Rajapinta-opinnäytetyöpalkinto lastensuojelun tietojärjestelmätutkimukselle ja design-tutkimukselle metsäsuhteesta

Rajapinta ry:n palkintoraati on päättänyt myöntää kaksi palkintoa opinnäytetyökisassaan:

Susi Salovaara Tietojärjestelmät osana lastensuojelun tiedonmuodostusta (Lapin yliopisto, Sosiaalityö)

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalityön tiedonmuodostusta lastensuojelun kontekstissa. Tutkimuksessa sitoudutaan käytäntölähtöiseen näkökulmaan, jossa sosiaalityön ammatillisen tiedon katsotaan muodostuvan osana sosiaalista vuorovaikutusta eri toimijoiden kesken. Sosiaalityön tiedonmuodostus ymmärretään sosiaalityön kontekstissa tapahtuvana prosessina, johon vaikuttavat eri tiedon lähteet, kriittinen reflektio ja dokumentaatiolle asetetut vaatimukset. Tutkimuksessa tarkastellaan tietojärjestelmien asettumista tiedonmuodostusprosessin osaksi.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa tiedonmuodostuksen näkökulman huomiointia aihetta koskevassa tutkimuskirjallisuudessa. Tutkimuskysymyksenä oli, miten tiedonmuodostuksen näkökulma tulee esiin lastensuojelun sosiaalityötä ja tietojärjestelmiä käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Systemaattisen aineistonhaun tuloksena lopulliseksi aineistoksi saatiin 19 kansainvälistä artikkelia. Aineistoa analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Tiedonmuodostuksen näkökulma nousi esiin aineistossa erilaisina havaintoina ja tulkintoina tiedon muodostamiseen, käyttöön ja merkitykseen liittyen. Aineistosta paikannettiin neljä erilaista sosiaalityön tiedonmuodostuksen orientaatiota: teoreettinen, hallinnollinen, tapauskohtainen ja tehtäväkohtainen tiedonmuodostus. Kirjallisuudessa esitetty tietojärjestelmiin kohdistuva kritiikki liittyi hallinnollisen tiedonmuodostuksen lähtökohdista kehitettyihin tietojärjestelmiin. Lastensuojelun käytännön näkökulmasta tapauskohtainen tiedonmuodostus nähtiin keskeisenä, eikä nykyisten tietojärjestelmien koettu antavan tähän riittävää tukea.

Johtopäätöksinä esitetään, että tietojärjestelmä voidaan nähdä sosiaalityön ammatillisen tiedonmuodostuksen välineenä tai toimijana. Toimijuuden näkökulma tulee esiin, mikäli tietojärjestelmä ottaa sosiaalityön prosesseissa ohjaavan roolin syrjäyttäen sosiaalityöntekijän toimijuuden tai kaventaen sitä. Tietojärjestelmä välineenä voi toimia sosiaalityön tiedonmuodostuksen tukena tai esteenä. Sosiaalityön tavoitteita tukevia tietojärjestelmiä kehitettäessä, on tärkeää ottaa huomioon sosiaalityön ammatillisen tiedonmuodostuksen näkökulma. Tiedonmuodostuksen eri orientaatioiden tasapainoinen huomiointi tietojärjestelmissä tukee tietojärjestelmiin tallennettavan datan eheyttä ja luotettavuutta. Tietojärjestelmien avulla muodostetun tiedon luotettavuus on keskeistä pätevän päätöksenteon mahdollistumiseksi sekä käytännön asiakastyössä, että hallinnollisissa tehtävissä.

Koko opinnäytetyö täällä.

Palkintoraati arvio työtä seuraavasti:

Työ on erittäin hyvin perusteltu, jäsennetty ja toteutettu kokonaisuus, joka onnistuneesti kykenee integroimaan olemassa olevasta tutkimustiedosta teoreettisia jäsennyskeinoja sekä johtopäätöksiä sosiaalityön tietojärjestelmien roolista lastensuojelun kannalta. Salovaaran pro gradu sisältää myös paljon hyvää pohdintaa ihmisten ja teknologian välisestä suhteesta, sekä kuinka eri tietojärjestelmät sekä auttavat että estävät toimijoita suorittamaan heidän työtoimeenkuvaansa olennaisesti liittyviä työtehtäviä. Työ tuokin hyvin esille sen, kuinka teknologian suunnittelussa tulisi ottaa huomioon useiden eri toimijoiden näkökulmat, jotta sen hyödyllinen soveltaminen palvelee sekä käyttäjien että hallinnoijien tarkoituksia.

Teknologia on tämän työn ytimessä, dominoimatta kuitenkaan kokonaisuutta. Työ tarkastelee sosiaalityön tiedonmuodostusta alan käytännöistä käsin, tutkien miten tietojärjestelmät asettuvat tiedonmuodotusprosessin osaksi. Sosiaalityön ja tietojärjestelmien rajapintojen tutkiminen ja kriittinen tarkastelu on paitsi tieteellisesti hyvin motivoitua, myös yhteiskunnallisesti erittäin ajankohtaista digitaalisatio- ja sote-puheen täyttämässä Suomessa. Tämä työ on paitsi vahva akateeminen suoritus, myös laajemmin mielenkiintoinen avaus tärkeään teemaa – ja siksi oivallinen ehdokas palkittavaksi!

Juulia Juutilainen: Understory (Aalto-yliopisto, New Media)

Metsä ja suomalaisten metsäsuhde on näinä aikoina paljon esillä. Suomalaisten suhdetta metsään korostetaan tärkeänä ja ainutlaatuisena, ja kertomuksia metsän voimaannuttavasta ja elvyttävästä vaikutuksesta riittää. Samaan aikaan hakkuita tehostetaan ja ikimetsää kaatuu. Silti metsäteollisuus on Suomen ylpeys. Mistä johtuu ristiriita suhteessa metsiin?

Understory on tutkimus suomalaisesta metsäsuhteesta ja niiden ilmenemismuodoista. Opinnäyte koostuu kirjallisesta osasta sekä taiteellisesta produktiosta. Teoriaosassa esittelen nykypäivänä ilmeneviä metsäsuhteita ja tapoja representoida metsää. Esitän argumentin suomalaisten tiiviin ja tunnepitoisen metsäsuhteen pitkien perinteiden kuvitteellisuudesta. Metsien merkitys suomalaisille on osa 1800-luvulla alkanutta kansallisen identiteetin muokkaus- ja ylläpitoprojektia. Mielikuva suomalaisista metsäkansana ja metsistä kansallisena symbolina palvelee kansallisen identitifikaation kohteena, mutta ei perustu perinteiseen talonpoikaiseen metsäsuhteeseen vaan yleiseurooppalaiseen kansallisromantiikkaan, joka näkyy myös muiden kansojen kansallisissa projekteissa ja niiden pohjalta muodostuneissa metsäsuhteissa.
 
Käsittelen metsäsuhteita kulttuurintutkimuksen näkökulmasta kertomuksina, jotka ilmentävät kertojiensa arvostuksia, maailmankuvaa ja ihmiskuvaa tarkoin rajattuna ja rakennettuna narraationa. Esittelen sen pohjalta filosofi Juhani Pietarisen muotoilemat neljä asennetta metsään: utilistisen, humanistisen, mystisen ja primitivistisen, joista kukin representoi metsän eri tavalla. Nämä representaatiot sekä kuvaavat todellisuutta että muokkaavat sitä. Niiden luomia käsityksiä hyödynnetään aktiviisesti metsään ja metsäteollisuuteen liittyvässä mielikuvatyössä; osoitan työssäni, että metsäteollisuus hyödyntää kansallista ja mystis-humanistista metsäkuvastoa ajaessaan metsäyhtiöiden etuja.

Opinnäytteeni taiteellinen osa on installaatio Understory, joka pohjautuu kirjallisessa osassa esitettyyn tutkimukseen. Understory muodostuu kolmesta toisiinsa yhteydessä olevasta osasta, jotka kuvaavat erilaisia metsäsuhteita. Triptyykkimuoto on lainattu uskonnollisesta taiteesta, minkä kautta tuon teokseen pohdittavaksi kysymyksen Suomen metsien asemasta suomalaisuuden sakraalina symbolina. Triptyykin siipiosat kuvaavat mystis-humanistista ja utilistista metsäsuhdetta, jotka vaikuttavat asettuvan vastakkain, mutta todellisuudessa kietoutuvat osin yhteen. Siipiosat on toteutettu dioraamatyyliä hyödyntävällä tekniikalla, ja niissä esiin nousevat kysymykset ihmisen asemasta ja oikeuksista sekä ihmisen tarpeesta hallita ja hyötyä luonnosta.

Korpus-osan primitivististä metsäsuhdetta kuvaava mediaosuus välittää reaaliaikaista videokuvaa suomalaisesta metsästä. Mediayhteyden kautta rakennan elollisen samanaikaisen läsnäolon installaatioon. Samaan aikaan toisaalla tapahtuva metsä ilman ihmistä ei tarjoa samoja suuria tunteita kuin metsästä rakennetut representaatiot. Päinvastoin, metsän tapahtumattomuus haastaa ärsyketulvaan tottuneen kokijan. Se asettaa kysymyksen ihmisestä riippumattoman kertomuksen oikeudesta sekä median mahdollisuuksista välittää rinnakkaista olemassaoloa.

Koko opinnäytetyö täällä.

Palkintoraati toteaa työstä seuraavaa

Tämä työ on kaunis ja ajatuksia herättävä kokonaisuus. Tieteellinen ja taiteellinen osio istuvat hienosti yhteen ainakin näin ei-taiteilijan näkökulmasta arvioiden. Yhtäältä työ sukeltaa käsitteellisesti haastaviin kysymyksiin kansallisesta identiteetistä, metsäsuhteesta ja ihmisestä riippumattomista kertomuksista (tai kertomuksettomuudesta). Toisaalta se lähestyy taiteen kautta mediatutkimuksellisesti ja filosofisesti ajankohtaisia kysymyksiä läsnäolosta ja elollisuudesta.

Myös taiteellisen osan toteutus -mediainstallaatio alttarikaapissa triptyykkimuodossa – on osuva. Tietysti “metsän alttari” on kliseinen käsite, mutta tässä aiheessa se toimii, onhan metsäsuhteessa kyse nimenomaan kansallisista instituutioista, joiden sen kliseistä symboliikkaa ei voi liikaa alleviivata. Pikemminkin liioittelu toimii tässä tehokeinona, hieman Jeff Koons -tyylisesti. Erityisen oivaltavaa on, että yksi triptyykin osista on livecam -lähetys metsästä. [- -] installaatio-osuuden sanoma on loppuun asti mietitty, ja katsoja saa siitä saman teoksen tekijän oivalluksen kokemuksen, jonka voi saada hyvää tieteellistä artikkelia lukiessa. Työ toimii myös asiakkaalle, esim metsäteollisuuden edustajille annettuna: he voivat työtä lukiessaan ja katsoessaan saada ideoita tuotekehitykseensä. Lisäksi installaation voi laittaa vaikka jonkin metsäyhtiön tiloihin, jolloin se toimii myös suoraan metsäyhtiön asiakastyössä. Installaation voisi viedä vaikka päiväkotiin, ja se toimisi sielläkin.

Työ antaa perinteisille tieteen tekijöille ajattelun aihetta, sillä onhan sanottu, että ihminen muistaa ja sisäistää parhaiten sen minkä hän itse kokee, ja tämä työ toimii sekä kirjoitetun kielen tasolla, että kokemuksen tasolla. Lisäksi tieteentekijöitä on arvosteltu siitä, että he tekevät työtä toisilleen, mutta tämä työ toimii missä kontekstissä tahansa.

Yhdistys kiittää vielä kerran kaikkia opinnäytetyönsä arvioitavaksi lähettäneitä sekä palkintoraatia töiden arvioinnista.

Ennakkotieto: Rajapintapäivät 2018

rajapintalogo150px01round-reunatRajapintapäivät 2018 järjestetään Espoon Otaniemessä 15.-16.11.2018. Lisätietoja seuraa alkusyksystä, mutta merkitse päivä kalenteriisi jo nyt! // Rajapinta Days 2018 will be organized November 15-16. More details tba, but save the date before heading to summer holidays!

Rajapintapäivät on avoin ja maksuton tapahtuma kaikille, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskuntatieteellisestä teknologian tutkimuksesta tai digitaalisten ja laskennalisten menetelmien käytöstä yhteiskuntatieteissä.

Perjantaina 16.11. järjestetään epäkonferenssi (unconference), joka on avoin ja osallistumiseen pohjaava tapahtuma, jonka agenda muodostuu osallistujien yhteistyössä. Kaikki teknologiaa, yhteiskuntaa ja digitaalisia menetelmiä yhdistävät tai kehittävät aiheet ovat erinomaisen tervetulleita mukaan!

Torstaina 15.11. on varattu syvemmin yhteen teemaan keskittyville työpajoille, joita osallistujat saavat myös ehdottaa.

Call for proposals julkaistaan alkusyksystä.

– –

Rajapinta Days 2018, our annual unconference will be organized in Otaniemi, Espoo 15.-16.11.2018. The event is open for all interested in the study of digital and computational social sciences and digital methods.

Friday 16.11. is an unconference day, which builds upon the ideas and proposals of the participants. Thursday 15.11. is reserved for longer workshops.

More details and the call for proposals will be posted in fall.

Rajapinnan kevät 2018 / Rajapinta spring 2018 newsletter

(English summary below)

Yhdistyksen puolesta mahtavaa alkanutta vuotta 2018! Tässä blogipostauksessa kevään uutiskirje, jossa kooste kevään tulevista tapahtumista ja muutamia muita uutisia.

Sähköpostilistan muutos

Kuten yhdistyksen jäsenet ovat varmasti jo huomanneet, yhdistyksen sähköpostilistan osoite on vaihtunut. Tervetuloa siis uudelle hienolle sähköpostilistalle! Viestit voit lähettää osoitteeseen discussion@rajapinta.co ja kaikki sähköpostilistalla mukana olevat saavat sen. Meno jatkuu muuten samanlaisena kuin ennenkin.

Meetup 26.1.

Perjantaina 26.1. järjestettiin vuoden ensimminen meetup, jossa yhteisvoimin pohdittiin tulevan vuoden meininkiä ja kuultiin lyhyitä lightning talkeja meneillään olevista tutkimuksista. Tiedossa on ainakin sentimenttianalyysia, valeuutisekosysteemiä ja suoli24-ilmiön perkaamista – stay tuned!

Hallitus perkaa tapaamisessa esitettyjä ideoita seuraavassa kokouksessaan ja muokkaa niiden pohjalta yhdistyksen toimintasuunnitelmaa tulevalle vuodelle. Toiveita Rajapinnan tulevasta toiminnasta voi esittää myös blogin tai Facebookin kommenteissa – ja toki myös järjestää itse!

Tulevat meetupit

Kevään toimintamme jatkuu meetuppien muodossa, perjantaisin kello 14. Kevään meetup-päivät ovat 16.2., 23.3., 20.4. sekä 18.5. Merkitsethän ne kalenteriisi jo nyt.

Olet tervetullut puhumaan omasta tutkimusaiheestasi — olipa kyseessä kandityö, gradu, tieteellinen artikkeli, kirja tai väitöstutkimus — laitathan sähköpostia meetup@rajapinta.co


Terveisin,
Rajapinta ry

The Rajapinta association wishes you a Happy New Year 2018!

New email list

As you can see, the email list address has changed. Send your messages now to discussion@rajapinta.co .

Meetup January 26th

This year’s first meetup was organized on January 26th. We heard lightning talks about coming projects and studies, and also discussed our plans for the starting year. The board will formulate our plan for 2018 building on the ideas presented, and more ideas and wishes are always welcome by blog or FB comments or by sending us an email.

Spring meetups

Next meetups of the spring are planned for 16.2., 23.3., 20.4. and 18.5, always 14.00 o’clock. If you would like come and present on your research or thesis, send an e-mail to meetup@rajapinta.co.

– –
Kind regards,
Rajapinta Ry

Rajapinta Skrivarstuga – 5 vinkkiä artikkelityöpajan järjestämiseen

Torstaina 16.11. järjestettiin Rajapinnan ensimmäinen artikkelityöpaja, Tukholman-tuliaisina tuodulla skrivarstuga-konseptillaPäivän aikana annoimme palautetta yhteensä viidelle käsikirjoitukselle. Samalla opimme toistemme töistä, tavoitteista ja tutkimusyhteisöistä. Ja joimme vähän liian paljon kahvia.

Jos et päässyt mukaan, ei hätää! Järjestämme vastaavia työpajoja epäilemättä toistekin – ja näiden viiden vinkin avulla voit pistää oman työpajan pystyyn vaikka heti:

2017-11-16 14.59.16

1. Aloita ajoissa: Lähetä kutsu mahdollisille osallistujille ajoissa. Kokoa verkkolomakkeen kautta tieto 1) osallistujista ja 2) käsikirjoituksista. Hyvä ajankohta on usein pari viikkoa ennen yhteistä deadlinea, jos sellaisia on. Varaa työpajalle rauhallinen tila. Jos osallistujia ja käsikirjoituksia on niin paljon, että papereita on tarpeen käsitellä rinnakkaissessioissa, ota tämä huomioon myös tilajärjestelyissä.

2. Ennakkovalmistelut: Skrivarstugassa tarvitaan paperikopiot kaikista käsiteltävistä artikkeleista kaikille osallistujille. Tapahtuman lähestyessä pyydä osallistujia toimittamaan artikkelitiedostot määräaikaan mennessä kopiointia varten – tai määrää, että jokainen hoitaa paikalle riittävän määrän kopioita omasta artikkelistaan. Papereita ei siis lueta etukäteen – ennakkovalmisteluiden minimoimiseksi ja siksi, että päivä sujuu paremmin kun kaikki aloittavat samalta viivalta.

3. Työpajan ohjelma: Valmistele työpajan ohjelma niin, että jokaiselle artikkelille on varattu noin 60 minuuttia. Session aluksi kirjoittaja(t) kertoo lyhyesti, muutamalla lauseella, mistä paperissa on kyse, missä se on tarkoitus julkaista, ja mihin erityisesti toivoo muilta kommentteja & tukea. Sen jälkeen kaikilla on noin 25 minuuttia aikaa lukea paperi, jonka jälkeen on noin 25 minuuttia aikaa yhteiselle keskustelulle. 20 minuutissa ei tietenkään ehdi lukea pitkää tekstiä perusteellisesti, mutta kipukohdat ja kehitysideat yleensä löytyvät tällä menetelmällä sangen tehokkaasti. Koska tekstit luetaan paperilta, läppärit ja puhelimet voi jättää suosiolla syrjään – se tekee tunnelmasta keskittyneemmän ja levollisemman.

4. Palaute ja sen vastaanottaminen: Ohjeista osallistujat antamaan rakentavaa palautetta, miettimään mikä voisi auttaa kirjoittajia, puhumaan myös käsikirjoitusten vahvuuksista ja siitä, mikä erityisesti inspiroi tai vakuutti. Hyvä palaute voi olla myös kirjallisuusvinkki, idea artikkelin rakenteen sujuvoittamiseksi, tai vaikeaselkoisen kappaleen merkitseminen korjauslistalle. Vielä olennaisemmin, ohjeista osallistujat ottamaan palaute vastaan kuunnellen: Kun saat palautetta, sinun ei tarvitse eikä pidä vastata heti. Kuuntele ja tee muistiinpanoja. Vastaa palautteeseen muokkaamalla artikkeliasi.

5. Lounas, fika, ehkä myös afterwork: Varaa tarpeeksi aikaa tauoille – vauhdilla lukemisen ja intensiivisten palautekeskustelujen vastapainoksi tarvitaan lepohetkiä ja liikettä! Menkää yhdessä lounaalle. Ottakaa ruotsalaisista oppia ja kahvitelkaa rauhassa. Ja jos osallistujilla on intoa, päivän päätteeksi voi tietenkin jatkaa keskustelua afterworkin merkeissä.

Happy workshopping! Ha det bra!

Slämärit ja superkäyttäjät: ihmeellinen Internet tutkijan työpöydällä

 

https://www.flickr.com/photos/meddygarnet/8346190491/
(cc) Morgan @Flickr

Smarter Social Media Analytics -tutkimushankkeessa sovellamme ja kehitämme erilaisia koneoppimiseen pohjautuvia menetelmiä sosiaalisen median tekstisisältöjen analysointiin. Fiksumpi  analyysi kuitenkin vaatii algoritmien rinnalle ihmisilmää – vähintäänkin kehitysvaiheessa.

Olen lukenut eilen ja tänään  SSMA-hankkeemme aineistosta läpi parintuhannen viestin otoksen, jossa viestit koskevat kasvissyöntiä tavalla tai toisella. Otos liittyy koko aineistosta tehtyyn aihemallinnukseen, jossa noin puolen miljoonan viestin massasta on ohjaamattoman koneoppimisen avulla erotettu erilaisia topiikkeja tai teemoja. Mallinnuksen syötteenä skripti antaa kasan perusmuotoistettuja sanalistoja, jotka kuvaavat näitä erilaisia aiheita. Lopulta kuitenkin ainoa tapa varmistaa, että tehty analyysi toimii kuten pitää, on ihmisvoimin tarkistaa mistä topiikeissa oikeastaan on kysymys. Tämä tapahtuu esimerkkiviestejä tarkistamalla.

Tarkistuskeikka on pieni matka yhä vain ihmeelliseen Internetiin. Sosiaalisen median tutkimuksen parasta antia ovat usein juuri näkymät vuorovaikutuksen maailmoihin, joita ihmiset verkossa elävät ja tuottavat mikrotasolla. Tässä kaksi hienoa esimerkkiä kasvisruokakeskusteluista.

**

Viestejä läpikäydessä olen kohdannut kymmeniä erilaisia virtuaalislämäreitä. Omassa nuoruudessani slämäri oli vihko, jossa jokaisella sivulla oli eri kysymys ja vastaukset kirjattiin tietyllä symbolilla tai anonyymisti. Nykypäivän slämäri on keskustelupalstalla kiertävä lista numeroituja kysymyksiä, johon kukin kirjoittaja vastaa, tai lista [ ] väittämiä, joista [x] rastitaan kirjoittajaan sopivat kohdat. Arvioin kirjoittajien olevan enimmäkseen melko nuoria.

Tällaiset memeettiset sisällöt ovat toistuvia, mutta kuitenkin niin monipuolisia tekstimuotoja, ettei sanojen yhdessä esiintymisen perusteella aiheita luokitteleva algoritmi osaa niitä niputtaa. Virtuaalislämäreissä kuitenkin kiertää kasvisyöntiä koskevia kysymyksiä, joiden vuoksi kaikki nuo tuhannet viestit näkyvät jokaisessa kasvissyönti-sanalla tehdyssä haussa tai tietyllä sanalla piirretyissä trendikuvaajissa. Toki ne osaltaan trendistä kertovatkin; kasvissyönti puhututtaa.

Toinen ihmettelyn aihe oli aihemallinnuksessa erästä topiikkia kuvaava sana, joka ei ollut mikään suomen kielen tunnistettava sana. Pienen selvittelyn jälkeen paljastui, että kyseessä on yksi Suomi24-foorumin superaktiivinen käyttäjä, joka kirjoittaa palstalle joka päivä keskimäärin kolmetoista viestiä päivässä.

Viestimäärä on ilmeisen tarpeeksi, että saa aikaan oman aiheen aihemallinnuksessa, kun muut käyttäjät mainitsevat kyseisen nimimerkin tarpeeksi usein. Selvästi siis onnistunut keskustelunherättäjä ja oman mikroyleisönsä julkkis, jonka viesteillä voi olla suurikin vaikutus keskustelujen aihepiiriin.

**

Molemmat esimerkit ovat sellaisia, joita on hankala automaattisesti tekstin seasta erottaa ilman laadullista tarkastelua, tai vähintäänkin sen tekeminen vaatisi melkoisia tapauskohtaisia virityksiä koodiin. Viritykset taas ovat varsinkin tuotantokäytössä aika hankalia ja toisaalta tekevät analyysista prosessin, jonka toimintaperiaatteita on vaikea ymmärtää ja tuloksia tulkita.

Silti ne ovat aika oleellisia mikrotason havaintoja siitä dynamiikasta, jolla vuorovaikutus verkossa muodostuu.

Kohti fiksumpaa keskustelujen mallinnusta siis pyritään, mutta todellisuus on aina vaan analytiikkaa ihmeellisempää. Se on jotenkin lohdullista.

CFP: Rajapintapäivät 2.-3.11.2017

Photo by Scott Robinson

Ensimmäiset Rajapintapäivät järjestetään Dipolissa, Espoon Otaniemessä 2.-3.11.2017. Torstai 2.11. on työpajapäivä, ja perjantaina 3.11. tapahtuman muoto on epäkonferenssi. Lähetä sisältöehdotuksesi ja ilmoittaudu tapahtumaan 10.10. mennessä

Perjantain 3.11. epäkonferenssi (unconference) on avoin ja osallistumiseen pohjaava tapahtuma, jonka agenda muodostuu osallistujien yhteistyössä. Kaikki teknologiaa, yhteiskuntaa ja digitaalisia menetelmiä yhdistävät tai kehittävät aiheet ovat erinomaisen tervetulleita mukaan!

Epäkonferenssi järjestetään osallistujien tapahtumaan tuoman sisällön ympärille. Pyydämmekin tapahtuman osallistujilta ehdotuksia sisällöksi mielellään 10.10. mennessä. Tapahtumassa on 30 minuutin mittaisia sessioita, joita osallistujat voivat varata etukäteen omille aiheilleen. Ajan voi käyttää perinteiseen esitykseen keskusteluineen, mutta kannustamme kokeilemaan myös muunlaisia formaatteja ja jättämään runsaasti aikaa keskustelulle.

Aiheen tulisi sopia sisällöllisesti Rajapinta ry:n teemoihin: teknologia, yhteiskunta ja digitaaliset menetelmät. Seuraavantyppiset sessiot ovat mahdollisia:

  • Tätä tutkin (esim. paperi, väitöskirjan aihe tai gradun esittely, keskeneräinen tutkimus)
  • Tätä haluaisin tutkia tai ymmärtää paremmin (esim. keskustelu uudesta tutkimusnäkökulmasta tai projekti-idean tai aineistoyhteistyön esittely)
  • How to (esim. analyysimenetelmän tai aineistonkeruutyökalun demo, mahdollisesti jonkin esimerkkitapauksen avulla)
  • Kokeellinen sessio (esim. jotain ihan muuta)

Sessioita voi järjestää myös yhdessä, ja 30 minuutin aikaikkunoita voi yhdistellä (kenties useamman ehdottajan kanssa) pidempien sisältökokonaisuuksien järjestämiseksi. Suosittelemme ottamaan rohkeasti yhteyttä jonkin aiheen ehdottajaan jos oma ideasi on samankaltainen olemassa olevan esityksen kanssa. Tapahtuman järjestäjät voivat tarpeen vaatiessa ehdottaa esityksen siirtämistä ajankohtien ja huoneiden välillä.

Ehdota omaa aihettasi lisäämällä se Rajapintapäivien Wiki-sivulle.

Aiheella tulisi olla otsikko ja lyhyt kuvaus sisällöstä. Aiheita voi lisätä kunnes tapahtuman kalenteri on täynnä. Tilavarausten vahvistamisen vuoksi voimme taata 10.10. mennessä ehdotetuille ja kalenteriin mahtuneille esityksille esitysajan. Mikäli kalenterissa on jäljellä tilaa, voit ilmoittaa esityksestä myöhemminkin, vasta vaikkapa paikan päällä.

Esitysten kieli on vapaa.

Torstaina 2.11. järjestämme kaksi työpajaa aiheista, jotka kumpuavat Rajapinta ry:n tavoitteesta kehittää teknologian ja yhteiskunnan tutkimuksen toimintaedellytyksiä Suomessa.

Tutkimusetiikkatyöpajan tavoitteena on luonnostella tutkimuseettiset ohjeet Internet-tutkimukselle Suomessa. Kansainvälisesti on olemassa erilaisia ohjeita, joita tässä työssä voidaan soveltaa Suomen kontekstiin.
Laskennallisen datan infrastruktuurit -työpajan tavoitteena on keskustella jaetuista, yhteisistä tai keskitetyistä ratkaisuista yhteiskuntatieteellisten digitaalisten “big data” -aineistojen (esim. media- tai sosiaalisen median aineistot, julkiset avoimen datan aineistot, päätöksentekoaineistot, yms.) keräämiseen, säilyttämiseen ja uudelleenkäyttämiseen Suomessa tutkimustarkoituksiin. Työpajan alussa käydään läpi tällä hetkellä käytössä olevia datan keräämisen työkaluja ja ratkaisuja.

Työpajojen tarkoituksena saada aikaa konkreettista yhteistä toimintaa työpajan aiheen ympärille. Osallistujilta ei vaadita aiempaa aiheeseen tutustumista.

Ilmoittautuminen

Ilmoittaudu mukaan verkkolomakkeella 10.10. mennessä.

Rajapintapäiville voi osallistua myös ilman omaa sisältöehdotusta. Tilaisuus on maksuton.

Rajapinta ry on vuonna 2017 perustettu teknologian, yhteiskunnan ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kohtaamispaikka. Yhdistyksen tavoitteena on edistää yhteiskuntatieteellistä teknologian tutkimusta sekä digitaalisten ja laskennallisen menetelmien käyttöä yhteiskuntatieteissä. Rajapintapäivien järjestämistä ovat tukeneet Koneen Säätiö sekä Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT.

Lectio Praecursoria: Hybrid Narratives – Organizational Reputation in the Hybrid Media System

lectiokuvaPresented in the public defense of Salla-Maaria Laaksonen on June 16th 2017, at the University of Helsinki. [Lektio suomeksi täällä] [PDF version of the doctoral thesis here]

* *

Dear Custos, Mr Opponent, ladies and gentlemen,

Once upon a time the Internet was born.

The Internet that allowed us to find information, send messages, to express ourselves. The Internet that grew up and became an essential part of our everyday. Or so it is told.

Last autumn, I attended a professional workshop. The consultant asked us to write down the name of the biggest influencer of our life. Four out of seven participants wrote down “Internet”. I believe this is a feeling many of us can identify.

Indeed, it is a compelling narrative to tell how technology changed everything. We humans are programmed to tell and hear stories. We imagine narratives even to places where they do not exist. For us, narratives are a way to organize our lifeworld, and a means to explain changes such as the one brought by the rise of modern communication technologies and social media.

Actually, it is a more complex narrative to tell. It would be far too easy to say technology did it all. Instead, as I argue in my thesis, we are in the middle of not technological but a technosocial revolution that affects, among other things, the ways how we, as customers and citizens, interact with organizations.

* *

A central concept in my thesis is the concept of hybrid media system. This concept refers to our current media environment, mediated and maybe even amplified by technology. It is a reality, where the forms and logics of traditional media become merged with the forms of social media.

An illustrative example of the hybrid media space is the newsfeed of Facebook, in which updates written by ones peers are shown side by side with news produced by traditional media – either shared by media themselves or by one’s friends. Another prominent example is the collaborative online encyclopedia Wikipedia, where the content produced by users is to a large extent built by referring to news content or content elsewhere on the web. A third example is Google, the search engine that plays a very central role in our everyday, showing and sorting various media content for our queries and needs.

In my dissertation I explore the hybrid media system as a place of telling stories. From this perspective each blog post, status update or tweet is a small story, a fragment of a story, that the technology invites us to share about our everyday experiences. These small stories have become important building blocks of our daily lives. Certain online technologies act as storytelling tools in a very special way: they organize, curate and modify the stories we tell by combining and remixing them. For example Wikipedia functions exactly in such a manner, as well as does any search function in a service.

As we are using these technologies, every day, narratives are formed, and the narrators of these stories are both us humans and the technology on which we narrate. Next, let me explain how I came to this conclusion.

* *

In this dissertation I investigate, how reputation narratives concerning companies and other organizations are formed in the hybrid media system. That means that I am not that interested in the ways how the organizations themselves do marketing or communication. Instead, I am interested in the ways how human actors and non-human actors such as technology together write stories about the organizations.

This approach is actually quite common to reputation studies. Reputation is a concept that refers to the views the stakeholders of the organization have regarding that organization. What makes reputation special compared to its sister concepts such as brands or company images is that reputation always reflects the full historical performance of the organization. That is, reputations connect to the actual doings and deliverables of the organization. Brands and images can be constructed, but reputations need to be earned.

Thus, reputation narratives are not stories told by the organizations themselves. They are narratives told by customers, partners, reporters, analysts and by laypeople. They are stories, that are often based to the real encounters between the organization and its stakeholders – to the real experiences people have had with the organization or with its products and services.

Of course, such stories have always existed. They have been told on market squares, on coffee tables, and in swimming hall saunas. Maybe a friend has told he had a good experience in a restaurant. A neighbor recommended a good handyman to help with renovations.

Technology, however, changes the ways how stories about organizations are born and how they spread. What happens now is that emotional tweets made by fired employees are embedded in the news about shutting down a factory unit. A customer dissatisfied with a hotel room can go and make a public YouTube video that shows the ugly room, and then ends up in the Facebook feeds of thousands of people, and most likely will be eventually covered by traditional media. A horror story of a dishonest car dealer is anonymously spelled out in Suomi24 and ends up in the Google search of a random user – and this happens even years after the original post has been made.

In this dissertation I study these stories from two perspectives. First, using online discussions, Wikipedia material and interviews of professionals I study how such reputation narratives are formed in the hybrid media system. Second, using an experimental setting I investigate how these stories affect the people who read them, and how they are shown as psychological and physiological reactions in our bodies.

* *

Thus, from the perspective of organizational reputation studies I am building a novel approach to reputation by seeing it from the perspective of communication. Traditionally organizational reputation has been studied either as a form of capital, an intangible asset, or as an interpretative element of the organization. In this dissertation I put forth a suggestion that reputation can be seen as a communicative phenomena, which exists as individual mental frame but also as socially constructed narratives. These narratives can have measurable effects to the people consuming them, and hence, to the mental frames of reputation.

* *

One important factor behind these effects is emotion. The results of my dissertation also show that reputation itself is not only rational but also an affective concept. Traditionally reputation research as well as various reputation measurements have focused on rational aspects of reputation: quality of products, leadership, financial success.

However, the psychophysiological measurements conducted in the sub studies of this dissertation show, that good and bad reputation companies elicit different physiological responses in out test participants while they are reading online news and comments concerning these organizations.

Reputation is thus not only about rational evaluation, but also an emotional assessment, embodied in our physiology. That is why reputation unconsciously affects our decisions when for example making choices between brands. And that is why for organizations both reputation and reputation narratives indeed are a form of intangible capital.

Emotions are also a prominent element of the hybrid media system, and of the reputation narratives themselves. The narratives concerning organizations online are often very emotional. Organizations make us love and hate, they drive us to create fan communities and noisy hate groups. The properties of the technology from emojis to like buttons are also inviting us to express our emotions.

The importance of feelings shows also in the ways how communication professionals interpret and evaluate different media forms of the hybrid media. There is an aura of rationality attached to traditional media and an aura of emotionality attached to social media. In particular, the professionals see social media as an arena overwhelmed with emotion and therefore difficult to grasp.

* *

As the main result of this dissertation I propose that the reputation narratives that are born in the online are very specific forms of narrative by nature: they are hybrid reputation narratives.

Hybrid reputation narratives are polyphonic and emotional narratives born in the interaction between human and non-human actors. They are narratives in which the story elements can be stored in databases, searched, and hyperlinked by various, interacting actors, who through their use of the technical platforms generate the reputation narrative from fragmentary story pieces, one time after another. That is why there are no two similar reputation narratives.

So, narratives in this dissertation, are not conceptualized in a traditional sense, as a coherent story that has a beginning, the middle, and the end. Instead, they are new kinds of stories enabled by technologies, which allow for the participation of many authors and many platforms, collecting a narrative from various story pieces here and there. I argue that in such a technological environment the narrator can also be the user who is searching, selecting and clicking; navigating through different texts and images and creating their own, non-linear storyline.

This is a process in which opinions and facts, as well as rational and emotional content become merged, and in which the storytelling power of the technology interacts and intervenes with the storytelling power of the human actors. In the hybrid media system, the user is bestowed with agency and storytelling capacity, but this agency is both limited and enabled by the technology through which the storytelling takes place.

* *

For years, social scientists have been arguing over the relationship between technology and the society. The most extreme stance is known as technological determinism, that is the assumption that the technology determines the development of the social structure in a given society.

In science and technology studies a reconciling approach has been called the mutual shaping approach, suggesting that society and technology are not mutually exclusive to one another but, instead, they influence and shape each other.

This dissertation suggests that technology changes the ways how stakeholders are telling reputation narratives. In the hybrid media system the users’ storytelling capabilities are both enabled and constrained by the technology, on which the stories are being told. Technology and society studies explain this agency with the term affordance, the possibility of an action given by an object or environment.

This influence, however, is not purely technological. It does not refer only to like buttons and smart phones, but also to the forms and social practices born on a given platform, or in the hybrid media system as a system: practices such as taking pictures of our everyday lives, sharing media content to our friends, updating Wikipedia pages according to the editing rules, or expressing emotions using small yellow faces, are all examples of the media logics of the hybrid media system.

In the end the social action and human choices while using the technology affect what kind of stories are told. The specific ways of using technology, the media logics, are affected by the cultural and social context of the hybrid media system. Therefore, hybrid media cannot be studied only as technology, but they cannot be studied without the technology either.

A concrete example that shows the importance of social action is that social media tools were created for personal communication. They were not created to serve as media where people could express their dissent towards organizations or politicians or to start revolutions. Nonetheless, they have grown to have a role as such tools.

This is why it can be stated that the technology changes the way how business and society relationships unfold in the current media system. That is why technology matters, and why also social scientists should show pay attention to it.