Digivaalit 2015: Ehdokkaiden ja kansalaisten vuorovaikutus sosiaalisessa mediassa vaalikampanjoinnin aikana – tyhjyyteen huutelua vai merkityksellistä dialogia?

Sosiaalisesta mediasta on nykyisin tullut keskeinen osa vaaliviestintää ja poliittista kampanjointia. Samalla suunnitelmallinen, strateginen ja yksisuuntainen kampanjavaikuttaminen on muuttunut vuorovaikutteiseksi – kansalaiset voivat lähestyä ehdokkaita sosiaalisessa mediassa aikaa ja paikkaa katsomatta, eikä viestinnän kontrolli ole enää yhtä selkeästi ehdokkaan käsissä.

Vaikka on korostettu, että sosiaalinen verkko ei ole kehittynyt niin keskustelevaksi politiikan välineeksi kuin alun perin toivottiin, monet tutkimukset ovat todenneet, että poliitikot ja ehdokkaat ovat sosiaalisen median avulla yhä useammin yhteyksissä kansalaisten kanssa. Ehdokkaiden ja kansalaisten keskustelusta sosiaalisessa mediassa tiedetään kuitenkin toistaiseksi vain hyvin vähän: Mitä oikeasti tapahtuu, kun ehdokkaat ja kansalaiset keskustelevat sosiaalisessa mediassa? Onko näillä keskusteluilla todellisuudessa merkitystä?

Näihin kysymyksiin etsin vastausta puheviestinnän pro gradu –työssäni. Tutkielmassani tarkastelin ehdokkaiden ja kansalaisten välistä vuorovaikutusta sosiaalisessa mediassa eduskuntavaalien 2015 kampanjoinnin aikana. Päätavoitteenani oli kuvata ja ymmärtää sitä, millaisia vuorovaikutuksen funktioita sekä topiikkeja ehdokkaiden ja kansalaisten välisessä keskustelussa sosiaalisessa mediassa esiintyy vaalikampanjoinnin aikana.

Tutkielman aineisto kerättiin sosiaalisen mediasta laskennallisen yhteiskuntatieteen menetelmiä hyödyntäen eduskuntavaalien 2015 aikana. Aineistoksi valikoitiin Twitteristä ja Facebookista systemaattisesti keskusteluketjuja (N=433), joihin osallistui sekä ehdokkaita että kansalaisia. Tutkimus toteutettiin vuorovaikutusanalyysin keinoin sekä määrällistä että laadullista otetta käyttäen. Keskusteluista luokiteltiin vuorovaikutuksen funktioita sekä aineistolähtöisesti että teoriasidonnaisesti luotuun analyysikategoriaan. Lisäksi tarkastelussa olivat keskustelun topiikit. Analyysiyksikkönä toimi yksittäinen viesti.

Tutkimuksen tulosten mukaan ehdokkaiden ja kansalaisten välinen keskustelu sosiaalisessa mediassa eduskuntavaalien 2015 vaalikampanjoinnin aikana

  • on pääosin mielipiteiden esittämistä ja pyytämistä, joskin mielipiteitä esitetään huomattavasti enemmän kuin niitä pyydetään
  • pitää sisällään runsaasti tiedon vaihtamista sekä itsestä ja omasta toiminnasta kertomista, joskin yleisellä tasolla
  • sisältää enemmän erimielisyyden osoittamista kuin samanmielisyyden ilmaisua
  • liittyy kampanjointiin, vaaleihin ja puoleisiin sekä muihin ajankohtaisiin aiheisiin, kuten talous ja liiketoiminta
  • on monilta osin samankaltaista Twitterissä ja Facebookissa, mutta niiden välillä on havaittavissa myös selkeitä eroja

Tutkimuksen tulosten mukaan voidaan siis todeta, että ehdokkaiden ja kansalaisten välinen keskustelu sosiaalisessa mediassa rakentuu suureksi osaksi mielipiteiden jakamiselle ja hakemiselle. Keskusteluissa ehdokkaat ja kansalaiset jakavat ajatuksiaan, tunteitaan ja näkemyksiään, ilmaisevat asenteitaan, sekä ottavat kantaa asioihin. Tyypillistä kuitenkin on, että mielipiteitä esitetään huomattavasti enemmän kuin niitä kysytään muilta. Lisäksi sosiaalisen median keskusteluissa vaihdetaan aktiivisesti ajankohtaisiin tapahtumiin liittyvää informaatioita sekä kerrotaan itsestä ja omasta toiminnasta, joskin vain hyvin yleisellä tasolla.

Mielenkiintoista on, että tulosten perusteella keskustelussa on eroja sosiaalisen median palvelusta riippuen. Twitter-vuorovaikutuksessa ilmenee mielipiteiden vaihtamista, erimielisyyden osoittamista ja linkkien jakamista, minkä lisäksi keskusteluissa kritisoidaan tyypillisemmin kuin kehutaan. Eduskuntavaalikampanjoinnin 2015 aikana Twitter vaikuttikin näyttäytyvän palveluna, jolle oli ominaista mielipiteiden esittäminen ja hakeminen sekä kriittisempi keskustelu kuin Facebookille. Sen sijaan Facebookissa ehdokkaiden ja kansalaisten välinen keskustelu vaikuttaa kytkeytyvän hieman tiiviimmin kampanjointiin kuin Twitterissä: Facebook-vuorovaikutuksessa korostuvat näkemysten ja tiedon vaihtamisen ohella myös kampanjapäivittäminen ja kampanjointiin liittyvät myönteiset vuorovaikutuksen funktiot, kuten kampanjatuen osoittaminen sekä ehdokkaiden kehuminen.

Tutkielman tulokset osoittavat, että sosiaalisessa mediassa ei pelkästään kampanjoida ja markkinoida, vaan ehdokkaat ja kansalaiset myös jakavat ja hakevat aktiivisesti mielipiteitä sekä käyvät merkityksellisiä keskusteluja vaalikampanjoinnin aikana. Tulokset antavat viitteitä siitä, että kansalaiset tiedostavat sosiaalisen median potentiaalin suoran interpersonaalisen keskustelun mahdollistavana alustana poliittisten ehdokkaiden kanssa.  Lisäksi tulosten pohjalta voidaan
esittää oletus siitä, että Twitterissä ja Facebookissa käytävä poliittinen keskustelu eroaa toisistaan.

Maisterintutkielma suoritettiin osana Digivaalit2015-hanketta. Tutkielma on kokonaisuudessaan luettavissa täällä.

Vaalit2015: Muutama sana #olohuonetentistä ja Twitteristä

Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston yhteisessä Digivaalit 2015 –hankkeessa tutkimme sitä, miten eduskuntavaalien aikana eri mediat ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja kuka verkkojulkisuuden keskustelua hallitsee. Kuten jo aiemmin tässä blogissa julkaistusta alustavasta analyysistä käy ilmi, eduskuntavaalit 2015 näyttäytyivät sosiaalisessa mediassa todellisina hashtag- eli aihetunnistevaaleina. Kevään aikana valtava määrä toimijoita markkinoi omia ideoitaan hashtagien avulla, minkä lisäksi näkyvyyttä saavuttivat erilaiset aihetunnisteiden avulla levinneet ilmiöt.

Yksi tämänkaltaisista hashtageistä oli #olohuonetentti, joka nousi myös yhdeksi vaalien puhuttaneimmista some-ilmiöistä. Viestinnän ammattilaisten verkosto ProComin vaikuttajaviestintäjaos järjesti keskiviikkona 20.5 Vaikuttamisen ja vakuuttamisen uudet ilmiöt –tilaisuuden, jossa pureuduttiin tähän sosiaalisessa mediassa levinneeseen kansalaisaktiivisuuden uuteen muotoon.

Ystäväporukan aloitteesta liikkeelle lähteneen olohuonetentin ideana on, että mikä tahansa kaveriporukka voi kutsua olohuoneeseen tulevien vaalien ehdokkaita ja järjestää pienimuotoisen poliittisen tentin. Ilmiön taustavaikuttaja, kansalaisaktiivi Riina Malhotra päätti vuoden alussa levittää ideaa suuremman yleisön tietoon. Hän avasi olohuonetentille nettisivut sekä Facebook ja Twitter-tilin. Kampanjan some-strategia oli yksinkertainen: kaverit ja tutut värvättiin levittämään ideaa sosiaalisessa mediassa ja Twitter-tilillä alettiin seurata nuoria, aktiivisia ja innokkaita toimittajia. Kampanjan kokonaisbudjetti oli 32 euroa.

Strategia toimi: sometus käynnistyi. Pian Helsingin Sanomista soitettiin, muut Suomen mediat seurasivat perässä ja ilmiö sai myös kansainvälistä näkyvyyttä. Kevään aikana olohuonetenttejä järjestettiin yhteensä ainakin 60 olohuoneessa ja niihin osallistui 1000 kansalaista ja 150 ehdokasta. Twiittejä aihetunnisteella julkaistiin yli 3500 kappaletta.

Katsotaanpas seuraavaksi hieman tarkemmin sitä, miten kampanja oikeastaan levisi sosiaalisessa mediassa. Alustavien analyysien mukaan #olohuonetentti –hashtagin Twitter-pöhinä näyttää tältä:

olohuonetentti-timeline

Kuva1: #olohuonetentti-aihetunnisteella merkittyjen viestien määrä Twitterissä.

Twiittailu olohuonetentti –aihetunnisteella alkoi tammikuun lopulla heti Twitter-tilin avaamisen jälkeen. Twitter-aktiivisuus olohuonetentin ympärillä lisääntyi huomattavasti vaalipäivän lähestyessä.

verkostoanalyysi_olohuonetentti

Kuva2: Verkostoanalyysi #olohuonetentti-aihetunnisteella merkityistä viesteistä Twitterissä.

Twitterissä olohuonetentti-keskusteluun osallistui kirjava joukko yksittäisiä käyttäjiä – niin ehdokkaita, toimittajia kuin kansalaisiakin. Kun kuvan verkostoa verrataan #vaalit2015-twiiteistä tehtyyn verkostoanalyysiin, nähdään selvästi kuinka olohuonetentin ympärillä puolueet eivät erotu omina siiloinaan, vaan Twitter-pöhinää käytiin laajasti ylitse puoluerajojen. Voidaankin sanoa, että olohuonetentti onnistui sekoittamaan perinteisiä Twitter-kuplia.

Twitter-pöhinää siis ilmeni ja ilmiö tavoitti sosiaalisessa mediasa suuren määrän erilaisia käyttäjiä. Mutta syntyikö kaiken tämän twiittaamisen keskellä ollenkaan todellista vuorovaikutusta? Olohuonetentin Twitter-tilin sekä hashtagin havainnointi osoittaa, että twiittaaminen vaikutti toteuttavan Twitterissä yleistä jakaumaa: lähetettyjä twiittejä on paljon, mutta aiheesta syntyneitä keskusteluita vähemmän. Sen sijaan hashtagin ympärillä ilmeni paljon ”kevyttä vuorovaikutusta”, kuten tykkäyksiä ja uudelleentwiittauksia. Syntyneet keskusteluketjut sisältivät pitkälti kiittelyä, tenttien mainostamista tai konseptista keskustelemista. Twitterille tyypilliseen tapaan keskustelut olivat hyvin lyhyitä ja ytimekkäitä.

Keskustelun vähäisestä määrästä huolimatta olohuonetentti saavutti merkittävää näkyvyyttä Twitterissä. Palvelussa korostuvat reaaliaikainen viestintä ja välittömyys, minkä lisäksi se tarjoaa sopivaa matalan kynnyksen helppoa somettamista. Malhotra arveleekin, että kampanjan saaman Twitter-huomion taustalla vaikuttivat muun muassa sen helppous, rentous ja epäformaalius. Lisäksi ilmiö on voittoa tavoittelematon, puolueesta riippumaton ja sen taustalla oli yhteiseen hyvään nojaava ajatus – tarkoitus vahvistaa demokratiaa.

Olohuonetentti vaikuttaakin olevan yksi niistä ilmiöstä, jotka nousivat vaalien aikana niin sosiaalisen median kuin perinteisenkin median agendalle – pelkästään kansalaisten aloitteesta.