Eduskuntavaalit 2023 nosti jälleen tutun somevaali-keskustelun mediaan ja sitä kautta myös sosiaalisen median keskusteluketjuihin. Sosiaalinen media ei ratkaissut näitäkään vaaleja, mutta ensikertalaisille ehdokkaille somekampanja ja alustan konventioiden hallinta on tärkeä kirittäjä.
Julkinen tiedeviestintä sosiaalisessa mediassa on joskus raskasta, mutta kiitos aiheesta kiinnostuneen suuren yleisön, enimmäkseen palkitsevaa työtä. Aktiivinen seuraajakunta voi myös olla korvaamaton apu hankalasti hahmotettavien asioiden tarkemmassa tutkimisessa. Tämä kirkastui, kun kiinnostuin selvittämään, minkälainen Twitter-yhteisö muodostuu koronadisinformaation ympärille.
Viime aikoina on keskusteltu poliitikkojen ja somevaikuttajien tavoista käyttää sosiaalista mediaa. Sosiaalisen median palvelut ovat identiteettiperformanssin työkaluja niin taviksille kuin vaikuttajillekin. Julkikuvan rakentaminen verkkoon voi olla tietoista ja suunnitelmallista statuksen ja vallan esittämistä. Siinä tärkeää on paitsi sisältö, myös retoriset keinot, visuaalinen asettelu ja vuorovaikutuksen rakentaminen.
Visuaalista materiaalia voidaan väärentää verkossa monella eri tavalla, mikä peräänkuuluttaa sisällön kuluttajilta entistä enemmän kriittisyyttä. Aina manipuloidusta metadatasta tekoälyn avulla muokattuihin videoihin, visuaalinen disinformaatio on usein ammattimaisesti tuotettua ja yhä vaikeammin tunnistettavaa. Tässä artikkelissa esittelen tyypillisimmät väärennöstekniikat ja neuvon myös tällaisen materiaalin tunnistamisessa.
Poliitikkojen brändeillä on merkitystä, toteaa Elisa Kannasto tuoreessa väitöskirjassaan, jossa tutkittin poliittikkojen henkilöbrändäystä Facebookissa. Brändillä vakuuttaminen ja vaikuttaminen voi määrittää ehdokkaan, jopa puolueen suosion tason.
Julkisuudessa on keskusteltu paljon siitä, miten alustat vaikuttavat niiden välittämään julkiseen keskustteluun ja miten alustoja pitäisi säännellä. Vastuuta julkisesta keskustelusta ei voi kuitenkaan sälyttää yksin teknologialle.
Rajapinta 