What does it mean to look at an algorithmic system as a game?

One of the games designed at the
2nd NOS-HS workshop for Nordic
Perspectives on Algorithmic
Systems. Photo copyright:
Salla-Maaria Laaksonen

It is not uncommon to hear the phrase ‚Äúgaming the system‚ÄĚ when someone fools an algorithm, but game as a metaphor can go beyond this perspective. Besides calculation, games are also about meanings and design.

We recently published an article called ‚ÄúGaming Algorithmic Hate-Speech Detection: Stakes, Parties, and Moves‚ÄĚ with Salla-Maaria Laaksonen and Airi Lampinen in the Social Media+ Society journal. In it, building on Erving Goffman‚Äôs work, we use the game metaphor to study the implementation of and subsequent resistance to an automatic hate-speech detection system. This blogpost describes my perspective on how games can be used as a metaphor to approach algorithmic systems from different angles. It is not meant as a comprehensive list, but more as an example of some of my thoughts on the topic during my Ph.D. journey so far.

I leave the concept of an algorithmic system intentionally vague here. You may consider recommender systems that suggest content to you in Netflix or Youtube as one type of an example, and social network services such as Facebook as another one. Generally, many of the information systems we interact with on a daily basis can be thought of as algorithmic systems. Thus, a tongue in cheek way of describing algorithmic systems in the context of this blog post could be ‚Äúany information system that uses algorithms in a way that interests the author of this blog post‚ÄĚ.

A game as a general metaphor

This is a category where I would group approaches such as the one which we took in the aforementioned article: if everyday life is (sometimes) a game, what can we learn if we approach it analytically as such? At least two different ways of understanding this type of approach can be identified: ideas about gaming the system, which often refer to behavior where someone is seen to ‚Äúcheat‚ÄĚ an algorithm and, on the other hand, following the rules, where individuals maximize their gains by acting in line with how they consider the designers of the system(s) wish them to act. Cotter‚Äôs article ‚ÄúPlaying the visibility game: How digital influencers and algorithms negotiate influence on Instagram‚ÄĚ wonderfully illuminates and also problematizes this distinction when discussing simulated and relational influence in terms of how Instagram influencers attempt to increase their visibility. Additionally, in her recent article ‚ÄúAlgorithmic Experts: Selling Algorithmic Lore on YouTube‚ÄĚ, Bishop notes that algorithms may be treated as ‚Äėgames‚Äô by those attempting to figure out how they could be used to one‚Äôs advantage.

This line of consideration also raises questions about who or what are players in a particular game playing for. Companies specializing in search engine optimization are obviously trying to make their clients’ pages generate more traffic, and fans of musical groups might be trying to give the target of their fandom more visibility. We certainly do not play only for ourselves.

Algorithmic systems as world creating

For me, this second way of looking at algorithmic systems ‚Äď algorithmic systems as world creating ‚Äď entails looking at what kind of a ‚Äėmicro-cosmos‚Äô of meanings the encounter with the system holds. In a game of chess, pieces have different values for the player based on their shape, but the relationship between the shape and the value only makes sense in the context of chess. Goffman points out that other encounters share this element of encounter-specific meanings: ‚ÄúIt is only around a small table that one can show coolness in poker or the capacity to be bluffed out of a pair of aces; but, similarly, it is only on a road that the roles of motorist and pedestrian takes on full meaning‚ÄĚ. Encounters, then, are world-creating events, and encounters with algorithmic systems are no exception.

Algorithmic systems have different kinds of transformation rules. The concept originates from Goffman, but I find Di Filippo‚Äôs use of it in his book chapter ‚ÄúMMORPG as Locally Realized Worlds of Action‚ÄĚ easier to grasp than the original definition. Di Filippo states that these transformation rules refer to ‚Äúthe fact that individuals adapt resources to match the relevance of the situation‚ÄĚ. In the aforementioned chapter, Di Filippo uses the concept to analyze how the world created in fantasy books is transformed to serve as a backdrop for a video game. When considering recommender systems, transformations occur on how behavior should be understood: clicks or other forms of behavior such as decisions to buy something are transformed into recommendations. If a couple of strangers in front of us in a caf√© buy the same kind of coffees, we most likely do not consider it as a recommendation: however, it could very well be transformed into one based on the data collected from the transaction that happens between the clients and the caf√©. We have followed this line of inquiry with Airi Lampinen in a study that drew from Goffman‚Äôs Frame Analysis by analyzing interviews of users and the head designer of a recommender system that used reading time to generate its recommendations.

Game-likeness from a design perspective

This third category ‚Äď game-likeness in the context of design ‚Äď focuses on the design perspective of algorithmic systems, or more specifically, what algorithmic systems that are not intended as games may share with the design of games. Algorithmic systems may incorporate elements that make them ‚Äúgame-like‚ÄĚ or gamified. Instagram and Facebook quantify ‚Äúlikes‚ÄĚ other users can give to one‚Äôs content, making these systems potentially more enthralling for their users. From a perhaps more serious perspective, Chan (2019) has pointed out in his article ‚ÄúThe rating game: The discipline of Uber’s user-generated ratings‚ÄĚ that the on-demand taxi service Uber‚Äôs customer reviews make drivers attempt to maximize positive ratings as their livelihoods may be on the line: get enough negative reviews and you won‚Äôt be getting customers anymore. 

Game design can also be a method that ties together some of the elements from the first two categories. In the 2nd NOS-HS workshop for Nordic Perspectives on Algorithmic Systems, Michael Hockenhull and Mace Ojala organized a session where the participants designed tabletop-games from empirical research cases Bastian J√łrgensen, C√¶cilie Laursen, Silja Vase and Rikke Torenholt were working on and were kind enough to let us use as starting points for the games. This activity was inspired by Dumit’s article ‚ÄúGame Design as STS Research‚ÄĚ. The process of designing a game based on an algorithmic system forced one to consider both the calculative nature of interactions individuals may have with such systems and the ways these interactions could be transformed into a playable format.


As pointed above, games can be used as a metaphor to illuminate different kinds of things about algorithmic systems. The focus can be placed on the strategic nature of everyday dealings with them, the set of meanings interactions with them contain, or the design aspects that may mimic those we encounter in actual games. One could probably discover further perspectives that the concept of a game might afford, but these are the three that I have identified in the extant literature and found productive for my own research.

Jesse Haapoja is a Ph.D. student in Social Psychology at the University of Helsinki who has the privilege of working on topics such as the one presented here in the Kone Foundation funded project ‚ÄúAlgorithmic Systems, Power, and Interaction‚ÄĚ.

Thanks to Airi Lampinen for comments on a draft of this blog post

Rajapinnan opinn√§ytety√∂palkinnot 2019 my√∂nnetty digitaalisen kulttuurin ja datatieteen pro graduille

Photo: (cc) organprinter Flickr

Digitaalisten yhteiskuntatieteiden yhdistys Rajapinta ry on my√∂nt√§nyt kaksi opinn√§ytety√∂palkintoa akateemisen vuoden 2018‚Äď2019 aikana valmistuneille opinn√§ytet√∂ille. Rajapinta jakaa vuosittaisen palkinnon nyt jo kolmatta kertaa. T√§n√§ vuonna palkintoa haki kaikkiaan kymmenen ty√∂t√§.

Palkinnon saivat:

Molemmat työt edustavat Rajapinta ry:n ytimessä olevaa digitaalista otetta yhteiskuntatieteellisten kysymysten ratkaisemisessa. Ne ovat laadukkaita, tieteidenvälisiä töitä, jotka ottavat uusia rohkeita hyppyjä teoreettisten, metodologisten tai epistemologisten raja-aitojen yli. Arviointiraati arvosti myös töiden ajankohtaisia, yhteiskunnallisia aiheita sekä omaperäistä otetta niiden tarkastelussa.

Toivasen tutkimus selvitt√§√§, miten suomalainen vastamedia k√§ytt√§√§ ja kehyst√§√§ valtamedian uutisia, sek√§ soveltaa ohjattua koneoppimista eri kehyst√§misen tapojen tunnistamiseen. Tulokset osoittavat, ett√§ kehystyksess√§ kannattaa sis√§ll√∂n lis√§ksi tarkastella tekstin rakennetta. Ty√∂ tarttuu mielenkiintoiseen ja ajankohtaiseen aiheeseen ja tuottaa lis√§√§ ymm√§rryst√§ siit√§, miten mediajulkisuuden dynamiikkaa voi tutkia laskennallisten menetelmien avulla. Ty√∂ keskustelee kahden eri tieteenalan kirjallisuuden kanssa ottamalla yhteiskuntatieteellisen k√§sitteen ja soveltamalla menestyksekk√§√§sti koneoppimisen menetelmi√§ sen ratkaisemiseksi. Ty√∂ on selke√§ esimerkki ‚ÄúRajapinta-alan perustutkimuksesta‚ÄĚ, jollaista arviointiraati per√§√§nkuuluttaa lis√§√§.

Vaahensalon tutkimuksen lähtökohtana on uusi käsite ’toiseuttava verkkokeskustelu’, jota määrittelemällä yritetään löytää vihapuheen käsitettä neutraalimpi ja monipuolisempi tutkimuksellinen tarkastelukulma. Tutkimuksessa yhdistetään mediakulttuurin ja kielentutkimuksen sekä jossain määrin sosiaalipsykologista näkökulmaa. Työssä tarkastellaan digitaalisten aineistojen käyttöliittymiä ja pohditaan niitä kriittisesti käyttämällä Suomi24-aineistoa ja Korp-työkalua esimerkkinä. Työssä osoitetaan konkreettisesti, miten digitaalista analyysiä voi tehdä määrällisesti ja argumentoidaan samalla laadullisen tutkimusotteen selittävää voimaa. Usein digitaalista yhteiskuntatiedettä vaivaa tietynlainen muutoksen nopeus ja siitä aiheutuva käsitteellinen köyhyys, mihin tämä gradu tarjoaa oivallisen kontribuution.

Rajapinta ry. toivottaa onnea palkituille ja kiittää kaikkia osallistuneita!

– –
Rajapinta palkitsee vuosittain erinomaisia pro gradu tai diplomitöitä, joiden aihepiiri kytkeytyy yhdistyksen tavoitteisiin: yhteiskuntatieteellisesti pohjautuneita töitä teknologiasta tai teknologiaa hyödyntäviä yhteiskuntatieteellisiä tutkimuksia. Yhden palkinnon arvo on 500 euroa. Yhdistyksen toimintaa ja siten myös tätä palkintoa rahoittaa Koneen Säätiö.

Arviointiraatiin kuuluivat: Veikko Eranti (HY), Merja Koskela (VY), Matti Nelimarkka (HY/Aalto), Thomas Olsson (TAU), Merja Porttikivi (HY/Aalto), Risto Sarvas (Aalto) ja Anu Sivunen (JYU). Kunkin työn arvioi kaksi raatilaista, jotka valittiin niin, että mahdolliset eturistiriidat, ohjaussuhteet ja kollegasuhteet vältettiin. Töiden arviointi perustui niiden akateemiseen laatuun sekä siihen, miten hyvin ne toteuttivat Rajapinta ry:n toiminnan painopisteitä, jotka oli mainittu myös palkintokutsussa. Työn tekijän aktiivisuus Rajapinta-yhdistyksessä ei ollut arvioinnissa etu eikä haitta.

Lukemisen datafikaatio ja uskottavuus

Yhä useampi arkipäiväinen toimintamme muutetaan erilaisten digitaalisten välineiden avulla dataksi, jota käytetään erilaisiin laskennallisiin toimiin kuten käyttäytymisemme ennakointiin ja sisältöjen personointiin. Tätä prosessia kutsutaan datafikaatioksi. Ihmiset luonnollisesti tulkitsevat tätä prosessia kuten ympäristöään ylipäätään. Tässä blogikirjoituksessa keskityn lukemisen datafikaatioon ja miten ihmiset sitä ymmärtävät.

Julkaisimme hiljattain Airi Lampisen kanssa artikkelin, jota varten haastattelin jo suljetun uutissuosittelujärjestelmä Scoopinionin käyttäjiä ja pääkehittäjää. Scoopinion oli Suomessa kehitetty uutissuosittelujärjestelmä, joka seurasi käyttäjien lukuaikaa eri uutisartikkeleissa. Se suositteli käyttäjille heitä tältä pohjalta mahdollisesti kiinnostavia artikkeleita. Scoopinionia voidaan siis pitää yhtenä esimerkkinä datafikaatiosta.

Uskottavuus ja data

Haastatteluissa nousi esiin uskottavuus: koska Scoopinion keskittyi lukuajan mittaamiseen eikä perinteisempään klikkipohjaiseen analytiikkaan, kokivat haastateltavat sen antamat suositukset luotettavammiksi. Tämä luotettavuus syntyi ajatuksesta, että lukuaika on pelkkää klikkausta parempi todiste siitä, että datan lähde on pitänyt artikkelia kiinnostavana. Lukuajan ajateltiin siis edustavan paremmin lukijan arviota artikkelista. Tämä tapa kehystää lukuaika oli toki myös se tapa, jolla järjestelmän kehittäjät pyrkivät palveluaan markkinoimaan.

Scoopinionin uskottavuus siis rakentui lukemiseen liitettyjen merkitysten varaan, joita kehittäjät käyttivät hyväkseen sekä järjestelmää rakentaessaan että sitä markkinoidessaan. Järjestelmää käyttäneet ihmiset tulkitsivat järjestelmän toimintaa lukemiseen liitettyjen merkitysten kautta. Järjestelmää tehtiin ymmärrettäväksi pohjaten näihin merkityksiin, kuten esimerkiksi siihen, että ihmiset ajattelevina olentoina arvioivat lukemaansa omien mieltymystensä mukaan ja viettävät enemmän aikaa itseään kiinnostavien tekstien parissa kuin sellaisten tekstien, jotka heitä eivät kiinnosta. Toisaalta palvelu myös toi uusia merkityksiä lukemiselle: kun palvelu seurasi lukemista, lukeminen muuttui implisiittiseksi suosittelemiseksi. Tämän seurauksena palvelu, jossa käyttäjillä ei ollut mahdollisuutta nähdä muita käyttäjiä koettiin kuitenkin tietyllä tapaa sosiaalisena.

Algoritmiset palvelut osana laajempaa merkitysjärjestelmää

My√∂s muissa algoritmisissa palveluissa ymm√§rryst√§ rakennetaan niit√§ edelt√§vien merkitysten varaan, samalla kuitenkin tuoden niihin jotain erilaista. Facebook-yst√§v√§t eiv√§t ehk√§ tarkoita t√§sm√§lleen samaa kuin ihmiset jotka koemme yst√§viksemme sen ulkopuolella, mutta palvelu k√§ytt√§√§ kuitenkin hyv√§kseen yst√§vyyteen liitettyj√§ merkityksi√§. Kun kyydityspalvelu Uber alkoi menestym√§√§n, rupesivat monet muut jakamistalouspalvelut markkinoimaan itse√§√§n tietyn asian ‚ÄúUberina‚ÄĚ: uusien palveluiden uskottavuutta menesty√§ rakennettiin Uberin menestyksen p√§√§lle. N√§m√§ palvelut nojasivat t√§ll√§ kehyst√§misell√§ Uberiin liitettyihin merkityksiin, joka puolestaan on idealtaan hyvin samankaltainen kuin sit√§ vanhemmat taksipalvelut. T√§ss√§ tapauksessa korostui Uberin lupaus tehd√§ vanha asia kustannustehokkaammin ja antaa ‚Äútavallisille‚ÄĚ ihmisille mahdollisuus hy√∂ty√§ taloudellisesti toiminnasta, joka oli aiemmin n√§hty p√§√§osin tietyn ammattiryhm√§n toimialana.

Algoritmisia järjestelmiä sosiaalitieteellisestä näkökulmasta tutkittaessa tulisi huomioida, että usein niiden käyttämää dataa ja siihen liittyviä merkityksiä on hankalaa, ellei mahdotonta, erottaa itse algoritmeista, joita järjestelmät käyttävät. Usein data edustaa palveluissa ihmistä ja tästä datasta tehdään selkoa niiden käsitysten kautta, joita ihmisten toimintaan liitetään palvelun ulkopuolella.

Järjestelmät ovat ihmisten rakentamia ja niitä ruokitaan ihmisten toiminnalla. Ne ovat siis läpeensä sosiaalisia.

Artikkeli julkaistiin ihmisen ja tietokoneen välisen vuorovaikutuksen tutkimukseen keskittyvässä NordiChi-konferenssissa ja sitä tehtiin osana Koneen Säätiön rahoittamaa Algoritmiset järjestelmät, valta ja vuorovaikutus -hanketta.

Artikkelin tiedot:
Haapoja, J., & Lampinen, A. (2018). ‘Datafied’ Reading: Framing behavioral data and algorithmic news recommendations. In NordiCHI 2018: Revisiting the Life Cycle – Proceedings of the 10th Nordic Conference on Human-Computer Interaction (pp. 125-136). DOI: 10.1145/3240167.3240194

Rajapinta-opinnäytetyöpalkinto lastensuojelun tietojärjestelmätutkimukselle ja design-tutkimukselle metsäsuhteesta

Rajapinta ry:n palkintoraati on päättänyt myöntää kaksi palkintoa opinnäytetyökisassaan:

Susi Salovaara Tietojärjestelmät osana lastensuojelun tiedonmuodostusta (Lapin yliopisto, Sosiaalityö)

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalityön tiedonmuodostusta lastensuojelun kontekstissa. Tutkimuksessa sitoudutaan käytäntölähtöiseen näkökulmaan, jossa sosiaalityön ammatillisen tiedon katsotaan muodostuvan osana sosiaalista vuorovaikutusta eri toimijoiden kesken. Sosiaalityön tiedonmuodostus ymmärretään sosiaalityön kontekstissa tapahtuvana prosessina, johon vaikuttavat eri tiedon lähteet, kriittinen reflektio ja dokumentaatiolle asetetut vaatimukset. Tutkimuksessa tarkastellaan tietojärjestelmien asettumista tiedonmuodostusprosessin osaksi.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa tiedonmuodostuksen näkökulman huomiointia aihetta koskevassa tutkimuskirjallisuudessa. Tutkimuskysymyksenä oli, miten tiedonmuodostuksen näkökulma tulee esiin lastensuojelun sosiaalityötä ja tietojärjestelmiä käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Systemaattisen aineistonhaun tuloksena lopulliseksi aineistoksi saatiin 19 kansainvälistä artikkelia. Aineistoa analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Tiedonmuodostuksen näkökulma nousi esiin aineistossa erilaisina havaintoina ja tulkintoina tiedon muodostamiseen, käyttöön ja merkitykseen liittyen. Aineistosta paikannettiin neljä erilaista sosiaalityön tiedonmuodostuksen orientaatiota: teoreettinen, hallinnollinen, tapauskohtainen ja tehtäväkohtainen tiedonmuodostus. Kirjallisuudessa esitetty tietojärjestelmiin kohdistuva kritiikki liittyi hallinnollisen tiedonmuodostuksen lähtökohdista kehitettyihin tietojärjestelmiin. Lastensuojelun käytännön näkökulmasta tapauskohtainen tiedonmuodostus nähtiin keskeisenä, eikä nykyisten tietojärjestelmien koettu antavan tähän riittävää tukea.

Johtopäätöksinä esitetään, että tietojärjestelmä voidaan nähdä sosiaalityön ammatillisen tiedonmuodostuksen välineenä tai toimijana. Toimijuuden näkökulma tulee esiin, mikäli tietojärjestelmä ottaa sosiaalityön prosesseissa ohjaavan roolin syrjäyttäen sosiaalityöntekijän toimijuuden tai kaventaen sitä. Tietojärjestelmä välineenä voi toimia sosiaalityön tiedonmuodostuksen tukena tai esteenä. Sosiaalityön tavoitteita tukevia tietojärjestelmiä kehitettäessä, on tärkeää ottaa huomioon sosiaalityön ammatillisen tiedonmuodostuksen näkökulma. Tiedonmuodostuksen eri orientaatioiden tasapainoinen huomiointi tietojärjestelmissä tukee tietojärjestelmiin tallennettavan datan eheyttä ja luotettavuutta. Tietojärjestelmien avulla muodostetun tiedon luotettavuus on keskeistä pätevän päätöksenteon mahdollistumiseksi sekä käytännön asiakastyössä, että hallinnollisissa tehtävissä.

Koko opinnäytetyö täällä.

Palkintoraati arvio työtä seuraavasti:

Työ on erittäin hyvin perusteltu, jäsennetty ja toteutettu kokonaisuus, joka onnistuneesti kykenee integroimaan olemassa olevasta tutkimustiedosta teoreettisia jäsennyskeinoja sekä johtopäätöksiä sosiaalityön tietojärjestelmien roolista lastensuojelun kannalta. Salovaaran pro gradu sisältää myös paljon hyvää pohdintaa ihmisten ja teknologian välisestä suhteesta, sekä kuinka eri tietojärjestelmät sekä auttavat että estävät toimijoita suorittamaan heidän työtoimeenkuvaansa olennaisesti liittyviä työtehtäviä. Työ tuokin hyvin esille sen, kuinka teknologian suunnittelussa tulisi ottaa huomioon useiden eri toimijoiden näkökulmat, jotta sen hyödyllinen soveltaminen palvelee sekä käyttäjien että hallinnoijien tarkoituksia.

Teknologia on t√§m√§n ty√∂n ytimess√§, dominoimatta kuitenkaan kokonaisuutta. Ty√∂ tarkastelee sosiaality√∂n tiedonmuodostusta alan k√§yt√§nn√∂ist√§ k√§sin, tutkien miten tietoj√§rjestelm√§t asettuvat tiedonmuodotusprosessin osaksi. Sosiaality√∂n ja tietoj√§rjestelmien rajapintojen tutkiminen ja kriittinen tarkastelu on paitsi tieteellisesti hyvin motivoitua, my√∂s yhteiskunnallisesti eritt√§in ajankohtaista digitaalisatio- ja sote-puheen t√§ytt√§m√§ss√§ Suomessa. T√§m√§ ty√∂ on paitsi vahva akateeminen suoritus, my√∂s laajemmin mielenkiintoinen avaus t√§rke√§√§n teemaa ‚Äď ja siksi oivallinen ehdokas palkittavaksi!

Juulia Juutilainen: Understory (Aalto-yliopisto, New Media)

Metsä ja suomalaisten metsäsuhde on näinä aikoina paljon esillä. Suomalaisten suhdetta metsään korostetaan tärkeänä ja ainutlaatuisena, ja kertomuksia metsän voimaannuttavasta ja elvyttävästä vaikutuksesta riittää. Samaan aikaan hakkuita tehostetaan ja ikimetsää kaatuu. Silti metsäteollisuus on Suomen ylpeys. Mistä johtuu ristiriita suhteessa metsiin?

Understory on tutkimus suomalaisesta metsäsuhteesta ja niiden ilmenemismuodoista. Opinnäyte koostuu kirjallisesta osasta sekä taiteellisesta produktiosta. Teoriaosassa esittelen nykypäivänä ilmeneviä metsäsuhteita ja tapoja representoida metsää. Esitän argumentin suomalaisten tiiviin ja tunnepitoisen metsäsuhteen pitkien perinteiden kuvitteellisuudesta. Metsien merkitys suomalaisille on osa 1800-luvulla alkanutta kansallisen identiteetin muokkaus- ja ylläpitoprojektia. Mielikuva suomalaisista metsäkansana ja metsistä kansallisena symbolina palvelee kansallisen identitifikaation kohteena, mutta ei perustu perinteiseen talonpoikaiseen metsäsuhteeseen vaan yleiseurooppalaiseen kansallisromantiikkaan, joka näkyy myös muiden kansojen kansallisissa projekteissa ja niiden pohjalta muodostuneissa metsäsuhteissa.
Käsittelen metsäsuhteita kulttuurintutkimuksen näkökulmasta kertomuksina, jotka ilmentävät kertojiensa arvostuksia, maailmankuvaa ja ihmiskuvaa tarkoin rajattuna ja rakennettuna narraationa. Esittelen sen pohjalta filosofi Juhani Pietarisen muotoilemat neljä asennetta metsään: utilistisen, humanistisen, mystisen ja primitivistisen, joista kukin representoi metsän eri tavalla. Nämä representaatiot sekä kuvaavat todellisuutta että muokkaavat sitä. Niiden luomia käsityksiä hyödynnetään aktiviisesti metsään ja metsäteollisuuteen liittyvässä mielikuvatyössä; osoitan työssäni, että metsäteollisuus hyödyntää kansallista ja mystis-humanistista metsäkuvastoa ajaessaan metsäyhtiöiden etuja.

Opinnäytteeni taiteellinen osa on installaatio Understory, joka pohjautuu kirjallisessa osassa esitettyyn tutkimukseen. Understory muodostuu kolmesta toisiinsa yhteydessä olevasta osasta, jotka kuvaavat erilaisia metsäsuhteita. Triptyykkimuoto on lainattu uskonnollisesta taiteesta, minkä kautta tuon teokseen pohdittavaksi kysymyksen Suomen metsien asemasta suomalaisuuden sakraalina symbolina. Triptyykin siipiosat kuvaavat mystis-humanistista ja utilistista metsäsuhdetta, jotka vaikuttavat asettuvan vastakkain, mutta todellisuudessa kietoutuvat osin yhteen. Siipiosat on toteutettu dioraamatyyliä hyödyntävällä tekniikalla, ja niissä esiin nousevat kysymykset ihmisen asemasta ja oikeuksista sekä ihmisen tarpeesta hallita ja hyötyä luonnosta.

Korpus-osan primitivististä metsäsuhdetta kuvaava mediaosuus välittää reaaliaikaista videokuvaa suomalaisesta metsästä. Mediayhteyden kautta rakennan elollisen samanaikaisen läsnäolon installaatioon. Samaan aikaan toisaalla tapahtuva metsä ilman ihmistä ei tarjoa samoja suuria tunteita kuin metsästä rakennetut representaatiot. Päinvastoin, metsän tapahtumattomuus haastaa ärsyketulvaan tottuneen kokijan. Se asettaa kysymyksen ihmisestä riippumattoman kertomuksen oikeudesta sekä median mahdollisuuksista välittää rinnakkaista olemassaoloa.

Koko opinnäytetyö täällä.

Palkintoraati toteaa työstä seuraavaa

T√§m√§ ty√∂ on kaunis ja ajatuksia her√§tt√§v√§ kokonaisuus. Tieteellinen ja taiteellinen osio istuvat hienosti yhteen ainakin n√§in ei-taiteilijan n√§k√∂kulmasta arvioiden. Yht√§√§lt√§ ty√∂ sukeltaa k√§sitteellisesti haastaviin kysymyksiin kansallisesta identiteetist√§, mets√§suhteesta ja ihmisestaŐą riippumattomista kertomuksista (tai kertomuksettomuudesta). Toisaalta se l√§hestyy taiteen kautta mediatutkimuksellisesti ja filosofisesti ajankohtaisia kysymyksi√§ l√§sn√§olosta ja elollisuudesta.

My√∂s taiteellisen osan toteutus -mediainstallaatio alttarikaapissa triptyykkimuodossa – on osuva. Tietysti ‚Äúmets√§n alttari‚ÄĚ on kliseinen k√§site, mutta t√§ss√§ aiheessa se toimii, onhan mets√§suhteessa kyse nimenomaan kansallisista instituutioista, joiden sen kliseist√§ symboliikkaa ei voi liikaa alleviivata. Pikemminkin liioittelu toimii t√§ss√§ tehokeinona, hieman Jeff Koons -tyylisesti. Erityisen oivaltavaa on, ett√§ yksi triptyykin osista on livecam -l√§hetys mets√§st√§. [- -] installaatio-osuuden sanoma on loppuun asti mietitty, ja katsoja saa siit√§ saman teoksen tekij√§n oivalluksen kokemuksen, jonka voi saada hyv√§√§ tieteellist√§ artikkelia lukiessa. Ty√∂ toimii my√∂s asiakkaalle, esim mets√§teollisuuden edustajille annettuna: he voivat ty√∂t√§ lukiessaan ja katsoessaan saada ideoita tuotekehitykseens√§. Lis√§ksi installaation voi laittaa vaikka jonkin mets√§yhti√∂n tiloihin, jolloin se toimii my√∂s suoraan mets√§yhti√∂n asiakasty√∂ss√§. Installaation voisi vied√§ vaikka p√§iv√§kotiin, ja se toimisi siell√§kin.

Työ antaa perinteisille tieteen tekijöille ajattelun aihetta, sillä onhan sanottu, että ihminen muistaa ja sisäistää parhaiten sen minkä hän itse kokee, ja tämä työ toimii sekä kirjoitetun kielen tasolla, että kokemuksen tasolla. Lisäksi tieteentekijöitä on arvosteltu siitä, että he tekevät työtä toisilleen, mutta tämä työ toimii missä kontekstissä tahansa.

Yhdistys kiittää vielä kerran kaikkia opinnäytetyönsä arvioitavaksi lähettäneitä sekä palkintoraatia töiden arvioinnista.

Ennakkotieto: Rajapintapäivät 2018

rajapintalogo150px01round-reunatRajapintapäivät 2018 järjestetään Espoon Otaniemessä 15.-16.11.2018. Lisätietoja seuraa alkusyksystä, mutta merkitse päivä kalenteriisi jo nyt! // Rajapinta Days 2018 will be organized November 15-16. More details tba, but save the date before heading to summer holidays!

Rajapintapäivät on avoin ja maksuton tapahtuma kaikille, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskuntatieteellisestä teknologian tutkimuksesta tai digitaalisten ja laskennalisten menetelmien käytöstä yhteiskuntatieteissä.

Perjantaina 16.11. järjestetään epäkonferenssi (unconference), joka on avoin ja osallistumiseen pohjaava tapahtuma, jonka agenda muodostuu osallistujien yhteistyössä. Kaikki teknologiaa, yhteiskuntaa ja digitaalisia menetelmiä yhdistävät tai kehittävät aiheet ovat erinomaisen tervetulleita mukaan!

Torstaina 15.11. on varattu syvemmin yhteen teemaan keskittyville työpajoille, joita osallistujat saavat myös ehdottaa.

Call for proposals julkaistaan alkusyksystä.

– –

Rajapinta Days 2018, our annual unconference will be organized in Otaniemi, Espoo 15.-16.11.2018. The event is open for all interested in the study of digital and computational social sciences and digital methods.

Friday 16.11. is an unconference day, which builds upon the ideas and proposals of the participants. Thursday 15.11. is reserved for longer workshops.

More details and the call for proposals will be posted in fall.

Rajapinnan kev√§t 2018 / Rajapinta spring 2018 newsletter

(English summary below)

Yhdistyksen puolesta mahtavaa alkanutta vuotta 2018! Tässä blogipostauksessa kevään uutiskirje, jossa kooste kevään tulevista tapahtumista ja muutamia muita uutisia.

Sähköpostilistan muutos

Kuten yhdistyksen jäsenet ovat varmasti jo huomanneet, yhdistyksen sähköpostilistan osoite on vaihtunut. Tervetuloa siis uudelle hienolle sähköpostilistalle! Viestit voit lähettää osoitteeseen discussion@rajapinta.co ja kaikki sähköpostilistalla mukana olevat saavat sen. Meno jatkuu muuten samanlaisena kuin ennenkin.

Meetup 26.1.

Perjantaina 26.1. j√§rjestettiin vuoden ensimminen meetup, jossa yhteisvoimin pohdittiin tulevan vuoden meininki√§ ja kuultiin lyhyit√§ lightning talkeja meneill√§√§n olevista tutkimuksista. Tiedossa on ainakin sentimenttianalyysia, valeuutisekosysteemi√§ ja suoli24-ilmi√∂n perkaamista ‚Äď stay tuned!

Hallitus perkaa tapaamisessa esitettyj√§ ideoita seuraavassa kokouksessaan ja muokkaa niiden pohjalta yhdistyksen toimintasuunnitelmaa tulevalle vuodelle. Toiveita Rajapinnan tulevasta toiminnasta voi esitt√§√§ my√∂s blogin tai Facebookin kommenteissa ‚Äď ja toki my√∂s j√§rjest√§√§ itse!

Tulevat meetupit

Kevään toimintamme jatkuu meetuppien muodossa, perjantaisin kello 14. Kevään meetup-päivät ovat 16.2., 23.3., 20.4. sekä 18.5. Merkitsethän ne kalenteriisi jo nyt.

Olet tervetullut puhumaan omasta tutkimusaiheestasi ‚ÄĒ olipa kyseess√§ kandity√∂, gradu, tieteellinen artikkeli, kirja tai v√§it√∂stutkimus ‚ÄĒ laitathan s√§hk√∂postia meetup@rajapinta.co

Rajapinta ry

The Rajapinta association wishes you a Happy New Year 2018!

New email list

As you can see, the email list address has changed. Send your messages now to discussion@rajapinta.co .

Meetup January 26th

This year’s first meetup was organized on January 26th. We heard lightning talks about coming projects and studies, and also discussed our plans for the starting year. The board will formulate our plan for 2018 building on the ideas presented, and more ideas and wishes are always welcome by blog or FB comments or by sending us an email.

Spring meetups

Next meetups of the spring are planned for 16.2., 23.3., 20.4. and 18.5, always 14.00 o’clock. If you would like come and present on your research or thesis, send an e-mail to meetup@rajapinta.co.

– –
Kind regards,
Rajapinta Ry

Rajapinta Skrivarstuga ‚Äď 5 vinkki√§ artikkelity√∂pajan j√§rjest√§miseen

Torstaina 16.11. järjestettiin Rajapinnan ensimmäinen artikkelityöpaja, Tukholman-tuliaisina tuodulla skrivarstuga-konseptilla. Päivän aikana annoimme palautetta yhteensä viidelle käsikirjoitukselle. Samalla opimme toistemme töistä, tavoitteista ja tutkimusyhteisöistä. Ja joimme vähän liian paljon kahvia.

Jos et p√§√§ssyt mukaan, ei h√§t√§√§! J√§rjest√§mme vastaavia ty√∂pajoja ep√§ilem√§tt√§ toistekin ‚Äď ja¬†n√§iden viiden vinkin avulla voit pist√§√§ oman ty√∂pajan pystyyn vaikka heti:

2017-11-16 14.59.16

1. Aloita ajoissa: Lähetä kutsu mahdollisille osallistujille ajoissa. Kokoa verkkolomakkeen kautta tieto 1) osallistujista ja 2) käsikirjoituksista. Hyvä ajankohta on usein pari viikkoa ennen yhteistä deadlinea, jos sellaisia on. Varaa työpajalle rauhallinen tila. Jos osallistujia ja käsikirjoituksia on niin paljon, että papereita on tarpeen käsitellä rinnakkaissessioissa, ota tämä huomioon myös tilajärjestelyissä.

2.¬†Ennakkovalmistelut:¬†Skrivarstugassa tarvitaan paperikopiot kaikista k√§sitelt√§vist√§ artikkeleista kaikille osallistujille. Tapahtuman l√§hestyess√§ pyyd√§ osallistujia toimittamaan artikkelitiedostot m√§√§r√§aikaan menness√§ kopiointia varten ‚Äď tai m√§√§r√§√§, ett√§ jokainen hoitaa paikalle riitt√§v√§n m√§√§r√§n kopioita omasta artikkelistaan. Papereita ei siis lueta etuk√§teen ‚Äď ennakkovalmisteluiden minimoimiseksi ja siksi, ett√§ p√§iv√§ sujuu paremmin kun kaikki aloittavat samalta viivalta.

3. Ty√∂pajan ohjelma:¬†Valmistele ty√∂pajan ohjelma niin, ett√§ jokaiselle artikkelille on varattu noin 60 minuuttia. Session aluksi kirjoittaja(t) kertoo lyhyesti, muutamalla lauseella, mist√§ paperissa on kyse, miss√§ se on tarkoitus julkaista, ja mihin erityisesti toivoo muilta kommentteja & tukea. Sen j√§lkeen kaikilla on noin 25 minuuttia aikaa lukea paperi, jonka j√§lkeen on noin 25 minuuttia aikaa yhteiselle keskustelulle. 20 minuutissa ei tietenk√§√§n ehdi lukea pitk√§√§ teksti√§ perusteellisesti, mutta kipukohdat ja kehitysideat yleens√§ l√∂ytyv√§t t√§ll√§ menetelm√§ll√§ sangen tehokkaasti. Koska tekstit luetaan paperilta, l√§pp√§rit ja puhelimet voi j√§tt√§√§ suosiolla syrj√§√§n ‚Äď se tekee tunnelmasta keskittyneemm√§n ja levollisemman.

4. Palaute ja sen vastaanottaminen: Ohjeista osallistujat antamaan rakentavaa palautetta, miettimään mikä voisi auttaa kirjoittajia, puhumaan myös käsikirjoitusten vahvuuksista ja siitä, mikä erityisesti inspiroi tai vakuutti. Hyvä palaute voi olla myös kirjallisuusvinkki, idea artikkelin rakenteen sujuvoittamiseksi, tai vaikeaselkoisen kappaleen merkitseminen korjauslistalle. Vielä olennaisemmin, ohjeista osallistujat ottamaan palaute vastaan kuunnellen: Kun saat palautetta, sinun ei tarvitse eikä pidä vastata heti. Kuuntele ja tee muistiinpanoja. Vastaa palautteeseen muokkaamalla artikkeliasi.

5. Lounas, fika, ehk√§ my√∂s afterwork:¬†Varaa tarpeeksi aikaa tauoille ‚Äď vauhdilla lukemisen ja intensiivisten palautekeskustelujen vastapainoksi tarvitaan lepohetki√§ ja liikett√§! Menk√§√§ yhdess√§ lounaalle. Ottakaa ruotsalaisista oppia ja kahvitelkaa rauhassa. Ja jos osallistujilla on intoa, p√§iv√§n p√§√§tteeksi voi tietenkin jatkaa keskustelua afterworkin merkeiss√§.

Happy workshopping! Ha det bra!

Sl√§m√§rit ja superk√§ytt√§j√§t: ihmeellinen Internet tutkijan ty√∂p√∂yd√§ll√§


(cc) Morgan @Flickr

Smarter Social Media Analytics -tutkimushankkeessa sovellamme ja kehit√§mme erilaisia koneoppimiseen pohjautuvia menetelmi√§ sosiaalisen median tekstisis√§lt√∂jen analysointiin. Fiksumpi¬† analyysi kuitenkin vaatii algoritmien rinnalle ihmisilm√§√§ ‚Äď v√§hint√§√§nkin kehitysvaiheessa.

Olen lukenut eilen ja tänään  SSMA-hankkeemme aineistosta läpi parintuhannen viestin otoksen, jossa viestit koskevat kasvissyöntiä tavalla tai toisella. Otos liittyy koko aineistosta tehtyyn aihemallinnukseen, jossa noin puolen miljoonan viestin massasta on ohjaamattoman koneoppimisen avulla erotettu erilaisia topiikkeja tai teemoja. Mallinnuksen syötteenä skripti antaa kasan perusmuotoistettuja sanalistoja, jotka kuvaavat näitä erilaisia aiheita. Lopulta kuitenkin ainoa tapa varmistaa, että tehty analyysi toimii kuten pitää, on ihmisvoimin tarkistaa mistä topiikeissa oikeastaan on kysymys. Tämä tapahtuu esimerkkiviestejä tarkistamalla.

Tarkistuskeikka on pieni matka yhä vain ihmeelliseen Internetiin. Sosiaalisen median tutkimuksen parasta antia ovat usein juuri näkymät vuorovaikutuksen maailmoihin, joita ihmiset verkossa elävät ja tuottavat mikrotasolla. Tässä kaksi hienoa esimerkkiä kasvisruokakeskusteluista.


Viestejä läpikäydessä olen kohdannut kymmeniä erilaisia virtuaalislämäreitä. Omassa nuoruudessani slämäri oli vihko, jossa jokaisella sivulla oli eri kysymys ja vastaukset kirjattiin tietyllä symbolilla tai anonyymisti. Nykypäivän slämäri on keskustelupalstalla kiertävä lista numeroituja kysymyksiä, johon kukin kirjoittaja vastaa, tai lista [ ] väittämiä, joista [x] rastitaan kirjoittajaan sopivat kohdat. Arvioin kirjoittajien olevan enimmäkseen melko nuoria.

Tällaiset memeettiset sisällöt ovat toistuvia, mutta kuitenkin niin monipuolisia tekstimuotoja, ettei sanojen yhdessä esiintymisen perusteella aiheita luokitteleva algoritmi osaa niitä niputtaa. Virtuaalislämäreissä kuitenkin kiertää kasvisyöntiä koskevia kysymyksiä, joiden vuoksi kaikki nuo tuhannet viestit näkyvät jokaisessa kasvissyönti-sanalla tehdyssä haussa tai tietyllä sanalla piirretyissä trendikuvaajissa. Toki ne osaltaan trendistä kertovatkin; kasvissyönti puhututtaa.

Toinen ihmettelyn aihe oli aihemallinnuksessa erästä topiikkia kuvaava sana, joka ei ollut mikään suomen kielen tunnistettava sana. Pienen selvittelyn jälkeen paljastui, että kyseessä on yksi Suomi24-foorumin superaktiivinen käyttäjä, joka kirjoittaa palstalle joka päivä keskimäärin kolmetoista viestiä päivässä.

Viestimäärä on ilmeisen tarpeeksi, että saa aikaan oman aiheen aihemallinnuksessa, kun muut käyttäjät mainitsevat kyseisen nimimerkin tarpeeksi usein. Selvästi siis onnistunut keskustelunherättäjä ja oman mikroyleisönsä julkkis, jonka viesteillä voi olla suurikin vaikutus keskustelujen aihepiiriin.


Molemmat esimerkit ovat sellaisia, joita on hankala automaattisesti tekstin seasta erottaa ilman laadullista tarkastelua, tai vähintäänkin sen tekeminen vaatisi melkoisia tapauskohtaisia virityksiä koodiin. Viritykset taas ovat varsinkin tuotantokäytössä aika hankalia ja toisaalta tekevät analyysista prosessin, jonka toimintaperiaatteita on vaikea ymmärtää ja tuloksia tulkita.

Silti ne ovat aika oleellisia mikrotason havaintoja siitä dynamiikasta, jolla vuorovaikutus verkossa muodostuu.

Kohti fiksumpaa keskustelujen mallinnusta siis pyritään, mutta todellisuus on aina vaan analytiikkaa ihmeellisempää. Se on jotenkin lohdullista.

CFP: Rajapintapäivät 2.-3.11.2017

Photo by Scott Robinson

Ensimmäiset Rajapintapäivät järjestetään Dipolissa, Espoon Otaniemessä 2.-3.11.2017. Torstai 2.11. on työpajapäivä, ja perjantaina 3.11. tapahtuman muoto on epäkonferenssi. Lähetä sisältöehdotuksesi ja ilmoittaudu tapahtumaan 10.10. mennessä

Perjantain 3.11. epäkonferenssi (unconference) on avoin ja osallistumiseen pohjaava tapahtuma, jonka agenda muodostuu osallistujien yhteistyössä. Kaikki teknologiaa, yhteiskuntaa ja digitaalisia menetelmiä yhdistävät tai kehittävät aiheet ovat erinomaisen tervetulleita mukaan!

Epäkonferenssi järjestetään osallistujien tapahtumaan tuoman sisällön ympärille. Pyydämmekin tapahtuman osallistujilta ehdotuksia sisällöksi mielellään 10.10. mennessä. Tapahtumassa on 30 minuutin mittaisia sessioita, joita osallistujat voivat varata etukäteen omille aiheilleen. Ajan voi käyttää perinteiseen esitykseen keskusteluineen, mutta kannustamme kokeilemaan myös muunlaisia formaatteja ja jättämään runsaasti aikaa keskustelulle.

Aiheen tulisi sopia sisällöllisesti Rajapinta ry:n teemoihin: teknologia, yhteiskunta ja digitaaliset menetelmät. Seuraavantyppiset sessiot ovat mahdollisia:

  • T√§t√§ tutkin (esim. paperi, v√§it√∂skirjan aihe tai gradun esittely, keskener√§inen tutkimus)
  • T√§t√§ haluaisin tutkia tai ymm√§rt√§√§ paremmin (esim. keskustelu uudesta tutkimusn√§k√∂kulmasta tai projekti-idean tai aineistoyhteisty√∂n esittely)
  • How to (esim. analyysimenetelm√§n tai aineistonkeruuty√∂kalun demo, mahdollisesti jonkin esimerkkitapauksen avulla)
  • Kokeellinen sessio (esim. jotain ihan muuta)

Sessioita voi järjestää myös yhdessä, ja 30 minuutin aikaikkunoita voi yhdistellä (kenties useamman ehdottajan kanssa) pidempien sisältökokonaisuuksien järjestämiseksi. Suosittelemme ottamaan rohkeasti yhteyttä jonkin aiheen ehdottajaan jos oma ideasi on samankaltainen olemassa olevan esityksen kanssa. Tapahtuman järjestäjät voivat tarpeen vaatiessa ehdottaa esityksen siirtämistä ajankohtien ja huoneiden välillä.

Ehdota omaa aihettasi lisäämällä se Rajapintapäivien Wiki-sivulle.

Aiheella tulisi olla otsikko ja lyhyt kuvaus sisällöstä. Aiheita voi lisätä kunnes tapahtuman kalenteri on täynnä. Tilavarausten vahvistamisen vuoksi voimme taata 10.10. mennessä ehdotetuille ja kalenteriin mahtuneille esityksille esitysajan. Mikäli kalenterissa on jäljellä tilaa, voit ilmoittaa esityksestä myöhemminkin, vasta vaikkapa paikan päällä.

Esitysten kieli on vapaa.

Torstaina 2.11. järjestämme kaksi työpajaa aiheista, jotka kumpuavat Rajapinta ry:n tavoitteesta kehittää teknologian ja yhteiskunnan tutkimuksen toimintaedellytyksiä Suomessa.

Tutkimusetiikkatyöpajan tavoitteena on luonnostella tutkimuseettiset ohjeet Internet-tutkimukselle Suomessa. Kansainvälisesti on olemassa erilaisia ohjeita, joita tässä työssä voidaan soveltaa Suomen kontekstiin.
Laskennallisen datan infrastruktuurit -ty√∂pajan tavoitteena on keskustella jaetuista, yhteisist√§ tai keskitetyist√§ ratkaisuista yhteiskuntatieteellisten digitaalisten “big data” -aineistojen (esim. media- tai sosiaalisen median aineistot, julkiset avoimen datan aineistot, p√§√§t√∂ksentekoaineistot, yms.) ker√§√§miseen, s√§ilytt√§miseen ja uudelleenk√§ytt√§miseen Suomessa tutkimustarkoituksiin. Ty√∂pajan alussa k√§yd√§√§n l√§pi t√§ll√§ hetkell√§ k√§yt√∂ss√§ olevia datan ker√§√§misen ty√∂kaluja ja ratkaisuja.

Työpajojen tarkoituksena saada aikaa konkreettista yhteistä toimintaa työpajan aiheen ympärille. Osallistujilta ei vaadita aiempaa aiheeseen tutustumista.


Ilmoittaudu mukaan verkkolomakkeella 10.10. mennessä.

Rajapintapäiville voi osallistua myös ilman omaa sisältöehdotusta. Tilaisuus on maksuton.

Rajapinta ry on vuonna 2017 perustettu teknologian, yhteiskunnan ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kohtaamispaikka. Yhdistyksen tavoitteena on edistää yhteiskuntatieteellistä teknologian tutkimusta sekä digitaalisten ja laskennallisen menetelmien käyttöä yhteiskuntatieteissä. Rajapintapäivien järjestämistä ovat tukeneet Koneen Säätiö sekä Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT.

Lectio Praecursoria: Hybrid Narratives ‚Äď Organizational Reputation in the Hybrid Media System

lectiokuvaPresented in the public defense of Salla-Maaria Laaksonen on June 16th 2017, at the University of Helsinki. [Lektio suomeksi täällä] [PDF version of the doctoral thesis here]

* *

Dear Custos, Mr Opponent, ladies and gentlemen,

Once upon a time the Internet was born.

The Internet that allowed us to find information, send messages, to express ourselves. The Internet that grew up and became an essential part of our everyday. Or so it is told.

Last autumn, I attended a professional workshop. The consultant asked us to write down the name of the biggest influencer of our life. Four out of seven participants wrote down ‚ÄúInternet‚ÄĚ. I believe this is a feeling many of us can identify.

Indeed, it is a compelling narrative to tell how technology changed everything. We humans are programmed to tell and hear stories. We imagine narratives even to places where they do not exist. For us, narratives are a way to organize our lifeworld, and a means to explain changes such as the one brought by the rise of modern communication technologies and social media.

Actually, it is a more complex narrative to tell. It would be far too easy to say technology did it all. Instead, as I argue in my thesis, we are in the middle of not technological but a technosocial revolution that affects, among other things, the ways how we, as customers and citizens, interact with organizations.

* *

A central concept in my thesis is the concept of hybrid media system. This concept refers to our current media environment, mediated and maybe even amplified by technology. It is a reality, where the forms and logics of traditional media become merged with the forms of social media.

An illustrative example of the hybrid media space is the newsfeed of Facebook, in which updates written by ones peers are shown side by side with news produced by traditional media ‚Äď either shared by media themselves or by one‚Äôs friends. Another prominent example is the collaborative online encyclopedia Wikipedia, where the content produced by users is to a large extent built by referring to news content or content elsewhere on the web. A third example is Google, the search engine that plays a very central role in our everyday, showing and sorting various media content for our queries and needs.

In my dissertation I explore the hybrid media system as a place of telling stories. From this perspective each blog post, status update or tweet is a small story, a fragment of a story, that the technology invites us to share about our everyday experiences. These small stories have become important building blocks of our daily lives. Certain online technologies act as storytelling tools in a very special way: they organize, curate and modify the stories we tell by combining and remixing them. For example Wikipedia functions exactly in such a manner, as well as does any search function in a service.

As we are using these technologies, every day, narratives are formed, and the narrators of these stories are both us humans and the technology on which we narrate. Next, let me explain how I came to this conclusion.

* *

In this dissertation I investigate, how reputation narratives concerning companies and other organizations are formed in the hybrid media system. That means that I am not that interested in the ways how the organizations themselves do marketing or communication. Instead, I am interested in the ways how human actors and non-human actors such as technology together write stories about the organizations.

This approach is actually quite common to reputation studies. Reputation is a concept that refers to the views the stakeholders of the organization have regarding that organization. What makes reputation special compared to its sister concepts such as brands or company images is that reputation always reflects the full historical performance of the organization. That is, reputations connect to the actual doings and deliverables of the organization. Brands and images can be constructed, but reputations need to be earned.

Thus, reputation narratives are not stories told by the organizations themselves. They are narratives told by customers, partners, reporters, analysts and by laypeople. They are stories, that are often based to the real encounters between the organization and its stakeholders ‚Äď to the real experiences people have had with the organization or with its products and services.

Of course, such stories have always existed. They have been told on market squares, on coffee tables, and in swimming hall saunas. Maybe a friend has told he had a good experience in a restaurant. A neighbor recommended a good handyman to help with renovations.

Technology, however, changes the ways how stories about organizations are born and how they spread. What happens now is that emotional tweets made by fired employees are embedded in the news about shutting down a factory unit. A customer dissatisfied with a hotel room can go and make a public YouTube video that shows the ugly room, and then ends up in the Facebook feeds of thousands of people, and most likely will be eventually covered by traditional media. A horror story of a dishonest car dealer is anonymously spelled out in Suomi24 and ends up in the Google search of a random user ‚Äď and this happens even years after the original post has been made.

In this dissertation I study these stories from two perspectives. First, using online discussions, Wikipedia material and interviews of professionals I study how such reputation narratives are formed in the hybrid media system. Second, using an experimental setting I investigate how these stories affect the people who read them, and how they are shown as psychological and physiological reactions in our bodies.

* *

Thus, from the perspective of organizational reputation studies I am building a novel approach to reputation by seeing it from the perspective of communication. Traditionally organizational reputation has been studied either as a form of capital, an intangible asset, or as an interpretative element of the organization. In this dissertation I put forth a suggestion that reputation can be seen as a communicative phenomena, which exists as individual mental frame but also as socially constructed narratives. These narratives can have measurable effects to the people consuming them, and hence, to the mental frames of reputation.

* *

One important factor behind these effects is emotion. The results of my dissertation also show that reputation itself is not only rational but also an affective concept. Traditionally reputation research as well as various reputation measurements have focused on rational aspects of reputation: quality of products, leadership, financial success.

However, the psychophysiological measurements conducted in the sub studies of this dissertation show, that good and bad reputation companies elicit different physiological responses in out test participants while they are reading online news and comments concerning these organizations.

Reputation is thus not only about rational evaluation, but also an emotional assessment, embodied in our physiology. That is why reputation unconsciously affects our decisions when for example making choices between brands. And that is why for organizations both reputation and reputation narratives indeed are a form of intangible capital.

Emotions are also a prominent element of the hybrid media system, and of the reputation narratives themselves. The narratives concerning organizations online are often very emotional. Organizations make us love and hate, they drive us to create fan communities and noisy hate groups. The properties of the technology from emojis to like buttons are also inviting us to express our emotions.

The importance of feelings shows also in the ways how communication professionals interpret and evaluate different media forms of the hybrid media. There is an aura of rationality attached to traditional media and an aura of emotionality attached to social media. In particular, the professionals see social media as an arena overwhelmed with emotion and therefore difficult to grasp.

* *

As the main result of this dissertation I propose that the reputation narratives that are born in the online are very specific forms of narrative by nature: they are hybrid reputation narratives.

Hybrid reputation narratives are polyphonic and emotional narratives born in the interaction between human and non-human actors. They are narratives in which the story elements can be stored in databases, searched, and hyperlinked by various, interacting actors, who through their use of the technical platforms generate the reputation narrative from fragmentary story pieces, one time after another. That is why there are no two similar reputation narratives.

So, narratives in this dissertation, are not conceptualized in a traditional sense, as a coherent story that has a beginning, the middle, and the end. Instead, they are new kinds of stories enabled by technologies, which allow for the participation of many authors and many platforms, collecting a narrative from various story pieces here and there. I argue that in such a technological environment the narrator can also be the user who is searching, selecting and clicking; navigating through different texts and images and creating their own, non-linear storyline.

This is a process in which opinions and facts, as well as rational and emotional content become merged, and in which the storytelling power of the technology interacts and intervenes with the storytelling power of the human actors. In the hybrid media system, the user is bestowed with agency and storytelling capacity, but this agency is both limited and enabled by the technology through which the storytelling takes place.

* *

For years, social scientists have been arguing over the relationship between technology and the society. The most extreme stance is known as technological determinism, that is the assumption that the technology determines the development of the social structure in a given society.

In science and technology studies a reconciling approach has been called the mutual shaping approach, suggesting that society and technology are not mutually exclusive to one another but, instead, they influence and shape each other.

This dissertation suggests that technology changes the ways how stakeholders are telling reputation narratives. In the hybrid media system the users’ storytelling capabilities are both enabled and constrained by the technology, on which the stories are being told. Technology and society studies explain this agency with the term affordance, the possibility of an action given by an object or environment.

This influence, however, is not purely technological. It does not refer only to like buttons and smart phones, but also to the forms and social practices born on a given platform, or in the hybrid media system as a system: practices such as taking pictures of our everyday lives, sharing media content to our friends, updating Wikipedia pages according to the editing rules, or expressing emotions using small yellow faces, are all examples of the media logics of the hybrid media system.

In the end the social action and human choices while using the technology affect what kind of stories are told. The specific ways of using technology, the media logics, are affected by the cultural and social context of the hybrid media system. Therefore, hybrid media cannot be studied only as technology, but they cannot be studied without the technology either.

A concrete example that shows the importance of social action is that social media tools were created for personal communication. They were not created to serve as media where people could express their dissent towards organizations or politicians or to start revolutions. Nonetheless, they have grown to have a role as such tools.

This is why it can be stated that the technology changes the way how business and society relationships unfold in the current media system. That is why technology matters, and why also social scientists should show pay attention to it.