CFP: Rajapintapäivät 2.-3.11.2017

Photo by Scott Robinson

Ensimmäiset Rajapintapäivät järjestetään Dipolissa, Espoon Otaniemessä 2.-3.11.2017. Torstai 2.11. on työpajapäivä, ja perjantaina 3.11. tapahtuman muoto on epäkonferenssi. Lähetä sisältöehdotuksesi ja ilmoittaudu tapahtumaan 10.10. mennessä

Perjantain 3.11. epäkonferenssi (unconference) on avoin ja osallistumiseen pohjaava tapahtuma, jonka agenda muodostuu osallistujien yhteistyössä. Kaikki teknologiaa, yhteiskuntaa ja digitaalisia menetelmiä yhdistävät tai kehittävät aiheet ovat erinomaisen tervetulleita mukaan!

Epäkonferenssi järjestetään osallistujien tapahtumaan tuoman sisällön ympärille. Pyydämmekin tapahtuman osallistujilta ehdotuksia sisällöksi mielellään 10.10. mennessä. Tapahtumassa on 30 minuutin mittaisia sessioita, joita osallistujat voivat varata etukäteen omille aiheilleen. Ajan voi käyttää perinteiseen esitykseen keskusteluineen, mutta kannustamme kokeilemaan myös muunlaisia formaatteja ja jättämään runsaasti aikaa keskustelulle.

Aiheen tulisi sopia sisällöllisesti Rajapinta ry:n teemoihin: teknologia, yhteiskunta ja digitaaliset menetelmät. Seuraavantyppiset sessiot ovat mahdollisia:

  • Tätä tutkin (esim. paperi, väitöskirjan aihe tai gradun esittely, keskeneräinen tutkimus)
  • Tätä haluaisin tutkia tai ymmärtää paremmin (esim. keskustelu uudesta tutkimusnäkökulmasta tai projekti-idean tai aineistoyhteistyön esittely)
  • How to (esim. analyysimenetelmän tai aineistonkeruutyökalun demo, mahdollisesti jonkin esimerkkitapauksen avulla)
  • Kokeellinen sessio (esim. jotain ihan muuta)

Sessioita voi järjestää myös yhdessä, ja 30 minuutin aikaikkunoita voi yhdistellä (kenties useamman ehdottajan kanssa) pidempien sisältökokonaisuuksien järjestämiseksi. Suosittelemme ottamaan rohkeasti yhteyttä jonkin aiheen ehdottajaan jos oma ideasi on samankaltainen olemassa olevan esityksen kanssa. Tapahtuman järjestäjät voivat tarpeen vaatiessa ehdottaa esityksen siirtämistä ajankohtien ja huoneiden välillä.

Ehdota omaa aihettasi lisäämällä se Rajapintapäivien Wiki-sivulle.

Aiheella tulisi olla otsikko ja lyhyt kuvaus sisällöstä. Aiheita voi lisätä kunnes tapahtuman kalenteri on täynnä. Tilavarausten vahvistamisen vuoksi voimme taata 10.10. mennessä ehdotetuille ja kalenteriin mahtuneille esityksille esitysajan. Mikäli kalenterissa on jäljellä tilaa, voit ilmoittaa esityksestä myöhemminkin, vasta vaikkapa paikan päällä.

Esitysten kieli on vapaa.

Torstaina 2.11. järjestämme kaksi työpajaa aiheista, jotka kumpuavat Rajapinta ry:n tavoitteesta kehittää teknologian ja yhteiskunnan tutkimuksen toimintaedellytyksiä Suomessa.

Tutkimusetiikkatyöpajan tavoitteena on luonnostella tutkimuseettiset ohjeet Internet-tutkimukselle Suomessa. Kansainvälisesti on olemassa erilaisia ohjeita, joita tässä työssä voidaan soveltaa Suomen kontekstiin.
Laskennallisen datan infrastruktuurit -työpajan tavoitteena on keskustella jaetuista, yhteisistä tai keskitetyistä ratkaisuista yhteiskuntatieteellisten digitaalisten “big data” -aineistojen (esim. media- tai sosiaalisen median aineistot, julkiset avoimen datan aineistot, päätöksentekoaineistot, yms.) keräämiseen, säilyttämiseen ja uudelleenkäyttämiseen Suomessa tutkimustarkoituksiin. Työpajan alussa käydään läpi tällä hetkellä käytössä olevia datan keräämisen työkaluja ja ratkaisuja.

Työpajojen tarkoituksena saada aikaa konkreettista yhteistä toimintaa työpajan aiheen ympärille. Osallistujilta ei vaadita aiempaa aiheeseen tutustumista.

Ilmoittautuminen

Ilmoittaudu mukaan verkkolomakkeella 10.10. mennessä.

Rajapintapäiville voi osallistua myös ilman omaa sisältöehdotusta. Tilaisuus on maksuton.

Rajapinta ry on vuonna 2017 perustettu teknologian, yhteiskunnan ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kohtaamispaikka. Yhdistyksen tavoitteena on edistää yhteiskuntatieteellistä teknologian tutkimusta sekä digitaalisten ja laskennallisen menetelmien käyttöä yhteiskuntatieteissä. Rajapintapäivien järjestämistä ovat tukeneet Koneen Säätiö sekä Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT.

Rajapinnan uutiskirje syksy 2017 // Rajapinta Newsletter autumn 2017

/English version below/

Rajapinta ry on vuonna 2017 perustettu teknologian, yhteiskunnan ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kohtaamispaikka. Yhdistyksen tavoitteena on edistää yhteiskuntatieteellistä teknologian tutkimusta sekä digitaalisten ja laskennallisen menetelmien käyttöä yhteiskuntatieteissä.

Toimintamme on avointa kaikille opiskelijoille, tutkijoille ja tutkimuksen ystäville! Syksyllä 2017 yhdistys järjestää muun muassa säännöllisiä kuukausitapaamisia, Rajapintapäivät-epäkonferenssin sekä palkitsee ansioituneen opinnäytetyön. Lisätietoja alla .

Meetupit

Järjestämme kuukausittain tapaamisia, joissa kuuntelemme puheenvuoroja työn alla olevista projekteista ja tutkimuksista. Tapaamiset ovat kaikille avoimia.

Syksyn meetupit järjestetään 28.9. (Tampere), 27.10. (Helsinki), 24.11. (Helsinki) aina kello 14 ja kestävät noin kaksi tuntia. Tarkempi paikka ja ohjelma julkistetaan yhdistyksen sähköpostilistalla sekä Facebookissa noin viikkoa tai kahta ennen tapaamista.

Oletko kiinnostunut puhumaan meetupissa? Esitelmät ovat tyypillisesti olleet varsin lyhyitä (noin 30 minuuttia), mutta niistä ollaan yleensä keskusteltu varsin pitkään ja hartaasti. Aiheet ovat vaihdelleet algoritmien vallasta verkko-etnografian tutkimusetiikkaan. Jos kaipaat tarkemmin tietoa, ota yhteyttä meetup /at/ rajapinta.co .

Rajapintapäivät 2.-3.11.2017

Rajapintapäivät ovat epäkonferenssi (unconference), jonka agenda muodostuu epäformaalisti tapahtuman osallistujien yhteistössä. Ensimmäiset Rajapintapäivät järjestään pääkaupunkiseudulla 2. – 3.11. Päivien tarkempi aikataulu ja esityskutsu julkaistaan alkusyksystä. Kaikki teknologiaa, yhteiskuntaa ja digitaalisia menetelmiä kehittävät aiheet ovat erinomaisen tervetulleita mukaan!

Opinnäytetyöpalkinto

Rajapinta ry palkitsee erinomaisia pro gradu tai diplomitöitä, joiden aihepiirit ovat Rajapinnan tavoitteiden mukaisia:

yhteiskuntatieteellisesti pohjautuneita töitä teknologiasta tai
teknologiaa hyödyntäviä yhteiskuntatieteellisiä tutkimuksia.

Palkinto voidaan myöntää opinnäytetyön tieteenalasta riippumatta kunhan se on tehty suomalaiseen korkeakouluun ja se on hyväksytty aikavälillä 1.9.2016-31.8.2017.

Hakuaika päättyy 20.9.2017, lisätietoja: https://rajapinta.co/awards/

Liity jäseneksi

Perustietoa yhdistyksestä sekä yhdistyksen jäseneksi voi liittyä verkossa. Jäsenyys on toistaiseksi maksutonta.

Kerromme toiminnastamme täällä blogissa, Facebookissa sekä sähköpostilistalla: lähetä viesti “subscribe internet-research” osoitteeseen majordomo at helsinki.fi .

—-

Rajapinta ry is an association that focuses in the study of digital society and application of digital methods to social research.

Our activities are open to students, researchers, and anyone else interested on the topic. In fall 2017, the association organizes meetups, the first annual unconference and awards excellent Masters’ theses. More details below.

Meetups

We have already for a year organized meetups where short presentations on recent activities are discussed. The events are – like all our activities – open for anybody interested.

This fall, meetups are held 28.9. (Tampere), 27.10. (Helsinki), 24.11. (Helsinki) at 2 pm and will last for about two hours. We will advertise the topics about one week in advance in Facebook & our email lists.

Would you like to present in our meetup? The presentations are usually short (max 30 min), followed up by an intensive discussion. Contact us at meetup@rajapinta.co for more details.

Annual Unconference 2.-3.11.2017

We organize the first annual unconference in capital city area 2.-3.11. The aim of unconferences is that the agenda is build bottom-up, upon the wishes of the participants. More details will be delivered in our email list during the fall.

Thesis award

We will award two excellent Master’s thesis focused on the interests of the association. The award can be granted to a Master’s thesis evaluated in any Finnish university and finished 1.9.2016-31.8.2017.

The deadline for applications is 20.9.2017, https://rajapinta.co/awards/

Become a member

If you want to join as a member, check out https://rajapinta.co/association/ . This year, the membership is free.

We communicate about our activities in Facebook and on our email list. You can join the list by sending message “subscribe internet-research” to address majordomo at helsinki.fi .

Teknologia, demokratia ja teknologinen kansalaisuus

https://www.flickr.com/photos/nickharris1/8026290210
Photo: Nick Harris

Eilen tulevaa syyslukukautta juhlistettiin valtiotieteellisen tiedekunnan sisäpihalla sidosryhmille suunnatun kesäjuhlan merkeissä. Pidimme yhdessä Mika Pantzarin kanssa tapahtumassa lyhyen dialogipuheenvuoron aiheesta teknologia, demokratia ja kansalaisuus. Ohessa oma pointtini lyhyesti.

Teknologia on osa sosiaalisia, taloudellisia ja poliittisia valtarakenteita.

Suomalaiset yhteiskuntatietelijät ovat yllättävän vähän kiinnostuneita teknologiasta ottaen huomioon kuinka keskeisessä roolissa se arjessamme on. Samaan aikaan julkisuudessa on tällä hetkellä on kovasti vallalla eräänlainen uus-deterministinen puhe teknologiasta: väitteet siitä, kuinka algoritmit määrittelvät kaiken julkisen tilan, kertovat olemmeko sairaita vai emme, ja kuinka tekoäly saavuttaa pian tietoisuuden ja valloittaa maailman. Näissä puheissa teknologia nähdään toimijana, joka tuntuu olevan ihmiskontrollin ulottumattomissa.

Tutkijoina, asiantuntijoina ja kansalaisina meidän pitäisi ymmärtää paremmin niitä taloudellis-poliittisia rakenteita, jotka vaikuttavat teknologian taustalla. Vain siten osaamme paremmin suhteuttaa myös yllä kuvattua puhetapaa todellisuuteen.

Teknologisen kansalaisuuden näkökulmasta on merkittävää, että teknologialla tai tarkemmin teknologiayrityksillä on rakenteellista valtaa, joka määrittelee arkeamme ja julkisuuden rakennetta. tätä valtaa käyttävät ennen kaikkea isot amerikkalaisyritykset – le GAFA, eli Google, Apple, Facebook ja Amazon – joiden toimintalogiikkaa ohjaavat taloudelliset intressit. Tämä huolimatta siitä, että niiden mainospuheissa käytetään jatkuvasti kulttuurillista ja sosiaalista retoriikkaa [1].

Siksi teknologinen kansalaisuus tapahtuu tällä hetkellä kaupallisessa kontekstissa ja on kiinni markkinavetoisessa logiikassa: somekohut, Trumpin twiitit ja yhtä lailla myös perinteinen media ohjautuvat pääasiassa talouden logiikalla.

Markkinavetoinen teknologinen kansalaisuus on somekohuja ja närkästymistä, joita sitten mitataan ja analysoidaan, ja joista tehdään uutisia. On vaarana, että  tälainen pulina jää vain pulinaksi, jossa äänekäs vähemmistö vie näkyvyyden (cf. Marcuse ja repressiivinen toleranssi [2]). Luulemme osallistuvamme ja tekevämme politiikkaa, mutta todellisuudessa luomme vain kohun ja datapisteitä markkinoijalle.

Ehkä demokraattisempi teknologinen kansalaisuus voisi olla teknologian käyttöä suoraan kontaktiin valtaapitävien kanssa, erilaisia osallistavia teknologiaprojekteja ja jalkautumista poliitikkojen ja virkamiesten taholta?

Teknologian tutkimuksessa onkin viime aikoina korostettu niin sanottua vastavuoroisen rakentumisen näkökulmaa (mutual constitution of technology). Sanarimpsu tarkoittaa sitä, että teknologia ja ihmistoimijat vaikuttavat toisiinsa ja teknologian merkitys ja käyttötavat rakentuvat sosiaalisen toiminnan kautta.

Tässä mielessä meillä on kansalaisina ja kuluttajina väistämättä myös valtaa vaikuttaa siihen minkälaiseksi teknologia muodostuu, miten sitä käytetään ja miten se ymmärretään. Tätä valtaa kannattaa käyttää: kehittää uusia tapoja käyttää olemassa olevaa teknologiaa demokratian edistämiseen, pitää yllä tietoisuutta teknologian taustalla olevista voimista, ja tuoda rohkeammin yhteiskuntatieteellistä näkökulmaa myös teknologian kehitykseen.

* *

[1] Van Dijck, J., & Nieborg, D. (2009). Wikinomics and its discontents: a critical analysis of Web 2.0 business manifestos. New Media & Society, 11(5), 855–874. http://doi.org/10.1177/1461444809105356

[2] https://en.wikipedia.org/wiki/A_Critique_of_Pure_Tolerance

AoIR 2017 preconference: Less Hate in Politics!

nettikett.pngIf heading to AoIR 2017, consider also joining our preconference on hate speech recognition and prevention:

Less Hate in Politics! Machine Learning and Interventions as Tools to Mitigate Online Hate Speech in Political Campaigns

  • Oct 18th, 9 am – 12:30 pm
  • Dorpat Convention Centre, Tartu, Estonia

Discriminating, hateful speech online, often targeting specific groups and minorities, has become a pressing problem in the societies. Hateful speech is a form of verbal violence that creates enemities, silences debates, and marginalizes individuals and groups from participation online.

What is challenging is that ‘hate speech’ has come to mean a variety of speech acts and other ill-behaviours online, ranging from penal criminal acts to speech which is uncivil and disturbing, but yet to be tolerated. This definitional difficulty is further abused in claims that any limitations of hate speech endanger people’s right to freedom of expression.

Hate speech has been criminalized in many countries and major Internet companies also engage in efforts to limit it. While many social media platforms allow users to flag content as hate speech for moderation purposes, no official follow-up actions take place. Furthermore, the automatic identification of hate speech is limited by lacking tools.

Pre-conference workshop aim and content:

The aim of the workshop is to facilitate the development of tools and processes how the academic community could run interventions which aim to decrease the toxicity in the online space.

We will provide participants a kick-start with computational tools for hate speech recognition. We will also discuss and reflect the challenges of such interventions and examine the opportunities and problems of deploying such systems. Our own experiences – which we reflect in the workshop – emerge from a project where the social media activity of candidates was monitored during the Finnish municipal election campaigns in April 2017.

The workshop will follow an interactive style using both online and offline tools to facilitate discussion.


Clipart by Eggib.

Algoritmit uutisissa: ensimmäisiä havaintoja

Minua kiinnosti kuinka suomenkielisessä mediassa puhutaan algoritmeistä, tekoälystä ja koneoppimisesta; tuosta tämän päivän maagisesta taikuudesta. Ensimmäinen yllätykseni on, että ensimmäinen osuma varsin laajassa media-aineistossamme on vuodelta 1994! Noin muutekin hämmennyin kun Aamulehden uutisoinnissa ei ole selkeää tihentymää tai määrän kasvua – uutisointi on ollut erittäin aktiivista jo vuodesta 2000. Yleisradiolla sen sijaan nähdään selvästi, kuinka uutisointi on kasvanut noin 2012 vuodesta erittäin paljon, mutta sitä ennen uutisissa nämä taikasanat ovat olleet enemmänkin sivuhuomioita.

Screenshot 2017-07-12 16.42.20
Aamulehden uutiset missä on sana algoritmi, tekoäly tai koneoppiminen
Screenshot 2017-07-12 16.42.09
Yleisradion uutiset missä on sana algoritmi, tekoäly tai koneoppiminen

 

Havaitsimme Aamulehden olleen poikkeuksellisen aktiivinen algoritmiuutisoinnissaan jo 2000-luvun alkupuolella, kun Yle siitä villiintyi vasta 2010-luvun puolella. Selvää kuitenkin on, että 2010-luvulla algoritmeistä puhutaan merkittävästi enemmän kuin 2000-luvulla.

Aiheiden osalta käytimme aina yhtä trendikästä aihemallinnusta ja uutisaineistosta löytyikin 41 erilaista aihetta – jotka selkeyden takia luokittelimme kymmeneen ryhmään:

  1. Pelit ja peliarvostelut
  2. Tekniikan kehitys, esimerkiksi itsestään ajava auto sekä tekoäly
  3. Elokuvat, viihde ja taide
  4. Kaupalliset palvelut ja niiden algoritmit
  5. Tutkimus algoritmeistä
  6. Tietoturvallisuus
  7. Ohjelmoinnin opetus peruskoulussa
  8. Työllisyys ja työelämän murros
  9. Algoritmien kaupallinen arvo
  10. Algoritmit ja maailmanpolitiikka
timeline.png
Algoritmit uutisissa teemoittain

Havainnoimalla eri teemojen näkyvyyttä mediassa huomaamme, että 2000-luvun alusta tähän päivään on tapahtunut siirtymä viihteistä ja peleistä erityisesti kaupallisten palveluiden algoritmien pohdiskeluun ja esimerkiksi algoritmien vaikutukseen työelämässä.

Temaattinen muutos on tervetullut algoritmisten järjestelmien yhteiskunnallisen merkittävyyden takia, mutta yhteiskuntatieteissä juuri nyt trendikäs kriittinen algoritmitutkimus ei ainakaan tämän analyysin perusteella ollut erityisesti esillä. Ehkäpä peruskoulun ohjelmointiopetuksessa kannattaisi käyttää myös muutama tunti pohtimaan teknologian valtaa eikä vain yrittää oppia ohjelmoinnin alkeita?

Kiitämme Yleisradiota sekä Alma mediaa tutkimukseen käytettyjen aineistojen tuomisesta käyttöömme. Perinteisestihän Suomessa on aina tutkittu Helsingin Sanomia, mutta heidän kautta media-aineistoa ei ole saatavilla.

Varovaisuutta aihemallinnuksen kanssa

Eräs laskennallisten menetelmien tällä hetkellä suosituin sovellus on aihemallinnus eli topic modeling. Se mahdollistaa laajojen tekstiaineistojen jakamisen ryhmiin ja tällä tavalla “kaukoluvun” aineistosta. Tietenkään sen ei koskaan ole tarkoitus korvata aineiston lähilukua (esim. Grimmer & Stewart, 2013), mihin voi käyttää vaikka etnograafisia menetelmiä.

Eräs valinta aihemallinnuksesta on aiheiden määrän, eli tutummin, k:n valinta. Kirjallisuudessa usein esiintynyt tapa tähän on katsoa muutama eri arvo ja valita näistä selkeiten tulkittavissa oleva. Kritisoin tapaa jo marraskuun Rajapinta-meetupissa. Yksinkertainen koeasetelma näytti kuinka ihmisten mielipide selkeydestä vaihtelee merkittävästi.

Aihemallinnus: tuloksia eri k:n arvoilla
Alustava luokitus aineiston sisällöstä eri aihemallinnuksilla. Katso vain kuva.

Kuvassa näemme kuinka niiden tulkinnat myös tuottavat hiukan erilaisia näkemyksiä aineistoista. (Varoitus: nämä ovat vielä alustavia nimiä, eli en ole vielä itse täysin tyytyväinen näihin.) Olen pyrkinyt ryhmittelemään aineiston niin, että samanteemaiset aiheet olisivat samalla rivillä.

Kuvasta nähdään esimerkiksi kuinka aiheiden määrän lisääntyminen kahteenkymmeneen aiheeseen selkeästi tuo jotain uusia ajatuksia aineistoon, erityisesti alueelisuuden ja globalisaation. Toisaalta aiheena esimerkiksi suomalaisuus on osassa malleissa mukana ja osassa ei, mikä luultavasti kuvaa aihemallinnusprosessissa olevaa satunnaisuutta. Toisaalta 26 ja 30 aiheen mallit tuovat esille taloudellisuuden, perusturvan sekä edustuksellisuuden aiheita.

Aihemallinnuksen soveltajille uutiset ovat valitettavia: en itse pitäisi sopivana ajaa aihemallinnusta teoreettisesti mielekkäällä lukumäärällä tai tutkimalla muutamaa eri aihemäärää. Riskit vääristä tulkinnoista ovat ilmeiset näissä tapauksissa. Sen sijaan pitäisin itse toivottavana aihemäärän valitsemista laskennallisin kriteerein, kuten log-likelihood arvoja käyttämällä. Vaikka näistäkin käydään ritstiriitaista keskustelua, tämä silti vähentäisi tiettyä epävarmutta mikä nykyiseen käytäntöön tulee.

Erityiskiitos Koneen Säätiölle tutkimuksen tukemisesta sekä Tieteen tietotekniikan keskus CSClle laskenta-ajasta.

Kuinka normatiivisia teorioita voisi hyödyntää käyttöliittymätutkimuksessa?

Slide27Tieteen ja teknologian tutkimuksessa on jo pitkään ymmärretty, että tekniset välineet sisältävät myös arvoja (esim. Nissenbaum, 2005)⁠. Jokainen järjestelmä on eräs valinta useista eri vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista järjestelmän suunnittelussa (esimerkiksi Liste & Sørensen, 2015)⁠. Käyttöliittymätutkimuksessa onkin nostettu esille arvojen rooli osana suunnitteluprosessia. Esimerkiksi arvotietoiset suunnitteluprosessit (value sensitive design) perustuvat arvojen parempaan esilletuontiin suunnittelutyön aikana sekä ratkaisemaan mahdollisia arvoristiriitoja. Arvoja voisi kuitenkin käyttää laajemminkin käyttöliittymätutkimusessa – ne tarjoavat mahdollisuuden integroida teoriaa ja empiiristä tutkimusta. “Uuden” teknologian tutkimus kaipaakin tarkempaa teoriaotetta – jopa 70% yhteiskuntatieteellisestä tutkimuksesta oli teoriatonta (Borah, 2015)⁠; samanlaista vertailua ei ole toistaiseksi tehty käyttöliittymätutkimusyhteisöissä, mutta uskon, ettei tulos olisi merkittävästi parempi. Jotta tutkimus siirtyisi pois kuvailevata ja uusimman teknologian perässä juoksevasta tutkimuksesta keskeisempiin kysymyksiin, olisi mielestäni aika ryhdistäytyä ja pohtia teorian roolia osana tutkimustyötä.

Mutta, mikä oikeastaan on teoria? Yhteiskuntatietelijänä huomasin aikaa sitten, että teoria voi olla monelaisessa muodossa. Ennustavat ja selittävät teoriat pyrkivät kuvaamaan yhteyksiä, kun taas kuvailevat teoriat auttavat käsitteellistäään (ja usein jargonisoimaan) ilmiötä. Normatiiviset teoriat taas keskittyvät pohtimaan, että miten asioiden pitäisi olla. Ennustaville, selittäville ja kuvaileville teorioille on paljon ohjeita, mutta normatiiviset teoriat ovat – ainakin minulle – vielä piikki lihassa. Miten normatiivisia teorioita voisi esimerkiksi validoida? Kuitenkin, pidän normatiivisista teorioista koska niissä tuodaan selkeästi esille tutkijan subjektiivinen asema. Tutkija kun ei ole neutraali toimija vaan tutkijan asenne ja näkemykset vaikuttavat niin tutkimuskysymyksen valitaan kuin aina välillä myös tuloksiin. Normatiivissa teorioissa arvot on jo sisällytetty teoriaan itseensä.

Ratkaisuna normatiiviseen teoriaan pohjautuva tutkimus

Sovelsimme Harmasilaista maailmankuvaa julkisesta tilasta ymmärtääksemme tietokoneavusteista viestintää luokkahuoneessa. Havaitsimme, että tietokonevälitteinen viestintännässä on useampia osallistuja verrattuna kasvoikkain tapahtuvaan ryhmäkeskusteluun. Habermasilaista maailmankuvaa noudatellen, osallisuuden lisäksi myös toisten ihmisten arvostaminen sekä rationaalinen keskustelu ovat tärkeitä. Muiden osallistujien arvostamisessa emme havainneet merkittävää eroa muotojen välillä, mutta rationaalisen keskustelun osalta kasvokkain tapahtuva keskustelu oli parempaa. Työn mielenkiintoinen paino ei kuitenkaan ole täysin tässä teoriassa, vaan laajempi pohdinta kietoutuu normatiivisen teorian hyötyjen ympärille.

Normatiivisen teorian ensimmäinen hyöty tulee siitä, että se on teoria. Kuten muihinkin teorioihin, siihen liittyy monia menetelmällisiä ja empiirisiä havaintoja. Esimerkiksi deliberatiivisen teorian kautta käytössämme oli useita validoituja mittareita arvioidaksemme osallistumisen habermasilaisuutta. Lisäksi julkisen tilan käsitteestä on kirjoitettu jopa tietojenkäsittelytieteessä ja tätä kautta tutkimukselle syntyi ympäristö, johon se pystyi sitoutumaan. Tutkimus samassa tilassa olevien henkilöiden tietokonevälitteisestä viestinnästä on ollut varsin hajanaista ja aiheiltaan jopa poppivaa. Normatiivisen teorian kautta sille muodostui kuitenkin mielekäs ympäristö; hajanaisen tutkimuksen sai kursittua kasaan.

Käyttöliittymätutkimus ei ole vain empiiristä, vaan myös konstruktiivistä – vaihtoehtoisia tietokonelaitteita ja ohjelmia luovia. Normatiivisen teorian toinen hyöty onkin nimenomaan konstruktiiviselle tutkimuselle. Konstruktiivisessa tutkimuksessa isoimpia haasteita on perustella tehtyjä valintoja – mitä on aina useita. Miten tietynlainen käyttöliittymäongelma voitaisiin ratkaista mielekkäästi? Normatiivinen teoria auttaa rajaamaan kaikista mahdollisista suunnitteluvaihtoehdoista merkittävimmät teorian kannalta. Samaan aikaan se voi tukea löytämään uusia inspiraation lähteitä, kun muiden alan tutkijoiden työt voivat puhutella työtäsi selvästi – jopa siinä tilanteessa, että heidän sovelluskohde teorialle saattoi olla etäinen.

Tosin, normatiivinen teoria pakottaa myös tuomaan esille arvot jotka on koodattu kaikkiin teknisiin järjestelmiin. Perinteisin esimerkki on Winnerin (1985) esilletuomat Mosesin sillat – jotka olivat tehty niin mataliksi, ettei tiettyihin kaupungin osiin voinut julkisilla kulkea. Ongelma ei ole täysin tuntematon käyttöliittymätutkimuksessakaan. Arvojen mukaanottamiseksi kehittyi arvopohjaisen käyttöliittymätutkimuksen koulu ja siellä keskeinen kysymys on ollut miten eri käyttäjien arvojen välillä tasapainoillaan. Samalla tavoin normatiivisen teorian kohdalla voi hyvällä perusteella kysyä, millä perusteella tutkijat voivat vain ottaa tietyn normatiivisen aseman ja käyttää sitä tutkimuksessa. Tämä on erityisen huolestuttavaa jos tarkoituksena on muokata järjestelmää tarkemmin jotain arvoja noudatettavaksi – onko se eettistä, että koehenkilöt joutuvat käyttämään järjestelmää, missä arvot ovat voimakkaasti läsnä. Minulla ei ole vielä oikeaa vastausta mahdollisiin arvoristiriitoihin, joten jätetään se tässä välissä oman pohdinnan varaan.

Tiivistelmä: mitä oikeastaan opimme?

Tiivistelmänä – olen viettänyt nyt aika kauan pohdiskellen ja tutkien sanassa tilassa tapahtuvaa tietokonevälitteistä viestintää. Tämän tutkimuksen haaste mielestäni on sen teoreetiton luonne. Tutkimuksemme tavoite oli ehdoittaa mahdollisuuksia muodostaa teoriaa käyttäen normatiivisia teorioita ja näytämme, mitä mahdollisuuksia normatiivisilla teorioilla voisi olla käyttöliittymätutkimuksessa. Jäämmekin odottamaan mielenkiintoisia sovelluskohteita normatiivisille teorioille.

Blogipostaus pohjautuu CHI-konfferenssissa 2017 esitettyyn artikkeliin Nelimarkka, M., Salovaara, A., Semaan, B., & Jacucci, G. (2017). Theory-Driven Collocated CMC. An English version is available in Rajapinta’s Medium.com and Matti’s personal blog.