Näkökulmia osallistumiseen verkossa

Meille politiikan tutkijoille osallistuminen on tuttu käsite: pohdimme esimerkiksi äänestämistä, mielenosoituksia ja päätöksen syntymistä. Siksi myös verkko ja sen mahdollisuudet osallistumisen kannalta ovat lähellä politiikan tutkimusta (verkko-osallistumisen hyviä käsitteellistyksiä, katso Sæbø et al., 2008; Rose & Sanford, 2007). Kiireisille lukijoille tiedoksi, että lopussa on tiivistelmä.

Politiikan tutkimus?

Niin, olen politiikan tutkija. Useimmat ajattelevat, että sen takia minua kiinnostaisi vaalit, puolueet ja eduskunta. Kuitenkin, politiikan tutkimuksen sisällä kysymykset näetään laajempina. Esimerkiksi verkko-osallistumista tutkinut Graham (2012) esittää , osallistumisen ei sinäänsä tarvitse olla traditionaalisen politiikka-käsityksen mukaista, vaikkakin tutkimuksen juuret toki ovat siellä. Grahamin avaus laajentaa politiikan tutkimuksen menetelmiä ei poliittiseen aiheeseen, televisio-ohjelman keskustelusivuihin, ja tässä mielessä osoittaa politiikan tutkimuksen lähestymistavan toimivan myös ei poliittisiin teemoihin.

Mahdollisuus vs. osallistuminen

Tärkeä näkökulma on eriyttää osallistumisen mahdollisuus varsinaisesta osallistumisesta. Aiheesta kirjoittanut Stromer-Galley (2004) kuvaa näitä kahta eri puolta ‘interaction-as-product’ ja ‘interaction-as-process‘ –termein. Hänen keskeinen ajatus on, että on olemassa välineitä jotka tukevat osallistumista eri tavoin, käyttöliittymäkirjallisuuden sana ‘affordanssi’ sopii mielestäni tähän yhteyteen: on olemassa tuotteita, jotka tukevat erilaisia osallistumisia erilaisin tavoin.

Esimerkiksi blogin tapauksessa kommentointimahdollisuus on tälläinen tuote, joka tukee keskustelua. Toisaalta se, että kommentointi on mahdollista blogissa ei kerro mitään siitä, tapahtuuko kommentointia oikeasti tai onko sillä mitään merkitystä. Silloin siirrymme pohtimaan prosessinäkökulmia: kuinka osallistuminen aidosti toimii ja vaikuttaa? Onhan mahdollista, että järjestelmässä on erittäin hyvät mahdollisuudet osallistua, mutta osallistumisen prosessia ei ole olemassa, jolloin osallistuminen jää vain näennäiseksi piilo-osallistumiseksi. Esimerkiksi organisaatioden tapa käyttää sosiaalista mediaa tällä hetkellä, jää usein tälle näiennäisen osallistumisen tasolle (esimerkiksi poliitisten toimijoiden osalta, Golbeck et al., 2010; Lilleker et al., 2012; Schweitzer, 2011).

Näiden kahden aspektin erottaminen on merkittävää juuri sen takia, että kyseessä ei ole sama ilmiö, mutta ne ovat voimakkaasti liittyneitä toisiinsa: jos verkossa ei tarjota mahdollisuutta osallistua, niin tällöin osallistumisen vaikuttavuus ei ole mielekäs kysymys. Toisaalta, pelkkä mahdollisuus osallistua ei takaa, että osallistuminen vaikuttaisi mihinkään: mahdollisuus osallistua ilman osallistumisen prosessia johtaa vain näennäiseen osallistumiseen, mikä sellaisenaan ei riitä tyydyttämään politiikan tutkijoiden unelmia aktiivisesta kansalaisuudesta.

Mitä on laadukas osallistuminen?

Viimeiseksi osallistumisen teemaksi tässä tekstissä nostaisin osallistumisen arvioinnin: mitä on hyvä osallistuminen ja mistä sen tunnistaa? Tässä kohtaa on hyvä mainita kuuluvansa deliberatiiviseen koulukuntaan, jolle keskeistä on rationaalinen hyvässä hengessä tapahtuva keskustelu, missä mielipiteiden vaihtojen kautta saavutetaan yhteinen ymmärrys ongelmakentästä ja ratkaisu tähän ongelmaan. Tämä ei tietenkään ole ainoa näkökanta (katso esimerkiksi Dahlberg, 2011), mutta tässä kirjoituksessa käsitellään erityisesti tästä näkökulmasta.

Deliberatiivisen demokratian kautta keskeiseksi teemaksi nousee keskustelun laatu, mitä onkin verkkotutkimuksen piirissä käsitelty runsaasti (esimerkiksi Wilhelm, 1998; Wright & Street, 2007; Dahlberg, 2001). Liittyykö käyty keskustelu asiaan, eli onko se relevanttia? Huomioiko keskustelun vastaukset aiempaa keskustelua vai onko keskustelu vai huutelua, kuuntelematta? Ja, säilyykö keskustelu kaikkia osapuolia arvostavana ja kohteliaana, vaikka käsiteltävät asiat olisivat ikäviä? Nämä ovat esimerkkejä deliberatiivisen näkemyksen mukaisesta hyvästä keskustelusta.

Smithin (2009) ajatuksia lukeneena nostan esille myös määrällisen puolen tässä: voiko osallistumista sanoa onnistuneeksi, jos osallistujina on vain keski-ikäisiä valkoisia miehiä? Monipuolisuus ja tasapuolisuus ovat keskeisiä kriteereitä otettavaksi mukaan laadun käsitteeseen. Luonnollisesti en ole tämänkään ajatuksen kanssa täysin yksin, aiemmat tutkimukset esimerkiksi nostavat esille iän, koulutuksen ja tekniikan käyttötaitojen merkityksen (esimerkiksi Strandberg, 2012; Blank & Reisdorf, 2012).

Toisaalta, olen myös vakuuttunut Baek et al. (2012) argumentaatiosta kokemuksen nostamisesta osaksi tätä arviointikehikkoa. Hän huomauttaa, että osallistujien kokemus tasapuolisuudesta on yhtä merkittävä osatekijä kuin aiemmin yllä mitattu objektiivinen käsitys tasapuolisuudesta. Voiko hyvää osallistumista olla, jos osallistujat eivät koe osallistumisen olevan hyvää?

Mitä nyt sanottiinkaan?

Olen nyt pyrkinyt koostamaan jotakin ajatuksia osallistumisesta ja osallistumisen tutkimuksesta verkossa. Ensimmäinen ajatus keskittyi siihen, että politiikan tutkimuksen menetelmiä, käsitteitä ja lähestymistapoja tulisi soveltaa laajemmin myös verkkotutkimuksessa: älkää siis kokonaan unohtako meitä, vaan tulkaa rohkeasti juttelemaan!

Toiseksi, osallistumisen suhteen on syytä erottaa mahdollisuus ja todellisuus. Todellisuuden tutkimus on tietenkin antoisampaa, mutta myös tekniikan tarjoamien mahdollisuuksien analyysi on tärkeää: missä ei voi puhua, siellä on vaiettava.

Viimeiseksi nostin esille kolme eri suuntaa, mistä osallistumista voisi käytännössä tutkia:

  • osallistumisen laatu
  • osallistujien koostumus
  • osallistujien kokemus

Minullekkaan ei ole täysin selvää, miten nämä kolme suuntaa liittyy toisiinsa ja onko niistä jokin erityisen tärkeä, mutta ne kaikki ovat osana osallistumista.

3 thoughts on “Näkökulmia osallistumiseen verkossa

  1. Mielenkiintoista olisi myös pohtia käsittellisesti / käytännöllisestikin, miten osallistumisen käsite ja sen käyttö ja merkitykset eroavat eri alojen välillä – tarkoitan tässä aloilla paitsi tutkimusaloja, myös ennen kaikkea ihan käytännöllisiä rajanvetoja. Osallistuminen kun on aikamoisen kuuma käsite tällä hetkellä myös esim. mediateollisuudessa ja organisaatioviestinnässä. Ehkä osallistumisen laatua täytyykin mitata eri mittareilla.

  2. Mietin vähän samaa kuin Salla: osallistumisen olemusta mietitään paljon verkkoyhteisöihin liittyen, samoin sitä, miten osallistumista voidaan rohkaista, tukea, ylläpitää. Wikien suunnalla on pitkään käyty keskustelua siitä, minkälainen kontribuutio lukeminen on (helposti ajatellaan, että osallistumista on vain lukeminen) ja vähän samaan tapaan jakamistalouspalvelujen kohdalla ajatus kulkee helposti sellaista polkua, jolla arvokkaaksi toiminnaksi leimautuu lähinnä palveluksen tekeminen, esim. jonkin esineen lainaaminen, sen sijaan, että nähtäisiin myös palveluksen vastaanottamisen arvo yhteisön toimivuuden kannalta.

  3. Kyllä, olen samaa mieltä: osallistuminen on laaja termi, jopa politiikan tutkimuksen sisällä — puhumattakaan sitten muista yhteiskuntatieteistä. Tekstissä käsitellään nimenomaisesti deliberatiivisen hengen mukaista osallistumista, eikä noi ajatukset välttämättä hyppää kovin kätevästi muihin osallistumisen muotoihin. Ehkä terminologian kanssa tosiaan olisi voinut olla varovainen, varsinkin kun tuota ‘osallistuminen’-sanaa käytetään ties missä ympäristössä oikeasti.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s