Julkisuudessa on viime aikoina keskusteltu paljon siitä, tulisiko sosiaalinen media kieltää nuorilta. Samalla nuorten pahoinvointia on rakennettu tekniseksi ongelmaksi, jonka takana vaikuttavat kuitenkin laajemmat haasteet. Nuorten somerajoitusten sosiaalinen draama kumpuaa laajemmista ongelmista teknologiajättien rajoittamisessa ja nuorten pahoinvoinnin vähentämisessä.
Sosiaalisen median aineistojen kerääminen on viime vuosina vaikeutunut merkittävästi, mikä lisää keruuseen liittyvää päällekkäistä työtä. Keräsimme POST-API -hankkeemme pilotissa Suomen 2024 presidentinvaaleihin liittyviä sosiaalisen median viestejä, jotka on nyt julkaistu tutkimuskäyttöön. Samalla loimme prosessia tällaisten aineistojen avoimemmalle jakamiselle.
Monet maat suunnittelevat sosiaalisen median kieltämistä lapsilta ja nuorilta. Tutkimusnäyttö ei kaikilta osin tue kieltoa, vaikka haittoja onkin. Kielto on haittojen ehkäisyn vuoksi perusteltu, mutta ongelmallinen esimerkiksi nuorten viestintäoikeuksien kannalta. Kieltämisen lisäksi olisi hyvä miettiä, miten voitaisiin puuttua sosiaalisen median haitallisiin käyttötapoihin – niin nuorilla kuin aikuisilla.
Digitaalinen infrastruktuurimme on vuosien saatossa keskittynyt vahvasti amerikkalaisten palveluiden varaan. Maailmanpolitiikan tapahtumien vuoksi yleensä näkymätön infrastruktuuri muuttuu nyt näkyväksi, kun se politisoituu. Voisiko näkyvyydestä aueta polku kohti teknologista suvereniteettia? Mitä esimerkiksi yliopistolla tulisi tehdä?
Sosiaalisen median poliittisilla keskusteluilla on huono maine. Tuoreen artikkelimme mukaan ihanteellista verkkokeskustelun osallistujaa määrittää pätevyys, vastuullisuus ja vilpittömyys, sekä sitoutuminen keskustelun edistämiseen.
Lupauksia unelmien toteuttamisesta, taloudellisesta vapaudesta ja oman elämän haltuunotosta. Kehotuksia rakentaa intiimejä sisältöjä, jotka herättävät tunteita ja lähestyttävyyttä täysin anonyyminä. Tätä on kasvoton digibisnes, jossa hyödynnetään vaikuttajamarkkinoinnin ja affektiivisen somen keskeisiä elementtejä.
Rajapinta 