Riidankylvämistä ja rauhanrakentamista anonyymeissa verkkokeskusteluissa

Underwater conversations by Thomas Hawk Flickr
(cc) Thomas Hawk Flickr

Ovatko verkkokeskustelut kivettyneiden asenteiden pakkotoistoa vai tuottavatko ne uudenlaisia näkökulmia tuttuihin ilmiöihin? Suomi24-foorumin parissa tehty tutkimus paljastaa ääripäät: verkkokeskustelu on yhtä aikaa likapyykkilinko ja arjen rauhankone.

Anonyymeja verkkokeskusteluja on verrattu vessakirjoitteluun, mihin viittaa Suomi24:n vakiintunut lempinimi Suoli24. Vihan lietsonta ja holtiton huutelu on verkkokeskustelun vakiintunut piirre. Keskustelu takoo eteenp√§in yhteiskuntavastaisuudella ja ihmisvihamielisyydell√§. V√§√§r√§nlaisia ihmisi√§ nimitell√§√§n ja kiusataan. ‚ÄĚSaan kirjoittaa juuri niin kuin ajattelen eik√§ tarvitse suvaitsevaisista v√§litt√§√§‚ÄĚ, kertoo Suomi24:n k√§ytt√§jille suunnatun kyselyn avovastaus. Paljastukset tyydytt√§v√§t lukijoiden uteliaisuutta ja antavat tunnevoimaa omille mielipiteille ja oikeassa olemisen tunteelle.

Verkkokysely k√§ytt√§jille oli avoinna Suomi24-keskustelualueilla kahden viikon ajan joulukuussa 2016. Vastauksia kertyi l√§hes 1400. Kyselyss√§ haettiin k√§ytt√§jien n√§k√∂kulmaa siihen, millaisena he n√§kev√§t foorumilla k√§ydyn keskustelun. Verkon likapyykkilinko on lukijoille arkista viihdett√§. T√∂rkyviestej√§ pidet√§√§n humoristisina. Toisaalta kirjoittajien reaktioita pidet√§√§n eksoottisina tai kuriositeettina. Suomi24 on k√§vij√∂ille ik√§√§n kuin lintutorni, josta bongaillaan vieraslajeja. ‚ÄĚKaipaan masokistisuuteni takia v√§lill√§ sit√§, ett√§ voin lukea perehtym√§tt√∂mien tekstej√§ ja vajota syv√§√§n ep√§toivoon‚ÄĚ, kirjoittaa yksi vastaajista. Joistakin kyselyn vastauksista huokuu ylemmyydentunne palstan kirjoittajia kohtaan, mutta toiset kuvaavat my√∂s vilpit√∂nt√§ halua ymm√§rt√§√§ tuntemattomia tai oppimattomia lajitovereita.

Kyselyn sadoista avovastauksista hahmottuu erilaisia keskustelukulttuureja. Nimittelyn ja leimaamisen rinnalla Suomi24-palstoilla el√§v√§t t√§ysin vastakkaiset pyrkimykset: kirjoittajien halu paneutua toisten ongelmiin ja kannustaa aikalaisia vaikeissa el√§m√§ntilanteissa. K√§ytt√§j√§kyselyn my√∂nteisisiss√§ Suomi24-kokemuksissa toistuu avun saaminen. Ihmisi√§ askarruttavat terveyteen, ruoanlaittoon, remontteihin. raha-asioihin ja lemmikkiel√§imiin liittyv√§t kysymykset. Kyselyyn vastanneet kiitt√§v√§t kirjoittajia, jotka aikaa ja vaivaa s√§√§st√§m√§tt√§ paneutuvat k√§yt√§nn√∂n pulmiin ja toisten ongelmiin. ‚ÄĚMonta hyv√§√§ neuvoa ja niksi√§ ois j√§√§nyt saamatta‚ÄĚ, kuvaa yksi vastaajista.

K√§ytt√§j√§kyselyn vastaukset muistuttavat verkkokeskustelun pitk√§st√§ historiasta. Ihmiset ovat hakeneet Suomi24:n palstoilta kaikupohjaa ep√§tietoisuuden ja yksin√§isyyden hetkiin jo yli viidentoista vuoden ajan. ‚ÄĚEn ole yksin‚ÄĚ, kirjoittaa yksi kyselyyn vastanneista. ‚ÄĚChatti on saattanut pelastaa vuosien varrella ihmishenki√§‚ÄĚ, arvelee toinen. Yksi kirjoittajista toteaa anonyymin verkkoviestinn√§n ansion ehk√§ viitaten seksuaaliv√§hemmist√∂jen asemaan: ‚ÄĚOlisipa nuorena ollut internet noin yleens√§. Kaikille asioille ei ollut nimi√§ 70-luvulla‚ÄĚ.

Poliittiset vaikuttajat ja virkamiehet puhuvat usein verkkokeskusteluista et√§√§lt√§ ‚Äď keskustelua k√§y ‚ÄĚsomev√§ki‚ÄĚ, jota ohjaa ‚ÄĚsomeraivo‚ÄĚ. Yhteiskunnalliseksi voimaksi tunnistettu ‚ÄĚsomekansa‚ÄĚ kulkee laumana keskustelunaiheesta toiseen. Suomi24-tutkimuksemme perusteella t√§llaista yhten√§ist√§ joukkoa ei keskustelufoorumilta l√∂ydy. Suomi24-palstat muodostavat pikemminkin keskustelujen saariston, joka kehittyy tai kuihtuu muun maailman ja eri keskustelufoorumeiden mukana. Yli kahden tuhannen palstan joukosta l√∂ytyy riitaisia, harmonisia ja yhdentekevi√§ palstoja. Osa palstoista on kuollut keskustelijoiden puutteeseen.

Someraivo ja nettiviha ‚Äď monine variaatioineen ‚Äď ovat h√§iritsevi√§ ilmi√∂it√§, jotka rikkovat yleist√§ oikeustajua. Silti niihin ei pit√§isi j√§√§d√§ kiinni. Yksinomaan vihaan ja raivoon kiinnittynyt tarkkailija p√§√§tyy helposti toistamaan nettikeskustelujen j√§hmettyneit√§ l√§ht√∂kohtia. Silloin j√§√§ n√§kem√§tt√§ keskustelun yhteiskuntaa kannatteleva voima. Kivettyneist√§ ja junnaavista asetelmista p√§√§see eteenp√§in suuntaamalla katseen verkkokeskustelujen arkisiin kuvitteluvoimiin; ihmisten loputtomaan kykyyn asettua toisten asemaan ja kannatella viesteill√§√§n arjen rauhankonetta.

Kirjoittajat: Mika Pantzar ja Minna Ruckenstein

– –

  • Harju A. (2018). Suomi24-keskustelut kohtaamisten ja t√∂rm√§ysten tilana. Media & viestint√§, 41(1). [koko teksti]
  • Pantzar M. & Ruckenstein M. (2018) Verkkokeskustelut: Riidan kylv√§mist√§ ja rauhan rakentamista. Teoksessa Autio J., Autio M., Kylkilahti E. & Pantzar M. (toim.) (2018) Kulutus ja talous – N√§k√∂kulmia yhteiskunnan muutokseen. Helsingin yliopisto, taloustieteen osaston julkaisuja 70, s. 69-76. http://hdl.handle.net/10138/297680

Keskustelukuplia ja kaikukammioita ‚Äď miss√§ on demokratian dialogi verkossa?

AmitBorade_17841847105_778599506a_z
(cc) Amit Borade @Flickr

Blogikirjoitus on rinnakkaispostaus Oikeusministeriön #suomi100-blogista.

Yhteiskunnallisen verkkokeskustelun kuplautuminen on ollut vahvasti huolenaiheena julkisessa keskustelussa. Onko teknologia, jonka piti mahdollistaa kaikkien kansalaisten osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun, sittenkin sulkenut meidät kaikukammioihin huutelemaan samanmielisten kanssa?

Kuplakeskustelun avasi Eli Pariser (2011) kirjallaan Filter Bubbles, jossa hän osoitti, kuinka eri puolueita kannattavat käyttäjät saavat hakukoneesta samalla hakusanalla aivan erilaisia tuloksia. Samaa ilmiötä on kauhisteltu muun muassa Facebookin kohdalla. Yleisradion toimittaja loi muukalaisvihamielisen feikkiprofiilin Facebookiin ja osoitti, miten muutamassa kuukaudessa käyttäjä sulkeutui vihakuplaan.

Kuplautumisen taustalla on teknologiaj√§ttien bisneslogiikka, jossa pyrkimyksen√§ on maksimoida k√§ytt√§j√§n palveluissa viett√§m√§ aika. Uutisvirta ei harjoita journalistista harkintaa, vaan oppii aiemmasta k√§ytt√§ytymisest√§. Facebookissa on tuhansia eri attribuutteja m√§√§ritt√§m√§ss√§ uutisvirtaamme sis√§lt√∂√§ ‚Äď mit√§ valtaosa k√§ytt√§jist√§ ei edes tiedosta. Sen sijaan he kehitt√§v√§t luovasti erilaisia sosiaalisia perusteluja sis√§lt√∂jen piiloutumiselle.

Kuplissa ei kuitenkaan ole kysymys ainoastaan teknologiasta. Sosiaalipsykologia on pitkään tarkastellut sosiaalisen identiteetin muodostumista ja ryhmien merkitystä. Ryhmässä mielipiteet yhtenäistyvät ja ryhmä alkaa suosia omaa ryhmäänsä toisten ryhmien kustannuksella. Lisäksi meillä on vahva taipumus tykästyä ärsykkeisiin, joille altistumme toistuvasti. Kun luemme samaa sisältöä uudelleen ja uudelleen, se alkaa tuntua normaalilta ja hyväksyttävältä.

Kuplautuminen on siis luonnollista, mutta on selvää, että viestintäteknologialla on sitä tukevia ominaisuuksia. Sosiaalinen media mahdollistaa sen, että samalla tavalla ajattelevat ihmiset voivat päätyä kaikukammioihinsa jakamaan virheellisiä väitteitä keskenään myös omaa lähituttavien piiriä laajemmalle.

Kuplasta ulos pääseminen vaatii työtä. Informaatiotulvan keskellä on mahdollista etsiä kattavasti eri mielipiteitä ja vertailla niitä. Käytännössä ihmiset eivät kuitenkaan tee niin, vaan tyytyvät ensimmäisiin tarjokkaisiin. Edelmanin luottamustutkimuksen mukaan hakukoneiden puolueettomuuteen luotetaan enemmän kuin uutismediaan.

Kuplilla pelotteluun liittyy kuitenkin riski siitä, että kaikki verkossa käytävä keskustelu latistetaan kuplissa tapahtuvaksi arvottomaksi huuteluksi, johon teknologia meidät ajaa. Verkkokeskusteluissa käydään myös asiallista poliittista keskustelua ja nostetaan esille kansalaisten huolia. Kuplat tai algoritmit eivät tee niistä vähemmän todellisia. Teknologia ei ole irrallinen yhteiskunnasta eikä mullista sitä kertaheitolla, vaikka vastuuta halutaan mielellään sälyttää teknologialle.

Algoritmeilla ja teknologialla pelottelun sijaan meidän tulisi paremmin ymmärtää niiden hybridi luonne: algoritmit ovat tasan yhtä hyviä kuin mekin. Ihmisten toimintatavat ja virhekäsitykset siirtyvät niihin ohjelmoinnin tai koneoppimisen kautta. Hakukone ja uutisvirrat suoltavat sisältöä, josta ne arvelevat etsijän pitävän aiemman verkkokäyttäytymisen perusteella. Teknologia tuottaa kaikukammioita, koska ihmiset ovat sosiaalisessa toiminnassa mieluiten oman viiteryhmänsä kanssa. Tekoälybotti oppii päivässä rasistiseksi vihapuhujaksi muita Twitter-käyttäjiä seuraamalla. Työnhakualgoritmi syrjii tummaihoisia, koska se oppii käyttäytymismallin aiemmasta aineistosta.

Kupla- ja algoritmikauhistelun sijasta tarvitsemme paitsi sosiaalipsykologista ymmärrystä omasta toiminnastamme, myös algoritmilukutaitoa: ymmärrystä siitä, miten julkisuus rakentuu sosiaalis-teknologisena järjestelmänä, ja miten voimme itse siihen vaikuttaa. Kriittisyys sisältöjä ja lähteitä kohtaan on tärkeää. Tieto kannattaa aina varmistaa monesta eri lähteestä, eikä hakukonekaan ole puolueeton. Omia ennakkoluulojaan voi haastaa etsiytymällä tarkoituksella toisen sosiaalisen ryhmän keskusteluihin. Siihen teknologia tarjoaa parempia mahdollisuuksia kuin paperimedia.

_________________________________________________

Salla-Maaria Laaksonen (VTT) on viestinnän ja teknologian tutkija Viestinnän Tutkimuskeskus CRC:ssa ja Kuluttajatutkimuskeskuksella. Laaksonen on tutkinut muun muassa yritysmainetta, digitaalista vaalijulkisuutta ja organisoitumista verkossa.

Lue lisää:
‚Äʬ†¬† ¬†Tristan Harris: How a handful of tech companies control billions of minds every day ¬†
‚Äʬ†¬† ¬†TechCrunch: Ultimate Guide to the News Feed
‚Äʬ†¬† ¬†Edelman 2017 Trust Barometer