Yhteisöllinen kuluttaminen edellyttää ihmissuhteiden muutosta

Viime viikon sosiologipäivillä järjestetyssä Kulutusyhteiskunnan kestävät käytännöt työryhmässä käytiin erinomaisia keskusteluja. Alustusten teemat olivat moninaisia: luonnossa nukkumisen käytännöistä vihreään kuluttamiseen, poronhoidon ja moottorikelkkojen yhteisevoluutioon ja teknologiatarinoihin 1900-luvun kodeista.

Yhteisöllistä kuluttamista käsiteltiin oman alustukseni lisäksi myös Pekka Mäkelän esittelemässä emansipatorisessa näkökulmassa ostovoiman ja hyödykkeiden käyttöön. Mäkelä nostii esiin ajatuksen tuotteiden tarjouman laajentamisesta yhteis-, rinkkais- ja peräkkäiskäytön suuntaan. Olisiko aika ottaa innovoinnin kohteiksi tuotteiden sijaan käyttö? Mäkelän mukaan käyttöoikeuden ja omistusoikeuden vapaaehtoinen eriyttäminen käyttöasteen nostamiseksi edellyttää kuitenkin, mahdollistuakseen ja skaalautuakseen, ihmissuhteiden muutosta.

Työryhmään osallistui myös Vesa-Matti Lahti, jonka kokoontumista edeltävänä päivänä julkaistu blogaus povaa yhteiskulutuksen mullistavan talouden.

Tässä joitakin keskeisiä ajatuksia minun esityksestäni, joka lähestyi samoja teemoja Aalto-yhteisön Kassi-vaihtopalvelua koskevan tutkimuksemme pohjalta:

Vaihtotoimintaan osallistumista paikallisyhteisössä rohkaisevia tekijöitä ovat toiminnan mielekkyys ja palkitsevuus – sekä vaihtotoiminnan edellyttämä luottamus omaan yhteisöön:

  1. Osallistuminen koetaan hauskaksi ja auttaminen koetaan palkitsevaksi
  2. Palvelu sopii yhteen omien arvojen kanssa (kestävä kuluttaminen, yhteisöllisyys, ‘kapuloiden laittaminen kapitalismin rattaisiin‘)
  3. Palvelun paikallisuus kannustaa: omaan yhteisöön voi luottaa ja sen sisällä on helpompi toimia

Osallistumista ehkäisevät tekijät sen sijaan liittyvät pitkälti vaihtotoiminnan periaatteiden vierauteen ja uudenlaiseen toimintaan osallistumisen aiheuttamiin epävarmuuden tunteisiin: 

  1. Tuntemattomien ihmisten kanssa tapahtuvaa vaihtoa koskevat käytännöt ovat tuntemattomia tai vieraita.
  2. Käytettävissä on vähän esimerkkejä siitä, miten muut ovat osallistuneet vaihtotoimintaan ja mitä siitä on heille seurannut.
  3. Uudenlaiseen toimintaan osallistuminen tuntuu vaivalloiselta ja vähän vaivaannuttavaltakin.

Lyhyesti, vaihtotoimintaan osallistumisen aloittamista jarruttaa epävarmuus siitä, miten homma toimii. Vaihtotoimintaa kehystävät sosiaaliset käytännöt ovat suurempi haaste kuin palvelun (tekninen) käyttö. Haastattelemiamme Kassi-palvelun käyttäjiä ihmetytti esimerkiksi:

  • Mikä on “oikea tapa” käyttää palvelua?
  • Miten vaihdon vaatima kasvokkainen tapaaminen saadaan sovittua jouhevasti? Miten tapaamisessa tulee toimia?
  • Mitä voisi itse tarjota yhteisölle?

Vastavuoroisuusodotus on vahvasti läsnä haastateltavien kuvauksissa lähiyhteisössä tapahtuvasta vaihtotoiminnasta:

  • Monet vierastavat avun pyytämistä palvelussa eivätkä halua pyytää muilta mitään ainakaan ennen kuin ovat itse voineet tarjota toisille jotain.
  • Palveluksen tai tavaran vastaanottaminen voi tuntua vaikealta silloinkin, kun toinen käyttäjä on tarjonnut sitä omaehtoisesti, pyytämättä.
  • Kiitollisuudenvelan välttäminen koetaan tärkeäksi.
Vastavuoroisuuden korostuminen ja kiitollisuuden velan karsastaminen ovat erittäin mielenkiintoisia löydöksiä, sillä tyypillisesti vaihtopalveluista puhuttaessa keskitytään huolestumaan vapaamatkustavista tai huijaavista käyttäjistä. Meidän tutkimustemme perusteella vaihtotoiminnan eloisuutta jarruttaa välillä kuitenkin kolikon toinen puoli: osallistujien pelko vaikuttaa muiden mielestä ahneelta tai itsekkäältä sekä haluttomuus kokea jäävänsä kiitollisuudenvelkaan.

Verkkopalvelun tukema yhteisöllinen kuluttaminen paikallisyhteisössä

Tänään vahvistui, että puhun maaliskuun lopussa Kuopiossa järjesttävillä Sosiologipäivillä verkkopalvelun tukemasta yhteisöllisestä kuluttamisesta paikallisyhteisössä. Kulutusyhteiskunnan kestävät käytännöt -työryhmään sisältyvä alustukseni pohjautuu Aalto-yhteisön käytössä olevaan Kassi-verkkopalveluun liittyen viime vuosina tekemäämme ja yhä meneillään olevaan tutkimukseen.

Verkkopalvelut ovat yhä olennaisempi osa käyttäjiensä jokapäiväistä arkea. Niin Internet- yhteyksien lukumäärä kuin sosiaalisessa mediassa käytetyn ajan määrä kasvavat jatkuvasti. Viime vuosina ovat yleistyneet yhteisöllisen kuluttamisen mahdollistavat verkkopalveluihin, joiden kautta ihmiset voivat esimerkiksi vaihtaa tavaroita ja palveluksia. Esitykseni tarkempana aiheena on siis paikallisyhteisöjen käyttöön suunniteltu vaihtopalvelu Kassi (kassi.eu), joka on alun perin kehitetty OtaSizzle-tutkimusprojektissamme.

Yhteisöllistä kuluttamista koskeva tutkimuksemme on keskittynyt Kassi-palvelun käyttöönottoa ja vaihtotoimintaan osallistumista motivoiviin tekijöihin. Olemme lisäksi tarkastelleet vaihtopalvelun käyttöön liittyviä riskejä ja epävarmuuksia sekä vaihtotoimintaan liittyviä vastavuoroisuusodotuksia. Tutkimus on toteutettu palvelun käyttödataa, kyselytuloksia ja laadullisia haastatteluja analysoimalla.

Kassi-palvelun käyttöä tutkiessamme olemme havainneet, että monet verkkopalvelusta ensikipinän saaneista vaihtotapahtumista toteutuvat palvelun ulottumattomissa, jättämättä jälkiä käyttöä tallentaviin tietokantoihin. Tällaista näkymätöntä käyttöä tapahtuu esimerkiksi, kun palvelun käyttäjät ottavat toisiinsa yhteyttä ja sopivat vaihdoista palvelun ulkopuolella. Vaihtotoimintaan osallistuminen on ollut useimmille tutkimushenkilöillemme Kassi-palvelua käyttöönottaessa uutta.

Palvelun käyttäjien kohtaamat haasteet liittyvät enemmän vaihtotoimintaa kehystäviin sosiaalisiin käytäntöihin kuin itse palvelun (tekniseen) käyttöön. Siirtymä verkkovuorovaikutuksesta kasvokkaiseen kohtaamiseen ei aina tunnu palvelun käyttäjistä vaivattomalta tai luontevalta. Monet myös vierastavat avun pyytämistä palvelussa – ainakaan ennen kuin ovat itse tarjonneet jotain muille. Esitykseni tulee käsittelemään vaihtotoimintaan liittyvien odotuksien ja jännitteiden lisäksi palvelusuunnittelullisia keinoja, joilla toimintaa voidaan helpottaa ja sujuvoittaa.

Tervetuloa työryhmään keskustelemaan! Ja jos olet tulossa Sosiologipäiville, tervetuloa myös nykimään hihasta ja juttelemaan Rajapinnasta ja rajapinnoista laajemminkin.