Huomioita Twitter viestintänä -seminaarista

Twitter viestintänä -seminaari kokosi 29. tammikuuta Tampereen yliopistolle suomalaisia Twitter-tutkijoita, muutamia tämän blogin kirjoittajia mukaan lukien. Asiaa oli paljon: kahdeksantuntiseen seminaariin oli mahdutettu seitsemäntoista eri esitelmää. Seminaarin vetäjä Pekka Isotalus onnistui kuitenkin varsin jämptisti pitämään seminaarin aikataulussa. Tässä pienehkö tiivistelmä ja muutamia huomioita vielä näin jälkikäteen.

Päivä alkoi politiikan ja poliittisen viestinnän tutkimuksella. Pekka Isotalus ja Annina Eloranta esittelivät alkuun Live-tviittaaminen vaalikeskusteluissa. Kansalaiskeskustelun uusi muoto -tutkimuksen tuloksia. Politiikan henkilöityminen näkyy Twitterissäkin, sillä kenties vähemmän yllättäen live-tviittien ykkösaiheeksi näyttivät nousseen tenteissä esiintyneet puheenjohtajat. Toiseksi suosituin aihe oli sen sijaan varsin kiinnostava: nimittäin tv-keskustelun luonne. Vaalitenttien aikaan Twitterissä käydään siis metakeskustelua debatin aihevalinnoista ja keskustelun hektisyydestä. Ehkä tämän voi tulkita myös palautteeksi tenttien järjestäjien suuntaan. Varsinaista keskustelua (palaan tähän myöhemmin) live-tviittaus ei näytä muodostaneen, sillä selvästi merkittävin interaktion muoto oli uudelleentviittaus; vastauksia keränneitä tviittejä mahtui tamperelaisten aineistoon vain pari prosenttia.

Samassa sessiossa Salla esitteli Digivaalit 2015 -hankkeen havaintoja vaaliaiheisesta Twitter-julkisuudesta, joita onkin tässä blogissa käsitelty jo aiemmin. Lyhyesti: vuoden 2015 eduskuntavaaleja on liioiteltua sanoa Twitter-vaaleiksi, sillä tutut valtarakenteet toisintuvat sosiaalisessa mediassakin. Hankkeen tulosten perusteella poliitikkojen läsnäolo ei selitä vaalimenestystä tai valta-asemaa, ja ehdokkaista Twitter-tili oli ylipäänsä noin puolella. Sen sijaan hashtag-vaaleista voidaan puhua, sillä paitsi puolueet ja ehdokkaat, myös kansalaisjärjestöt ja muut toimijat kampanjoivat vaaleissa aktiivisesti omilla aihetunnisteillaan. Mari Marttila esitteli puolestaan Mari Tuokon gradua, joka käsittelee ehdokkaiden ja kansalaisten välistä vuorovaikutusta sosiaalisessa mediassa. Twitter-vuorovaikutuksen todettiin olevan suurimmaksi osaksi mielipiteiden esittämistä. Poliitikot usein sekä huutelevat tyhjyyteen että jättävät reagoimatta heille kohdistettuihin viesteihin. Samassa sessiossa esiteltiin myös Tviittien politiikkaa – Poliittisen viestinnän sisäpiirit Twitterissä -hankkeen tuloksia, sekä Viron presidentin Thomas Hendrik Ilveksen tviittausta.

Vaaliaiheiseen Twitter-tutkimukseen itse keskittyneenä sain huomata tutkijoiden keksineen aiheeseen muitakin tulokulmia. Riikka Turtiainen esitteli urheilijoiden Twitter-käyttöön liittyvää tutkimustaan ja kytki sen luontevasti muutama päivä aiemmin riehuneeseen #selannegateen. Merja Koskela, Anita Nuopponen ja Tanja Sihvonen tarkastelivat puolestaan sukupuolieroja viestintäammattilaisten käymässä Twitter-keskustelussa (eräs esimerkki: naiset käyttävät kymmenkertaisesti henkilömainintoja miehiin verrattuna). Matin esitelmän otsikolla “Live tviittaaminen “live participation” muotona?” veti Jukka Reitmaa, ja se kääntyi seminaariyleisöä lounaan jälkeisestä horroksesta herätteleväksi Presemo-osallistumisalustan demonstraatioksi. Lisäksi käsiteltiin muun muassa Charlie Hebdo -iskuun ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuteen liittyvää Twitter-keskustelua, suomalaisten kuntien tviittausta (ei ole aina kovin iskevää) sekä sentimenttianalyysiä. En nyt käy näitä kaikkia tässä sen tarkemmin läpi: poimintoja voi hakea vaikkapa #twitsem-häsärillä tägätyistä tviiteistä.

Pari yleistä havaintoa. Ensinnäkin, isohko data ja verkostoanalyysi selvästi kiinnostavat suomalaisia Twitterin tutkijoita. Laajojen data-aineistojen käyttöön liittyy omat ongelmansa, joista seminaarissa tulivat erityisen selvästi esille datan keräämiseen liittyvät haasteet. Reaaliajassa Twitter-virtaa on suhteellisen helppoa (joskaan ei täysin ongelmatonta) kerätä talteen, mutta yllättävän mediatapahtuman sattuessa tutkijoilla on harvoin mahdollisuuksia pystyttää kunnollista datankeruuaparaattia. Niinpä menneisiin tapahtumiin liittyviä tviittejä kerätessään tutkijat joutuvat turvautumaan niiden keräämiseen erikoistuneiden yritysten palveluksiin, joiden tarkemmat menetelmät taas jäävät mysteereiksi liikesalaisuuksiin vedoten. Sanomattakin on selvää, että tilanne on tutkijalle pulmallinen. Olisiko asiaan keksittävissä parempia ratkaisuja?

Twitterin eliittimedialuonteeseen viitattiin jälleen muutamassa esitelmässä, mikä aiheutti jälleen pientä itseironista hykertelyä seminaariyleisössä. Minusta luonnehdinta on varsin oikeutettu. Keskustelussa eliitin määritelmää haettiin esimerkiksi Bourdieun kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman käsitteen kautta. Jossain määrin kuvaavaa lienee, että kun muutama tusina akateemisesti suuntautunutta tviittaajaa kokoontui Tampereen yliopiston auditorioon, tapahtuman hashtag #twitsem pomppasi Suomi-Twitterin suosituimpien joukkoon.

Keskustelua herätti myös kysymys siitä, missä määrin Twitterissä käytävä keskustelu oikeastaan on keskustelua sanan varsinaisessa merkityksessä: interaktion (muun kuin uudelleentviittausten) määrä vaikuttaa vähäiseltä, eivätkä tviitit useinkaan kirvoita kommentteja muilta käyttäjiltä. Suhtaudun tässä mielessä hieman epäillen ajatukseen, että Twitterillä olisi jonkinlaista merkittävää toteutumatonta potentiaalia nimenomaan kansalaiskeskustelun areenana. Jatkossa ihan kiinnostava aihe voisikin olla Twitterin merkitys tutkimuskohteena: ehkä (yhteiskunnallista) merkitystä pitäisikin hakea nimenomaan siitä, että se on tiettyjen vaikutusvaltaisten toimijoiden suosiossa.

Vaalit2015: Muutama sana #olohuonetentistä ja Twitteristä

Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston yhteisessä Digivaalit 2015 –hankkeessa tutkimme sitä, miten eduskuntavaalien aikana eri mediat ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja kuka verkkojulkisuuden keskustelua hallitsee. Kuten jo aiemmin tässä blogissa julkaistusta alustavasta analyysistä käy ilmi, eduskuntavaalit 2015 näyttäytyivät sosiaalisessa mediassa todellisina hashtag- eli aihetunnistevaaleina. Kevään aikana valtava määrä toimijoita markkinoi omia ideoitaan hashtagien avulla, minkä lisäksi näkyvyyttä saavuttivat erilaiset aihetunnisteiden avulla levinneet ilmiöt.

Yksi tämänkaltaisista hashtageistä oli #olohuonetentti, joka nousi myös yhdeksi vaalien puhuttaneimmista some-ilmiöistä. Viestinnän ammattilaisten verkosto ProComin vaikuttajaviestintäjaos järjesti keskiviikkona 20.5 Vaikuttamisen ja vakuuttamisen uudet ilmiöt –tilaisuuden, jossa pureuduttiin tähän sosiaalisessa mediassa levinneeseen kansalaisaktiivisuuden uuteen muotoon.

Ystäväporukan aloitteesta liikkeelle lähteneen olohuonetentin ideana on, että mikä tahansa kaveriporukka voi kutsua olohuoneeseen tulevien vaalien ehdokkaita ja järjestää pienimuotoisen poliittisen tentin. Ilmiön taustavaikuttaja, kansalaisaktiivi Riina Malhotra päätti vuoden alussa levittää ideaa suuremman yleisön tietoon. Hän avasi olohuonetentille nettisivut sekä Facebook ja Twitter-tilin. Kampanjan some-strategia oli yksinkertainen: kaverit ja tutut värvättiin levittämään ideaa sosiaalisessa mediassa ja Twitter-tilillä alettiin seurata nuoria, aktiivisia ja innokkaita toimittajia. Kampanjan kokonaisbudjetti oli 32 euroa.

Strategia toimi: sometus käynnistyi. Pian Helsingin Sanomista soitettiin, muut Suomen mediat seurasivat perässä ja ilmiö sai myös kansainvälistä näkyvyyttä. Kevään aikana olohuonetenttejä järjestettiin yhteensä ainakin 60 olohuoneessa ja niihin osallistui 1000 kansalaista ja 150 ehdokasta. Twiittejä aihetunnisteella julkaistiin yli 3500 kappaletta.

Katsotaanpas seuraavaksi hieman tarkemmin sitä, miten kampanja oikeastaan levisi sosiaalisessa mediassa. Alustavien analyysien mukaan #olohuonetentti –hashtagin Twitter-pöhinä näyttää tältä:

olohuonetentti-timeline

Kuva1: #olohuonetentti-aihetunnisteella merkittyjen viestien määrä Twitterissä.

Twiittailu olohuonetentti –aihetunnisteella alkoi tammikuun lopulla heti Twitter-tilin avaamisen jälkeen. Twitter-aktiivisuus olohuonetentin ympärillä lisääntyi huomattavasti vaalipäivän lähestyessä.

verkostoanalyysi_olohuonetentti

Kuva2: Verkostoanalyysi #olohuonetentti-aihetunnisteella merkityistä viesteistä Twitterissä.

Twitterissä olohuonetentti-keskusteluun osallistui kirjava joukko yksittäisiä käyttäjiä – niin ehdokkaita, toimittajia kuin kansalaisiakin. Kun kuvan verkostoa verrataan #vaalit2015-twiiteistä tehtyyn verkostoanalyysiin, nähdään selvästi kuinka olohuonetentin ympärillä puolueet eivät erotu omina siiloinaan, vaan Twitter-pöhinää käytiin laajasti ylitse puoluerajojen. Voidaankin sanoa, että olohuonetentti onnistui sekoittamaan perinteisiä Twitter-kuplia.

Twitter-pöhinää siis ilmeni ja ilmiö tavoitti sosiaalisessa mediasa suuren määrän erilaisia käyttäjiä. Mutta syntyikö kaiken tämän twiittaamisen keskellä ollenkaan todellista vuorovaikutusta? Olohuonetentin Twitter-tilin sekä hashtagin havainnointi osoittaa, että twiittaaminen vaikutti toteuttavan Twitterissä yleistä jakaumaa: lähetettyjä twiittejä on paljon, mutta aiheesta syntyneitä keskusteluita vähemmän. Sen sijaan hashtagin ympärillä ilmeni paljon ”kevyttä vuorovaikutusta”, kuten tykkäyksiä ja uudelleentwiittauksia. Syntyneet keskusteluketjut sisältivät pitkälti kiittelyä, tenttien mainostamista tai konseptista keskustelemista. Twitterille tyypilliseen tapaan keskustelut olivat hyvin lyhyitä ja ytimekkäitä.

Keskustelun vähäisestä määrästä huolimatta olohuonetentti saavutti merkittävää näkyvyyttä Twitterissä. Palvelussa korostuvat reaaliaikainen viestintä ja välittömyys, minkä lisäksi se tarjoaa sopivaa matalan kynnyksen helppoa somettamista. Malhotra arveleekin, että kampanjan saaman Twitter-huomion taustalla vaikuttivat muun muassa sen helppous, rentous ja epäformaalius. Lisäksi ilmiö on voittoa tavoittelematon, puolueesta riippumaton ja sen taustalla oli yhteiseen hyvään nojaava ajatus – tarkoitus vahvistaa demokratiaa.

Olohuonetentti vaikuttaakin olevan yksi niistä ilmiöstä, jotka nousivat vaalien aikana niin sosiaalisen median kuin perinteisenkin median agendalle – pelkästään kansalaisten aloitteesta.

#vaalit2015: alustavia analyyseja eduskuntavaalipöhinästä sosiaalisessa mediassa

Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston yhteinen Digivaalit 2015 -tutkimushanke, jonka takana ovat Matti, Salla ja Arto tämän blogin kirjoittajista, tutkii verkossa muodostuvaa julkisuutta eduskuntavaalien ympärillä. Aineiston keruu jatkuu vaalipäivään asti, mutta alustavia analyyseja tehtiin jo vaaliviikolla.

Lähes kahdensadantuhannen vaalitwiitin analyysi osoittaa, että hashtageista on tullut keskeinen kampanjointimuoto myös politiikassa. Puolueiden lisäksi vaalikeskusteluun verkossa osallistuvat aktiivisesti erilaiset kansalais- ja etujärjestöt. Keskustelu on kuitenkin keskittynyttä ja jakautunutta: äänekkäimmät ehdokkaat löytyvät Helsingin ja Uudenmaan vaalipiireistä ja poliittiset ryhmittyvät viestivät enimmäkseen keskenään.

Tutkijat havaitsivat, että Twitter-tili löytyi kaikkiaan 938 kansanedustajaehdokkaalta kaikista 2146:sta, eli kaikkiaan 44 prosenttia ehdokkaista on läsnä Twitterissä. Lienee siis liioittelua väittää näitäkään vaaleja ainakaan Twitter-vaaleiksi, vaikkakin Twitterissä läsnä oli kaksi kertaa enemmän ehdokkaita kuin edellisissä eduskuntavaaleissa.

Hashtag- eli aihetunnistevaaleiksi niitä sen sijaan voisi kutsua. Puolueiden lisäksi monet erityyppiset toimijat kansalaisjärjestöistä mediaan ovat rakentaneet omia kampanjoitaan erilaisten hashtagien ympärille. Formaattiin liittyy kiinteästi myös äänestyslupausten kerääminen kansalaisilta sekä ehdokkaiden rekrytointi kampanjan arvojen taakse.

Tällaisia kampanjoita olivat muun muassa Suomen ylioppilaskuntien liiton #koulutuslupaus, eri lasten- ja nuortenjärjestöjen yhteinen #huoneentaulu-kampanja sekä ympäristöjärjestöjen ja yritysten yhdessä tekemä #energiaremontti2015-kampanja. Lisäksi lähes jokaiselta puolueelta löytyi oma kampanjahashtag – samoin kuin lukuisilta yksittäisiltä ehdokkailta. Osa näistä kampanjoista on mobilisoinut paljonkin Twitterin käyttäjiä, sillä ne näkyvät koko aineiston suosituimpien hashtagien listalla.

Eniten äänessä vihreät ja kokoomus Uudenmaan ja Helsingin vaalipiireistä

Vaaliaiheinen twiittailu aktivoitui helmikuun alussa, ensimmäisen kerran yli 2 000 twiittiä päivässä naputeltiin 9.2. ja 18.3. valittuja aihetunnisteita käyttäen twiitattiin jo 8 355 kertaa.

yleinen_vaalikeskustelu

Vaikuttaa myös siltä, että politiikkaa on arkista toimintaa, sillä twiittailu on aktiivisinta viikolla ja hiljenee viikonlopuiksi. Tarkasteltujen asiasanoiden osalta noin 16 000 twiittiä kirjoittivat ehdokkaat, kun taas suurimman osan – 91% kaikista viesteistä – kirjoittivat muut toimijat; äänestäjät, etujärjestöt sekä median edustajat.

Twiittien jakaumaa tarkastellessa selviää myös, että Twitterin käyttö on paitsi puolueittain myös alueellisesti jakautunut — eniten twiittejä lokakuusta vaaliviikon torstaihin mennessä lähettivät vihreiden ja kokoomuksen ehdokkaat Helsingin ja Uudenmaan vaalipiireistä (ks. Taulukko 1, Kuva 1).

dv2015_twiititpuolueittain

Kuva 1. Ehdokkaiden twiittien määrä yhteensä

Hashtagien eli aihetunnisteiden avulla voidaan yleisellä tasolla tarkastella keskustelun aihepiirejä vaalikeskustelussa (ks. Kuva 2, Kuva 3). Yleisten #vaalit2015 ja #politiikka -tunnisteiden yhteydessä käytettiin eniten puolueisiin viittaavia aihetunnisteita. Niiden jälkeen yleisiksi puheenaiheiksi nousivat myös #talous, #työ, turvallisuuspolitiikka eli #turpo, #vaalikoneet sekä #sote. Myöhemmin hankkeessa tutkijat selvittävät teemojen liikkumista verkon julkisuudessa kaikkien tekstisisältöjen tasolla laskennallisen analyysin keinoin.

dv2015_hashtagitpuolueittain

Kuva 2. Hashtagien käytön jakautuminen eri puolueiden ehdokkaiden kesken.

dv2015_yleisimmathastagit

Kuva 3. Suosituimmat hashtagit aineistossa. Yleiset vaali-, politiikka- tai eduskunta-sanat on poistettu.

Kuplia ja valtarakenteita

Sosiaalisen median ja politiikan tutkimuksessa on jo pitkään analysoitu oikean maailman ja digitaalisen maailman välistä yhteyttä. Tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että yleensä esillä ovat samat henkilöt ja teemat, jotka ovat näkyvillä muuallakin. Tämä on herättänyt keskustelua siitä, kuinka edustava sosiaalinen media lopulta on.

Digivaalit 2015 -hankkeen tekemä verkostoanalyysi (ks. Kuva 4)  tunnisteella #vaalit2015-merkityistä twiiteistä ja Instagram-viesteistä paljastaa, että ainakin näissä palveluissa vaaliviestintä pysyy puoluepoteroissaan. Verkostokuvaajassa yhdessä esiintyneet hashtagit ja käyttäjät asettuvat lähelle toisiaan, ja suosituimmat hashtagit ja käyttäjät näkyvät suurempana.

Screen Shot 2015-04-19 at 20.06.48

Kuva 4. Verkostoanalyysi #vaalit2015-aihetunnisteella merkityistä viesteistä Twitterissä ja Instagramissa. (ks. isompi pdf-versio tästä)

Pääministeripuolue Kokoomus ja ennakkosuosikki Keskusta erottuvat omana ryhmänään sekä aihepiireinä että keskenään viestivinä toimijoina. Vastaavasti Vihreät erottuvat omana keskustelukuplanaan: he ovat aktiivisia, mutta enimmäkseen keskenään. Kolmas selkeä ryhmittymä on puolueista irrallaan: lasten ja nuorten järjestöt ja heidän kampanjahastaginsa herättävät paljon keskustelua, jossa muutamia kansanedustajaehdokkaitakin on mukana. Voisi ajatella, että tämän aiheen nouseminen näin selkeästi esille kertoo siitä, että nuoremmat ikäpolvet järjestöineen ovat verrattain aktiivisia Twitterin ja Instagramin käyttäjiä.

Vaaliaineistojen analyysi jatkuu

Digivaalit 2015 -tutkimushanke on yhdessä Kansalliskirjaston kanssa kerännyt alkuvuoden ajan eri sosiaalisen median palveluista vaaleihin liittyviä sisältöjä. Hankkeen päätavoitteena on selvittää, miten eri mediat vaikuttavat vuorovaikutuksessa keskenään ja kuka verkkojulkisuuden keskustelua hallitsee.

Tässä julkaistuja analyyseja varten tutkijat analysoivat yli 175 000 kappaletta 13.11.2014 – 16.4.2015 lähetettyjä twiittejä, jotka oli merkitty asiasanoilla #valet2015, #vaalit2015, #vaalit, #politiikka tai sisälsivät sanat vaalit, poliitikko, politiikka tai poliitikot. Verkostoanalyysissa on mukana myös Instagram. Aineiston keruu on tehty yhteistyössä Sometrik Oy:n kanssa. Ehdokkaiden tiedot ja käyttäjänimet saatiin avoimesti julkaistuista Helsingin Sanomien ja Yleisradion vaalikonedatoista.

Digivaalit 2015-hankkeessa ovat mukana Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston yhteinen Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT sekä Helsingin yliopiston Viestinnän tutkimuskeskus CRC. Projektin rahoittaa Helsingin Sanomain Säätiö. Tutkimus jatkuu vaalien jälkeen tarkemmalla analyysillä vaalikeskustelusta sekä sosiaalisen median ja perinteisen median vuoropuhelusta. Kansalliskirjaston keräämät verkkoaineistot  ovat asiakkaiden käytössä Kansalliskirjastossa ja muissa vapaakappalekirjastoissa, Eduskunnan kirjastossa sekä Kansallisessa audiovisuaalisessa arkistossa.

Lisätietoa Digivaalit 2015-hankkeesta:
https://www.hiit.fi/digivaalit-2015

digivaalit2015@hiit.fi
Tutkija Matti Nelimarkka / 050 52 75 920
Tutkija Salla-Maaria Laaksonen / 050 415 6576
Tutkimusavustajat Arto Kekkonen, Mari Marttila ja Mari Tuokko.

Digivaalit 2015 -tutkimusryhmä päivystää 17.4. – 25.4.; pyydämme ottamaan yhteyttä sähköpostitse digivaalit2015@hiit.fi . Vastaamme mielellämme kysymyksiin jotka liittyvät sosiaalisen median käyttöön vaaleissa sekä selvitämme mahdollisuuksien mukaan vastauksia myös tarkempiin kysymyksiin toimittajien pyynnöstä. Huomioithan kuitenkin, että joidenkin analyysien tekeminen näin isolla aineistolla saattaa viedä aikaa.

Vielä vähän mietteitä Twitter-eliitistä

Tviittien politiikkaa -tutkimushankkeen väite, että Twitteriä käyttää Suomessa ennen muuta politiikan ja journalismin eliitti, aiheutti tietysti visertimessä kosolti vastaväitteitä ja itseironista höröttelyä. Kuvaavaa lienee kuitenkin, että kun tutkimuksen tuloksia esiteltiin viikko sitten maanantaina Päivälehden museossa, tapahtumaan liittyvä hashtag #tviitpol pomppasi Suomi-Twitterin seitsemänneksi suosituimmaksi. Kyseessä on Tampereen yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston ja Turun yliopiston yhteinen, laskennallisen yhteiskuntatieteen menetelmiä hyödyntänyt tutkimus.

Eliisa Vainikka ja Jukka Huhtamäki esittelivät tilaisuudessa poliitikkojen ja politiikan toimittajien Twitter-verkostosta tehtyä analyysiä. 34 korkeassa eliittipoliitikkoa ja 39 politiikan toimittajaa seuranneen tutkimuksen perusteella poliitikot ja toimittajat seuraavat vuorovaikuttavat Twitterissä runsaasti keskenään, verkosto on siis hyvin tiivis. Jokusella poliitikolla, kuten Alexander Stubbilla ja Pekka Haavistolla, on huomattavasti keskivertoa eliitti-Twitter-poliitikkoa enemmän kontakteja myös kuplan ulkopuolelle.

Toimittajilla seurattavia on poliitikkoja enemmän, ja suosituimpien seurattavien listan kärkikahinoihin pomppaa päivänpolitiikan ulkopuolelta Juhana Vartiainen, joskaan aivan taviskäyttäjänä häntäkään ei ehkä voi pitää. Niin toimittajilla kuin poliitikoillakin ykkössijaa pitää Mikael Jungner.

Toisessa osatutkimuksessa oli seurattu ehdokkaiden Twitter-käyttöä eurovaalien alla. Tuloksista muutamat olivat hieman yllättäviä. Ensinnäkin 20:n kärkeen tviittien määrän perusteella mahtuneet ehdokkaat olivat kaikki yli nelikymppisiä, joten mistään erityisesti nuorison hallitsemasta mediasta ei ole kyse.

Ehkä aavistuksen yllättävää oli sekin, että näistä 16 oli politiikan veteraaneja ja lopuistakin kolmella oli poliittista taustaa tai televisiosta tutut kasvot. Lopulta eniten tviitanneiden joukossa oli tutkija Erkka Railon mukaan vain yksi aito aloittelija. Vähemmän yllättävää oli se, että kun kriteeriksi muutettiin saatujen vastausten määrä, listaa dominoivat vielä voimakkaammin jo asemansa vakiinnuttaneet poliitikot.

Verkkojulkisuuden raadollisuutta kuvaa hyvin se tosiseikka, että top 20 paitsi tuotti 40 prosenttia kaikista eurovaaliehdokkaiden tviiteistä, myös keräsi 45 prosenttia kaikista vastauksista. Kuten Matthew Hindman osoittaa kirjassaan The Myth of Digital Democracy, vastaavaa keskittymistä havaitaan internetissä kaikkialla kirjojen verkkokaupasta poliittisiin blogeihin, joten ei tämäkään varsinaisesti yllätyksenä tullut.

Ei siis ollut sosiaalisesta mediasta tämänkään julkistuksen perusteella demokratian pelastajaksi. Perinteiset valta-asetelmat toistuvat Twitterissäkin, ja vaikka viestin lähettäminen on halpaa, kuulluksi tuleminen vaatii työtä tai vankan aseman.

Toki Twitterissä tapahtuva vuorovaikutus voi olla itsessään kiinnostavaa. Kommentaattorina toiminut toimittaja Janne Zareff kaipasi tutkimusta nimenomaan siitä, mistä Twitterissä oikeastaan puhutaan. Lisäksi toiveita esitettiin siitä, että Twitterissä tapahtuessaan eliitin sisäinen vuorovaikutus tulee läpinäkyvämmäksi. Palvelun viihdyttävimpiä käyttötarkoituksia onkin poliitikkojen ja toimittajien keskinäisen piikittelyn seuraaminen. Tosin Zareff huomautti, että Twitterissä tapahtuva vuorovaikutus on luonteeltaan äärimmilleen tyyliteltyä ja muistuttaa sellaisena kenties pikemminkin vuorovaikutuksen performanssia.

Muutamissa puheenvuoroissa toistui ajatus siitä, että Twitter on palveluna nuori ja sen mahdollisuudet kasvavat jahka massat löytävät Suomessakin palvelun. Itse pidän kuitenkin hyvin mahdollisena sitä, että Twitterin aktiivinen käyttäjäkunta ei meillä enää juurikaan kasva. Mistään kovin nuoresta palvelustahan ei todellisuudessa ole kyse, sillä Twitterkin on ollut olemassa jo lähes vuosikymmenen.