Nyt malttia Kela – digitalisaatio ja julkinen hallinto

computer2bsays2bnoEräs työkaverini huomasi, että Kelakin on lähtenyt mukaan digitalisaatiopöhinään. Kela hienosti kuvaa, kuinka ensimmäisenä sujuvoitetaan prosesseja ja mietiään, miten tämä pitäisi tehdä; vasta tämän jälkeen asia digitalisoidaan. Samaan aikaan tekstistä kuitnekin huokuu tietty usko siihen, että palveluprosessia voi selkeyttää käyttämällä Suomessa tällä hetkellä ah-niin-trendikästä tekoälyä.

Jansson & Erlingsson (2014) kuvaavat sähköisen hallinnon (e-Government) kehittymistä Ruotsissa 1980-luvulta 2000-luvulle. Heidän mielenkiintoisin löydös liittyi useisiin yrityksiin automatisoida ja vähentää julkishallinnon asiakaspalvelun määrää: automaattiset prosessit eivät koskaan osaa tulkita sääntöjä rivien välistä sekä harkita kokonaisuutta. Toki voidaan sanoa, ettei kokonaistilanteen tulkinta ei ole ollut ennekään Kelan vahvuus, joten ehkä tässä ei menetetä mitään. On kuitenkin syytä pitää mielessä Janssonin & Erlingssonin huomio

The fact that technology does not discriminate, but treats everyone as equal, there- fore becomes both its biggest advantage and disadvantage—the former because arbitrariness can be avoided and the latter because various needs, issues, or skills are not captured

Kelan kuvaama visio digitalisaation mahdollisuuksista todellakin tuo esille sitä, että vihdoinkin on mahdollista palvella kaikki samalla tavalla ja hehkutetaan, kuinka tämä on parannus nykytilanteeseen. Esimerkiksi Kelan esimerkki siitä kuinka työttömäksi jäänyttä autetaan tulevaisuudessa näyttää tietyn deterministisyyden lähestymistavassa:

Kone voi hahmottaa esimerkiksi työttömäksi jääneen ihmisen tilannetta jatkokysymyksillä. Tiedätkö, milloin uusi työ on alkamassa? Oletko kiinnostunut koulutuksesta? Haetko työttömyysetuutta?

Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan vain nurista tai änkyröidä. Digitalisaatiossa on paljon mahdollisuuksia prosessien yksinkertaistamisessa. Esimerkiksi automaatisoitu veroehdotus on hyvä esimerkki siitä, miten kokonaista ajatusmaailmaa voidaan kääntää kerralla oikeaan suuntaan.

Kelassakin on varmasti prosesseja, joita voi automatisoida erittäin helpposti – esimerkiksi opintotuen myöntäminen sekä lapsilisät. Näissä elämänvaiheissa ei yleensä ole muuten isoa kriisiä missä olisi syytä tarkastella koko yhteiskunnan turvaverkon toimintaa.

Mutta esimerkiksi työttömyydessä – vaikka se perusturvan myöntäminen on helppoa – voisi olla hyväksi samaan aikaan tarkastella elämää laajemmin. Olisiko syytä yrittää hakea toimeentulotukea? Miten Kelan, kunnan ja työvoimaviranomaisten palvelut muodostavat yhtenevän kokonaisuudeen? Näitä kysymyksiä ei sellaisenaan voine jättää automaation varaan, varsinkaan jos se toteutetaan mitä Neyland & Möllers (2016) kutsuivat if-then -säännöillä, eli yksinkertaisiksi “jos tämä pitää paikkansa tee näin”-mallehin. Minun ei ole mitään syytä epäilä, etteikö Kelan pyrkimys olisi tämän kaltaiseen automatisaatioon, koska kaikki ehdot voitaisiin silloin ottaa suoraan Kelan sääntelystä. Tällöin kyseessä on joustamaton ja etukäteen määritelty lähestymistapa sosiaaliturvaan.

Toki tekoälyllä voisi tehdä paljon muutakin! Voidaan mielikuva-harjoituksena miettiä osittain ohjattua tai ohjaamatonta koneoppimista sosiaaliturvan osana: sen sijaan, että säädökset sanoisivat tarkkaan, mitä tukea annetaan ja kuinka paljon, annettaisiin tekoälylle hieman vapautta säädellä itseään. voitaisiin miettiä myös muuta tapaa lähteä (mihin uskon Kelan paljon puhuman tekoälyn perustuvan; siellä tuskin on taustalla esimerkiksi pyrkimystä tehdä laajaa koneoppivaa prosessia, joka korjaisi toimintaansa huomattuaan, mitä vaikutuksia sosiaaliturvapäätöksillä oli. (Ei, en pidä tätä hyvänä ideana; mutta venytellään vähän aivoja siitä, mitä tekoälyllä voisi saada aikaan.)

Tiivistäen: digitalisaatio ei mielestäni ole sellaisenaan hyvä tai paha. Kysymys on enemmän löytää tasapaino automatisoitujen palveluiden ja automatisoimattomien palveluiden kohdalla. Koen, että sosiaaliturva on eräs alue, missä tiukka byrokratia (joko algoritmisesti tai algoritmittomasti) ei välttämättä tuota yhteiskunnan kannalta parasta lopputulosta. Sen sijaan pitäisi pyrkiä arvioimaan kokonaiskuvaa ja rakentaa tukijärjestelmiä tämän kautta – missä ihmiset ovat usein parempia kuin mikään tekoälyllinen prosessi.

 

Tule mukaan: ECSCW 2017 Workshop on Nomadic Culture Beyond Work Practices

Tule mukaan loppukesästä ECSCW-konferenssin yhteydessä, osin rajapintalaisin voimin, järjestettävään työryhmään:

ECSCW 2017 Workshop on Nomadic Culture Beyond Work Practices
August 29th, 2017, Sheffield, UK

************ IMPORTANT DATES ************
* Submission deadline: May 26th, 2017
* Notification of acceptance: June 16th, 2017
* Camera ready: June 30th, 2017
* Workshop day: August 29th, 2017

Workshop themes
*********************
Ten years after a successful workshop at ECSCW 2007 on a related theme, we set out to revisit the notion of nomadicity in light of recent research and empirical changes, such as the spread of wireless connectivity, the rise of the so-called ‘gig economy’ and the development of a nomadic culture entangling economic, social, cultural and technological practices enabling and constituting nomadicity.

We seek contributions that will deepen the current understanding of “nomadic culture”, as well as highlight opportunities and challenges for design. Contributors may wish to address a range of issues, including, but not restricted to:

* The transition from micro to macro aspects of nomadicity and from place-making practices to trajectories of nomadic lives;
* The transition from a work-centred to a practice-centred research entailing the work and non-work dimensions of people’s lives, and the negotiation and reconfiguration of work-life boundaries;
* Accounts of nomadic practices as emerging from novel spatial and organisational contexts;
* The range of organisational aspects, motivational factors, personal values and expectations underling the flexibility stemming from this way of working;
* The adoption of methodologies and frameworks to investigate trajectories of nomadic lives in changing organisational, technological and personal circumstances.
* The role of the constellations of technologies and digital platforms in enabling nomadic cultures, but also in creating a potential range of problems/issues to be dealt with;
* An examination of how we might identify those forces, contexts and dynamics that hinder, resist or work against the momentum of ‘nomadic culture’
* The technological, cultural, political and economic rationalities that underpin and legitimise contemporary enactments of nomadic work and the reproduction of nomadic culture;
* Methodological innovations in the study of nomadic culture;
* Analysis of the relationship between greater merging of human and machine and formations of nomadic culture;
* The role of technology as discourse in socially, culturally and ideologically shaping nomadic culture and nomadic worker subjectivity;
* Analysis of how a nomadic culture that emphasises constant technological innovation constitutes the relationships between capitalist goals of competition and profit and individual life aims;
* Explorations of what present and future “Nomadic Culture(s)” might look like, and of the challenges and issues we will be addressing by 2027.

Interdisciplinary participation from designers, developers, sociologists, psychologists, ethnographers, etc. is appreciated. In this way, the workshop will provide an important opportunity for researchers from both academia and industry to share ideas and possibly coordinate their efforts.

Submission format
*********************
Participants interested in contributing with a position paper have to send in a submission (max. 4 pages) containing a brief overview over the key ideas of the presentation and some information on their occupational background. Submissions must adhere to the IRSI series Format

Submission process
***********************
Papers must be submitted directly to the workshop organisers through the e-mail: nomadic-culture-ws@googlegroups.com

Review process
******************
Contributions will be reviewed by the workshop organisers and selected on the basis of their quality, compliance with the workshop theme, and the extent (and diversity) of their backgrounds in terms of fieldwork, design, and technology.

Publication
*************
Position papers accepted and presented in the workshop will be published in the workshop proceedings, which will be edited by the workshop organisers. The proceedings will include the final versions of all accepted contributions, adjusted to satisfy reviewers’ recommendations. It will be published as an issue of the International Reports of Social-Informatics (IIRSI) series from the International Institute of Socio-Informatics (IISI) in Bonn, Germany.

Organisers
*************
Chiara Rossitto, Stockholm University
Aparecido Fabiano Pinatti De Carvalho, University of Siegen
Luigina Ciolfi, Sheffield Hallam University
Airi Lampinen, Stockholm University
Breda Gray, University of Limerick

Contact
*********
E-Mail: nomadic-culture-ws@googlegroups.com

More information can be found at https://nomadicculturews.wordpress.com/

Call for abstracts: Our data futures

We are organising a one-day workshop in the end of August for researchers working on, or participating in, initiatives that aim for societally sustainable data practices. The workshop is part of the academic programme within the MyData 2017 conference. See the call text below:

Call for abstracts: Our data futures

Datafication, referring to the conversion of life into digital data, generates new societal opportunities alongside power asymmetries. Initiatives, such as MyData, Open mHealth, MIDATA.coop, Hub of All Things, and Open Humans take datafication as a starting point, but try to steer data flows and data practices in a societally more sustainable direction. These initiatives address asymmetries in terms of data usage and distribution, or inadequacies of existing ethical and regulatory frameworks; they push for the rearticulation of concepts such as participation, sharing, governance, or public good.

This workshop of the MyData 2017 conference invites scholars, participating in and studying such data-driven initiatives, to discuss how the capacities of data technology might be harnessed to promote social justice, new forms of agency, political participation, and collective action. We are also interested in research on data activism and how uses of data challenge accepted norms, assumptions and ideological projects. The aim is to promote debate on the ways forms of data are thought to guide, or shape us as we move into data futures, and whether the data initiatives succeed in promoting new communities of producers and users of data.

Workshop: 30.8.2017 at Tallinn University, Tallinn, Estonia
Abstract deadline: 300 words by 2.5.2017

Details are available at http://mydata2017.org/session/our-data-futures/

Workshop organizers:
Minna Ruckenstein, University of Helsinki
Indrek Ibrus, Tallinn University
Tuukka Lehtiniemi, Helsinki Institute for Information Technology

The workshop is arranged in connection with MyData 2017 conference, Helsinki, Finland & Tallinn, Estonia. Information on the academic workshops of the conference is available at http://mydata2017.org/programme/academic/.

Teknologiavisio ei ole neutraali

Facebookissa on parin viime päivän aikana kiertänyt kokoelma videoita ja kuvia, joissa Korea Future Technology -firman kehittämä humanoidinen, ohjaamolla varustettu robottihaarniska liikkuu teollisuushallissa. Videon robottihaarniska on todella hieno, ja sitä katsoessa tuntuu että tulevaisuus on taas yhtäkkiä paikallisesti täällä. Tunne on hyvin pitkälle sama kuin Boston Dynamicsin robottivideoita katsellessa.

Videot nähtyäni minulle tuli mieleen vastikään lukemani artikkeli “The future as a design problem” (Stuart ym. 2016), jossa käsiteltiin teknologiakehityksen ja tulevaisuusvisioden suhdetta. Artikkelissa tyypiteltiin kaksi strategiaa suhteessa tulevaisuuteen, erityisesti teknologiakehityksen mielessä. Pragmaattisella projektiolla pyritään ikään kuin lukitsemaan mahdollinen tulevaisuus ekstrapoloimalla nykyhetkeen johtaneesta kehityksestä. Tällöin tulevaisuus on tutkimuksen ja tietämisen kohde, ja sopivilla mittareilla se voidaan selvittää. Toinen strategia on suuri visio, jossa pyrkimyksenä on rakentaa polku toivottavaan tulevaisuuteen, toisin sanoen vaikuttaa tämän hetken päätöksiin jotta tulevaisuus olisi suuren vision mukainen. Vaikkakin kirjoittajat tuntuivat viittaavan aika säästeliäästi tulevaisuudentutkimuksen kirjallisuuteen, nämä tyypittelyt eivät käsittääkseni ole ainakaan pelkästään heidän kehittelemiään.

No, käytännön teknologiavisioissa on elementtejä molemmista strategioista. Artikkelissa oli purettu erityisesti 90-luvun alussa Xerox PARCissa luotua teknologiavisiota ubiikista laskennasta (Weiser 1991), sekä vision sidettä teknologian kehitykseen. Pragmaattisena projektiona ubicomp-visio oli sidottu sellaiseen teknologiaan joka nähtiin mahdolliseksi tai jopa väistämättömäksi informaatioteknologian kehittymisen myötä. Ubicompin suurta visiota rajoitti se, että vision täytyi toisaalta kuvata maailma kyllin muuttumattomaksi, jotta se resonoisi ihmisissä ja onnistuisi rekrytoimaan heitä taakseen. Näin ollen visiossa oletettiin maailma teknolologiakehityksen ulkopuolella, siis kulttuurisesti ja sosiaalisesti, turhan vakiintuneeksi. Visio otettiin teknologian kehittäjien toimesta vakavasti siinä mielessä, että nämä ottivat sen tutkimus- ja kehitystyön tavoitteeksi, ja näin vision mukaista ubicomp-teknologiaa alettiin pontevasti kehittää. Hyvin laadittu ja artikuloitu kuva tulevaisuudesta siis käytännössä rajasi toteutuvaa tulevaisuutta.

Mitä tällä on tekemistä robottihaarniskan kanssa? Väittäisin että on olemassa hyvät syyt miksi videoiden robottihaarniska näyttää juuri tuolta ja toimii juuri noin. Sanotaanko nyt näin, että Korea Future Technologyn insinöörit ja videot Facebookissa jakanut suunnittelija ovat mecha-pelinsä pelanneet ja -sarjakuvansa lukeneet. Vaikuttaa siltä, että scifi-kirjallisuuden visiot on otettu aika lailla sellaisinaan suunnittelua ja teknologian kehitystä ohjaaviksi tavoitteiksi. Näin populaarikulttuurissa esitetty teknologiavisio siis suoraan rajaisi toteutuvaa tulevaisuutta. Toinen vaihtoehto tietysti on, että mech-scifi on onnistunut paljastamaan jotain perimmäistä teknologian kehityksestä ja todellisuuden luonteesta, ja juuri tämännäköiset ihmisen hytistä käsin ohjaamat robottihaarniskat ovat jonkinlainen luonnollinen teknologian kehityspolku, jolle päädytään niitä esittävästä populaarikulttuurista riippumatta.

En tiedä pidänkö hyvänä vai huonona asiana, että yritys Koreassa päättää rakentaa tosielämän mechan. Ehkä en kumpanakaan, mutta aika mielenkiintoista se mielestäni on joka tapauksessa. Melvin Kranzbergiä mukaillen voisi ehkä sanoa, että teknologiavisio ei välttämättä ole hyvä tai paha, mutta ei se myöskään neutraali ole. Lienee paikallaan mainita myös, että ainakin itse tuntemassani scifissä mechojen sovelluskohteet ovat olleet varsin sotaisia. Tämä näkyy myös videoiden kommenteissa.

Reeves, Stuart, Murray Goulden, and Robert Dingwall. 2016. “The Future as a Design Problem.” Design Issues32 (3).
Weiser, Mark. 1991. “The Computer for the Twenty-first Century,” Scientific American.

How big is the platform economy? Four key takeaways from Pew Research’s new report on gig work, online selling and home sharing

One question I get asked a lot and always find difficult to answer is how big is the platform economy.

The question is tricky to address, since there is no simple and agreed-upon definition of what even constitutes the platform economy. Pew Research Centre’s new report on gig work, online selling and home sharing does, however, provide us with some useful insight into the prevalence of earning money from digital ‘gig work’ platforms among adults in the US. While the report doesn’t speak to the situation in Finland or Europe, having a baseline is a helpful starting point.

Here are four key takeaways summarized from the report – and a short remark on what the report does not address.

1. Almost a quarter of American adults have earned money in the “platform economy” over the last year: First, nearly one-in-ten Americans (8%) have earned money in the last year using digital platforms to take on a job or task: 5% of Americans indicate that they have earned money from a job platform in the last year by doing online tasks (including but not limited to IT work, taking surveys, and doing data entry). Some 2% of Americans have earned money by driving for ride-hailing services, while 1% each have used these platforms to perform shopping or delivery tasks, as well as cleaning or laundry tasks. Second, nearly one-in-five Americans (18%) have earned money in the last year by selling something online. The largest share of online sellers are using digital platforms to sell their own used or second-hand goods, but others use these sites to sell a wide range of handmade items and consumer goods. Third, 1% have rented out their properties on a home-sharing site. To sum across these three types of activities, some 24% of adults in the US have earned money in the platform economy over the last year.

2. There are significant differences between those earning money from labor platforms (where value is created primarily through investing time and effort) vs capital platforms (where value is created primarily by making goods or possessions available): First, participation in labor platforms is more common among blacks and Latinos than among whites, more common among those with relatively low household incomes than those with relatively high household incomes, and more common among young adults than any other age group. Second, when it comes to capital platforms such as online selling, the reverse is true: Online selling is more prevalent among whites than blacks, more common among the well-off and well-educated than those with lower levels of income and educational attainment, and is engaged in by a relatively broad range of age groups.

3. Earnings from the platform economy mean different things to different people. The meaning of these earnings varies both between and within particular platforms: First, users of labor platforms and capital platforms express different levels of reliance on the income they earn from these sites. More than half of labor platform users say that the money they earn from these sites is “essential” or “important” to their overall financial situations. The same is true of just one-in-five online sellers (20%). Second, in the case of gig work, workers who describe the income they earn from these platforms as “essential” or “important” are more likely to come from low-income households, to be non-white and to have not attended college. They are less likely to perform online tasks for pay, but more likely to gravitate towards physical tasks such as ride-hailing or cleaning and laundry. They are also significantly more likely to say that they are motivated to do this sort of work because they need to be able to control their own schedule or because there are not many other jobs available to them where they live.

4. The broader public has decidedly mixed views about jobs in the emerging gig economy. A majority of Americans feel that these jobs are good options for people who want a flexible work schedule (68%) or for older adults who don’t want to work full time any more (54%). Yet, around one-in-five feel that these jobs place too much financial burden on workers (21%) and let companies take advantage of workers (23%), while just 16% feel that this type of work offers jobs that people can build careers out of.

+1 What does this report not talk about? Pew’s new report is a useful starting point to quantifying the prevalence of earning money from digital ‘gig work’ platforms, even if it focuses only on adults in the US. Taken my particular interests in peer-to-peer exchange and home sharing (aka network hospitality), what I was most missing in this report were insights into participation in initiatives that promote non-monetary co-use of resources (e.g. tool libraries or not-for-profit borrowing and lending of physical goods) instead of just online selling, and the non-monetary exchanges that go on in the scope of home sharing (such as network hospitality arranged via the Couchsurfing platform but also the social exchanges that are sometimes facilitated by the initial financial exchanges that structure home sharing via services like Airbnb). This report did not set out to investigate such questions, but hopefully a future one will. To fully appreciate the difference platform economies make in people’s lives, it is important to include the non-monetary activities in the equation, too.

For further reading:
Gig Work, Online Selling and Home Sharing (pdf, full version of the Pew Research report discussed in this blogpost)
The Online Labour Index (the first economic indicator that provides an online gig economy equivalent of conventional labour market statistics, developed at the Oxford Internet Institute)

Our prior research on network hospitality:
Lampinen, A. & Cheshire, C. (2016) Hosting via Airbnb: Motivations and Financial Assurances in Monetized Network Hospitality. CHI’16 Proceedings of the annual conference on Human factors in computing systems. ACM New York, NY, USA.

Lampinen, A. (2016) Hosting Together via Couchsurfing: Privacy Management in the Context of Network Hospitality. International Journal of Communication, 10(2016), 1581–1600.

Ikkala, T., & Lampinen, A. (2015) Monetizing Network Hospitality: Hospitality and Sociability in the Context of Airbnb. CSCW’15 Proceedings of the ACM 2015 conference on Computer supported cooperative work. ACM New York, NY, USA.

Lampinen, A. (2014) Account Sharing in the Context of Networked Hospitality Exchange. CSCW’14 Proceedings of the ACM 2014 conference on Computer supported cooperative work. ACM New York, NY, USA.

Trump ja sosiaalisen median analytiikka

screen-shot-2016-11-14-at-17-34-50
Screenshot from Tagboard.

Yhdysvaltain presidentinvaalit ja sosiaalisen median osuus niissä ovat herättäneet viime päivinä paljon keskustelua. Debatti kiteytyy kahden teeman ympärille. Ensinnäkin, mitä sosiaalisen median kuplautumisesta kertoo se, että Donald Trumpin voitto tuli monelle yllätyksenä. Toisekseen, olisiko Trumpin voiton voinut ennustaa sosiaalista mediaa seuraamalla?

Avaan tässä postauksessa jälkimmäistä kysymystä eli sosiaalisen median roolia ja analytiikkaa vaalivoiton ennustuksessa. YLE julkaisi tästä vastikään jutun, jossa oli hyödynnetty Ezyinsightsin analytiikkaa, ja johon itsekin kommentoin. Puhuin samasta tematiikasta myös viime maaliskuussa valtiotieteellisessä tiedekunnassa järjestetyssä USA:n vaalit -luentosarjassa sekä Helsingin Sanomien toimittajan kanssa myöhemmin toukokuussa.

Jo maaliskuussa oli selvää, että millä tahansa sosiaalisen median mittarilla Trump on vaalien voittaja – vaikka silloin mukana kisassa olivat vielä kaikki esivaaliehdokkaat. Kuten Ezyinsightsin analytiikka osoittaa, sama näkyi monella mittarilla myös vaalisyksynä.

Sosiaalisen median analytiikan ongelma on kuitenkin se, että se antaa helposti kivoja numeroita, joiden päälle voi perustaa väittämiä. Tämä pätee erityisesti palveluiden kuten Facebookin itsensä antamiin tietoihin.

Facebook mittaa viesteihin “sitoutumista” (engagement, termi ei oikein käänny kunnolla suomeksi), joka on käytännössä kaikkien sen viestin aiheuttamien reaktioiden (kommentit, tykkäykset, jaot) yhteissumma. Twitter puolestaan kertoo impressions-luvun, joka mittaa twiitin potentiaalisesti nähneiden silmäparien määrää.

Molemmat ovat ongelmallisia mittareina. Twitterin impressioluku kertoo suurimman mahdollisen yleisön määrän twiitin saamilla reaktioilla, mutta ei mitään todellisista lukijoista. Facebookin “sitoutuminen” puolestaan on jonkinlainen kiinnostuksen mittari, mutta lopulta vain numero, jolla ei ole mitään laadullista sisältöä.

Puhtaan määrällisistä mittareista on kuitenkaan vaikea sanoa mitään yleisöjen suhteen tai kiinnostuksen laadusta. Todennäköisesti monet ovat seuranneet Trumpia myös mielenkiinnosta tai kauhistuksesta – hän on ollut melkoinen mediailmiö viimeisen ainakin vuoden ajan sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa. Moni on varmasti seurannut ja jakanut Trumpin tekemisiä myös kauhistellakseen hänen lausuntojaan.

Emme siis voi lukujen perusteella sanoa mitään niistä tulkinnoista tai syistä, miksi ihmiset tiettyä videota tai päivitystä katsovat ja klikkaavat.

Juuri tästä syystä menestystä sosiaalisessa mediassa on aika vaikea määritellä. Seuraajia ja tykkääjiä on, mutta heidän motiiveistaan emme tiedä mitään. Toimijan näkyvyyteen jokainen kriittinenkin klikki kuitenkin väistämättä vaikuttaa, sillä sosiaalisen median julkisuus suosii suositumpaa ja nostaa reaktioita herättäneitä viestejä ja uutisia ihmisten uutisvirtoihin.

Ongelmallista on myös se, että mikään sosiaalisen median alusta ei ole edustava otos väestöstä. Varsinkaan jollakin alustalla aktiivisesti toimivien otos ei ole edustava, vaan vinoutunut vähintäänkin poliittisen kiinnostuksen tai teknologisten taitojen perusteella. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Facebookia käyttää 68% aikuisväestöstä, mutta valtaosa heistä on todennäköisesti epäaktiivisia.

Tutkimuksissa sosiaalisen median metriikoiden ja äänestystulosten välistä yhteyttä ei olla saatu luotettavasti osoitettua. Tulevaisuudessa tilanne saattaa parantua erilaisten tekstinlouhinnan menetelmien (esim. sentimenttianalyysi) yleistyessä ja arkipäiväistyessä.

Sitä odotellessa vaikuttaa tällä kertaa siltä, että sosiaalinen media oli hiukan enemmän oikeassa kuin gallupit, mutta yllämainituista syistä rohkenen väittää, että se kertoo enemmän sattumasta ja Trumpista hybridinä mediailmiönä. Kuten Hesarille totesin: “Näissä vaaleissa Trump on täydellinen klikkisampo ja tämän ajan mediamagneetti. Hän suoltaa suoraan twiiteiksi ja klikkiotsikoiksi sopivia iskulauseita, ja sopii siksi mediakoneiston tarpeisiin erittäin hyvin.”

Yhteensä opimme sen, että poliittinen todellisuus ja ihmisten käyttäytyminen on monimutkaisempaa kuin mitä sosiaalisen median analytiikka tai gallup-kyselyt osaavat selvittää. Onhan se myös jollakin tapaa lohdullista ainakin näin yhteiskuntatieteilijälle.

– –

ps. Laadullinen tutkija minussa uskoo, että Trumpin sosiaalisen median menestystä selittää yleisen mediailmiön lisäksi kaksi asiaa: taitavat retoriset keinot ja aitous (authenticity) tai ainakin aidolta vaikuttava, kansaan vetoava viestintä. Aitouden vetovoimaa on tutkittu goffmanlaisittain Internetin sosiaalipsykologiassa, myös politiikan ja kampanjoinnin kontekstissa.

pps. Trumpista ja sosiaalisesta mediasta huomenna aamulla juttua ainakin Huomenta Suomessa ja YLEn Ykkösaamussa, äänessä Digivaalit-projektin Mari Marttila!

Työryhmäkutsu: Digitalisaation sosiaalipsykologiaa [also in English]

Sosiaalipsykologian päivät 2016 järjestetään 25.-26.11.2016 Tampereella teemalla Toiseus, vieraus, kohtaamisia. (Tapahtuman voi ilmoittautua tämän lomakkeen kautta jo nyt, maksutta!) Kutsu Digitalisaation sosiaalipsykologiaa -käsittelevään, osin rajapintalaisten järjestämään työryhmään löytyy alta. Abstraktit toimitetaan päivien verkkosivuilta löytyvällä lomakkeella viimeistään 25.10.2016. Tervetuloa!

The Annual Days of Social Psychology 2016 will take place on November 25-26 in Tampere with the theme Encountering Otherness. (Registration for the main event is already open – and free of charge!) The call for abstracts for our workshop on Social psychology and Digitalisation can be found below. Abstracts are to be submitted via this web form on the event web site by October 25, 2016. Welcome!

 

 

 

Työryhmäkutsu: Digitalisaation sosiaalipsykologiaa

Erilaisten informaatio- ja viestintäteknologioiden arkipäiväistyminen muokkaa tapojamme toimia niin yksilöinä kuin ryhminä. Digitalisaatioon liittyy runsaasti kysymyksiä yhteyden ja eronteon dynamiikasta: Millaisia ovat informaatio- ja viestintäteknologiaan perustuvat yhteisöt? Miten vieraus ja toiseus ilmenevät verkottuneissa ympäristöissä? Miten informaatio- ja viestintäteknologiat yhtäältä mahdollistavat uusia kohtaamisia, ja toisaalta uusintavat syrjiviä rakenteita ja luovat uudenlaisia verkkovuorovaikutukseen liittyviä riskejä? Mitä sanottavaa sosiaalipsykologialla on algoritmeista, alustataloudesta tai sosiaalisesta mediasta? Toivomme tähän työryhmään empiiristä tutkimusta esitteleviä ja/tai teoreettisesti orientoituneita alustuksia, joiden pohjalta työryhmä keskustelee, miten sosiaalipsykologia tieteenalana voi hedelmällisesti tarkastella digitalisaatiota osana tutkimuskohteitaan ja tukea osaltaan digitalisaation mahdollisuuksia reiluutta ja syrjinnänvastaisuutta edistävänä voimana. Toivotamme tervetulleeksi abstrakteja joko suomeksi tai englanniksi. Abstraktit toimitetaan päivien verkkosivuilta löytyvällä lomakkeella viimeistään 25.10.2016. Tervetuloa!

 

 

Call for Abstracts: Social psychology and digitalisation

The ubiquitous presence of varied information and communication technologies services shapes our behavior both as individuals and as groups. Digitalisation is related to a rich set of questions about the social dynamics of otherness and encounters: What communities relying on information and communication technologies are like? What does otherness look like in networked settings? How may information and communication technologies on the one hand enable novel encounters, and on the other renew discriminatory structures and practices, and also create new risks related to computer mediated communication? What does social psychology have to say about algorithms, platform economies, or social media? This workshop welcomes presentations entailing empirical studies and/or non­-empirical theory building. Based on the presentations, the workshop will discuss how social psychology as a field can productively approach digitalisation as a part of its objects of study and how the field might, for its part, support digitalisation’s potential to be a force for fairness and anti-discrimination. We welcome abstracts either in Finnish or English. Abstracts are to be submitted via this web form on the event web site by October 25, 2016. Welcome!

Työryhmän järjestäjät/Workshop coordinators:

  • Jesse Haapoja, Helsinki Institute for Information Technology HIIT
  • Airi Lampinen, Mobile Life Centre, Stockholm University
  • Mikael Wahlström, Technical Research Centre of Finland VTT
  • Markus Kaakinen; University of Tampere
  • Jenni Raitanen, University of Tampere
  • Anu Siroja, University of Tampere