‘Digitalization’ at Sociology Days: does ‘it’ exist and should we study ‘it’?

cropped-freepicto2-2

As part of the Finnish Sociology Days 2017, Rajapinta members Tuukka and Veikko organized a workshop on ‘Digitalization of Societies and Methods’. We wanted to discuss both ‘digitalization’ in terms of societal change and the ‘digitalization of methods’, that is, new digital and computational methodologies and (‘big’) datasets and their possibilities. We wanted to recognize that these are two different viewpoints largely driven by the same societal developments (‘digitalization’).

We believe that all social research must include the digital, but at the same time we must study the specificities of digital life: in what ways does the digital affect the social? How does the digitalization of everyday life, consumption and work affect our ways of life? On the other hand, Big Data and Computational Social Science are shaping social research, but are largely discussed by non-sociologists. With great data and method opportunities come some problems as well: how to get data scientists and social scientists to discuss with and understand each other, or should we rather teach digital methods to sociologists and sociological thinking to data scientists?

Our participants provided some preliminary answers to these questions. Many papers touched on the topic of whether ‘digitalization’ or ‘the digital’ is something that should be studied as is; ie. is ‘the digital’ actually something new or is it just another medium through which the same social structures, patterns and behaviour take place that used to, before ‘digitalization’, so to speak. To some extent, both are true, but in different cases and situations.

Screenshot 2017-03-28 17.01.28

In Veikko Eranti‘s presentation on citizen participation projects online and offline, largely the same things are happening in both media. Getting citizens to participate more has been a primary objective for many Western polities recently, and efforts have included both offline forms of participation (such as participatory budgeting) and online initiatives (such as online citizens’ initiative portals). But both have their caveats: if the initiative is designed to bolster tokenistic representation on everyday matters without true potential for change in any structures, what we get is citizens complaining on mundane issues rather than any meaningful participation(s).

Screenshot 2017-03-28 17.03.58But Mikael Brunila‘s presentation on the online spreading of the Soldiers of Odin extreme right brand (of which there is a great blog post here!) shows that the digital and the physical not always go hand in hand: something digital might not reflect something physical, in terms of political action. Still, online activism is not just ‘clicktivism’: spread of radicalist ideas does have real consequences whether or not they are accompanied by ‘boots on the ground’.

And Zhen Im‘s paper shows that digitalization has some very concrete structural societal effects in the shape of creating widespread economic and cultural precarity which partly explains the surge of the Western populist radical right (a thesis of ‘digitalization losers’ complementing that of ‘globalization losers’).

FTPTySC_Moreover, Salla-Maaria Laaksonen‘s work provides insight into how digital tools offer new methods of mobilization for anti-racist social movements as well, which may use social media to spread a ‘carnevalization’ of a physical event (an anti-immigrant street patrol confronted by humoristic ‘clown patrols’, the ‘Loldiers of Odin’). These tools for social movement mobilization are so concrete that state actors sometimes feel they have to intervene, as Markku Lonkila‘s presentation stated in the case of Russian political opposition and direct state repression that was directed against it. And they are used by a multiplicity of political actors: the logic of hybrid media also allows anti-immigration activists to question ‘official’ truth narratives and produce ‘counterknowledge’, ‘alternative facts’ and ‘post-truth politics’, as analysed by Tuukka Ylä-Anttila, by combining topic modeling with interpretive frame analysis.

Screenshot 2017-03-28 17.10.24

Also in regards to corporate use of individuals’ data, not just political actors, citizens are reacting to perceived misuse of their data and claiming ownership of that data, as Tuukka Lehtiniemi‘s paper assessed. And while studying these partly old, partly new phenomena, there are also new ethical challenges we have to take into account, like Aleksi Hupli argued.

All in all, we hope that both taking into account the digitalization of society and usage of digital methods will become more and more self-evident in sociology rather than a curiosity. While they are distinct phenomena, they are driven by same societal changes, which should be understood in all social research; rather than a separate ‘sub-field’ of digital or computational sociology.

Yhteisöllinen kuluttaminen edellyttää ihmissuhteiden muutosta

Viime viikon sosiologipäivillä järjestetyssä Kulutusyhteiskunnan kestävät käytännöt työryhmässä käytiin erinomaisia keskusteluja. Alustusten teemat olivat moninaisia: luonnossa nukkumisen käytännöistä vihreään kuluttamiseen, poronhoidon ja moottorikelkkojen yhteisevoluutioon ja teknologiatarinoihin 1900-luvun kodeista.

Yhteisöllistä kuluttamista käsiteltiin oman alustukseni lisäksi myös Pekka Mäkelän esittelemässä emansipatorisessa näkökulmassa ostovoiman ja hyödykkeiden käyttöön. Mäkelä nostii esiin ajatuksen tuotteiden tarjouman laajentamisesta yhteis-, rinkkais- ja peräkkäiskäytön suuntaan. Olisiko aika ottaa innovoinnin kohteiksi tuotteiden sijaan käyttö? Mäkelän mukaan käyttöoikeuden ja omistusoikeuden vapaaehtoinen eriyttäminen käyttöasteen nostamiseksi edellyttää kuitenkin, mahdollistuakseen ja skaalautuakseen, ihmissuhteiden muutosta.

Työryhmään osallistui myös Vesa-Matti Lahti, jonka kokoontumista edeltävänä päivänä julkaistu blogaus povaa yhteiskulutuksen mullistavan talouden.

Tässä joitakin keskeisiä ajatuksia minun esityksestäni, joka lähestyi samoja teemoja Aalto-yhteisön Kassi-vaihtopalvelua koskevan tutkimuksemme pohjalta:

Vaihtotoimintaan osallistumista paikallisyhteisössä rohkaisevia tekijöitä ovat toiminnan mielekkyys ja palkitsevuus – sekä vaihtotoiminnan edellyttämä luottamus omaan yhteisöön:

  1. Osallistuminen koetaan hauskaksi ja auttaminen koetaan palkitsevaksi
  2. Palvelu sopii yhteen omien arvojen kanssa (kestävä kuluttaminen, yhteisöllisyys, ‘kapuloiden laittaminen kapitalismin rattaisiin‘)
  3. Palvelun paikallisuus kannustaa: omaan yhteisöön voi luottaa ja sen sisällä on helpompi toimia

Osallistumista ehkäisevät tekijät sen sijaan liittyvät pitkälti vaihtotoiminnan periaatteiden vierauteen ja uudenlaiseen toimintaan osallistumisen aiheuttamiin epävarmuuden tunteisiin: 

  1. Tuntemattomien ihmisten kanssa tapahtuvaa vaihtoa koskevat käytännöt ovat tuntemattomia tai vieraita.
  2. Käytettävissä on vähän esimerkkejä siitä, miten muut ovat osallistuneet vaihtotoimintaan ja mitä siitä on heille seurannut.
  3. Uudenlaiseen toimintaan osallistuminen tuntuu vaivalloiselta ja vähän vaivaannuttavaltakin.

Lyhyesti, vaihtotoimintaan osallistumisen aloittamista jarruttaa epävarmuus siitä, miten homma toimii. Vaihtotoimintaa kehystävät sosiaaliset käytännöt ovat suurempi haaste kuin palvelun (tekninen) käyttö. Haastattelemiamme Kassi-palvelun käyttäjiä ihmetytti esimerkiksi:

  • Mikä on “oikea tapa” käyttää palvelua?
  • Miten vaihdon vaatima kasvokkainen tapaaminen saadaan sovittua jouhevasti? Miten tapaamisessa tulee toimia?
  • Mitä voisi itse tarjota yhteisölle?

Vastavuoroisuusodotus on vahvasti läsnä haastateltavien kuvauksissa lähiyhteisössä tapahtuvasta vaihtotoiminnasta:

  • Monet vierastavat avun pyytämistä palvelussa eivätkä halua pyytää muilta mitään ainakaan ennen kuin ovat itse voineet tarjota toisille jotain.
  • Palveluksen tai tavaran vastaanottaminen voi tuntua vaikealta silloinkin, kun toinen käyttäjä on tarjonnut sitä omaehtoisesti, pyytämättä.
  • Kiitollisuudenvelan välttäminen koetaan tärkeäksi.
Vastavuoroisuuden korostuminen ja kiitollisuuden velan karsastaminen ovat erittäin mielenkiintoisia löydöksiä, sillä tyypillisesti vaihtopalveluista puhuttaessa keskitytään huolestumaan vapaamatkustavista tai huijaavista käyttäjistä. Meidän tutkimustemme perusteella vaihtotoiminnan eloisuutta jarruttaa välillä kuitenkin kolikon toinen puoli: osallistujien pelko vaikuttaa muiden mielestä ahneelta tai itsekkäältä sekä haluttomuus kokea jäävänsä kiitollisuudenvelkaan.

Verkkopalvelun tukema yhteisöllinen kuluttaminen paikallisyhteisössä

Tänään vahvistui, että puhun maaliskuun lopussa Kuopiossa järjesttävillä Sosiologipäivillä verkkopalvelun tukemasta yhteisöllisestä kuluttamisesta paikallisyhteisössä. Kulutusyhteiskunnan kestävät käytännöt -työryhmään sisältyvä alustukseni pohjautuu Aalto-yhteisön käytössä olevaan Kassi-verkkopalveluun liittyen viime vuosina tekemäämme ja yhä meneillään olevaan tutkimukseen.

Verkkopalvelut ovat yhä olennaisempi osa käyttäjiensä jokapäiväistä arkea. Niin Internet- yhteyksien lukumäärä kuin sosiaalisessa mediassa käytetyn ajan määrä kasvavat jatkuvasti. Viime vuosina ovat yleistyneet yhteisöllisen kuluttamisen mahdollistavat verkkopalveluihin, joiden kautta ihmiset voivat esimerkiksi vaihtaa tavaroita ja palveluksia. Esitykseni tarkempana aiheena on siis paikallisyhteisöjen käyttöön suunniteltu vaihtopalvelu Kassi (kassi.eu), joka on alun perin kehitetty OtaSizzle-tutkimusprojektissamme.

Yhteisöllistä kuluttamista koskeva tutkimuksemme on keskittynyt Kassi-palvelun käyttöönottoa ja vaihtotoimintaan osallistumista motivoiviin tekijöihin. Olemme lisäksi tarkastelleet vaihtopalvelun käyttöön liittyviä riskejä ja epävarmuuksia sekä vaihtotoimintaan liittyviä vastavuoroisuusodotuksia. Tutkimus on toteutettu palvelun käyttödataa, kyselytuloksia ja laadullisia haastatteluja analysoimalla.

Kassi-palvelun käyttöä tutkiessamme olemme havainneet, että monet verkkopalvelusta ensikipinän saaneista vaihtotapahtumista toteutuvat palvelun ulottumattomissa, jättämättä jälkiä käyttöä tallentaviin tietokantoihin. Tällaista näkymätöntä käyttöä tapahtuu esimerkiksi, kun palvelun käyttäjät ottavat toisiinsa yhteyttä ja sopivat vaihdoista palvelun ulkopuolella. Vaihtotoimintaan osallistuminen on ollut useimmille tutkimushenkilöillemme Kassi-palvelua käyttöönottaessa uutta.

Palvelun käyttäjien kohtaamat haasteet liittyvät enemmän vaihtotoimintaa kehystäviin sosiaalisiin käytäntöihin kuin itse palvelun (tekniseen) käyttöön. Siirtymä verkkovuorovaikutuksesta kasvokkaiseen kohtaamiseen ei aina tunnu palvelun käyttäjistä vaivattomalta tai luontevalta. Monet myös vierastavat avun pyytämistä palvelussa – ainakaan ennen kuin ovat itse tarjonneet jotain muille. Esitykseni tulee käsittelemään vaihtotoimintaan liittyvien odotuksien ja jännitteiden lisäksi palvelusuunnittelullisia keinoja, joilla toimintaa voidaan helpottaa ja sujuvoittaa.

Tervetuloa työryhmään keskustelemaan! Ja jos olet tulossa Sosiologipäiville, tervetuloa myös nykimään hihasta ja juttelemaan Rajapinnasta ja rajapinnoista laajemminkin.