Kesäkuussa julkaistiin minun ja kollegani Petra Bosch-Sijtseman artikkeli 3D-virtuaalimaailmojen mahdollisuuksista globaalisti hajautetussa yhteistyössä IEEE Transactions on Professional Communication -lehdessä. Artikkelin abstrakti löytyy täältä.
Artikkelin aineisto kerättiin enimmäkseen vuoden 2010 aikana virtuaalimaailmoja työssään käyttäviltä asiantuntijoilta ja johtajilta ympäri Yhdysvaltoja ja Eurooppaa. Tuohon aikaan virtuaalimaailmat nauttivat vielä suurempaa suosiota kuin tällä hetkellä; Linden Lab oli juuri julkaissut oman, pelkästään työntekoa varten suunnitellun Second Life -ympäristönsä ja uusia virtuaalimaailmoja tuntui nousevan kuin sieniä sateella. Vaikka suurin hype aiheen tiimoilta on nyt laskenut ja Gartnerin teknologioiden suosiota kuvaava käyrä viime vuodelta osoittaa virtuaalimaailmojen olevan tällä hetkellä suosionsa pohjalla, pätevät tietyt, artikkelissammekin esiintuodut edut virtuaalimaailmojen käytössä erityisesti hajautetun yhteistyön tukena edelleen.
Virtuaalimaailmoja työhönsä aktiivisesti käyttävät työntekijät kokivat erityisesti kustannussäästöt, yhteisen työskentelytilan mahdollisuuden, yksityisyydensuojan ja profiilien muokkauksen sekä avatarten mahdollistaman navigoinnin ja nonverbaalisen viestinnän virtuaalimaailmojen eduiksi hajautetussa, globaalissa työssä. Haasteiksi nousivat puolestaan korkea oppimiskynnys, käyttöliittymien kankeus nonverbaliikan välittämisessä sekä puuttuvat standardit ja yhteensopimattomuus muun teknologian kanssa. Nämäkin haasteet ovat tulevaisuudessa varmasti pienempiä, kun uudet käyttöliittymät kehittyvät esimerkiksi pelikonsolien liikkeentunnistusteknologian myötä ja virtuaalimaailmateknologiaa pyritään integroimaan osaksi muita yhteistyöjärjestelmiä. Tulevaisuus näyttääkin, onko tulevaisuuden internet kokonaan 3D-muodossa, kuten esimerkiksi suomalaisten perustama 3D-internetallianssi uskoo.
Rajapinta 
