Sosiaalisen median alustoille muodostuu erilaisia verkkoyhteisöjä, joissa keskustelua käydään yhteisön sisällä oman uutisvirran sijaan. Viime aikoina Facebookin ryhmissä “nimetön jäsen” julkaisun lähettäjänä on näkynyt yhä useammin, kun käyttäjät voivat nyt itse julkaista nimettömänä kierrättämättä julkaisua ryhmän moderaattorin kautta. Samaan aikaan lukuisat uudet sosiaalisen median palvelut, esimerkiksi Jodel, Kik-viestiohjelma ja Ask, on rakennettu nimenomaan anonyymin viestinnän ympärille.
Verkkokeskustelujen kehitys alkoi nimimerkeistä; IRC ja erilaiset chat-huoneet antoivat käyttäjän valita oman tunnuksen, jonka suojissa käydä keskustelua. Blogeihin ja keskustelufoorumeille kommentteja jätettiin nimimerkillä, ja pelimaailmoissa avatarit edustivat usein kaikkea muuta kuin käyttäjää itseään. Varsinaiset sosiaalisen median palvelut, esimerkiksi Facebook, rakentuivat omalla nimellä ja kuvalla käytettävien profiilien verkostoista, ja verkkokeskusteluihin alettiin osallistua lisääntyvissä määrin julkisesti omalla persoonalla. Instagramin suosio lisäsi omien kasvojen ja kuvien avulla rakennettavia julkisia profiileja entisestään, vaikka alustalla käytetään usein nimimerkkejä.
Nimetön verkkojulkaiseminen on laajaa
Anonyymi verkkokeskustelu on kuitenkin palannut verkkoyhteisöihin keskeisenä elementtinä. Viestintätoimisto Aivela teetti keväällä 2023 tutkimuksen, jonka mukaan 40% suomalaisista sosiaalisen median käyttäjistä kommunikoi joskus tai usein alustoilla nimettömänä. Mistä tämä kertoo? Osa alustoista on jo lähtökohtaisesti anonyymeja. Esimerkiksi Jodelin käyttö tapahtuu kokonaan anonyymisti, Snapchatia voi käyttää itse keksimällään tunnuksella, samoin X (entinen Twitter) sallii käyttäjänimen vaikka alustan kulttuuriin istuukin oman nimen ja kasvojen näyttäminen profiilissa.
Tämän lisäksi erilaisiin yhteisöihin on rakennettu mahdollisuus julkaista tai kommentoida nimettömänä, joko suoraan alustan omalla toiminnolla tai yhteisön moderaattorin avulla. Tätä mahdollisuutta käytetään, kun oma asia koetaan niin arkaluontoiseksi tai noloksi, ettei sitä haluta yhdistää omaan itseen. Lisäksi saatetaan pelätä mahdollisia henkilökohtaisia hyökkäyksiä. Tämäntyyppisiä avauksia on perinteisesti nähty esimerkiksi terveyteen liittyvissä kuvauksissa, sydänsuruja purkavissa tarinoissa, palkkakeskusteluissa tai työpaikan vaihtoa pohtivissa avauksissa sekä lähipiiriin liittyviä asioita avattaessa muiden henkilöiden suojauksena.
Nimettömien avauksien määrä vaikuttaisi kasvavan jatkuvasti – samalla kasvua kuvaa osuvasti lisääntynyt “omalla nimellä mutta menköön” -aloitus, kun asioita pohditaan omalla nimellä anonyymiyden sijaan. Yhteydet, joissa näitä avauksia ja nimettömiä julkaisuja näkee, ovat muuttuneet. Verkkokeskustelijoilla on tarve piilottaa jopa halunsa kysyä muiden samalla alalla työskentelevien palkkoja, vaikka julkaisussa ei kerrota omaa palkkaa tai työpaikkaa. Myöskään omaa taidottomuutta pesukoneen tai mikron käytön kohdalla ei haluta paljastaa.
Anonymiteetti mahdollisuutena
Anonyymeja verkkokeskusteluja on tutkittu paljon. Kansainvälisessä tutkimuksessa on tarkasteltu esimerkiksi anonyymia keskustelua vuorovaikutuksen mahdollisuutena verkossa ja anonymiteetin vaikutusta keskustelun laatuun. Lisäksi esimerkiksi Haasio ja Naka ovat tutkineet hikikomorien, eli sosiaalisesti sivuun vetäytyvien henkilöiden esittämiä tiedontarpeita verkkoyhteisöissä ja todenneet, että nimimerkkien takaa jaetaan neuvoja sosiaaliturvan hakemiseen ja päivittäisistä asioista suoriutumiseen sekä haetaan tukea ahdistavassa elämäntilanteessa. Samalla tavalla yli 120 000 hengen verkkoyhteisö Naistenhuone Facebookissa toimii apuna siivousvälineiden valinnassa, kadonneiden ystävien etsinnässä, pettävien poikaystävien tarinoiden selvittelyssä, matkaseurakuulutuksissa, opiskelupaikan valinnassa ja muissa arkisen elämän vaiheissa. Välillä yhteisöön jaetuttujen julkaisujen tarinat nousevat perinteiseen mediaan todentaen sitä, että myös journalistit hakevat jutun aiheita näistä yhteisöistä.
Viime aikoina lisääntyynyt ristiveto helposti anonyymiin kommentointiin tai kysymyksiin kääntymisen ja samaan aikaan rohkean, kärkkään ja jopa silmiinpistävän intiimin nimellä käytävän keskustelun välillä johtaa pohtimaan motiiveja anonyymin ja omalla nimellä käytävän keskustelun takana.
Siinä missä toiset piilottavat henkilöllisyytensä kysyessään mistä kioskilta kaupungin suurimmat jäätelöpallot löytyvät, toisilla ei ole tarvetta anonyymiyteen intiimimpienkään tarinoiden kohdalla. Verkon julkisuus ja häpeä – tai häpeättömyys ovat siis henkilökohtaisia tunteita. Anonyyminä kysytty “liian helppo” ja julkiseksi sopiva kysymys herättää kuitenkin usein enemmän vastareaktioita kuin intiimi omalla nimellä jaettu asia. Keskustelijat kyseenalaistavat anonyymeja keskustelijoita, jotka piiloutuvat turhaan. Tämä voi johtua yhteisön kulttuurin luonteesta. Facebookin tyyppisellä alustalla, jossa käyttäjät toimivat lähtökohtaisesti omalla nimellään, sallitaan vähemmän anonyymeja julkaisuja ja kommentteja kuin esimerkiksi Suomi24-tyyppisellä alustalla, jossa keskustelua käydään tyypillisemmin pelkkien nimimerkkien takana tai jopa kokonaan ilman kirjautumista.
Sen lisäksi, että pohditaan laajentunutta polarisaatiota, poliittisen keskustelun kärkkäyttä ja verkossa vastaantulevia hyökkäyksiä – nimellä ja anonyymisti, voidaankin kysyä, onko suomalaisessa kansanluonteessa kenties jotain, joka saa meidät häpeämään huomion keskipisteenä tai ylipäätään esillä oloa. Kun kysytään esimerkiksi käyttöohjeita kodinkoneeseen, haetaan puolisoa tai lyhyemmän ajan seuraa tai pyydetään vertaistukea arkaan ihmissuhdetilanteeseen, ei omaa nimeä ja kasvoja haluta paljastaa. Silloin anonyymi verkkoalusta voi tarjota tukea, käytännön neuvoja tai jopa pelastuksen ahdistavaan tilanteeseen.
Tutkimuksen rooli
Anonyymin verkkokeskustelun nopea demonisointi voi johtaa liian nopeisiin tulkintoihin siitä, ettei anonymiteetin mahdollisuudella verkossa olisi paikkaansa. Kuten Asenbaum muistuttaa, mahdollisuus anonymiteettiin on demokraattisen yhteiskunnan keskeinen elementti. Se kuitenkin asettaa yhteiskunnalle vaatimusta medialukutaidosta. Anonyymien profiilien taustalla voi olla hyviä ja huonoja tarkoituksia. Verkkokeskustelujen tutkimuksen rooli on tässä keskeinen, joten huomio anonyymissa keskustelussa olisi hyvä olla näissä molemmissa. Aihe on kuitenkin haastava, sillä erityisesti suljetuissa verkkoryhmissä käyty keskustelu jää usein ulos aineistoista tutkimuseettisten kysymysten takia. Millaisia tutkimuseettisiä linjauksia tarvittaisiin, että verkkokeskusteluja päästäisiin tutkimaan siten, että niiden moninaiset käyttötarkoitukset, hyödyt ja haasteet tulisivat huomioiduksi?
Elisa Kannasto, FT, Koulutuspäällikkö, Master school, Seinäjoen ammattikorkeakoulu
Viitteet:
* Asenbaum, H. (2018). Anonymity and democracy: Absence as presence in the public sphere. American Political Science Review, 112(3), 459–472. https://doi.org/10.1017/S0003055418000163
* Haasio, Ari & Naka, Hajime. (2020). Information needs of the Finnish and Japanese hikikomori: a comparative study. Qualitative and Quantitative Methods in Libraries. 8. 509-523.
*Jaidka, K., Zhou, A., Lelkes, Y., Egelhofer, J., & Lecheler, S. (2021). Beyond Anonymity: Network Affordances, Under Deindividuation, Improve Social Media Discussion Quality. Journal of Computer-Mediated Communication, 00(September), 1–23. https://doi.org/10.1093/jcmc/zmab019
* van der Nagel, E., & Frith, J. (2015). Anonymity, pseudonymity, and the agency of online identity: Examining the social practices of r/Gonewild. First Monday, 20(3). https://doi.org/10.5210/fm.v20i3.5615
* Viestintätoimisto Aivela (2023). Kysely: 40% suomalaisista käyttää somea aina tai joskus anonyymina. Saatavana 11.9.2023 https://www.aivela.fi/kysely-40-suomalaisista-kayttaa-somea-joskus-anonyymina/
Rajapinta 