Ei tarvitse kuin kirjautua sisään X:ään tai BlueSky:hin todetakseen, että eräs merkittävä sosiaalisen median käyttötapa on keskustella politiikasta vertaisten kanssa. Sekä tutkimuskirjallisuudessa että akateemisen maailman ulkopuolella on kuitenkin esitetty, että poliittista keskustelua sosiaalisessa mediassa ei voi kutsua ihanteelliseksi. Huolet häirinnästä ja polarisaatiosta ovat vain muutamia ongelmia, joita verkkokeskusteluista on nostettu esiin.
Tutkimushankkeessamme aloimme pohtia, että jos nykytilanne on kaukana täydellisestä, mitä tarkalleen ottaen pidettäisiin ihanteellisena? Tai millainen olisi ihanteellinen osallistuja poliittisessa keskustelussa? Syvennyimme aiheeseen tekemällä design-haastatteluja, joissa kysyimme osallistujilta, miten sosiaalinen media tulisi suunnitella uudelleen poliittisen vuorovaikutuksen parantamiseksi.
Yrityksemme ymmärtää, mitä ihanteellinen osallistuja voisi tarkoittaa poliittisten sosiaalisen median keskustelujen yhteydessä, kulminoitui tuoreeseen vuoden 2025 Designing Interactive Systems -konferenssissa julkaistuun artikkeliin. Lähestyimme analyysissamme haastatteluaineistoa sillä ajatuksella, että voimme tunnistaa puheesta ihanteita määritteleviä sääntöjä. Lähestymistapaamme inspiroi sosiaalipsykologian ja sosiologian parissa tehty rooleja ja sääntöjä koskeva tutkimus. Erityisesti työtämme ohjasi Rom Harrén ja Paul Secordin klassiset kontribuutiot, joissa he käsitteellistävät ihmiset olioiksi jotka suunnistavat sosiaalisessa maailmassa erilaisten sääntöjen avulla.
Analyysimme perusteella tunnistimme neljä ominaisuutta ihanteelliselle keskustelijalle ja kolme keskustelun yleisölle.
Ihanteellisen keskustelijan ominaisuudet olivat:
- Sitoutuminen keskustelun edistämiseen sen sijaan, että osallistumista motivoi henkilökohtaisen maineen rakentaminen.
- Pätevyyden osoittaminen keskustelussa.
- Vilpittömyys omien ajatusten suhteen.
- Vastuunkanto omasta käytöksestään.
Ihanteellisen yleisön rooliin kuului:
- Etsiä keskusteluja, joita käyvät ihanteellisen keskustelijan roolin mukaan toimivat henkilöt.
- Pyrkimys välttää omien ennakkoasenteiden vahvistamista.
- Keskustelijoiden palkitseminen tai rankaiseminen vaikkapa erilaisin äänestysmekanismein riippuen siitä toimivatko he hyvän keskustelijan ihanteen mukaan vai eivät.
Yksi silmiinpistävä havainto haastatteluissa oli yleinen näkemys siitä, että vahva tunnistautuminen olisi hyödyllistä ei-toivotun käyttäytymisen hillitsemisessä. Tunnistautuminen nousi esiin tapana varmistaa vastuullisuus omista teoista sosiaalisessa mediassa. Se esitettiin tapana, jolla epäsopiva toiminta tehtäisiin aidosti seuraamuksellisiksi “trolleille” ja muille epäasiallisesti käyttäytyville henkilöille. Sama ajatus on noussut esiin myös julkisessa keskustelussa yhtenä ratkaisuna verkkokeskustelujen ongelmiin.
Vaikka otoksemme oli melko homogeeninen muodostuen yliopisto-opiskelijoista, siinä oli silti vaihtelua sen suhteen, miten ihanteelliset roolit lopulta määrittyivät. Monipuolisemmalla aineistolla jännitteitä ihanteiden suhteen olisi epäilemättä ollut vielä enemmän. Joka tapauksessa toisistaan poikkeavat näkökulmat ihanteisiin herättävät kysymyksiä poliittisten keskustelualustojen suunnittelusta. Kun keskustelualustoja suunnitellaan ja toteutetaan jokin tietty käsitys “hyvästä” keskustelusta on aina läsnä. Mutta kenen versio “hyvästä” se loppujen lopuksi on? Kuinka avoimesti tällaisia keskusteluja käydään kun alustoja suunnitellaan? Päätöksenteko kilpailevien näkemysten välillä siitä, mikä on “hyvää” tai “sopivaa” ovat väistämätöntä poliittiselle keskustelulle tarkoitettujen alustojen toteutuksessa.
Blogikirjoitus perustuu tähän artikkeliin:
Haapoja, J., Epp, F. A., Hasala, I., & Nelimarkka, M. (2025). Ideal Online Discussant and Audience: Understanding Political Social Media through Roles and Rules. In Proceedings of the 2025 ACM Designing Interactive Systems Conference (pp. 1710–1724). Association for Computing Machinery. https://doi.org/10.1145/3715336.3735705
Rajapinta 