Spekulatiivisen suunnittelun avulla kohti parempia moderointijärjestelmiä

Uutiskommenttien huono tila ja sen parantamisen pähkinä

Epäasiallinen kommentointi uutismedian verkkosivuilla aiheuttaa vahinkoa ja/tai harmia niin moderaattoreille, lukijoille kuin mediayhtiöillekin [2, 5, 6]. Perinteinen journalistien toteuttama moderointityö on hidasta ja kallista. Toimijat mediayhtiöistä tutkijoihin ovatkin kiinnostuneita siitä, miten kommentoinnin laatua voisi parantaa automatisaation avulla tai muihin teknisiin ratkaisuihin, kuten käyttöliittymän muutoksiin nojaten. Hyvien keinojen löytäminen on kuitenkin varsin hankalaa: kommentointiin puuttuminen voi tehdä kommentoinnista asiallisempaa, mutta toisaalta se voi myös rajoittaa ilmaisunvapautta. Siksi kommentointiin puuttuminen täytyy suunnitella huolellisesti ja kriittisesti. 

Oudot designit keskustelun herättäjinä

Miten sitten luoda moderaatiosysteemejä, jotka parantaisivat keskustelun laatua ilman käyttäjien puheen liikaa rajoittamista? Loimme tutkimustamme varten useita spekulatiivisia, ”hieman omituisia” ehdotuksia siitä, miten kommentointikäyttöliittymää muokkaamalla tai siihen jotakin lisäämällä voisi puuttua kommentointikäyttäytymiseen. Hieman omituisia ehdotuksia on järkevää luoda, sillä me saatamme pitää totena ja normaalina asioita, joita meidän olisi hyvä kyseenalaistaa, ja jotka konkretisoituvat tuotteissa ja palveluissa [1, 3]. Samanaikaisesti emme aina ymmärrä, mitä oikeastaan pidämme totena ja normaalina, ja tarvitsemme sen hahmottamisen avuksi herätteitä. Luomiemme hieman omituisten design ehdotusten onkin tarkoitus herättää keskustelua, eikä varsinaisesti mitata tai ratkaista jotakin tiettyä asiaa. Esittelemme tässä blogitekstissä lyhyesti neljä kahdeksasta ehdotuksestamme. Tarkemmat kuvaukset ja toiset neljä ehdotusta löydät avoimesti julkaistusta artikkelistamme [4].

Ensimmäinen ehdotuksistamme on nimeltään Regret. Se ehdottaa, että vihaisen kommentin julkaisemisen jälkeen kirjoittajalta kysytään kaduttaako kommentti häntä. Hänelle tarjotaan mahdollisuus paitsi muokata kommenttia, myös ilmoittaa muille, että hän katuu sanojaan.

Toinen ehdotuksistamme on Audience. Se ehdottaa, että kommentin kirjoittajaa seuraisi kirjoittaessa “tuomareista” muodostuva yleisö, joka tuhahtelisi ja antaisi aplodeja sitä mukaa, miten kirjoitus näyttää edistyvän.

Kolmas on Warning. Se ehdottaa, että kommenttialueen ja uutisartikkelin välissä olisi tarkka varoitus siitä, millaista kommentointi on sisällöltään.

Neljäs on Philosophy, joka ehdottaa, että potentiaalisesti ongelmallisen kommentin viereen ilmestyy pieni pylväsrakennusta kuvaava symboli, jonka yli mentäessä näkyisi analyysi kommentin tunnesisällöstä sekä sitaatti Sokrateelta.

Aineiston synty ja seitsemän neuvoa

Luotuamme kahdeksan hieman omituista ehdotusta, pyysimme 439 uutiskommentoijaa ympäri maailmaa reagoimaan niihin verkkokyselyssä. Toiveenamme oli, että ehdotuksemme provosoisivat tai tukisivat heitä kommentoimaan niitä. Onneksemme niin kävikin: saimme suuren määrän erilaisia, verrattain syvällisiä pohdintoja liittyen ehdotuksiin. Esimerkiksi jopa kymmenen prosenttia kyselyvastaajista kertoi spontaanisti, millaisia vaaroja ehdotuksiin liittyi. 

Analysoimme vastaajien kommenteista näkemyksiä toimivista ehdotuksista verkkokeskustelun ohjaamiseen. Löysimme useita käyttäjäkeskeisen laadun kriteerejä. Niiden pohjalta muodostimme seitsemän neuvoa kommentointiin puuttuvien järjestelmien suunnitteluun ja arviointiin:

1. Etsi tasapainoa kommentoinnin rajoittamisen ja asiallisen keskustelun tukemisen välillä.
   Omaan kirjoittamiseen puuttuva systeemi voi tuntua käyttäjästä vähemmän rajoittavalta, mikäli hänellä on mahdollisuus hallita sitä edes jonkin verran. Esimerkiksi spekuloimme, että käyttäjätyytyväisyyttä parantaisi mahdollisuus säätää kuinka usein järjestelmä puuttuu kirjoittamiseen.
2. Rakenna luottamusta siihen, että kommentit arvioidaan objektiivisesti.
   Tällaiseksi voisi lukeutua esimerkiksi käyttäjän mahdollisuus puolustaa kommentointiaan, jos sitä moderoidaan. Voisiko käyttöliittymässä olla painike, jolla saa yhteyden moderointiin?
3. Etsi tasapainoa käyttäjien liiallisen ja liian vähäisen auttamisen välillä.
   Asiallisesti kirjoittamaan auttaminen silloin, kun sitä ei tarvita, voi tuntua holhoavalta. Toisaalta auttaminen aina kun sitä tarvitaan sisältää riskin, että käyttäjä tulee riippuvaiseksi auttavasta teknologiasta.
4. Auta käyttäjää välttämään negatiivisia tunteita herättäviä tilanteita.
   Useimmat vastaajat halusivat, että Audience:n kaltainen teknologia auttaisi keskivertokäyttäjää välttämään kirjoittamasta vahingossa jotain, minkä voi tulkita loukkaavaksi. He kokivat sävyn tai tekstistä syntyvän vaikutelman sääntelyn hankalana, ja kokivat joutuvansa inhottaviin tilanteisiin vahingossa. Pienempi osa vastaajista halusi kohdistaa Audience:n kaltaisen puuttumisen ratkaisun yksinomaan trolleille.
5. Käytä metaforia harkiten.
   Toimivien ja ymmärrettävien metaforien luominen on haastavaa. Osa käyttäjistä kertoi kirjoittamisen laatua ilmaisevien metaforien (esimerkiksi Audience:n kasvonilmeet) vetoavan heihin tai jopa auttavan heitä hahmottamaan asioita. Toisaalta monet eivät ymmärtäneet tai pitäneet visuaalisista metaforista, vaan kokivat ne tarpeettomiksi tai jopa naurettaviksi.
6. Pyri tekemään järjestelmästä hankalampi käyttää tarkoituksiin mihin sitä ei ole tarkoitettu.
   Vastaajiemme mukaan osa käyttäjistä yrittäisi hyödyntää epäasiallisuudesta huomauttavia ratkaisuja kirjoittaakseen epäasiallisemmin. Esimerkiksi, jos mahdollisesti ongelmalliset kommentit merkitään julkisesti, kuten Philosophy:ssä, voisivat jotkut tavoitella sitä merkintää.
7. Analysoi, mitkä käyttöliittymän tarjoamat toiminnot saattaisivat kannustaa käyttäjää epäolennaiseen tekemiseen ja vältä niitä.
   Jotkin esiintulleista riskeistä olivat monimutkaisia ja sellaisia, että ne ilmenisivät vain tietyissä keskustelu- tai käyttöolosuhteissa. Kuitenkin riskejä olisi hyvä ennakoida analysoimalla systemaattisesti mitä kaikkea voisi potentiaalisesti tapahtua ottaen huomioon tietyt tarjotut toimintamahdollisuudet.

Joel Kiskola tekee kriittisen käyttöliittymäsuunnittelun tiimoilta väitöskirjaa Tampereen yliopistossa.

Joelin tavoitat: joel.kiskola[at]tuni.fi

Tutkimuksen [4] takana on Joelin lisäksi Emotions in Online Digital Media (EmODim) hankkeesta Thomas Olsson, Anna Rantasila, Aleksi H. Syrjämäki, Mirja Ilves, Poika Isokoski, ja Veikko Surakka.

Artikkelikuva: “Computer burning in front of Parthenon, in broad daylight. 3d rendering.” Joel × DALL·E

Lähdeluettelo

[1] Dunne, A. and Raby, F., 2001. Design noir: The secret life of electronic objects. Springer Science & Business Media.

[2] Chen, G. M., and Yee Man M. Ng. 2017. “Nasty Online Comments Anger you More Than me, but Nice Ones Make me as Happy as you.” Computers in Human Behavior 71: 181–188.

[3] Jakobsone, L., 2017. Critical design as approach to next thinking. The Design Journal, 20(sup1), pp.S4253-S4262.

[4] Kiskola, J., Olsson, T., Rantasila, A., Syrjämäki, A.H., Ilves, M., Isokoski, P. and Surakka, V., 2022. User-centred quality of UI interventions aiming to influence online news commenting behaviour. Behaviour & Information Technology, pp.1-33.

[5] Prochazka, F., Weber, P. and Schweiger, W., 2018. Effects of civility and reasoning in user comments on perceived journalistic quality. Journalism studies, 19(1), pp.62-78.

[6] Ruckenstein, M., & Turunen, L. L. M. 2020. Re-humanizing the platform: Content moderators and the logic of care. New media & society, 22(6), 1026-1042.