Suomessa ja monessa Euroopan maassa vaalikoneista on tullut olennainen osa vaalikampanjoita, vaalien mediajulkisuutta ja tärkeä apuväline äänestäjille. Yle julkaisi Suomen ensimmäisen vaalikoneen vuoden 1996 europarlamenttivaaleihin. Koneen käyttäjämäärät jäivät vielä varsin pieniksi. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa valtakunnallisesti merkittävimpien Ylen ja Helsingin Sanomien vaalikoneilla oli yli miljoona kävijää. Tilastokeskuksen mukaan noin puolet suomalaisista äänioikeutetuista käyttivät vaalikonetta kyseisissä eduskuntavaaleissa.
Suomalaisten äänioikeutettujen vaalikoneinto onkin kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellisen korkealla tasolla – suhteutettuna äänioikeutettujen määrään vastaavaa suosiota vaalikoneilla on vain Hollannissa. Yksi syy suomalaisten korkeaan vaalikoneen käyttöön voikin olla vaalijärjestelmässä (avoin listavaali), jota pidetään äänestäjille haastavana. Koska vaalikoneiden käyttö on levinnyt niin laajalle, ei voida enää puhua vaalikoneiden käyttäjien olevan yksinomaan nuoria, politiikasta kiinnostuneita ja korkeakoulutettuja. Kyselyjen mukaan korkeinta vaalikoneiden käyttö on kuitenkin nuorilla äänioikeutetuilla, joille vaalikoneet ovat tärkein tietolähde vaaleista.
Vaalikoneita käytetään Suomessa ensisijaisesti apuna ehdokkaan valintaan. Suomalaisilla äänioikeutetuilla tehdyn kyselytutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa vaalikoneiden käyttäjistä käyttivät niitä sopivimman ehdokkaan valintaan. Kun äänioikeutetuilta kysyttiin syitä ehdokkaan valinnalle, 42 % vastasi vaalikoneen olevan melko tai erittäin tärkeä. Puoluevalintaan vaalikone vaikutti joko paljon tai ratkaisevasti 25 prosentilla vastaajista. Suomalaisilla äänestäjillä tehdyn tutkimuksen mukaan vaalikoneen ehdokassuositus vastaa vaikuttavuudeltaan ystävän tai perheenjäsenen antamaa ehdokassuositusta. Vaalikoneiden vaikuttavuutta tarkastelleen meta-analyysin mukaan vaalikoneen käytöllä on vaikutuksia äänestyspäätökseen, käyttäjien tietoon politiikasta ja jopa äänestysaktiivisuuteen. Tutkimuksen mukaan vaalikone voi joko vahvistaa tai heikentää ennalta muodostettua äänestyspäätöstä äänestäjien kohdalla, joilla on jo ennen vaalikoneen käyttöä käsitys omasta puolueesta. Vaalikoneen käytön vaikutuksien laajuudesta ole vielä lopullista selvyyttä. Voidaan kuitenkin sanoa, että vaalikoneet eivät ole pelkkää viatonta hupia, vaan niillä voi olla vaikutuksia jopa vaalien lopputulokseen. Tässä blogitekstissä tarkastelen vaalikoneiden sudenkuoppia ja niiden tekijöiden käyttämää valtaa, sekä esitän ehdotuksia parempien vaalikoneiden suunnittelemiseksi.
Vaalikoneet ovat arvolatautuneita ja alttiita virheille
Vuoden 2019 eduskuntavaalien aikaan tehdyn kyselytutkimuksen mukaan enemmistö suomalaisten vaalikoneiden käyttäjistä (54 %) luottaa vaalikoneisiin. Aika-ajoin vaalikoneiden toiminnassa huomataan outouksia: esimerkiksi Ylen 2019 vaalikoneessa todettiin välimuistiongelma, Helsingin Sanomien 2019 vaalikoneen puoluesuositusalgoritmi ei toiminut toivotulla tavalla ja Iltalehden 2021 arvokartta asetteli puolueet poikkeuksellisiin positioihin. Nämä virheet paitsi herättivät julkista keskustelua vaalikoneista, ne myös toivat näkyviin, että vaalikoneet ovat ihmisten suunnittelemia järjestelmiä. Tekniset järjestelmät ovat paitsi alttiita virheille, myös kantavat aina suunnittelijoidensa arvoja. Vaalikoneet ovat monimutkaisia järjestelmiä, joiden kehittäjät joutuvat tekemään useita arvovalintoja muun muassa vaalikoneväittämien, käyttöliittymän, suositusalgoritmin ja tulosten esittämisen suhteen. Juuri näissä valinnoissa vaalikoneen suunnittelijat käyttävät valtaansa joko tiedostamatta tai tiedostetusti.
Vaalikoneväittämien valinta on ehkä näistä päätöksistä kaikista tärkein, sillä väittämät muodostavat vaalikoneen ytimen. Vaalikoneväittämät kertovat äänestäjille mistä missäkin vaaleissa on kyse, ja minkä asiakysymysten perusteella äänestäjien tulisi äänestää. Vaalikoneen suunnittelijat käyttävät siis agendan asettamisen valtaa. Vaalikoneiden suunnittelijat valitsevat myös koneen suositusalgoritmin. Suomessa yleisin käytössä oleva vaalikonealgoritmi suosittaa moniulotteisessa asia-avaruudessa Manhattan-etäisyydellä laskettua lähintä ehdokasta. Politiikan tutkimus ei ole kuitenkaan yksimielinen siitä millainen ehdokas olisi äänestäjälle sopivin asiakysymysten vastausetäisyyksien perusteella. Kahden suositun teoriasuuntauksen mukaan sopivin ehdokas voi olla lähin (proximate) tai ”samansuuntainen” (directional). Vaalikoneen tarjoama suositus on siis ennen kaikkea vaalikoneen suunnittelijoiden ehdoilla tapahtuva suositus. Joissakin vaalikoneissa käyttäjä ei voi edes jättää yksittäistä väittämää vastaamatta, vaan on näin pakotettu sopimaan vaalikoneen kehittäjien tekemään muottiin.
Vaalikoneen suunnittelijoiden vallankäyttöä seuraa vastuu, jota ei tulisi vähätellä. Vaalikoneen käyttäjiä on kehotettu olemaan ottamatta vaalikoneen suosituksia liian vakavasti tai täyttämään useamman vaalikoneen, jottei äänestäjän oikeusturva vaarantuisi. Suunnittelijoiden neuvoista huolimatta äänestäjät kuitenkin hyödyntävät vaalikoneita ehdokasvalinnassa. Eikä useamman vaalikoneen tekeminen välttämättä vähennä suunnittelijoiden valtaa. Suomalaisen vaalikonetutkimuksen mukaan Suomessa median ylläpitämät vaalikoneet ovat yhdenmukaistuneet toiminnallisuuksiltaan sekä kysymys- ja vastausmuodoiltaan lähes identtisiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että vaalikoneiden suunnittelijoiden mahdolliset ongelmalliset arvovalinnat ovat moninkertaistuneet vaalikonekentällä.
Kohti parempia vaalikoneita
Vaalikoneilla on tärkeä rooli vaalidemokratian toteutumisessa. Siksi tulisi kiinnittää huomiota siihen, miten vaalikoneet on suunniteltu. Diplomityössäni ”Designing Voting Advice Applications: The Finnish Case” tutkin, miten vaalikoneiden tarjoamien suositusten laatua voitaisiin parantaa ja pohdin, miten valtaa vaalikoneiden suunnittelijoilta voitaisiin siirtää käyttäjille.
Ensin kuitenkin selvitin mahdollisia ongelmia suosituimmissa suomalaisissa vaalikoneissa. Tutkimukseni mukaan suomalaisia vaalikoneita vaivaavat: 1) läpinäkyvyyden puute, 2) vuorovaikutteisuuden puute, 3) epäsopusuhdassa olevat vaalikoneväittämät, 4) algoritmiset ongelmat ja 5) puutteet ehdokkaiden vertailuissa ja visualisoinneissa.
Suomalaisten vaalikoneiden läpinäkyvyyden puute on ollut esillä jo 15 vuotta sitten. Se ilmenee niin, ettei vaalikoneiden algoritmeja ole esitelty avoimesti. Käyttäjät eivät välttämättä ymmärrä, miten vaalikonesuositukset toimivat, ja ehdokkaiden vastausaineistot eivät ole saatavilla laajalle yleisölle. Vuorovaikutteisuuden puute tarkoittaa sitä, että vaalikonetta voi käyttää vain yhdellä tapaa. Käyttäjä ei voi tehdä valintoja, jotka vaikuttaisivat vaalikoneen toimintaan. Tämä on ristiriidassa vaalikoneiden käyttäjäkunnan monimuotoistumisen kanssa. Esimerkiksi hollantilaisen tutkimuksen mukaan vaalikoneiden alankomaalaiset käyttäjät eroavat toisistaan huomattavasti poliittisen tietotaidon, kiinnostuksen, käyttötarpeiden ja demografisten tekijöiden mukaan. Mahdollisuus muokata vaalikoneen toiminnallisuuksia omaan käyttöön sopiviksi voisi myös muistuttaa käyttäjiä siitä, että vaalikoneet ovat pohjimmiltaan subjektiivisia politiikan heijasteita sen sijaan, että niitä pidettäisiin objektiivisina poliittisen todellisuuden mittareina.
Vaalikoneväittämien epätasapaino viittaa väittämien taustalla olevien ideologisten ulottuvuuksien painotuseroihin. Jos tiettyyn ulottuvuuteen (esim. vasemmisto–oikeisto) liittyviä väittämiä on vaalikoneessa enemmän, on kyseisellä ulottuvuudella enemmän painoarvoa kuin muilla ulottuvuuksilla. Vaalikoneväittämien ja valenssipolitiikan yhteyttä tarkastelevan tutkimuksen mukaan erilaiset väittämäpainotukset vaalikoneessa voivat suosia eri puolueita. Lisäksi erään simulaatiotutkimuksen mukaan osan väittämistä korvaaminen voi johtaa puoluesuositusten arvaamattomaan heilahteluun.
Väittämiä koskeva ongelma on sidoksissa nykyiseen asiakysymyskohtaiseen suositusalgoritmiin, joka käsittelee vaalikoneväittämät toisistaan irrallisina. Algoritmiset ongelmat liittyvät myös suomalaisten vaalikoneiden tarjoamiin puoluesuosituksiin. Ne edellyttävät arvovalintaa siitä, miten puolueen kanta määritellään sen ehdokkaiden vastausten perusteella. Sen sijaan, että puolueen kanta muodostetaan ehdokkaiden keskiarvon tai mediaan perusteella, miksei puolueen kantaa voisi kysyä puolueelta itseltään? Tilanteessa, jossa puolue on jakautunut, ehdokkaiden vastausten aggregointi voi näyttää puolueen kannan neutraalina, vaikkei se vastaisi puolueen virallista kantaa. Viimeinen merkittävä ongelma suomalaisissa vaalikoneissa ovat puutteet ehdokkaiden vertailuissa ja visualisoinneissa. Vaalikoneen käyttäjä saa tietoa ehdokkaista vain omista vastauksistaan käsin, eikä pysty vertailemaan ehdokkaiden välisiä eroja. Näin ollen ehdokkaiden vastaukset vaalikoneessa jäävät vangiksi ”mustaan laatikkoon”, josta on mahdotonta saada kokonaiskuvaa.
Tulevan vaalikonetutkimuksen tulisi keskittyä vaalikoneiden käytön tutkimiseen ja selvittää käyttäjien tyytyväisyyttä erilaisiin suunnittelupäätöksiin. Näistä lähtökohdista olisi mahdollista kehittää vaalikoneita, jotka pohjautuvat tutkittuun tietoon ja käyttäjien tarpeisiin. Tämä vaatisi median ja tutkijoiden entistä tiiviimpää yhteistyötä, jotta vaalikoneet saataisiin päivitettyä 2020-luvulle, ja äänestäjille voitaisiin tarjota erilaisia, heidän tarpeitaan palvelevia vaalikonevaihtoehtoja.
Veikko Isotalo, väitöskirjatutkija (HY)
Kirjoittaja on Rajapinnan pro gradu -palkinnon voittaja 2021.
Kuva: (cc) GPA Photo Archive@Flickr
Rajapinta 