemmin:

Gillespie, T. (2012). The relevance of algorithms. Media Technologies: Essays on Communication, Materiality, and Society, (Light 1999), 167–194. http://doi.org/10.7551/mitpress/9780262525374.003.0009

Kitchin, R. (2016). Thinking critically about and researching algorithms. Information, Communication & Society, 1-16.

CFP: Sosiologipäivät: Yhteiskunnan ja menetelmien digitalisaatio

profiiliSosiologipäivät 23.–24.3.2017, Tampereen yliopisto

Yhteiskunnan ja menetelmien digitalisaatio

Koordinaattorit: Veikko Eranti (veikko.eranti@gmail.com), Epp Lauk (epp.lauk@jyu.fi), Erle Rikmann (erle.rikmann@jyu.fi), Tuukka Ylä-Anttila (tuukka.yla.anttila@gmail.com)

Kun ihmiset elävät sosiaalisia elämiään entistä enemmän digitaalisesti ja verkossa, digitaalinen elämä on otettava osaksi kaikkea sosiaalitutkimusta, mutta samalla on tutkittava digitaalisen elämän erityisyyttä: millä kaikilla tavoilla digitaalisuus vaikuttaa sosiaalisuuteen? Miten jokapäiväisen elämän, kulutuksen ja työn digitalisaatio muuttaa elämäntapojamme? Millaisia epätasa-arvon ilmiöitä digitalisaatio tuo mukanaan? Kasvavatko ja mukautuvatko sosiaaliset instituutiot ja kansalaisten kyvyt digitalisaation tahdissa? Tuottaako anonyymi verkostokommunikaatio salaliittoteorioita ja vihapuhetta?

Big data ja computational social science tuovat sosiaalitutkimuksen kentälle muitakin ammattilaisia kuin sosiaalitieteilijöitä. Aineisto- ja menetelmämahdollisuuksien mukana tulee myös ongelmia: miten datatiede ja yhteiskuntatiede saadaan puhumaan keskenään? Vai pitäisikö mieluummin varmistua yhteiskuntatieteilijöiden datataidoista ja datatieteilijöiden yhteiskunnallisista analyysitaidoista? Digitaalisuus hämärtää määrällisten ja laadullisten menetelmien rajaa, kun lisääntyvältä määrälliseltä tutkimukselta vaaditaan entistä enemmän tulosten tulkintaa, kun taas laadulliselta tutkimukselta on alettu vaatia edustavien aineistojen käyttöä ja mitattavuutta. Mitä kvantisosiologi voi tehdä some-aineistolla ja miten kulttuurisosiologi voi käyttää algoritmeja?

Toivotamme tervetulleiksi esitykset yhteiskuntien ja menetelmien digitalisaatiosta suomeksi tai englanniksi! Abstraktien deadline 22.1.

https://www.lyyti.fi/reg/sosiologipaivat2017cfp

Infrastructures and publics – notes from Conference in Siegen

I attended the First Annual Conference 2016 Infrastructures of Publics — Publics of Infrastructures to gain some more insight about the most current thinking in Europe around topics like platforms, society, and algorithms. The University of Siegen organized this conference as they have a new center of excellence around these themes.

Putting it all together

I’ve tried to do some categorization and choose highlights from the conference, but before moving to these smaller bits, I think it’s worth to say something about the whole conference. Throughout the journey of the conference, it became apparent terms such as infrastructures and the public have various meanings. Their focus on infrastructures focused surprisingly lot on physical things to my taste, but give insights e.g., to archeology research (not that far from coding, actually) and enablers for digital interaction. The public was developed primarily from media scholarship.

If I understood it correctly, the center of excellence aims to mingle these two approaches together, to create some ideas how infrastructures and publics interact and shape each other. Sadly, these people seem more prominent in media and culture studies, which I don’t follow that actively, and are publishing less in my favorite venues (CSCW). I do hope that these ideas will move towards the CS people as well, they (we?) tend to forgot these type of research far too often.

Politics and infrastructures

There were several presentations focused on the political aspects of using various tools and infrastructures. So, a huge collection to come here.

Christopher Le Dantec presented his work around using sensors for the public participation. Sadly, I had already read his work in CSCW/CHI domain (e.g. the biking case), and thus the presentation had less interesting novelty aspects. Fundamentally, he has instrumented city bikers to map routes they use and used the data in collaborative design sessions to develop new routes for bikers. He did, however, use a word I have not heard before data literacy. Sadly, there was not a clear definition of this and thus I’m inclined to consider this in similar way computational literacy – just recently under criticism by Matti Tedre and Peter J. Denning.

The more interesting presentation was by M. Six Silberman, a Ph.D. computer science now working in German labor union on new platforms for work. He presented work on Turkopticon, a platform which manages the reputation of those putting out tasks in Mechanical Turk. The idea of this is to balance the current platform by providing those employed through it also insights about their employers. I really like this thinking as it shows how information technology can be used to challenge the society (created by other IT researchers) and try to find balance in platforms.

Finally, Hagen Schölzel presented the concept of communication control, more applied in the business or public relationships literature. The idea behind communication control is actions are planned before hand behind the curtains to shape the communication towards hoped directions; it is precise but does not look like it. Such idea can be applied to various social computing applications, where their interaction is often more strategic than it seems.

Studying the app ecologies

Carolin Gerlitz and Fernando van der Vlist have made an interesting study about the applications types which emerge to support the primarily platform, e.g., in the case of Twitter, all the various Twitter-based applications out there. They concluded that there are at least three application types

  1. strategic engagement, where applications aim to utilize the various forms of data in the app
  2. enhancing functionalities, where applications improve the existing platform functionalities
  3. innovative apps, which add new novel ways to use the application.

These relate further to the grammar of actions, which tell more about how applications are supposed to be used. These relate to the APIs and various rules related to the platform. Finally, the examination fo the extended applications describe the grammar in rather a clear manner.

Archeology and infrastructures

Jürgen Richter presented how the cabinets used by archeologist also have shaped the direction of the research domain as a whole. For example, the early focus to classify objects based on their materials have directed research towards different ages, like stone age. The organization of the cabins has become, almost accidentally, materialized politics. I started to think what similar type of things might exist in fields I’m familiar, and suspect that the overuse of demographic variables to explain phenomena might be such historic relic, passed over generations and still shaping how we examine human activity in various social processes.

Furthermore, he presented an interesting temporal observation: as the archaeology collection is generated over generations, the current curator collaborates with the previous curators and aims to understand their logic of data categorisation and storing. To adapt this idea to more digitalised area, programmers collaborate with all the previous coders with the aim to understand what the heck is going on. Naturally, this collaboration might be difficult: the previous actors might be out of reach, i.e., in another company or even passed away.

I’m grateful for the travel grant from the Doctoral Programme in Computer Science at the University of Helsinki. This post has been crossposted to my personal blog.

Teknologiavisio ei ole neutraali

Facebookissa on parin viime päivän aikana kiertänyt kokoelma videoita ja kuvia, joissa Korea Future Technology -firman kehittämä humanoidinen, ohjaamolla varustettu robottihaarniska liikkuu teollisuushallissa. Videon robottihaarniska on todella hieno, ja sitä katsoessa tuntuu että tulevaisuus on taas yhtäkkiä paikallisesti täällä. Tunne on hyvin pitkälle sama kuin Boston Dynamicsin robottivideoita katsellessa.

Videot nähtyäni minulle tuli mieleen vastikään lukemani artikkeli “The future as a design problem” (Stuart ym. 2016), jossa käsiteltiin teknologiakehityksen ja tulevaisuusvisioden suhdetta. Artikkelissa tyypiteltiin kaksi strategiaa suhteessa tulevaisuuteen, erityisesti teknologiakehityksen mielessä. Pragmaattisella projektiolla pyritään ikään kuin lukitsemaan mahdollinen tulevaisuus ekstrapoloimalla nykyhetkeen johtaneesta kehityksestä. Tällöin tulevaisuus on tutkimuksen ja tietämisen kohde, ja sopivilla mittareilla se voidaan selvittää. Toinen strategia on suuri visio, jossa pyrkimyksenä on rakentaa polku toivottavaan tulevaisuuteen, toisin sanoen vaikuttaa tämän hetken päätöksiin jotta tulevaisuus olisi suuren vision mukainen. Vaikkakin kirjoittajat tuntuivat viittaavan aika säästeliäästi tulevaisuudentutkimuksen kirjallisuuteen, nämä tyypittelyt eivät käsittääkseni ole ainakaan pelkästään heidän kehittelemiään.

No, käytännön teknologiavisioissa on elementtejä molemmista strategioista. Artikkelissa oli purettu erityisesti 90-luvun alussa Xerox PARCissa luotua teknologiavisiota ubiikista laskennasta (Weiser 1991), sekä vision sidettä teknologian kehitykseen. Pragmaattisena projektiona ubicomp-visio oli sidottu sellaiseen teknologiaan joka nähtiin mahdolliseksi tai jopa väistämättömäksi informaatioteknologian kehittymisen myötä. Ubicompin suurta visiota rajoitti se, että vision täytyi toisaalta kuvata maailma kyllin muuttumattomaksi, jotta se resonoisi ihmisissä ja onnistuisi rekrytoimaan heitä taakseen. Näin ollen visiossa oletettiin maailma teknolologiakehityksen ulkopuolella, siis kulttuurisesti ja sosiaalisesti, turhan vakiintuneeksi. Visio otettiin teknologian kehittäjien toimesta vakavasti siinä mielessä, että nämä ottivat sen tutkimus- ja kehitystyön tavoitteeksi, ja näin vision mukaista ubicomp-teknologiaa alettiin pontevasti kehittää. Hyvin laadittu ja artikuloitu kuva tulevaisuudesta siis käytännössä rajasi toteutuvaa tulevaisuutta.

Mitä tällä on tekemistä robottihaarniskan kanssa? Väittäisin että on olemassa hyvät syyt miksi videoiden robottihaarniska näyttää juuri tuolta ja toimii juuri noin. Sanotaanko nyt näin, että Korea Future Technologyn insinöörit ja videot Facebookissa jakanut suunnittelija ovat mecha-pelinsä pelanneet ja -sarjakuvansa lukeneet. Vaikuttaa siltä, että scifi-kirjallisuuden visiot on otettu aika lailla sellaisinaan suunnittelua ja teknologian kehitystä ohjaaviksi tavoitteiksi. Näin populaarikulttuurissa esitetty teknologiavisio siis suoraan rajaisi toteutuvaa tulevaisuutta. Toinen vaihtoehto tietysti on, että mech-scifi on onnistunut paljastamaan jotain perimmäistä teknologian kehityksestä ja todellisuuden luonteesta, ja juuri tämännäköiset ihmisen hytistä käsin ohjaamat robottihaarniskat ovat jonkinlainen luonnollinen teknologian kehityspolku, jolle päädytään niitä esittävästä populaarikulttuurista riippumatta.

En tiedä pidänkö hyvänä vai huonona asiana, että yritys Koreassa päättää rakentaa tosielämän mechan. Ehkä en kumpanakaan, mutta aika mielenkiintoista se mielestäni on joka tapauksessa. Melvin Kranzbergiä mukaillen voisi ehkä sanoa, että teknologiavisio ei välttämättä ole hyvä tai paha, mutta ei se myöskään neutraali ole. Lienee paikallaan mainita myös, että ainakin itse tuntemassani scifissä mechojen sovelluskohteet ovat olleet varsin sotaisia. Tämä näkyy myös videoiden kommenteissa.

Reeves, Stuart, Murray Goulden, and Robert Dingwall. 2016. “The Future as a Design Problem.” Design Issues32 (3).
Weiser, Mark. 1991. “The Computer for the Twenty-first Century,” Scientific American.

Smarter Social Media Analytics -hanke starttaa joulukuussa

4601859272_4228421089_z
Kuva: Matt Wynn

Saimme viime viikolla virallisesti tiedon, että Tekes rahoittaa projektiamme Smarter Social Media Analytics, jossa yhdessä yrityskumppaneiden kanssa lähemme nimen mukaisesti rakentamaan fiksumpaa sosiaalisen median analytiikkaa – tavoitteena tutkia ja kehittää uusia menetelmiä trendien ja ilmiöiden tunnistamiseen laskennallisesti sosiaalisen median tekstimassoista.

Hankkeen toteuttavat Kuluttajatutkimuskeskus KTK (HY) ja Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT (HY), ja rajapintalaisista mukana projektissa virallisesti ainakin Salla, Matti ja Arto. Alla hankkeen tiivis kuvaus tutkimussuunnitelmasta. Huraa!

**

Sosiaalisessa mediassa vahvistetaan ja rakennetaan yrityksiin, organisaatioihin ja brändeihin liittyviä käsityksiä ja jaetaan niihin liittyviä kokemuksia. Digitaalinen mediaympäristö tarjoaa mahdollisuuden seurata ja tutkia eri toimijoihin kohdistuvia arvioita, arvosteluja, kokemuksia ja tuntemuksia laskennallisesti. Tässä hankkeessa rakennamme isojen verkkoaineistojen avulla menetelmiä keskusteluissa syntyvien ilmiöiden ja trendien automaattiseen, reaaliaikaiseen tunnistamiseen.

Käytössämme ovat satojen miljoonien viestien laajuiset sosiaalisen median aineistot: Suomi24-verkkoyhteisön koko keskusteluaineisto, Futusome Oy:n keräämä satojen miljoonien viestien kokoinen aineisto suomenkielistä sisältöä eri sosiaalisen median palveluista. Näiden lisäksi hyödynnämme Taloustutkimus Oy:n keräämiä edustavia kyselytutkimusaineistoja ja isoja media-arkistoja. Näitä aineistoja rinnastamalla pystymme rakentamaan ja validoimaan algoritmeja, joiden avulla nousevia trendejä ja ilmiöitä on mahdollista koneoppimisen avulla tunnistaa verkkokeskusteluista. Laskennallisen data-analyysin ja sitä tukevan laadullisen analyysin ohella hankkeessa kerätään laadullista havainnointi- ja haastatteluaineistoa toimintatutkimuksellista näkökulmaa käyttäen.

Tutkimuskokonaisuus limittyy osaksi sekä laskennallisen yhteiskuntatieteen kehittymistä Suomessa että sosiaalisen mediaa hyödyntävien yritysten (ns. asiakasyritykset) diagnostisten valmiuksien parantamiseen tähtäävää valmentamista. Tutkimuksellinen näkökulma varmistaa myös analytiikan sikäli viisaamman kehittämisen, että analytiikka huomioi sosiaalisen median aineistojen käyttöön liittyvät eettiset ja taloudelliset näkökulmat myös tavallisten käyttäjien näkökulmasta.

Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen ja Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT:in yhteistyötahoina hankkeen valmistelussa ovat olleet Aller Media Oy, Taloustutkimus Oy ja Futusome Oy (ns. analytiikka- ja aineistoyritykset jotka osallistuvat hankkeeseen työpanoksellaan ja aineistoilla). Lisäksi konsortiossa mukana ovat pienemmät kasvuvaiheen analytiikkayritykset (Underhood.co, Sometrik, Leiki, Arvo Partners, myös Futusome), jotka osallistuvat hankkeeseen työpanoksellaan ja luovuttamalla tutkimusaineistoja tutkijoiden käyttöön, sekä isommat asiakasyritykset (Atria Suomi Oyj, Ilmarinen Keskinäinen Vakuutusyhtiö Oy, SOK, TeliaSonera Oyj, myös Aller ja Taloustutkimus), jotka osallistuvat hankkeeseen rahapanoksella.