Huomioita Twitter viestint√§n√§ -seminaarista

Twitter viestintänä -seminaari kokosi 29. tammikuuta Tampereen yliopistolle suomalaisia Twitter-tutkijoita, muutamia tämän blogin kirjoittajia mukaan lukien. Asiaa oli paljon: kahdeksantuntiseen seminaariin oli mahdutettu seitsemäntoista eri esitelmää. Seminaarin vetäjä Pekka Isotalus onnistui kuitenkin varsin jämptisti pitämään seminaarin aikataulussa. Tässä pienehkö tiivistelmä ja muutamia huomioita vielä näin jälkikäteen.

Päivä alkoi politiikan ja poliittisen viestinnän tutkimuksella. Pekka Isotalus ja Annina Eloranta esittelivät alkuun Live-tviittaaminen vaalikeskusteluissa. Kansalaiskeskustelun uusi muoto -tutkimuksen tuloksia. Politiikan henkilöityminen näkyy Twitterissäkin, sillä kenties vähemmän yllättäen live-tviittien ykkösaiheeksi näyttivät nousseen tenteissä esiintyneet puheenjohtajat. Toiseksi suosituin aihe oli sen sijaan varsin kiinnostava: nimittäin tv-keskustelun luonne. Vaalitenttien aikaan Twitterissä käydään siis metakeskustelua debatin aihevalinnoista ja keskustelun hektisyydestä. Ehkä tämän voi tulkita myös palautteeksi tenttien järjestäjien suuntaan. Varsinaista keskustelua (palaan tähän myöhemmin) live-tviittaus ei näytä muodostaneen, sillä selvästi merkittävin interaktion muoto oli uudelleentviittaus; vastauksia keränneitä tviittejä mahtui tamperelaisten aineistoon vain pari prosenttia.

Samassa sessiossa Salla esitteli Digivaalit 2015 -hankkeen havaintoja vaaliaiheisesta Twitter-julkisuudesta, joita onkin t√§ss√§ blogissa k√§sitelty jo aiemmin. Lyhyesti: vuoden 2015 eduskuntavaaleja on liioiteltua sanoa Twitter-vaaleiksi, sill√§ tutut valtarakenteet toisintuvat sosiaalisessa mediassakin. Hankkeen tulosten perusteella poliitikkojen l√§sn√§olo ei selit√§ vaalimenestyst√§ tai valta-asemaa, ja ehdokkaista Twitter-tili oli ylip√§√§ns√§ noin puolella. Sen sijaan hashtag-vaaleista voidaan puhua, sill√§ paitsi puolueet ja ehdokkaat, my√∂s kansalaisj√§rjest√∂t ja muut toimijat kampanjoivat vaaleissa aktiivisesti omilla aihetunnisteillaan. Mari Marttila esitteli puolestaan Mari Tuokon gradua, joka k√§sittelee ehdokkaiden ja kansalaisten v√§list√§ vuorovaikutusta sosiaalisessa mediassa. Twitter-vuorovaikutuksen todettiin olevan suurimmaksi osaksi mielipiteiden esitt√§mist√§. Poliitikot usein sek√§ huutelevat tyhjyyteen ett√§ j√§tt√§v√§t reagoimatta heille kohdistettuihin viesteihin. Samassa sessiossa esiteltiin my√∂s Tviittien politiikkaa ‚Äď Poliittisen viestinn√§n sis√§piirit Twitteriss√§ -hankkeen tuloksia, sek√§ Viron presidentin Thomas Hendrik Ilveksen tviittausta.

Vaaliaiheiseen Twitter-tutkimukseen itse keskittyneen√§ sain huomata tutkijoiden keksineen aiheeseen muitakin tulokulmia. Riikka Turtiainen esitteli urheilijoiden Twitter-k√§ytt√∂√∂n liittyv√§√§ tutkimustaan ja kytki sen luontevasti muutama p√§iv√§ aiemmin riehuneeseen #selannegateen. Merja Koskela, Anita Nuopponen ja Tanja Sihvonen tarkastelivat puolestaan sukupuolieroja viestint√§ammattilaisten k√§ym√§ss√§ Twitter-keskustelussa (er√§s esimerkki: naiset k√§ytt√§v√§t kymmenkertaisesti henkil√∂mainintoja miehiin verrattuna). Matin esitelm√§n otsikolla ‚ÄúLive tviittaaminen ‚Äúlive participation‚ÄĚ muotona?‚ÄĚ veti Jukka Reitmaa, ja se k√§√§ntyi seminaariyleis√∂√§ lounaan j√§lkeisest√§ horroksesta her√§ttelev√§ksi Presemo-osallistumisalustan demonstraatioksi. Lis√§ksi k√§siteltiin muun muassa Charlie Hebdo -iskuun ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuteen liittyv√§√§ Twitter-keskustelua, suomalaisten kuntien tviittausta (ei ole aina kovin iskev√§√§) sek√§ sentimenttianalyysi√§. En nyt k√§y n√§it√§ kaikkia t√§ss√§ sen tarkemmin l√§pi: poimintoja voi hakea vaikkapa #twitsem-h√§s√§rill√§ t√§g√§tyist√§ tviiteist√§.

Pari yleistä havaintoa. Ensinnäkin, isohko data ja verkostoanalyysi selvästi kiinnostavat suomalaisia Twitterin tutkijoita. Laajojen data-aineistojen käyttöön liittyy omat ongelmansa, joista seminaarissa tulivat erityisen selvästi esille datan keräämiseen liittyvät haasteet. Reaaliajassa Twitter-virtaa on suhteellisen helppoa (joskaan ei täysin ongelmatonta) kerätä talteen, mutta yllättävän mediatapahtuman sattuessa tutkijoilla on harvoin mahdollisuuksia pystyttää kunnollista datankeruuaparaattia. Niinpä menneisiin tapahtumiin liittyviä tviittejä kerätessään tutkijat joutuvat turvautumaan niiden keräämiseen erikoistuneiden yritysten palveluksiin, joiden tarkemmat menetelmät taas jäävät mysteereiksi liikesalaisuuksiin vedoten. Sanomattakin on selvää, että tilanne on tutkijalle pulmallinen. Olisiko asiaan keksittävissä parempia ratkaisuja?

Twitterin eliittimedialuonteeseen viitattiin jälleen muutamassa esitelmässä, mikä aiheutti jälleen pientä itseironista hykertelyä seminaariyleisössä. Minusta luonnehdinta on varsin oikeutettu. Keskustelussa eliitin määritelmää haettiin esimerkiksi Bourdieun kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman käsitteen kautta. Jossain määrin kuvaavaa lienee, että kun muutama tusina akateemisesti suuntautunutta tviittaajaa kokoontui Tampereen yliopiston auditorioon, tapahtuman hashtag #twitsem pomppasi Suomi-Twitterin suosituimpien joukkoon.

Keskustelua herätti myös kysymys siitä, missä määrin Twitterissä käytävä keskustelu oikeastaan on keskustelua sanan varsinaisessa merkityksessä: interaktion (muun kuin uudelleentviittausten) määrä vaikuttaa vähäiseltä, eivätkä tviitit useinkaan kirvoita kommentteja muilta käyttäjiltä. Suhtaudun tässä mielessä hieman epäillen ajatukseen, että Twitterillä olisi jonkinlaista merkittävää toteutumatonta potentiaalia nimenomaan kansalaiskeskustelun areenana. Jatkossa ihan kiinnostava aihe voisikin olla Twitterin merkitys tutkimuskohteena: ehkä (yhteiskunnallista) merkitystä pitäisikin hakea nimenomaan siitä, että se on tiettyjen vaikutusvaltaisten toimijoiden suosiossa.

Shooting ourselves in the foot

I’ve been lately considering¬†why on earth we’re researching the Finnish society. Well, naturally the answer is social relevance of the research. Thinking about internet research and computational social science specially,¬†we’re handicapped in several ways:

  1. First, the research framing is always a bit challenging in academia; formulating the questions so that they become interesting for a wider population. That means figuring out what is the hot current discussion where you want to take part, what are the theories and literature you engage with. This together with¬†somewhat strange rewarding mechanisms in the academia are currently debated, but I’m not an expert on those.
    In some cases, the Finnish society allows making some super-cool frames naturally; showing that a grant theory do not really work in some strange society, called Finland. In others, taking part in the discussion just means you need to contextualize the work to ensure everyone (that is, the reviewers) understand how the research was done and what are the relevant phenomenas etc.
    But these are more practical issues, and not specific to those studying strange new worlds. That’s just everyday academia. There however are two more hands-on details which make our life harder than those in larger, more important countries.
  2. Collecting data is often a bit painful and takes resources: time and money. However, compared to our competitors in the United States, I just present few interesting examples.
    In our Digivaalit 2015 project, we’ve been collecting news from Finnish media during elections. We’ve put some effort to write our own parsers for media sites and trying to hunt news. I know we don’t have them all, but we have a faire share of them. In the States, I would use LexisNexis or similar kind of services, which would just allow me to get the data. Well, that’s at least my idea on how it would work.
    Similarly, many interesting basic statistics describing Internet-use (such as Pew Research) are easily available. We do have something similar by Statistics Finland, but they aren’t that timely nor covering newer emerging phenomena that often. Well, someone should gather the money to develop something along the lines of the Oxford Internet Survey and run those in Finland.
    However, it’s not only bad news. The official registers in Finland are of high quality (like in Europe generally) and may allow interesting new research (e.g. Martikainen et al. 2005).
  3. But let’s not whine more about the data collection. ¬†Sadly, this is not the only area where we’re underdogs. In computational data analysis, and ah – ah so trendy text mining – data processing is not nice in Finnish language. Or as Arto and I wrote¬†in our 2015 work: “Finnish is an agglutinative language, in which words are formed by joining affix morphemes to the stem, the language is complex to analyze”.
    For example, my favourite language, Python has excellent tools for English language, but for Finnish, not so much. The pre-existing useful¬†things, like sentiment analysis and word categorisations, √° la LIWC, are there for many languages, but not for us. That means using these requires either nasty work before or just switching the context. I’ve started to do some of my analysis on English speech just because it is easier to star with them.

So, total together, I’m not sure how much leverage we give to our colleagues working on somewhat familiar context, not needing to put enormous effort to boring data collection, especially if it is somewhat peripheral to the research question in hand but makes argumentation easier, and can apply the newest and fanciest tools in¬†computational data analysis. As boyd & Crawford (2012) suggest, one challenge of big data era in academia is data access.¬†I continue that line of thought – it is also tools that are available, the infrastructures that are in place.

Tekniikan p√§iv√§t 2015: skandaalit ja t√∂rky

Digivaalit 2015 -hanke oli läsnä Tekniikan päivillä. Osana ohjelmaamme otimme vastaan ihmisiltä kysymyksiä sosiaalisesta mediasta ja vaaleista. Virpi kysyi meiltä

K√§vip√§ mieless√§ni, ett√§ oletteko pohtineet… t√∂rkeyslis√§√§?
Miten nopeasti reagoidaan skandaalinkäryiseen dataan?

Pohdimme tutkijajoukon kesken, kuinka tätä voisi lähestyä. Yhdessä pohtimalla ja etnografisia muistiinpanoja läpikäymällä haarukoimme seuraavat stemmat eli sanojen vartalot, jotka voisivat osoittaa skandaalia tai ainakin siihen liittyvää paheksuntaa:

  • t√∂rke
  • raivo
  • viha
  • p√∂yristy
  • h√§vyt√∂
  • j√§rkytt√§v
  • kohu

Reagointinopeus sosiaalisessa mediassa on helpommin ajateltuna: kuinka nopeasti viesteihin vastataan; erityisesti nopeutta kuvaa erityisen lyhyt vastausaika. Nyt osaammekin jo laskennallisesti lähestyä tätä ongelmaa: onko viesteissä, joissa on skandaalisana, lyhyempi vastausaika kuin viesteille, joissa ei ole skandaalisanaa?

(Huomautus: tämä on varsin raju yksinkertaistus ilmiöstä Рtodellisuudessa pitäisi varmaan löytää ilmiöt jotka ovat skandaaleja ja yrittää tunnistaa viestejä, jotka ottavat osaa tähän keskusteluun. Tämä kuitenkin on varsin haastavaa.)

T√§ll√§ tavoin eroittelimme nopeimman vastausajan ketjussa. Huomasimme n√§iss√§ tilastollisesti merkitt√§v√§n eron (W = 1739700, p = < 0.001), eli voidaan todella sanoa ett√§ skandaalin k√§ryisiin viesteihin vastataan eri tavoin kuin ei-skandaaleihin liittyviin viesteihin. Tarkemmin havaittiin, ett√§ skandaaleja aiheuttaneissa viesteiss√§ oli pidempi long tail — nopeimmat vastaukset tulivat pidemm√§ll√§ aikav√§lill√§.

Mutta, mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Oma ajatukseni on, että Twitterissä ollaan hyvin tiiviisti kiinni siinä mitä tapahtuu juuri nyt. Tällöin lyhyimmät vastausajat ovat varsin lyhyitä. Sen sijaan skandaaleja aiheuttaneissa keskusteluissa myös reagoitiin paljon myöhemmin, niihin ikäänkuin palattiin myöhemminkin.

Verkon agendaa asettamassa – vaikuttajaindeksilaskelmia Digivaalit 2015 -projektista

Digivaalit-projektimme starttasi alkuvuodesta 2015 tarkoituksenaan tutkia valtasuhteita ja agendaan vaikuttamista eduskuntavaaleissa 2015. Tätä tarkoitusta varten pistimme pystyyn melko mittavan seurantakoneiston ja tallensimme ison aineiston vaaleihin liittyviä julkisia verkkosisältöjä eri sosiaalisen median palveluista sekä perinteisen median sivuilta. Mukana ovat lopulta kansanedustajaehdokkaidet kaikki twiitit ja julkiset Facebook-päivitykset, iso aineisto kansalaiskeskustelua vaaleihin liittyivllä hashtageilla (esim. #vaalit2015, #politiikka), sekä uutisaggregaatin avulla kerätty kaikki politiikka-kategoriaan merkityt uutiset.

Julkaisimme Rajapinnassa jo vaalipäivänä joitakin ensimmäisiä analyyseja enemmänkin kuriositeettimielessä ja yleistä mielenkiintoa ajatellen. Varsinainen datan käsittely ja analyysi kuitenkin pääsi käyntiin vasta vaalien jälkeen.

Ensimmäisenä hankkeen tulosjulkaisuna esittelimme Nordmedia 2015 -konferenssissa Kööpenhaminassa paperin, jossa tutkimme ehdokkaiden vaikutusvaltaa agendaan. Tätä varten rakensimme vaikuttajaindeksin, jonka avulla selvitimme kansanedustajaehdokkaiden sosiaalisen median viestien vaikutusta perinteisen median ja verkkokeskustelujen agendaan.

Indeksin laskemista varten käytimme neljää eri aineistoa aikarajauksella kaksi kuukautta ennen vaaleja:

  • Ehdokkaiden julkiset p√§ivitykset a) Twitterist√§ ja b) Facebookista (yhteens√§ 167 395 p√§ivityst√§ 1128 ehdokkaalta)
  • Uutismedian politiikka-uutiset (5427 uutista 19 eri median sivuilta)
  • Kansalaiskeskustelut sosiaalisessa mediassa hashtageilla #vaalit2015 #vaalit #politiikka, aineistosta poistettiin ehdokkaiden viestit (80 456 p√§ivityst√§)

Suomi kontekstina aiheuttaa omat haasteensa laskennalliselle yhteiskuntatieteelle. Jotta suomenkielistä aineistoa voidaan laskennallisesti käsitellä, täytyy sitä ensin siistiä ja käsitellä. Lukuisten sijamuotojemme vuoksi tärkein toimenpide on lemmatisointi eli sanojen perusmuotoistaminen. Tämä tehdään käytännössä kielitieteilijöiden kehittämällä ohjelmalla, joka on saatavilla suoraan muun muassa CSC:n palvelimilla. Lopputuloksena aineisto muuttuu tämän näköiseksi (esimerkkinä twiitti):

vaali jälkeen olla aloittaa epävirallinen hallitustunnustelut ja keskustella myös työmarkkinaosapuoli sekä etujärjestö kanssa

Seuraavaksi kaikki eri aineistot ajettiin topic modelling -skriptin l√§pi. Topic modelling voitaisiin suomentaa automaattiseksi teemojen mallintamiseksi; k√§yt√§nn√∂ss√§ menetelm√§ tilastollisesti vertaa tiettyjen sanojen todenn√§k√∂isyytt√§ esiinty√§ l√§hekk√§in ja sen perusteella laskee koko aineistolle mallin, jolla erotetaan teemat toisistaan. Mallintamisen pohjalta saimme eroteltua kullekin aineistolle 32-200 teemaa — eniten teemoja perinteisen median aineistossa.¬†Kartoitimme seuraavaksi selkeimm√§t teemat yhteen eri aineistojen v√§lill√§, jotta pystyimme vertaamaan niit√§ kesken√§√§n. Alla olevassa taulukossa n√§kyv√§t aineiston keskeisimpien ja kattavimpien teemojen suhteelliset osuudet eri aineistoissa.

Topic models #digivaalit2015

Varsinaisessa analyysissa keskityimme mediassa tai sosiaalisessa mediassa esiintyviin teemapiikkeihin, eli hetkiin, jolloin tiestystä teemasta syntyy yhtäkkiä paljon keskustelua tai uutisia (käytännössä kun teeman esiintymismäärä vähintään kahden keskihajonnan verran korkeampi kuin teeman keskimääräinen esiintymisfrekvenssi). Piikkeihin keskittyminen on sikäli järkevää, että niiden kohdalla vaikuttamisen tunnistaminen on hiukan suoraviivaisempaa: muuten kyseessä voi olla teema, joka jatkuu mediassa päivästä toiseen ja ehdokkaatkin käyvät siitä jatkuvaa keskustelua. Tällaisesta jatkuvasta porinasta on vaikea selkeästi tunnistaa vaikuttajuutta. Joskin täytynee todeta, ettei se piikkien kohdallakaan ole kovin yksiselitteistä.

Seuraavaksi aineiston läpi ajettiin analyysiskripti, joka osoittii ehdokkaalle aina yhden  vaikuttajapisteen kun hän tietyssä aikaikkunassa ennen mediassa tai verkkokeskustelussa tunnistettua teemapiikkiä päivittää kyseisestä teemasta. Lisäksi vaikuttajapisteitä painotettiin kyseisen viestin verkostolevinneisyydellä (uudelleentwiittaukset, kommentit ja tykkäykset).

Analyysimme perusteella ehdokkaiden keskuudesta nousee esille selkeitä supervaikuttajia. Sekä perinteisen median että sosiaalisen median aineistossa vaikuttajaindeksin jakauma on eksponentiaalisesti jakautunut: valtaosalla ehdokkaista vaikuttajaindeksi on pieni tai nolla, ja suuria vaikuttajia löytyy vain kourallinen. Ks. jakaumat alla kuvassa.

Distribution of candidate influence scores
Distribution of candidate influence scores in social media and in traditional media.

Lis√§ksi tutkimme regressioanalyysilla, mitk√§ ehdokaskohtaiset tekij√§t selitt√§v√§t vaikuttajuutta. Analyysi osoittaa ensinn√§kin, ett√§ vaikuttajuutta kummassakin media-aineistossa selitt√§√§ parhaiten ehdokkaan oma aktiivisuus sosiaalisessa mediassa. Edellisen kauden kansanedustajilla oli todenn√§k√∂isemmin korkeampi vaikuttajaindeksi kummassakin mediassa, mutta erityisesti sosiaalisessa mediassa — oletamme, ett√§ he ovat eniten seurattuja sek√§ toimittajien ett√§ kansan parissa. Perinteisen median kohdalla lis√§ksi n√§ytt√§isi silt√§, ett√§ hallituspuolueiden edustajien p√§ivitykset vaikuttavat v√§hemm√§n median agendaan. Arvelemme, ett√§ t√§ss√§ tuloksessa heijastuu ennen kaikkea vaalien asetelma, jossa vahvat oppositiopuolueet ja erityisesti ennakkosuosikki Keskusta oli vahvasti esill√§.

Viimeisenä nostona regressiosta mielenkiintoinen tulos siitä, että perinteisen median puolella miesehdokkaat saivat todennäköisimmin omia aiheitaan läpi agendalle. Tämä on tulos, jota tulisi ehdottomasti setviä lisää ja tarkastella esimerkiksi sitä, muuttuuko havainto eri teemojen sisällä tutkittuna, ts. ovatko teemat jotenkin sukupuolittuneet?

Summaten: näin iso tekstimassakin tiivistyy siistin regressioon! Joskin tämä on selkeästi vasta ensimmäinen koeponnistus: seuraavaksi jonossa on lukuisia eri parannusehdotuksia ja lisätestejä, jota mallissa pitäisi huomioida. Esimerkiksi sosiaalisen median aktiivisuuden roolia tulisi kriittisesti tarkastella ja koettaa pienentää sen efektiä. Lisäksi mallia ja tuloksia voisi koettaa tarkemmin kontekstualisoida näiden vaalien kontekstiin ja tarkastella esimerkiksi sitä, muuttuvatko tulokset jos aineistosta tilapäisesti poistetaan keskeisimmät oppositiojohtajat tai esimerkiksi edellisen hallituksen ministerit. Näillä harjoituksilla kohti lokakuuta!

Teksti pohjautuu paperiin: Nelimarkka, M.; Laaksonen, S-M.; Marttila, M., Kekkonen, A.; Tuokko, M. & Villi, M. (2015). Online agenda building and normalization in Finnish 2015 Parliamentary Election. Paper presented in Nordmedia 2015, Copenhagen, August 2015.

1

Vaalit2015: Muutama sana #olohuonetentist√§ ja Twitterist√§

Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston yhteisess√§ Digivaalit 2015 ‚Äďhankkeessa tutkimme sit√§, miten eduskuntavaalien aikana eri mediat ovat vuorovaikutuksessa kesken√§√§n ja kuka verkkojulkisuuden keskustelua hallitsee. Kuten jo aiemmin t√§ss√§ blogissa julkaistusta alustavasta analyysist√§ k√§y ilmi, eduskuntavaalit 2015 n√§ytt√§ytyiv√§t sosiaalisessa mediassa todellisina hashtag- eli aihetunnistevaaleina. Kev√§√§n aikana valtava m√§√§r√§ toimijoita markkinoi omia ideoitaan hashtagien avulla, mink√§ lis√§ksi n√§kyvyytt√§ saavuttivat erilaiset aihetunnisteiden avulla levinneet ilmi√∂t.

Yksi t√§m√§nkaltaisista hashtageist√§ oli #olohuonetentti, joka nousi my√∂s yhdeksi vaalien puhuttaneimmista some-ilmi√∂ist√§. Viestinn√§n ammattilaisten verkosto ProComin vaikuttajaviestint√§jaos j√§rjesti keskiviikkona 20.5 Vaikuttamisen ja vakuuttamisen uudet ilmi√∂t ‚Äďtilaisuuden, jossa pureuduttiin t√§h√§n sosiaalisessa mediassa levinneeseen kansalaisaktiivisuuden uuteen muotoon.

Ystäväporukan aloitteesta liikkeelle lähteneen olohuonetentin ideana on, että mikä tahansa kaveriporukka voi kutsua olohuoneeseen tulevien vaalien ehdokkaita ja järjestää pienimuotoisen poliittisen tentin. Ilmiön taustavaikuttaja, kansalaisaktiivi Riina Malhotra päätti vuoden alussa levittää ideaa suuremman yleisön tietoon. Hän avasi olohuonetentille nettisivut sekä Facebook ja Twitter-tilin. Kampanjan some-strategia oli yksinkertainen: kaverit ja tutut värvättiin levittämään ideaa sosiaalisessa mediassa ja Twitter-tilillä alettiin seurata nuoria, aktiivisia ja innokkaita toimittajia. Kampanjan kokonaisbudjetti oli 32 euroa.

Strategia toimi: sometus käynnistyi. Pian Helsingin Sanomista soitettiin, muut Suomen mediat seurasivat perässä ja ilmiö sai myös kansainvälistä näkyvyyttä. Kevään aikana olohuonetenttejä järjestettiin yhteensä ainakin 60 olohuoneessa ja niihin osallistui 1000 kansalaista ja 150 ehdokasta. Twiittejä aihetunnisteella julkaistiin yli 3500 kappaletta.

Katsotaanpas seuraavaksi hieman tarkemmin sit√§, miten kampanja oikeastaan levisi sosiaalisessa mediassa. Alustavien analyysien mukaan #olohuonetentti ‚Äďhashtagin Twitter-p√∂hin√§ n√§ytt√§√§ t√§lt√§:

olohuonetentti-timeline

Kuva1: #olohuonetentti-aihetunnisteella merkittyjen viestien määrä Twitterissä.

Twiittailu olohuonetentti ‚Äďaihetunnisteella alkoi tammikuun lopulla heti Twitter-tilin avaamisen j√§lkeen. Twitter-aktiivisuus olohuonetentin ymp√§rill√§ lis√§√§ntyi huomattavasti vaalip√§iv√§n l√§hestyess√§.

verkostoanalyysi_olohuonetentti

Kuva2: Verkostoanalyysi #olohuonetentti-aihetunnisteella merkityistä viesteistä Twitterissä.

Twitterissä olohuonetentti-keskusteluun osallistui kirjava joukko yksittäisiä käyttäjiä Рniin ehdokkaita, toimittajia kuin kansalaisiakin. Kun kuvan verkostoa verrataan #vaalit2015-twiiteistä tehtyyn verkostoanalyysiin, nähdään selvästi kuinka olohuonetentin ympärillä puolueet eivät erotu omina siiloinaan, vaan Twitter-pöhinää käytiin laajasti ylitse puoluerajojen. Voidaankin sanoa, että olohuonetentti onnistui sekoittamaan perinteisiä Twitter-kuplia.

Twitter-p√∂hin√§√§ siis ilmeni ja ilmi√∂ tavoitti sosiaalisessa mediasa suuren m√§√§r√§n erilaisia k√§ytt√§ji√§. Mutta syntyik√∂ kaiken t√§m√§n twiittaamisen keskell√§ ollenkaan todellista vuorovaikutusta? Olohuonetentin Twitter-tilin sek√§ hashtagin havainnointi osoittaa, ett√§ twiittaaminen vaikutti toteuttavan Twitteriss√§ yleist√§ jakaumaa: l√§hetettyj√§ twiittej√§ on paljon, mutta aiheesta syntyneit√§ keskusteluita v√§hemm√§n. Sen sijaan hashtagin ymp√§rill√§ ilmeni paljon ‚ÄĚkevytt√§ vuorovaikutusta‚ÄĚ, kuten tykk√§yksi√§ ja uudelleentwiittauksia. Syntyneet keskusteluketjut sis√§ltiv√§t pitk√§lti kiittely√§, tenttien mainostamista tai konseptista keskustelemista. Twitterille tyypilliseen tapaan keskustelut olivat hyvin lyhyit√§ ja ytimekk√§it√§.

Keskustelun vähäisestä määrästä huolimatta olohuonetentti saavutti merkittävää näkyvyyttä Twitterissä. Palvelussa korostuvat reaaliaikainen viestintä ja välittömyys, minkä lisäksi se tarjoaa sopivaa matalan kynnyksen helppoa somettamista. Malhotra arveleekin, että kampanjan saaman Twitter-huomion taustalla vaikuttivat muun muassa sen helppous, rentous ja epäformaalius. Lisäksi ilmiö on voittoa tavoittelematon, puolueesta riippumaton ja sen taustalla oli yhteiseen hyvään nojaava ajatus Рtarkoitus vahvistaa demokratiaa.

Olohuonetentti vaikuttaakin olevan yksi niist√§ ilmi√∂st√§, jotka nousivat vaalien aikana niin sosiaalisen median kuin perinteisenkin median agendalle ‚Äď pelk√§st√§√§n kansalaisten aloitteesta.

#vaalit2015: alustavia analyyseja eduskuntavaalip√∂hin√§st√§ sosiaalisessa mediassa

Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston yhteinen Digivaalit 2015 -tutkimushanke, jonka takana ovat Matti, Salla ja Arto tämän blogin kirjoittajista, tutkii verkossa muodostuvaa julkisuutta eduskuntavaalien ympärillä. Aineiston keruu jatkuu vaalipäivään asti, mutta alustavia analyyseja tehtiin jo vaaliviikolla.

Lähes kahdensadantuhannen vaalitwiitin analyysi osoittaa, että hashtageista on tullut keskeinen kampanjointimuoto myös politiikassa. Puolueiden lisäksi vaalikeskusteluun verkossa osallistuvat aktiivisesti erilaiset kansalais- ja etujärjestöt. Keskustelu on kuitenkin keskittynyttä ja jakautunutta: äänekkäimmät ehdokkaat löytyvät Helsingin ja Uudenmaan vaalipiireistä ja poliittiset ryhmittyvät viestivät enimmäkseen keskenään.

Tutkijat havaitsivat, että Twitter-tili löytyi kaikkiaan 938 kansanedustajaehdokkaalta kaikista 2146:sta, eli kaikkiaan 44 prosenttia ehdokkaista on läsnä Twitterissä. Lienee siis liioittelua väittää näitäkään vaaleja ainakaan Twitter-vaaleiksi, vaikkakin Twitterissä läsnä oli kaksi kertaa enemmän ehdokkaita kuin edellisissä eduskuntavaaleissa.

Hashtag- eli aihetunnistevaaleiksi niitä sen sijaan voisi kutsua. Puolueiden lisäksi monet erityyppiset toimijat kansalaisjärjestöistä mediaan ovat rakentaneet omia kampanjoitaan erilaisten hashtagien ympärille. Formaattiin liittyy kiinteästi myös äänestyslupausten kerääminen kansalaisilta sekä ehdokkaiden rekrytointi kampanjan arvojen taakse.

T√§llaisia kampanjoita olivat muun muassa Suomen ylioppilaskuntien liiton #koulutuslupaus, eri lasten- ja nuortenj√§rjest√∂jen yhteinen #huoneentaulu-kampanja sek√§ ymp√§rist√∂j√§rjest√∂jen ja yritysten yhdess√§ tekem√§ #energiaremontti2015-kampanja. Lis√§ksi l√§hes jokaiselta puolueelta l√∂ytyi oma kampanjahashtag ‚Äď samoin kuin lukuisilta yksitt√§isilt√§ ehdokkailta. Osa n√§ist√§ kampanjoista on mobilisoinut paljonkin Twitterin k√§ytt√§ji√§, sill√§ ne n√§kyv√§t koko aineiston suosituimpien hashtagien listalla.

Eniten äänessä vihreät ja kokoomus Uudenmaan ja Helsingin vaalipiireistä

Vaaliaiheinen twiittailu aktivoitui helmikuun alussa, ensimmäisen kerran yli 2 000 twiittiä päivässä naputeltiin 9.2. ja 18.3. valittuja aihetunnisteita käyttäen twiitattiin jo 8 355 kertaa.

yleinen_vaalikeskustelu

Vaikuttaa myös siltä, että politiikkaa on arkista toimintaa, sillä twiittailu on aktiivisinta viikolla ja hiljenee viikonlopuiksi. Tarkasteltujen asiasanoiden osalta noin 16 000 twiittiä kirjoittivat ehdokkaat, kun taas suurimman osan Р91% kaikista viesteistä Рkirjoittivat muut toimijat; äänestäjät, etujärjestöt sekä median edustajat.

Twiittien jakaumaa tarkastellessa selvi√§√§ my√∂s, ett√§ Twitterin k√§ytt√∂ on paitsi puolueittain my√∂s alueellisesti jakautunut — eniten twiittej√§ lokakuusta vaaliviikon torstaihin menness√§ l√§hettiv√§t vihreiden ja kokoomuksen ehdokkaat Helsingin ja Uudenmaan vaalipiireist√§ (ks. Taulukko 1, Kuva 1).

dv2015_twiititpuolueittain

Kuva 1. Ehdokkaiden twiittien määrä yhteensä

Hashtagien eli aihetunnisteiden avulla voidaan yleisellä tasolla tarkastella keskustelun aihepiirejä vaalikeskustelussa (ks. Kuva 2, Kuva 3). Yleisten #vaalit2015 ja #politiikka -tunnisteiden yhteydessä käytettiin eniten puolueisiin viittaavia aihetunnisteita. Niiden jälkeen yleisiksi puheenaiheiksi nousivat myös #talous, #työ, turvallisuuspolitiikka eli #turpo, #vaalikoneet sekä #sote. Myöhemmin hankkeessa tutkijat selvittävät teemojen liikkumista verkon julkisuudessa kaikkien tekstisisältöjen tasolla laskennallisen analyysin keinoin.

dv2015_hashtagitpuolueittain

Kuva 2. Hashtagien käytön jakautuminen eri puolueiden ehdokkaiden kesken.

dv2015_yleisimmathastagit

Kuva 3. Suosituimmat hashtagit aineistossa. Yleiset vaali-, politiikka- tai eduskunta-sanat on poistettu.

Kuplia ja valtarakenteita

Sosiaalisen median ja politiikan tutkimuksessa on jo pitkään analysoitu oikean maailman ja digitaalisen maailman välistä yhteyttä. Tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että yleensä esillä ovat samat henkilöt ja teemat, jotka ovat näkyvillä muuallakin. Tämä on herättänyt keskustelua siitä, kuinka edustava sosiaalinen media lopulta on.

Digivaalit 2015 -hankkeen tekemä verkostoanalyysi (ks. Kuva 4)  tunnisteella #vaalit2015-merkityistä twiiteistä ja Instagram-viesteistä paljastaa, että ainakin näissä palveluissa vaaliviestintä pysyy puoluepoteroissaan. Verkostokuvaajassa yhdessä esiintyneet hashtagit ja käyttäjät asettuvat lähelle toisiaan, ja suosituimmat hashtagit ja käyttäjät näkyvät suurempana.

Screen Shot 2015-04-19 at 20.06.48

Kuva 4. Verkostoanalyysi #vaalit2015-aihetunnisteella merkityistä viesteistä Twitterissä ja Instagramissa. (ks. isompi pdf-versio tästä)

Pääministeripuolue Kokoomus ja ennakkosuosikki Keskusta erottuvat omana ryhmänään sekä aihepiireinä että keskenään viestivinä toimijoina. Vastaavasti Vihreät erottuvat omana keskustelukuplanaan: he ovat aktiivisia, mutta enimmäkseen keskenään. Kolmas selkeä ryhmittymä on puolueista irrallaan: lasten ja nuorten järjestöt ja heidän kampanjahastaginsa herättävät paljon keskustelua, jossa muutamia kansanedustajaehdokkaitakin on mukana. Voisi ajatella, että tämän aiheen nouseminen näin selkeästi esille kertoo siitä, että nuoremmat ikäpolvet järjestöineen ovat verrattain aktiivisia Twitterin ja Instagramin käyttäjiä.

Vaaliaineistojen analyysi jatkuu

Digivaalit 2015 -tutkimushanke on yhdessä Kansalliskirjaston kanssa kerännyt alkuvuoden ajan eri sosiaalisen median palveluista vaaleihin liittyviä sisältöjä. Hankkeen päätavoitteena on selvittää, miten eri mediat vaikuttavat vuorovaikutuksessa keskenään ja kuka verkkojulkisuuden keskustelua hallitsee.

Tässä julkaistuja analyyseja varten tutkijat analysoivat yli 175 000 kappaletta 13.11.2014 Р16.4.2015 lähetettyjä twiittejä, jotka oli merkitty asiasanoilla #valet2015, #vaalit2015, #vaalit, #politiikka tai sisälsivät sanat vaalit, poliitikko, politiikka tai poliitikot. Verkostoanalyysissa on mukana myös Instagram. Aineiston keruu on tehty yhteistyössä Sometrik Oy:n kanssa. Ehdokkaiden tiedot ja käyttäjänimet saatiin avoimesti julkaistuista Helsingin Sanomien ja Yleisradion vaalikonedatoista.

Digivaalit 2015-hankkeessa ovat mukana Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston yhteinen Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT sekä Helsingin yliopiston Viestinnän tutkimuskeskus CRC. Projektin rahoittaa Helsingin Sanomain Säätiö. Tutkimus jatkuu vaalien jälkeen tarkemmalla analyysillä vaalikeskustelusta sekä sosiaalisen median ja perinteisen median vuoropuhelusta. Kansalliskirjaston keräämät verkkoaineistot  ovat asiakkaiden käytössä Kansalliskirjastossa ja muissa vapaakappalekirjastoissa, Eduskunnan kirjastossa sekä Kansallisessa audiovisuaalisessa arkistossa.

Lisätietoa Digivaalit 2015-hankkeesta:
https://www.hiit.fi/digivaalit-2015

digivaalit2015@hiit.fi
Tutkija Matti Nelimarkka / 050 52 75 920
Tutkija Salla-Maaria Laaksonen / 050 415 6576
Tutkimusavustajat Arto Kekkonen, Mari Marttila ja Mari Tuokko.

Digivaalit 2015 -tutkimusryhmä päivystää 17.4. Р25.4.; pyydämme ottamaan yhteyttä sähköpostitse digivaalit2015@hiit.fi . Vastaamme mielellämme kysymyksiin jotka liittyvät sosiaalisen median käyttöön vaaleissa sekä selvitämme mahdollisuuksien mukaan vastauksia myös tarkempiin kysymyksiin toimittajien pyynnöstä. Huomioithan kuitenkin, että joidenkin analyysien tekeminen näin isolla aineistolla saattaa viedä aikaa.

Vaalit tulloo!

Verkosta kiinnostuneelle yhteiskuntatietelijälle vaalit ovat mahdollisuus tutkia niin kansalaisten, ehdokkaiden kuin erilaisten etujärjestöjen verkkomedian käyttöä. Helsingin seudulla kiinnostuneet tutkijat kerääntyivät yhteen kuuntelemaan niin teoreettisia kuin menetelmällisiä johdantoja ja pohtivat omia tutkimusaiheitaan näiden valossa.

Perinteinen kysymys vaaleihin liittyvässä tutkimuksessa on ollut läsnäolo ja näkyvyys sosiaalisessa mediassa. Erityisesti perinteinen poliitikkojen läsnäolo mediassa on ollut laajasti tutkimuksen kohteena, painottuen arvioimaan kuinka perinteiset valtaan liittyvät attribuutit selittävät myös esiintymistä sosiaalisessa mediassa.

  • Susanne Nylundin suunnitelma on tutkia poliitikkojen profiilikuvia sosiaalisen median palveluita ja t√§t√§ kautta arvioida millaisia menetelmi√§ he k√§ytt√§v√§t rakentamaa kuvaansa julkisuudessa.
  • Netta Karttunen on kiinnostunut etuj√§rjest√∂jen toimista verkkomediassa: kuinka lobbausta j√§rjestet√§√§n ja ketk√§ ovat lobbauksen kohteet? Erityisesti mielenkiintoista on, kuinka verkkolobbaus mahdollisesti eroaa perinteist√§ vaikuttamisesta.
  • Salla-Maaria Laaksonen ja Matti Nelimarkka pohtivat, ketk√§ vaikuttavat agendan muodostumiseen: mik√§ on digitaalisen median ja sen eri toimijoiden vaikutus siihen, mist√§ vaaleissa puhutaan?
  • Mari Marttila on kiinnostunut selitt√§m√§√§n, ketk√§ ehdokkaista ovat l√§sn√§ sosiaalisessa mediassa: mitk√§ sosiaaliset ja ideologiset n√§kemykset selitt√§v√§t poliittista l√§sn√§oloa ja kuinka t√§m√§ liittyy edustamiseen.

Toisaalta läsnäolon lisäksi sosiaalista mediaa perinteisesti kiitetään mahdollisuudesta vuorovaikukseen Рtutkimuksen mukaan tosin usein syyttä suotta. Idealistit ovat argumentoineet, että sosiaalinen media mahdollistaisi suoremman yhteyhden ehdokkaiden ja kansalaisten välillä.

  • Mari Tuokko tarkastelee ehdokkaiden ja √§√§nest√§jien vuorovaikutusta sosiaalisessa mediassa: tarkoituksena ja ymm√§rt√§√§ sit√§, millaisia viestint√§funktioita ehdokkaiden ja potentiaalisten √§√§nest√§jien vuorovaikutus¬† sosiaalisessa mediassa toteuttaa vaalikampanjoinnin aikana.

Vuorovaikutukseen liittyy olennaisesti myös kansalaisten välinen vuorovaiktuus Рtoistaiseksi tutkimuksessa vähemmälle jäänyt teema.

  • Iiris Lagus haluaa ymm√§rt√§√§, miksi jotkut kansalaiset osallistuvat enemm√§n ja jotkut taas v√§hemm√§n poliiittiseen verkkokeskusteluun.
  • Arto Kekkonen tutkii poliittisia meemej√§ ja niiden jakamista: ketk√§ luovat meemej√§, miten ne levi√§v√§t yhteis√∂ss√§ ja kuinka niiden merkitys muuttuu jakamisen yhteydess√§.

Vielä vähän mietteitä Twitter-eliitistä

Tviittien politiikkaa -tutkimushankkeen väite, että Twitteriä käyttää Suomessa ennen muuta politiikan ja journalismin eliitti, aiheutti tietysti visertimessä kosolti vastaväitteitä ja itseironista höröttelyä. Kuvaavaa lienee kuitenkin, että kun tutkimuksen tuloksia esiteltiin viikko sitten maanantaina Päivälehden museossa, tapahtumaan liittyvä hashtag #tviitpol pomppasi Suomi-Twitterin seitsemänneksi suosituimmaksi. Kyseessä on Tampereen yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston ja Turun yliopiston yhteinen, laskennallisen yhteiskuntatieteen menetelmiä hyödyntänyt tutkimus.

Eliisa Vainikka ja Jukka Huhtamäki esittelivät tilaisuudessa poliitikkojen ja politiikan toimittajien Twitter-verkostosta tehtyä analyysiä. 34 korkeassa eliittipoliitikkoa ja 39 politiikan toimittajaa seuranneen tutkimuksen perusteella poliitikot ja toimittajat seuraavat vuorovaikuttavat Twitterissä runsaasti keskenään, verkosto on siis hyvin tiivis. Jokusella poliitikolla, kuten Alexander Stubbilla ja Pekka Haavistolla, on huomattavasti keskivertoa eliitti-Twitter-poliitikkoa enemmän kontakteja myös kuplan ulkopuolelle.

Toimittajilla seurattavia on poliitikkoja enemmän, ja suosituimpien seurattavien listan kärkikahinoihin pomppaa päivänpolitiikan ulkopuolelta Juhana Vartiainen, joskaan aivan taviskäyttäjänä häntäkään ei ehkä voi pitää. Niin toimittajilla kuin poliitikoillakin ykkössijaa pitää Mikael Jungner.

Toisessa osatutkimuksessa oli seurattu ehdokkaiden Twitter-käyttöä eurovaalien alla. Tuloksista muutamat olivat hieman yllättäviä. Ensinnäkin 20:n kärkeen tviittien määrän perusteella mahtuneet ehdokkaat olivat kaikki yli nelikymppisiä, joten mistään erityisesti nuorison hallitsemasta mediasta ei ole kyse.

Ehkä aavistuksen yllättävää oli sekin, että näistä 16 oli politiikan veteraaneja ja lopuistakin kolmella oli poliittista taustaa tai televisiosta tutut kasvot. Lopulta eniten tviitanneiden joukossa oli tutkija Erkka Railon mukaan vain yksi aito aloittelija. Vähemmän yllättävää oli se, että kun kriteeriksi muutettiin saatujen vastausten määrä, listaa dominoivat vielä voimakkaammin jo asemansa vakiinnuttaneet poliitikot.

Verkkojulkisuuden raadollisuutta kuvaa hyvin se tosiseikka, että top 20 paitsi tuotti 40 prosenttia kaikista eurovaaliehdokkaiden tviiteistä, myös keräsi 45 prosenttia kaikista vastauksista. Kuten Matthew Hindman osoittaa kirjassaan The Myth of Digital Democracy, vastaavaa keskittymistä havaitaan internetissä kaikkialla kirjojen verkkokaupasta poliittisiin blogeihin, joten ei tämäkään varsinaisesti yllätyksenä tullut.

Ei siis ollut sosiaalisesta mediasta tämänkään julkistuksen perusteella demokratian pelastajaksi. Perinteiset valta-asetelmat toistuvat Twitterissäkin, ja vaikka viestin lähettäminen on halpaa, kuulluksi tuleminen vaatii työtä tai vankan aseman.

Toki Twitterissä tapahtuva vuorovaikutus voi olla itsessään kiinnostavaa. Kommentaattorina toiminut toimittaja Janne Zareff kaipasi tutkimusta nimenomaan siitä, mistä Twitterissä oikeastaan puhutaan. Lisäksi toiveita esitettiin siitä, että Twitterissä tapahtuessaan eliitin sisäinen vuorovaikutus tulee läpinäkyvämmäksi. Palvelun viihdyttävimpiä käyttötarkoituksia onkin poliitikkojen ja toimittajien keskinäisen piikittelyn seuraaminen. Tosin Zareff huomautti, että Twitterissä tapahtuva vuorovaikutus on luonteeltaan äärimmilleen tyyliteltyä ja muistuttaa sellaisena kenties pikemminkin vuorovaikutuksen performanssia.

Muutamissa puheenvuoroissa toistui ajatus siitä, että Twitter on palveluna nuori ja sen mahdollisuudet kasvavat jahka massat löytävät Suomessakin palvelun. Itse pidän kuitenkin hyvin mahdollisena sitä, että Twitterin aktiivinen käyttäjäkunta ei meillä enää juurikaan kasva. Mistään kovin nuoresta palvelustahan ei todellisuudessa ole kyse, sillä Twitterkin on ollut olemassa jo lähes vuosikymmenen.