Ennakkotieto: Rajapintapäivät 2018

rajapintalogo150px01round-reunatRajapintapäivät 2018 järjestetään Espoon Otaniemessä 15.-16.11.2018. Lisätietoja seuraa alkusyksystä, mutta merkitse päivä kalenteriisi jo nyt! // Rajapinta Days 2018 will be organized November 15-16. More details tba, but save the date before heading to summer holidays!

Rajapintapäivät on avoin ja maksuton tapahtuma kaikille, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskuntatieteellisestä teknologian tutkimuksesta tai digitaalisten ja laskennalisten menetelmien käytöstä yhteiskuntatieteissä.

Perjantaina 16.11. järjestetään epäkonferenssi (unconference), joka on avoin ja osallistumiseen pohjaava tapahtuma, jonka agenda muodostuu osallistujien yhteistyössä. Kaikki teknologiaa, yhteiskuntaa ja digitaalisia menetelmiä yhdistävät tai kehittävät aiheet ovat erinomaisen tervetulleita mukaan!

Torstaina 15.11. on varattu syvemmin yhteen teemaan keskittyville työpajoille, joita osallistujat saavat myös ehdottaa.

Call for proposals julkaistaan alkusyksystä.

– –

Rajapinta Days 2018, our annual unconference will be organized in Otaniemi, Espoo 15.-16.11.2018. The event is open for all interested in the study of digital and computational social sciences and digital methods.

Friday 16.11. is an unconference day, which builds upon the ideas and proposals of the participants. Thursday 15.11. is reserved for longer workshops.

More details and the call for proposals will be posted in fall.

Rajapinnan kevät 2018 / Rajapinta spring 2018 newsletter

(English summary below)

Yhdistyksen puolesta mahtavaa alkanutta vuotta 2018! Tässä blogipostauksessa kevään uutiskirje, jossa kooste kevään tulevista tapahtumista ja muutamia muita uutisia.

Sähköpostilistan muutos

Kuten yhdistyksen jäsenet ovat varmasti jo huomanneet, yhdistyksen sähköpostilistan osoite on vaihtunut. Tervetuloa siis uudelle hienolle sähköpostilistalle! Viestit voit lähettää osoitteeseen discussion@rajapinta.co ja kaikki sähköpostilistalla mukana olevat saavat sen. Meno jatkuu muuten samanlaisena kuin ennenkin.

Meetup 26.1.

Perjantaina 26.1. järjestettiin vuoden ensimminen meetup, jossa yhteisvoimin pohdittiin tulevan vuoden meininkiä ja kuultiin lyhyitä lightning talkeja meneillään olevista tutkimuksista. Tiedossa on ainakin sentimenttianalyysia, valeuutisekosysteemiä ja suoli24-ilmiön perkaamista – stay tuned!

Hallitus perkaa tapaamisessa esitettyjä ideoita seuraavassa kokouksessaan ja muokkaa niiden pohjalta yhdistyksen toimintasuunnitelmaa tulevalle vuodelle. Toiveita Rajapinnan tulevasta toiminnasta voi esittää myös blogin tai Facebookin kommenteissa – ja toki myös järjestää itse!

Tulevat meetupit

Kevään toimintamme jatkuu meetuppien muodossa, perjantaisin kello 14. Kevään meetup-päivät ovat 16.2., 23.3., 20.4. sekä 18.5. Merkitsethän ne kalenteriisi jo nyt.

Olet tervetullut puhumaan omasta tutkimusaiheestasi — olipa kyseessä kandityö, gradu, tieteellinen artikkeli, kirja tai väitöstutkimus — laitathan sähköpostia meetup@rajapinta.co


Terveisin,
Rajapinta ry

The Rajapinta association wishes you a Happy New Year 2018!

New email list

As you can see, the email list address has changed. Send your messages now to discussion@rajapinta.co .

Meetup January 26th

This year’s first meetup was organized on January 26th. We heard lightning talks about coming projects and studies, and also discussed our plans for the starting year. The board will formulate our plan for 2018 building on the ideas presented, and more ideas and wishes are always welcome by blog or FB comments or by sending us an email.

Spring meetups

Next meetups of the spring are planned for 16.2., 23.3., 20.4. and 18.5, always 14.00 o’clock. If you would like come and present on your research or thesis, send an e-mail to meetup@rajapinta.co.

– –
Kind regards,
Rajapinta Ry

Rajapinta Skrivarstuga – 5 vinkkiä artikkelityöpajan järjestämiseen

Torstaina 16.11. järjestettiin Rajapinnan ensimmäinen artikkelityöpaja, Tukholman-tuliaisina tuodulla skrivarstuga-konseptillaPäivän aikana annoimme palautetta yhteensä viidelle käsikirjoitukselle. Samalla opimme toistemme töistä, tavoitteista ja tutkimusyhteisöistä. Ja joimme vähän liian paljon kahvia.

Jos et päässyt mukaan, ei hätää! Järjestämme vastaavia työpajoja epäilemättä toistekin – ja näiden viiden vinkin avulla voit pistää oman työpajan pystyyn vaikka heti:

2017-11-16 14.59.16

1. Aloita ajoissa: Lähetä kutsu mahdollisille osallistujille ajoissa. Kokoa verkkolomakkeen kautta tieto 1) osallistujista ja 2) käsikirjoituksista. Hyvä ajankohta on usein pari viikkoa ennen yhteistä deadlinea, jos sellaisia on. Varaa työpajalle rauhallinen tila. Jos osallistujia ja käsikirjoituksia on niin paljon, että papereita on tarpeen käsitellä rinnakkaissessioissa, ota tämä huomioon myös tilajärjestelyissä.

2. Ennakkovalmistelut: Skrivarstugassa tarvitaan paperikopiot kaikista käsiteltävistä artikkeleista kaikille osallistujille. Tapahtuman lähestyessä pyydä osallistujia toimittamaan artikkelitiedostot määräaikaan mennessä kopiointia varten – tai määrää, että jokainen hoitaa paikalle riittävän määrän kopioita omasta artikkelistaan. Papereita ei siis lueta etukäteen – ennakkovalmisteluiden minimoimiseksi ja siksi, että päivä sujuu paremmin kun kaikki aloittavat samalta viivalta.

3. Työpajan ohjelma: Valmistele työpajan ohjelma niin, että jokaiselle artikkelille on varattu noin 60 minuuttia. Session aluksi kirjoittaja(t) kertoo lyhyesti, muutamalla lauseella, mistä paperissa on kyse, missä se on tarkoitus julkaista, ja mihin erityisesti toivoo muilta kommentteja & tukea. Sen jälkeen kaikilla on noin 25 minuuttia aikaa lukea paperi, jonka jälkeen on noin 25 minuuttia aikaa yhteiselle keskustelulle. 20 minuutissa ei tietenkään ehdi lukea pitkää tekstiä perusteellisesti, mutta kipukohdat ja kehitysideat yleensä löytyvät tällä menetelmällä sangen tehokkaasti. Koska tekstit luetaan paperilta, läppärit ja puhelimet voi jättää suosiolla syrjään – se tekee tunnelmasta keskittyneemmän ja levollisemman.

4. Palaute ja sen vastaanottaminen: Ohjeista osallistujat antamaan rakentavaa palautetta, miettimään mikä voisi auttaa kirjoittajia, puhumaan myös käsikirjoitusten vahvuuksista ja siitä, mikä erityisesti inspiroi tai vakuutti. Hyvä palaute voi olla myös kirjallisuusvinkki, idea artikkelin rakenteen sujuvoittamiseksi, tai vaikeaselkoisen kappaleen merkitseminen korjauslistalle. Vielä olennaisemmin, ohjeista osallistujat ottamaan palaute vastaan kuunnellen: Kun saat palautetta, sinun ei tarvitse eikä pidä vastata heti. Kuuntele ja tee muistiinpanoja. Vastaa palautteeseen muokkaamalla artikkeliasi.

5. Lounas, fika, ehkä myös afterwork: Varaa tarpeeksi aikaa tauoille – vauhdilla lukemisen ja intensiivisten palautekeskustelujen vastapainoksi tarvitaan lepohetkiä ja liikettä! Menkää yhdessä lounaalle. Ottakaa ruotsalaisista oppia ja kahvitelkaa rauhassa. Ja jos osallistujilla on intoa, päivän päätteeksi voi tietenkin jatkaa keskustelua afterworkin merkeissä.

Happy workshopping! Ha det bra!

Algorithmic Systems, Strategic Interaction, and Bureaucracy

What do algorithmic systems and bureaucracy have in common?

I gave on algorithmic systems, strategic interaction, and bureaucracy in the Making Sense of Algorithmic Systems symposium at the Annual Social Psychology Conference in Helsinki on November 18, 2017. The talk lays out early ideas in a domain that is (relatively) new for me. These have been developed in collaboration with Matti Nelimarkka, Jesse Haapoja, Juho Pääkkönen & others – but all mistakes are mine.

To accompany the slides above, here are the key ideas from the talk:

What might post-interaction HCI (Human–Computer Interaction) look like? This is a conceptual shift we are grappling with and trying to make sense of – focusing on direct and observable interaction between one individual and one device feels less and less sufficient (although those interactions, too, remain important). Inspired by Alex Taylor’s thoughts, I like to think of city bike systems as one example that pushes us to think about socio-technical systems and data in new ways.

The more we talk about algorithmic systems, the more we need to ask ourselves to be precise about how exactly they are different from socio-technical systems more broadly. Algorithms, data, artificial intelligence and machine learning are words I’ve heard awfully often this year — and there are problems with how they are used in public (and academic) conversations. There is lots of fear-mongering as well as moments when systems are narrated to hold more power and capabilities than they actually have etc.

One things that seems to be clear is that all things digital and the datafication of everything is attracting a lot of attention in a variety of fields – and critical researchers are already on it, too! There has been a proliferation of critical studies of algorithms and data over the past years. This reading list, collected by Nick Seaver and Tarleton Gillespie is one fantastic place to start from if you’d like to get a glimpse of what is going on. Moreover, we need to keep asking questions about what algorithms are and in what way(s) they are interesting. One important observation underlying the shift to talk about algorithmic systems rather than algorithms on their own is the fact that algorithms don’t exist in isolation. On this account, I recommend Algorithms and their Others, written by Paul Dourish.

Another source of inspiration for me has been this popular piece on the similarities between bureaucracy and algorithmic systems: Rule by Nobody. The analogy does not work 1:1, of course, but there is something to it. And this points to where I think social psychology has an opening to step in and speak up: our field has a lot of expertise on social interactions (also strategic ones) and organizations. These are needed in conversations about algorithmic systems.

For theoretical bases to work on algorithmic systems and strategic interaction, I recommend as a less known book by Erving Goffman, Strategic Interaction. It is a microsociological take of game theory! As I see it, there are (at least) two levels worth thinking about here: First, computer-mediated communication, including questions about how does social interaction play out in the context of algorithmic systems and how do individuals and groups use these systems in strategic ways in interacting with others? Second, human–computer interaction, with questions about how individuals and groups ”game the algorithm” and work around systems that are making it hard for them to accomplish their goals. Here, one might think about Uber drivers strategizing with one another (and against the company and its app) to make more money, but also about the kinds of workarounds that have long been observed as part of the ”normal” repertoire of how people make socio-technical systems work. Goffman’s work gives us tools to consider how individuals can interact with algorithmic systems (and with one another in the presence of these systems) in active, purposeful ways, rather than the dopes fooled by black boxes that popular accounts sometimes make us to be! But we need to be careful in considering what we can take from this work, focused on rich interactional settings (face-to-face).

When it comes to algorithmic systems and bureaucracy, Max Weber’s scholarship is one obvious candidate to work with. I, however, am intrigued to revisit Michel Crozier’s work, especially the book The Bureaucractic Phenomenon, as a resource for thinking about interactions with algorithmic systems. Crozier’s work challenges perspectives that overemphasize the rational organizational structure of bureaucracy, and places emphasis on the strategic efforts of different stakeholders within these organizational systems. Looking at algorithmic systems from this point of view allows for analysing strategic interactions on the system level in a manner that does not do away with the impact of networked systems but also keeps us focused on the possible tensions between the different human actors. Here, too, we need to be careful in applying old tricks to a new show, since as Minna Ruckenstein pointed out in the symposium, the rules in bureaucracies are typically public knowledge whereas this tends not to be the case with proprietary algorithms.

(Finally, while this talk deals with another domain, most of my recent research deals with the so-called sharing economy. If you’d like to hear more, I’d be happy to hear from you. For my academic papers, take a look at my Scholar profile.)

 

Slämärit ja superkäyttäjät: ihmeellinen Internet tutkijan työpöydällä

 

https://www.flickr.com/photos/meddygarnet/8346190491/
(cc) Morgan @Flickr

Smarter Social Media Analytics -tutkimushankkeessa sovellamme ja kehitämme erilaisia koneoppimiseen pohjautuvia menetelmiä sosiaalisen median tekstisisältöjen analysointiin. Fiksumpi  analyysi kuitenkin vaatii algoritmien rinnalle ihmisilmää – vähintäänkin kehitysvaiheessa.

Olen lukenut eilen ja tänään  SSMA-hankkeemme aineistosta läpi parintuhannen viestin otoksen, jossa viestit koskevat kasvissyöntiä tavalla tai toisella. Otos liittyy koko aineistosta tehtyyn aihemallinnukseen, jossa noin puolen miljoonan viestin massasta on ohjaamattoman koneoppimisen avulla erotettu erilaisia topiikkeja tai teemoja. Mallinnuksen syötteenä skripti antaa kasan perusmuotoistettuja sanalistoja, jotka kuvaavat näitä erilaisia aiheita. Lopulta kuitenkin ainoa tapa varmistaa, että tehty analyysi toimii kuten pitää, on ihmisvoimin tarkistaa mistä topiikeissa oikeastaan on kysymys. Tämä tapahtuu esimerkkiviestejä tarkistamalla.

Tarkistuskeikka on pieni matka yhä vain ihmeelliseen Internetiin. Sosiaalisen median tutkimuksen parasta antia ovat usein juuri näkymät vuorovaikutuksen maailmoihin, joita ihmiset verkossa elävät ja tuottavat mikrotasolla. Tässä kaksi hienoa esimerkkiä kasvisruokakeskusteluista.

**

Viestejä läpikäydessä olen kohdannut kymmeniä erilaisia virtuaalislämäreitä. Omassa nuoruudessani slämäri oli vihko, jossa jokaisella sivulla oli eri kysymys ja vastaukset kirjattiin tietyllä symbolilla tai anonyymisti. Nykypäivän slämäri on keskustelupalstalla kiertävä lista numeroituja kysymyksiä, johon kukin kirjoittaja vastaa, tai lista [ ] väittämiä, joista [x] rastitaan kirjoittajaan sopivat kohdat. Arvioin kirjoittajien olevan enimmäkseen melko nuoria.

Tällaiset memeettiset sisällöt ovat toistuvia, mutta kuitenkin niin monipuolisia tekstimuotoja, ettei sanojen yhdessä esiintymisen perusteella aiheita luokitteleva algoritmi osaa niitä niputtaa. Virtuaalislämäreissä kuitenkin kiertää kasvisyöntiä koskevia kysymyksiä, joiden vuoksi kaikki nuo tuhannet viestit näkyvät jokaisessa kasvissyönti-sanalla tehdyssä haussa tai tietyllä sanalla piirretyissä trendikuvaajissa. Toki ne osaltaan trendistä kertovatkin; kasvissyönti puhututtaa.

Toinen ihmettelyn aihe oli aihemallinnuksessa erästä topiikkia kuvaava sana, joka ei ollut mikään suomen kielen tunnistettava sana. Pienen selvittelyn jälkeen paljastui, että kyseessä on yksi Suomi24-foorumin superaktiivinen käyttäjä, joka kirjoittaa palstalle joka päivä keskimäärin kolmetoista viestiä päivässä.

Viestimäärä on ilmeisen tarpeeksi, että saa aikaan oman aiheen aihemallinnuksessa, kun muut käyttäjät mainitsevat kyseisen nimimerkin tarpeeksi usein. Selvästi siis onnistunut keskustelunherättäjä ja oman mikroyleisönsä julkkis, jonka viesteillä voi olla suurikin vaikutus keskustelujen aihepiiriin.

**

Molemmat esimerkit ovat sellaisia, joita on hankala automaattisesti tekstin seasta erottaa ilman laadullista tarkastelua, tai vähintäänkin sen tekeminen vaatisi melkoisia tapauskohtaisia virityksiä koodiin. Viritykset taas ovat varsinkin tuotantokäytössä aika hankalia ja toisaalta tekevät analyysista prosessin, jonka toimintaperiaatteita on vaikea ymmärtää ja tuloksia tulkita.

Silti ne ovat aika oleellisia mikrotason havaintoja siitä dynamiikasta, jolla vuorovaikutus verkossa muodostuu.

Kohti fiksumpaa keskustelujen mallinnusta siis pyritään, mutta todellisuus on aina vaan analytiikkaa ihmeellisempää. Se on jotenkin lohdullista.

CFP: Rajapintapäivät 2.-3.11.2017

Photo by Scott Robinson

Ensimmäiset Rajapintapäivät järjestetään Dipolissa, Espoon Otaniemessä 2.-3.11.2017. Torstai 2.11. on työpajapäivä, ja perjantaina 3.11. tapahtuman muoto on epäkonferenssi. Lähetä sisältöehdotuksesi ja ilmoittaudu tapahtumaan 10.10. mennessä

Perjantain 3.11. epäkonferenssi (unconference) on avoin ja osallistumiseen pohjaava tapahtuma, jonka agenda muodostuu osallistujien yhteistyössä. Kaikki teknologiaa, yhteiskuntaa ja digitaalisia menetelmiä yhdistävät tai kehittävät aiheet ovat erinomaisen tervetulleita mukaan!

Epäkonferenssi järjestetään osallistujien tapahtumaan tuoman sisällön ympärille. Pyydämmekin tapahtuman osallistujilta ehdotuksia sisällöksi mielellään 10.10. mennessä. Tapahtumassa on 30 minuutin mittaisia sessioita, joita osallistujat voivat varata etukäteen omille aiheilleen. Ajan voi käyttää perinteiseen esitykseen keskusteluineen, mutta kannustamme kokeilemaan myös muunlaisia formaatteja ja jättämään runsaasti aikaa keskustelulle.

Aiheen tulisi sopia sisällöllisesti Rajapinta ry:n teemoihin: teknologia, yhteiskunta ja digitaaliset menetelmät. Seuraavantyppiset sessiot ovat mahdollisia:

  • Tätä tutkin (esim. paperi, väitöskirjan aihe tai gradun esittely, keskeneräinen tutkimus)
  • Tätä haluaisin tutkia tai ymmärtää paremmin (esim. keskustelu uudesta tutkimusnäkökulmasta tai projekti-idean tai aineistoyhteistyön esittely)
  • How to (esim. analyysimenetelmän tai aineistonkeruutyökalun demo, mahdollisesti jonkin esimerkkitapauksen avulla)
  • Kokeellinen sessio (esim. jotain ihan muuta)

Sessioita voi järjestää myös yhdessä, ja 30 minuutin aikaikkunoita voi yhdistellä (kenties useamman ehdottajan kanssa) pidempien sisältökokonaisuuksien järjestämiseksi. Suosittelemme ottamaan rohkeasti yhteyttä jonkin aiheen ehdottajaan jos oma ideasi on samankaltainen olemassa olevan esityksen kanssa. Tapahtuman järjestäjät voivat tarpeen vaatiessa ehdottaa esityksen siirtämistä ajankohtien ja huoneiden välillä.

Ehdota omaa aihettasi lisäämällä se Rajapintapäivien Wiki-sivulle.

Aiheella tulisi olla otsikko ja lyhyt kuvaus sisällöstä. Aiheita voi lisätä kunnes tapahtuman kalenteri on täynnä. Tilavarausten vahvistamisen vuoksi voimme taata 10.10. mennessä ehdotetuille ja kalenteriin mahtuneille esityksille esitysajan. Mikäli kalenterissa on jäljellä tilaa, voit ilmoittaa esityksestä myöhemminkin, vasta vaikkapa paikan päällä.

Esitysten kieli on vapaa.

Torstaina 2.11. järjestämme kaksi työpajaa aiheista, jotka kumpuavat Rajapinta ry:n tavoitteesta kehittää teknologian ja yhteiskunnan tutkimuksen toimintaedellytyksiä Suomessa.

Tutkimusetiikkatyöpajan tavoitteena on luonnostella tutkimuseettiset ohjeet Internet-tutkimukselle Suomessa. Kansainvälisesti on olemassa erilaisia ohjeita, joita tässä työssä voidaan soveltaa Suomen kontekstiin.
Laskennallisen datan infrastruktuurit -työpajan tavoitteena on keskustella jaetuista, yhteisistä tai keskitetyistä ratkaisuista yhteiskuntatieteellisten digitaalisten “big data” -aineistojen (esim. media- tai sosiaalisen median aineistot, julkiset avoimen datan aineistot, päätöksentekoaineistot, yms.) keräämiseen, säilyttämiseen ja uudelleenkäyttämiseen Suomessa tutkimustarkoituksiin. Työpajan alussa käydään läpi tällä hetkellä käytössä olevia datan keräämisen työkaluja ja ratkaisuja.

Työpajojen tarkoituksena saada aikaa konkreettista yhteistä toimintaa työpajan aiheen ympärille. Osallistujilta ei vaadita aiempaa aiheeseen tutustumista.

Ilmoittautuminen

Ilmoittaudu mukaan verkkolomakkeella 10.10. mennessä.

Rajapintapäiville voi osallistua myös ilman omaa sisältöehdotusta. Tilaisuus on maksuton.

Rajapinta ry on vuonna 2017 perustettu teknologian, yhteiskunnan ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kohtaamispaikka. Yhdistyksen tavoitteena on edistää yhteiskuntatieteellistä teknologian tutkimusta sekä digitaalisten ja laskennallisen menetelmien käyttöä yhteiskuntatieteissä. Rajapintapäivien järjestämistä ovat tukeneet Koneen Säätiö sekä Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT.

Lectio Praecursoria: Hybrid Narratives – Organizational Reputation in the Hybrid Media System

lectiokuvaPresented in the public defense of Salla-Maaria Laaksonen on June 16th 2017, at the University of Helsinki. [Lektio suomeksi täällä] [PDF version of the doctoral thesis here]

* *

Dear Custos, Mr Opponent, ladies and gentlemen,

Once upon a time the Internet was born.

The Internet that allowed us to find information, send messages, to express ourselves. The Internet that grew up and became an essential part of our everyday. Or so it is told.

Last autumn, I attended a professional workshop. The consultant asked us to write down the name of the biggest influencer of our life. Four out of seven participants wrote down “Internet”. I believe this is a feeling many of us can identify.

Indeed, it is a compelling narrative to tell how technology changed everything. We humans are programmed to tell and hear stories. We imagine narratives even to places where they do not exist. For us, narratives are a way to organize our lifeworld, and a means to explain changes such as the one brought by the rise of modern communication technologies and social media.

Actually, it is a more complex narrative to tell. It would be far too easy to say technology did it all. Instead, as I argue in my thesis, we are in the middle of not technological but a technosocial revolution that affects, among other things, the ways how we, as customers and citizens, interact with organizations.

* *

A central concept in my thesis is the concept of hybrid media system. This concept refers to our current media environment, mediated and maybe even amplified by technology. It is a reality, where the forms and logics of traditional media become merged with the forms of social media.

An illustrative example of the hybrid media space is the newsfeed of Facebook, in which updates written by ones peers are shown side by side with news produced by traditional media – either shared by media themselves or by one’s friends. Another prominent example is the collaborative online encyclopedia Wikipedia, where the content produced by users is to a large extent built by referring to news content or content elsewhere on the web. A third example is Google, the search engine that plays a very central role in our everyday, showing and sorting various media content for our queries and needs.

In my dissertation I explore the hybrid media system as a place of telling stories. From this perspective each blog post, status update or tweet is a small story, a fragment of a story, that the technology invites us to share about our everyday experiences. These small stories have become important building blocks of our daily lives. Certain online technologies act as storytelling tools in a very special way: they organize, curate and modify the stories we tell by combining and remixing them. For example Wikipedia functions exactly in such a manner, as well as does any search function in a service.

As we are using these technologies, every day, narratives are formed, and the narrators of these stories are both us humans and the technology on which we narrate. Next, let me explain how I came to this conclusion.

* *

In this dissertation I investigate, how reputation narratives concerning companies and other organizations are formed in the hybrid media system. That means that I am not that interested in the ways how the organizations themselves do marketing or communication. Instead, I am interested in the ways how human actors and non-human actors such as technology together write stories about the organizations.

This approach is actually quite common to reputation studies. Reputation is a concept that refers to the views the stakeholders of the organization have regarding that organization. What makes reputation special compared to its sister concepts such as brands or company images is that reputation always reflects the full historical performance of the organization. That is, reputations connect to the actual doings and deliverables of the organization. Brands and images can be constructed, but reputations need to be earned.

Thus, reputation narratives are not stories told by the organizations themselves. They are narratives told by customers, partners, reporters, analysts and by laypeople. They are stories, that are often based to the real encounters between the organization and its stakeholders – to the real experiences people have had with the organization or with its products and services.

Of course, such stories have always existed. They have been told on market squares, on coffee tables, and in swimming hall saunas. Maybe a friend has told he had a good experience in a restaurant. A neighbor recommended a good handyman to help with renovations.

Technology, however, changes the ways how stories about organizations are born and how they spread. What happens now is that emotional tweets made by fired employees are embedded in the news about shutting down a factory unit. A customer dissatisfied with a hotel room can go and make a public YouTube video that shows the ugly room, and then ends up in the Facebook feeds of thousands of people, and most likely will be eventually covered by traditional media. A horror story of a dishonest car dealer is anonymously spelled out in Suomi24 and ends up in the Google search of a random user – and this happens even years after the original post has been made.

In this dissertation I study these stories from two perspectives. First, using online discussions, Wikipedia material and interviews of professionals I study how such reputation narratives are formed in the hybrid media system. Second, using an experimental setting I investigate how these stories affect the people who read them, and how they are shown as psychological and physiological reactions in our bodies.

* *

Thus, from the perspective of organizational reputation studies I am building a novel approach to reputation by seeing it from the perspective of communication. Traditionally organizational reputation has been studied either as a form of capital, an intangible asset, or as an interpretative element of the organization. In this dissertation I put forth a suggestion that reputation can be seen as a communicative phenomena, which exists as individual mental frame but also as socially constructed narratives. These narratives can have measurable effects to the people consuming them, and hence, to the mental frames of reputation.

* *

One important factor behind these effects is emotion. The results of my dissertation also show that reputation itself is not only rational but also an affective concept. Traditionally reputation research as well as various reputation measurements have focused on rational aspects of reputation: quality of products, leadership, financial success.

However, the psychophysiological measurements conducted in the sub studies of this dissertation show, that good and bad reputation companies elicit different physiological responses in out test participants while they are reading online news and comments concerning these organizations.

Reputation is thus not only about rational evaluation, but also an emotional assessment, embodied in our physiology. That is why reputation unconsciously affects our decisions when for example making choices between brands. And that is why for organizations both reputation and reputation narratives indeed are a form of intangible capital.

Emotions are also a prominent element of the hybrid media system, and of the reputation narratives themselves. The narratives concerning organizations online are often very emotional. Organizations make us love and hate, they drive us to create fan communities and noisy hate groups. The properties of the technology from emojis to like buttons are also inviting us to express our emotions.

The importance of feelings shows also in the ways how communication professionals interpret and evaluate different media forms of the hybrid media. There is an aura of rationality attached to traditional media and an aura of emotionality attached to social media. In particular, the professionals see social media as an arena overwhelmed with emotion and therefore difficult to grasp.

* *

As the main result of this dissertation I propose that the reputation narratives that are born in the online are very specific forms of narrative by nature: they are hybrid reputation narratives.

Hybrid reputation narratives are polyphonic and emotional narratives born in the interaction between human and non-human actors. They are narratives in which the story elements can be stored in databases, searched, and hyperlinked by various, interacting actors, who through their use of the technical platforms generate the reputation narrative from fragmentary story pieces, one time after another. That is why there are no two similar reputation narratives.

So, narratives in this dissertation, are not conceptualized in a traditional sense, as a coherent story that has a beginning, the middle, and the end. Instead, they are new kinds of stories enabled by technologies, which allow for the participation of many authors and many platforms, collecting a narrative from various story pieces here and there. I argue that in such a technological environment the narrator can also be the user who is searching, selecting and clicking; navigating through different texts and images and creating their own, non-linear storyline.

This is a process in which opinions and facts, as well as rational and emotional content become merged, and in which the storytelling power of the technology interacts and intervenes with the storytelling power of the human actors. In the hybrid media system, the user is bestowed with agency and storytelling capacity, but this agency is both limited and enabled by the technology through which the storytelling takes place.

* *

For years, social scientists have been arguing over the relationship between technology and the society. The most extreme stance is known as technological determinism, that is the assumption that the technology determines the development of the social structure in a given society.

In science and technology studies a reconciling approach has been called the mutual shaping approach, suggesting that society and technology are not mutually exclusive to one another but, instead, they influence and shape each other.

This dissertation suggests that technology changes the ways how stakeholders are telling reputation narratives. In the hybrid media system the users’ storytelling capabilities are both enabled and constrained by the technology, on which the stories are being told. Technology and society studies explain this agency with the term affordance, the possibility of an action given by an object or environment.

This influence, however, is not purely technological. It does not refer only to like buttons and smart phones, but also to the forms and social practices born on a given platform, or in the hybrid media system as a system: practices such as taking pictures of our everyday lives, sharing media content to our friends, updating Wikipedia pages according to the editing rules, or expressing emotions using small yellow faces, are all examples of the media logics of the hybrid media system.

In the end the social action and human choices while using the technology affect what kind of stories are told. The specific ways of using technology, the media logics, are affected by the cultural and social context of the hybrid media system. Therefore, hybrid media cannot be studied only as technology, but they cannot be studied without the technology either.

A concrete example that shows the importance of social action is that social media tools were created for personal communication. They were not created to serve as media where people could express their dissent towards organizations or politicians or to start revolutions. Nonetheless, they have grown to have a role as such tools.

This is why it can be stated that the technology changes the way how business and society relationships unfold in the current media system. That is why technology matters, and why also social scientists should show pay attention to it.