Teknologiakeskustelu räjähti loppiaisena tapahtuneen Capitolin valtauksen jälkeen, kun sosiaalisen median alustajätit päättivät sulkea presidentti Donald Trumpin pois palveluistaan. Tilien sulkeminen oli vastaus huutoon, jota julkisuudessa on esitetty jo vuosia: miksi käyttöehtoja selvästi rikkova Trump saa olla alustoilla, olkoonkin Yhdysvaltain presidentti, kun samaan aikaan lukuisia muita käyttäjiä on poistettu?
Alustayritykset ovat aiemmin perustelleet Trumpin viestinnän sallimista sillä, että kansalaisten on tärkeä saada tietää, mitä poliitikot ajattelevat. Tammikuun alussa alustayritykset, Twitter etunenässä, päätyivät sulkemaan Trumpin tilejä ja rajoittamaan hänen viestintäänsä. Lausunnoissaan yritykset ovat perustelleet sulkua sillä, että presidentin toiminta voi aiheuttaa lisää väkivaltaa.
Blokkausten seurauksena alustayhtiöiden valta on nyt noussut kuumaksi keskustelunaiheeksi. Niin toimittajat kuin poliitikotkin ovat kysyneet, mitä presidentin tilien sulkeminen tarkoittaa sananvapauden kannalta, ja ovatko alustayritykset oikeita tahoja tekemään tällaisia päätöksiä.
Istuvan Yhdysvaltain presidentin tilien poistaminen on kenties rohkein ja räikein moderointitoimenpide, mitä alustayritykset ovat koskaan tehneet. Siitä seuraava julkinen keskustelu on varmasti ollut yrityksissä hyvin ennakoitua, ja päätöstä onkin mietitty pitkään. Ennen kaikkea se on tapaus, joka näkyvästi tuo esille alustayrityksen vallan viestintäympäristössämme. Ne voivat konkreettisesti päättää, kuka saa alustallaan viestiä – ja yksityisinä yrityksinä näin ne toki saavat laillisesti tehdäkin.
Kiinnostavaa on kuitenkin se, että alustayritysten valta vaikuttaa viestintäämme ja yhteiskuntaamme on ollut olemassa jo pidempään. Keskeisenä viestinnän infrastruktuurina ne ohjaavat viestimään tietyllä tavalla, tietynlaisella kielellä, käyttämään tietynlaista visuaalista ilmaisua ja tunnelatauksia, mikä näkyy selvästi poliittisessa viestinnässä [1,2,3]. Niiden logiikka myös vaikuttaa suuresti siihen, miten mediatila kaikkiaan toimii: someilmiöksi nousevaa videota tai presidentin twiittiä on uutismediankaan vaikea ohittaa. Tätä hienovaraisempaa, pehmemäpää alustojen vallankäytön muotoa on käsitelty jonkin verran viestinnän tutkimuksessa, mutta arjessa ja yhteiskunnassa sen merkitys on selvästi hankalampi hahmottaa.
Alustojen yhteiskunnallinen ja infrastruktuurinen rooli on kiinnostavalla tavalla kaksitahoinen. Yhtäältä ne ovat keskeisiä välineitä siinä, miten kansalaisyhteiskunta voi asettaa organisaatioita ja hallintoa tilivelvolliseksi. Tätä tutkimme esimerkiksi Maahanmuuttovirastoa koskevan julkisen keskustelun avulla [4] ja osoitimme, että vuorovaikutuksessa toimiva sosiaalinen ja perinteinen media tuottavat tilivelvollisuuden syklejä, jotka pakottavat viranomaiset vastaamaan syytöksiin. Alustat siis mahdollistavat valtaapitävien valvontaa.
Toisaalta alustat ovat myös itse median kaltaisia toimijoita, joiden vastuukysymyksistä käydään jatkuvaa diskursiivista kamppailua yhteiskunnassa. Alustojen vastuuta peräänkuuluttavat poliitikot ja kansalaisyhteiskunnan toimijat, ja näiden vaateiden vuoksi alustat joutuvat myös toistuvasti perustelemaan omaa toimintaansa ja rooliaan – aina parlamenteissa asti. Siinä mielessä ne ovat itse myös osallisena jatkuvassa tilivelvollisuuden syklissä, joka nyt Trumpin deplatformoinnin vuoksi on saanut lisää kierroksia.
Pikantti yksityiskohta on se, että monet näistä kamppailusta käydään alustojen itsensä välittäminä. Esimerkiksi #deletefacebook-hashtag nousi isoksi alustoilla Cambridge Analytica -skandaalin jälkeen, ja sen jälkeen toistuvasti vastauksena erilaisiin Facebookia koskeneisiin paljastuksiin. Tällä hetkellä WhatsAppin datankäytöstä käydään vilkkaita keskusteluja – todennäköisesti usein WhatsAppissa.
Dynamiikkaa ja tutkittavaa siis rittää. Alustojen yhteiskunnalliseen rooliin ja niiden vastuun ja tilivelvollisuuden dynamiikkaan pureutuu tarkemmin juuri käynnistynyt Suomen Akatemian rahoittama hankkeemme MAPS: Media Platforms and Social Accountability.
Viitteet:
[1] Laaksonen, S-M. (2020). Viestinnän infrastruktuurit: Kuka päättää, mistä verkossa keskustellaan? Teoksessa: Kuka maailmaa hallitsee? Vallan umpisolmuja avaamassa. Tiedekulmapokkari 2. Helsinki: Gaudeamus, s. 105-120.
[2] Knuutila, A. & Laaksonen, S-M. (2020). Viraali vihaisuus ja tahmea nauru: tunteet ja algoritmit digitaalisessa vaalikampanjoinnissa. Teoksessa: S. Borg, E. Kestilä-Kekkonen & H. Wass (Eds.). Politiikan ilmastonmuutos. Eduskuntavaalitutkimus 2019 (pp. 394-418). Helsinki: Oikeusministeriö.
[3] Nelimarkka, M.; Laaksonen, S-M.; Tuokko, M. & Valkonen, T. (2020). Platformed Interactions: How social media Platforms Relate to Candidate–Constituent Interaction during Finnish 2015 Election Campaigning. Social Media + Society.
[4] Ojala, M., Pantti, M. & Laaksonen, S-M. (2019). Networked publics as agents of accountability: Online interactions between citizens, the media, and immigration officials during the European refugee crisis. New Media & Society 21(2), 279-297
Artikkelikuvan lähde: (cc) jakarundi graphics Flickr
Rajapinta 