Vastikään New York Timesissa julkaistussa kirjoituksessa yksityisyyden kuolemaa nykyaikana kuvaillaan tuhannen pienen viillon aiheuttamaksi: yksityiset tiedot vuotavat julkisiksi hitaasti ja huomaattomasti – ja niin rutiininomaisesti, ettemme enää edes hätkähdä, kun huomaamme, mitä on tapahtunut.
Näinä päivinä yksityisyydestä puhutaan paljon, useimmiten huolestuneeseen sävyyn. Kitkaton jakaminen, Facebookin uudet Timeline-profiilit ja Googlen käyttöehtouudistus kuohuttavat mieliä. Syystäkin. Huhut kuolemasta ovat kuitenkin liioiteltuja: yksityisyys on yhä tärkeää. Vaikka moni kokee olevansa vailla neuvotteluvoimaa suurien palveluntarjoajien suhteen, arkiset käytännöt yksityisyyden ja julkisuuden tasapainottelemiseksi sosiaalisten suhteiden tasolla ovat moninaisia.
Parin viikon päästä yksityisyysteeman parissa työskennellään CSCW 2012 Workshop on Reconciling Privacy with Social Media -työpajassa, jossa tinafoliohatuilla suojautumisen sijaan mietitään, miten yksityisyyspäämääriä ja sosiaalisen median hyötyjä voitaisiin sovittaa yhteen nykyistä paremmin. Osallistumme tapahtumaan yhdessä kollegoideni Coye Cheshiren (UC Berkeley) ja Kai Huotarin (HIIT) kanssa kertomalla vireillä olevasta kyselytutkimuksestamme, joka keskittyy valokuvien verkossa jakamisen problematiikkaan ja yksityisyydenhallintaan. Positiopaperimme Privacy Management Strategies and Online Photo Sharing: A Pilot Survey on vapaasti luettavissa.
Rajapinta 