Videon alussa nainen katsoo lähikuvassa suoraan kameraan meikkisivellin kädessä.
“Tänään mä teen kakstuhattaluvun meikit [levittää valkoista luomiväriä silmäkulmiin], koska hallitukseen tuli flashback menneisyydestä. Hallitukseen tuli uus ministeri, koska Kulmuni käytti sheidisti ministeriöiden masseja. Tilalle tuli Matti Vanhanen ja se on ollu ihan ihan kamalissa kohuissa. Matille on annettu sheidisti vaalirahoja ja se on saanu lautoja sen taloon. Oh wau.”
Näin alkaa Yle Kioskin TikTok-tilin julkaisuhistorian toinen video (ks. kuva 1). Kesällä 2020 julkaistua videota on kevääseen 2023 mennessä katsottu 700 000 kertaa, ja se on Yle Kioskin toistaiseksi katsotuin julkaisu TikTokissa.
Matti Vanhasen “sheidisti” saamista vaalirahoista ja syksyllä 2009 ryöpsähtäneestä lautakasakohusta on raportoitu runsaasti perinteisen median puolella, mutta meikkivideon ja poliittisen analyysin oivaltava yhdistelmä onnistuu silti yllättämään. Videolla yhdistyvät alustalle tyypillisesti lähikuva puhujan kasvoista, meikkaaminen tarinankerrontana sekä huomiota herättävä ajankohtaisen poliittisen tilanteen taustoitus.
Yle Kioskin tuotanto poikkeaa selvästi Ylen muista formaateista, eikä sillä tavoitella vakavamielisiä A-studion katsojia. Sen sijaan Yle on oivaltanut, että nuoret viettävät aikaansa TikTokissa – ja jos nuoria haluaa tavoittaa, täytyy puhua heidän kieltään ja uskaltautua heidän suosimilleen kanaville.
TikTok on maailman nopeimmin kasvava mobiilialusta. Se on Instagramin ja YouTuben ohella nuorten suosituin uutislähde maailmalla ja kovassa nosteessa Suomessakin.
Kiinalaisomisteisen TikTokin yhteiskunnallinen merkitys alkaa olla kiistaton. Poliitikot, poliittiset kommentaattorit ja yhteiskunnalliset vaikuttajat ympäri maailmaa käyttävät alustaa kansalaisten ja äänestäjien tavoittamiseen. Yhdysvalloissa rekrytoidaan kilvan lyhytvideotuotannon ammattilaisia tuleviin presidentinvaaleihin, ja Suomessakin TikTok-tähdet “rynnistivät” eduskuntaan.
Kuten uusien medioiden kohdalla usein, TikTokiin liittyvässä puheessa uhkakuvat sulautuvat uutuudenviehätykseen ja suuriin lupauksiin. TikTokia on verrattu koukuttavuudeltaan digitaaliseen crack-kokaiiniin, joka tuhoaa mediankäyttäjien keskittymiskyvyn ja kriittisen ajattelun.
Uuttakin on. Moraalipaniikille tyypillinen pelko pilalla olevasta nuorisosta yhdistyy TikTokin kohdalla kiinnostavalla tavalla maailmanpolitiikan turbulensseihin.
Useampi parlamentti, EU-komissio ja Suomessa ainakin Sitra ja Telia ovat kieltäneet työntekijöitään lataamasta Kiinan valtion vakoilusoftaksi arveltua TikTokia työpuhelimiinsa. Yhdysvalloissa sama kiinalaisten “Troijan hevonen” on kielletty joissakin osavaltioissa, ja myös liittovaltion laajuista täyskieltoa puuhataan.
TikTokista rakennettujen uhkakuvien taustalla on lasten mielenterveyden ja Pekingin informaatiosodankäynnin ohella myös Facebookia ja Instagramia pyörittävän Metan mittava lobbausbudjetti. Metan näkökulmasta TikTok on kilpailija, joka uhkaa ennen kaikkea Metan omien alustojen ja ns. metapikselin varassa pyörivää mainosrahotteista sosiaalista mediaa.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan keväällä 2022 nosti yhdysvaltalaisten alustojen osakkeita kriitikoiden silmissä. Kremlin propagandaa alettiin vihdoin suitsia, ja alustat onnistuivat profiloitumaan vastuullisina hyväntekijöinä. Kuten Matti Nelimarkka kirjoitti Rajapinnan blogissa vuosi sitten, alkuaikojen vastuuta pakoilevasta ja neutraalia roolia korostavasta puheesta on siirrytty kohti alustojen avointa poliittisuutta – tai ainakin uudenlaista PR-puhetta.
Viraalia demokratiaa
Demokratian näkökulmasta Tiktok on kiinnostava. Yhtäältä TikTokia pidetään vapaan tiedonvirtauksen airueena, alustana, jolla vähemmistöt pääsevät julkista keskustelua kontrolloivien portinvartijoiden ohi ääneen. Samalla moninaisuus ja portinvartijoiden puute helpottaa disinformaation levittämistä ja vastakkainasettelujen ruokkimista. Deliberatiivisen demokratian kannalta oleellista on myös alustan hallinnointi ja moderointi, mitä suositellaan ja mitä piilotetaan – ja kuka nämä valinnat tekee meidän käyttäjien puolesta.
Talvella 2023 nähty TikTok-vastainen poliittinen liikehdintä myös osoitti, että sitä pyörittävään ByteDanceen kohdistuu tällä hetkellä suurempi yhteiskunnallinen paine kuin muihin sometoimijoihin. Julkisella keskustelulla on väistämättä vaikutusta myös alustan avoimuus-, läpinäkyvyys- ja datankeruukäytäntöihin.
Äärimmilleen kaupallistuneen Instagramin rinnalla TikTokin viraaliudessa on ainakin toistaiseksi jotain raikasta. TikTok muistuttaa 2000-luvun alun YouTubea. Mahdollisuus saada yksittäiselle viestille laaja yleisö ilman mittavaa mainosbudjettia ruokkii somealustojen vaalimaa eetosta roolistaan demokratian turvaajina. Käyttäjiä houkuttaa ja koukuttaa tunne siitä, että rosoisilla kotivideoilla voi saada yllättävää kaikupohjaa ja nousta jopa maailmanlaajuiseen kuuluisuuteen.
Parhaat TikTok-sisällöntuottajat hallitsevat yleisöjen puhuttelun menestysreseptit. TikTokin aggressiivinen (tai näkökulmasta riippuen huipputehokas) algoritmi sekä intuitiivinen käyttöliittymä pyrkivät pitämään käyttäjät alustalla mahdollisimman pitkään. Tästä näkökulmasta parhaiten tuntuu toimivan poleeminen, tunteisiin vetoava sisältö. Politiikan viihteellistyminen ja henkilöityminen eivät ole someajan ilmiöitä, mutta on todennäköistä, että lyhytvideoiden hektisyys ja intiimiys kiihdyttävät näitä kehityskulkuja entisestään.
Tavoittaako TikTok-journalismi nuoret?
Demokratian keskeinen edellytys on sananvapaus ja vapaa tiedonvälitys. Tämä kuitenkin tarkoittaa myös sitä, että mediavälineiden ja toimittajien täytyy parhaansa mukaan luovia siellä, missä yleisötkin ovat. Yleisöjen pirstaloituessa toimittajat hakevat silmäpareja jokaiselle jutulle erikseen, usealla eri kanavalla, ja toisaalta somealustoilla viestinnän kontekstit hämärtyvät ja viestien kohdentaminen vaikeutuu.
Moni mediatalo ja itsenäinen toimittaja on herännyt lyhytvideoiden käyttöönottoon varsin hitaasti. Osittain näyttää jopa siltä, että TikTok on yllättänyt perinteisen median niin sanotusti housut kintuissa. Suomessa viimeistään kevään 2023 eduskuntavaalien yhteydessä myös vanhan liiton journalistit tunnustivat TikTokin toimivaksi kampanjoinnin kanavaksi.
TikTokissa käydään monenlaista poliittisesti ja yhteiskunnallisesti kiinnostavaa keskustelua, niin yksittäisten videontekijöiden kuin mediaorganisaatioidenkin tileillä. Journalististen lyhytvideoiden tarjonta lisääntyy nopeasti, ja myös perinteiset arvostetut mediatoimijat kuten BBC, Washington Post, Deutsche Welle, Yle ja Helsingin Sanomat ovat alkaneet hyödyntää formaattia.
Poliittisen vaikuttamisen ja yhteiskunnallisten kannanottojen keskellä myös ajankohtaisiin aiheisiin keskittyvä journalismi on muutoksen tilassa. Mitä addiktoivien lyhytvideoiden räjähdysmäinen suosio ja algoritmein ohjailtu poliittinen keskustelu tarkoittaa laatujournalismille? Mitä ylipäänsä journalismi, tai laatujournalismi, voi olla TikTok-aikana ja TikTokissa?
Tästä näkökulmasta on kiinnostavaa, että TikTok-videoissa peilataan päivänpolitiikan tapahtumia myös historiallisiin jatkumoihin, kuten Yle Kioskin videossa (kuva 2). On todennäköistä, että useille nuorille entisen pääministerin Matti Vanhasen seikkailut 2000-luvun alkupuolella eivät ole ennestään tuttuja. Näin huumorin kautta videoissa voidaan käsitellä olennaisia poliittisia konteksteja ja avata ajallisia yhteyksiä, vaikka sitten meikkaamisen lomassa.
Nuoret ovat tärkeä käyttäjäryhmä melkeinpä kaikilla somealustoilla, ja yhä useampi nuori saa hakutuloksensa ja uutisensa TikTokista. Helsingin Sanomain säätiön rahoittamassa hankkeessa selvitämme, mikä tekee lyhytvideoista erityisesti journalistisessa kontekstissa kiinnostavia ja vakuuttavia nuorten ja nuorten aikuisten parissa.
Alustavien havaintojen mukaan nuoret tiedostavat TikTokiin liittyvän huolipuheen hyvin ja ovat tietoisia alustan käyttöön liittyvistä riskeistä. Siitä huolimatta videoiden katselu, kommentointi, tekeminen ja jakaminen ovat nuorten arjessa syrjäyttäneet monet muut mediankäyttötavat. Kuten tunnettua, nuoret eivät pahemmin lue sanomalehtiä tai katso tv-uutisia. Jos journalistista sisältöä ei ole saatavilla niissä ympäristöissä, joissa nuoret liikkuvat, journalismin merkitys nuorten elämässä vähenee entisestään.
Vallan vahtikoirien uudet vaatteet (ja meikit)
TikTok on tunnetuin lyhytvideoalusta, mutta myös sen kilpailijat ovat kovaa vauhtia pyrkimässä apajille nauttimaan formaatin suosiosta. Hybridissä mediatilassa (uutis)sisällöt vaeltavat alustalta toiselle. Poliitikko voi saada eduskunnan täysistunnossa tai A-studiossa pitämälleen puheenvuorolle miljoona uutta katsojaa TikTokissa. TikTok-sisältöjä jaetaan lisäksi edelleen YouTuben shorteissa, Instagramin keloissa ja tarinoissa sekä Facebookissa ja Twitterissä.
On myös hyvä muistaa, että nekin poliitikot, jotka korostavat, etteivät ole TikTokissa, itse asiassa ovat TikTokissa. Esimerkiksi Sanna Marin on profiloitunut omistautuneena Instagramin käyttäjänä, eikä hänellä tiettävästi ole omaa TikTok-tiliä. Silti hänestä löytyy TikTokissa muutamassa sekunnissa useita videoita, jotka ovat keränneet miljoonia katseluita. Merkittävä osa niistä vaikuttaa olevan poliittisen vastapuolen tuottamia.
Mikäli merkittävässä asemassa oleva poliitikko jättää jonkin somealustan mahdollistaman näkyvyyden käyttämättä, joku muu huolehtii kyllä kyseisen poliitikon toiminnan esittelystä ja kehystämisestä näissäkin paikoissa. Sama koskee laajemminkin journalismia ja yhteiskunnallista keskustelua, sillä tarve niille ei ole kadonnut mihinkään kanavien muuttumisen myötä.
Samanlainen tarve kohdistuu poliittisten kontekstien selostamiseen ja ymmärrettäväksi tekemiseen, mikä on edelleenkin journalismin perustehtäviä.
Alussa esitelty Yle Kioskin julkaisema video päättyy sanoihin: “Matti mä tarkotan oikeesti. I’m watching you.” Meikkitutoriaaliksi naamioidulla kevyellä videolla taidetaan sittenkin olla journalismin ytimessä. Uudet ilmaisun ja vuorovaikutuksen muodot haastavat tarkastelemaan myös vallan vahtikoirien roolia ennakkoluulottomasti ja uudelta pohjalta.
Nuppu Pelevina, VTM, poliittisen historian väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto ja projektitutkija Lyhytvideot nuorten uutislähteenä -hankkeessa, viestintätieteiden oppiaine, Vaasan yliopisto
Tanja Sihvonen, viestintätieteen professori, Vaasan yliopisto. Lyhytvideot nuorten uutislähteenä -hankkeen johtaja.
Rajapinta 