Instagram on keskeinen alusta feminismien ilmaisulle ja esittämiselle. Populaarin feminismin Instagramille tyypillisiä muotoja ovat esimerkiksi henkeä nostattavat kuvat, sitaatit ja meemit sekä kehopositiivisuus. Samaan aikaan monet alustaan kytkeytyvät käytännöt ja merkitykset – kuten itsebrändääminen, ulkonäkökeskeisyys tai yksilöiden välinen kilpailu näkyvyydestä – asettuvat vastakkain joidenkin feminististen arvojen ja pyrkimysten kanssa. Miten Instagram-feministit ratkaisevat näitä ristiriitoja ja jännitteitä? Minkälaista feminististä kuvastoa ja mielikuvitusta alustalla kehkeytyy käyttäjien strategioiden ja neuvottelujen seurauksena?
Haastattelimme feministisiä Instagram-käyttäjiä tutkiaksemme miten alusta rajoittaa ja mahdollistaa heidän poliittista ilmaisuaan. Valitsimme sellaisia haastateltavia, jotka olivat julkaisseet feminismin mainitsevia Instagram-postauksia tai identifioituivat feministeiksi alustalla, esimerkiksi biossaan. Olimme kiinnostuneita siitä, miten haastateltavat itse ymmärsivät ja edustivat liikettä. Kuten Banet-Weiser kirjoittaa, populaari feminismi saattaa erota akateemikoiden määritelmistä ja ymmärryksistä, mutta siitä huolimatta vaikuttaa siihen, mitä emansipaatio tarkoittaa nuorille naisille.
Tutkimuksesta julkaistussa artikkelissa käytämme suodattamisen metaforaa kuvataksemme ja selittääksemme miten käyttäjät muokkaavat feminististä itserepresentaatiotaan Instagramissa. Suodattaminen tarkoittaa usein “sopivuuden” pohtimista. Haastateltavamme pidättäytyivät julkaisemasta viestejä, joiden he kokivat sopivan alustalle kehnosti. Sopivuutta määrittivät muun muassa omien seuraajien mielipiteet sekä jaetut kuvitelmat siitä, miten Instagramia “kuuluu” käyttää; esimerkiksi uran edistämiseen sekä omakohtaisten, positiivisten ja kauniiden asioiden jakamiseen kritiikin, negatiivisten tunteiden tai tekstuaalisen ilmaisun sijaan.
Valokuvauksessa suotimet eivät ainoastaan suodata pois, vaan myös tehostavat ja korostavat. Siinä missä käyttäjät, joiden feminismi oli rakenteellisesti orientoitunutta kokivat alustan yksilökeskeisyyden ongelmalliseksi ja rajoittavaksi, joidenkin haastateltaviemme ymmärrys feminismistä linjaantui Instagramin vuorovaikutuksellisen järjestyksen kanssa. Tällöin feminismin “löytäminen” ei tuonut kitkaa itsen esittämiseen Instagramissa, vaan pikemminkin poisti profiilityöhön liittyviä estoja: käyttäjät rohkaistuivat esimerkiksi tuomaan saavutuksiaan useammin ja näkyvämmin esille tai postaamaan entistä paljastavampia kuvia.
Instagram siis myös tehostaa tietynlaisia feministisiä (identiteetti)projekteja. Itsevarmuuden, kehollisuuden ja omien saavutusten korostaminen selvästi “toimi” alustalla – eli keräsi seuraajia ja algoritmista näkyvyyttä. Lisäksi jotkut haastateltavat kokivat kyseiset itserepresentaation strategiat voimaannuttaviksi ja feministisiksi itsessään. Instagramissa nainen voi olla menestyvä, seksuaalinen ja itsevarma, ja sitä kautta kenties inspiroida muita naisia. Aineistomme perusteella riskinä on, että feminismi redusoituu yksilön määrätietoiseksi, “voimaantuneeksi” asenteeksi ilman poliittista sisältöä tai analyysiä.
Useimmat informanteistamme korostivat itsen esittämisen käytäntöjensä autonomisuutta. Heille feminismi Instagramissa tarkoitti muun muassa sitä, että he ottivat kontrollin representaatiostaan postaamalla “mitä ikinä halusivat”. Ironista kyllä, koska profiiliin suhtauduttiin sosiaalisena ja esteettisenä pääomana, todellisuudessa feministiset postaukset neuvoteltiin sopimaan Instagramin käyttöä määrittäviin normeihin, arvostuksiin ja pyrkimyksiin. Lopputuloksena oli työmarkkinaystävällinen, yksilökeskeinen ja estetisoitu feministinen ilmaisu, joka kyllä pyrki rikkomaan odotuksia – mutta teki sen niin varovaisesti, että sitä oli vaikea tunnistaa vastarinnaksi. Esimerkkinä tästä toimii vaikkapa vähäisen selluliitin näyttäminen muuten ulkonäkönormin mukaisessa ja visuaalisesti harkitussa kuvassa.
Vaikka näyttääkin siltä, että yksilökeskeiset feminismin muodot viihtyvät Instagramissa parhaiten, on muistettava, että sosiaaliseen mediaan mahtuu monenlaisia feminismejä ja tapoja harjoittaa niitä. Esimerkiksi Black Lives Matter -liikkeeseen kytkeytyvä feminismi on kiinnittänyt huomiota rakenteelliseen väkivaltaan ja epätasa-arvoon, Instagramissakin. Populaarikulttuuri onkin alati kehkeytyvä merkityskamppailujen maasto, jolla myös erilaiset feminismit kilvoittelevat näkyvyydestä ja määrittelyistä. Feminismi on synnystään asti keskittynyt paljastamaan piilotettuja historioita ja eriarvoisuuksia sekä tuomaan esiin esimerkiksi naisten tekemää työtä.
Näkyvyyden ja näkymättömyyden poliittisuus on siis aina ollut feminismille tärkeä kysymys, ja on suosittelualgoritmien aikakaudella taas erityisen relevantti. Minkälaista feminististä ilmaisua, kuulumista ja politiikkaa sosiaalisen median algoritmiset logiikat tehostavat ja nostavat pinnalle – ja ennen kaikkea, jättävät piiloon?
Artikkelikuva: (cc) bookcatalog@Flickr
Rajapinta 