Miten totuus rakentuu digitalisoituneessa maailmassa?

Olin keskiviikkona 24.9. Yle TV2:n Docventures-ohjelmassa keskustelemassa suuresta ja laveasta teemasta: totuudesta. Keskusteluosuuden pohjaksi katsottiin sotakuvaaja James Nachtweyn uraa ja elämänfilosofiaa käsittelevä Sotakuvaaja. Toisena vieraana kanssani studiossa oli kuvajournalisti Meeri Koutaniemi. Minun tehtävänäni keskustelussa oli valottaa sosiaalipsykologian ja sosiaalitieteellisen teknologiantutkimuksen pohjalta sitä, miten totuuksia rakennetaan, rajataan ja levitetään digitalisoituneessa maailmassamme – sekä sitä, miksi totuutta ei aina sanota ääneen.

Tässä viisi pääpointtiani lähetyksessä käydystä keskustelusta sekä linkkejä taustamateriaaliin:

1. Digitaaliset palvelut, hakukoneista sosiaaliseen mediaan, muokkaavat tapojamme hakea ja välittää tietoa. Ne haastavat perinteisen median, mutteivät syrjäytä sitä millään yksioikoisella tavalla.

“Uusi” media ei ole “vanhan” surma, vaan eri viestimet limittyvät toisiinsa. Kansalaisjournalismi kyllä haastaa perinteiset tiedotusvälineet ja voi entistä tehokkaammin vaatia niitä vastuuseen virheellisten tai vaillinaisten tarinoiden esittämisestä, mutta tarina uuden ja vanhan kaksintaistelusta on liioittelua. Usein eri viestimet pikemminkin vahvistavat kuin tukahduttavat toistensa ääntä: jaamme lehtijuttuja Facebookissa ja twiittimme saattavat päätyä televisioon.

Vaikka Internetistä löytyy lähes loputtomasti tietoa, se ei tarkoita, että tietäisimme kaiken – tai että kaikki tieto olisi vaivattomasti ja mutkattomasti saatavillamme. Etsimme tietoa yhä useammin hakukoneen avulla. Googlen näyttämistä hakutuloksista keskitymme yleensä muutamaan ensimmäiseen, harva jatkaa seuraaville sivuille. Hakukoneeseen rakennetut valinnat siitä, mitkä linkit näytetään ensin, ohjaavat sitä, kuka löytää ja kenet löydetään. Tämä on paitsi teknologinen, myös poliittinen kysymys.

Media kuvallistuu ja valokuvaaminen arkistuu. Arkikuvaus antaa meille paremmat välineet ymmärtää myös mediassa esitettävien kuvien taustalla olevia valintoja. Parhaillaan käynnissä olevan #snapshot-näyttelyn esittelyteksti tiivistää ilmiön hyvin: Koskaan aiemmin ihminen ei ole tuottanut yhtä paljon valokuvia ja saanut niille välittömästi niin suurta yleisöä kuin nyt. Koskaan aiemmin myöskään jokamiehen tai -naisen yksittäinen näppäys ei ole voinut saada aikaan yhtä suuria maailmapoliittisia vaikutuksia kuin nykyään. Valokuvien jakaminen on tänä päivänä yhtä tärkeää kuin niiden ottaminen.

Shaping the Web: Why the Politics of Search Engines Matters (Lucas D. Introna & Helen Nissenbaum, artikkeli The Information Society -lehdessä)

Old Against New, or a Coming of Age? Rethinking Broadcasting in an Era of Electronic Media (R. Stuart Geiger & Airi Lampinen, johdantoessee Journal of Broadcasting & Electronic Media -lehden uuden ja vanhan median suhteita käsittelevässä erikoisnumerossa)

#snapshot -näyttely Valokuvataiteen museossa 18.1.2015

2. Totuudet uhkaavat eriytyä sosiaalisissa kuplissa. Toimivassa yhteiskunnassa tarvitaan rohkeutta keskustella sekä empatiaa ja uteliaisuutta ymmärtää, miksi joku ajattelee aivan eri tavalla kuin itse. 

Tyypillisesti me ihmiset viihdymme itsemmekaltaisten seurassa ja tartumme mieluiten tietoon, joka vahvistaa ennakkokäsityksiämme. Lisäksi yhteisöpalveluissa jaetut jutut ovat nykyään yksi tärkeä kosketuspinta niin uutisiin kuin uusiin ilmiöihinkin. Nämä taipumukset ja tottumukset voivat johtaa siihen, että ihmiset jakavat ymmärryksen todellisuudesta muiden omien sosiaalisten kupliensa sisällä elävien kanssa, mutta kadottavat kosketuksen muihin.

Ääriesimerkkinä sosiaalisista kuplista voidaan pitää Israelin ja Palestiinan tilannetta, jossa niin lehdistö kuin (sosiaalisen median välittämät) kansalaiskeskustelukin ovat hajautuneet kahteen leiriin, jotka eivät juurikaan kohtaa toisiaan. Kun kiistellään isoista ja tunnepitoisista kysymyksistä, voi olla vaikeaa malttaa olla empaattinen ja pyrkiä uteliaasti ymmärtämään, miksi jotkut ajattelevat aivan eri tavalla kuin itse. Aina sosiaalisiin kupliin ei onneksi liity yhtä tiukkoja vastakkainasettelua “meihin” ja “muihin”. Pohjimmiltaan samankaltaista, joskin vähemmän dramaattista, leirijakoa kohtaa kuitenkin myös arjessa. Silloin kannattaa harjoitella taitoa ymmärtää ja arvostaa omasta elämänpiiristä poikkeavia kokemuksia.

Sosiaalisissa kuplissa voi myös syntyä tilanne, jossa samanmielisten kavereiden keskellä tuntuu vaikealta kertoa poikkeavasta mielipiteestään. On helpompi jättää sanomatta kuin uskaltautua väittelyyn enemmistön kanssa. Solomon Aschin 1950-luvulla tekemät klassiset sosiaalipsykologiset kokeet osoittivat, miten voimakkaasti sosiaalinen paine ryhmässä voi vaikuttaa yksilön (ilmaistuun) mielipiteeseen. Kiinnostavasti tutkimuksissa on kuitenkin nähty myös se, että omassa mielipiteessä pysymistä helpottaa huomattavasti, jos enemmistön mielipidettä vastaan ei tarvitse asettua yksin. Yksinäinen vastarintaan nouseva ääni saattaa siis nopeastikin saada rinnalleen muita, kun hiljaisuus on ensin murrettu.

Israel, Gaza, War & Data. Social networks and the art of personalizing propaganda (Gilad Lotan, Medium, 4.8.2014)

Political Polarization in the American Public. How Increasing Ideological Uniformity and Partisan Antipathy Affect Politics, Compromise and Everyday Life (Pew:n tutkimus Yhdysvalloista)

The Filter Bubble: What the Internet Is Hiding from You (Eli Pariser, kirja)

3. Läsnäolo sosiaalisessa mediassa vaatii profiilityötä ja toisten huomioonottamista.

Vaikutelmienhallinta on osa kaikkea sosiaalista vuorovaikutusta, mutta verkkoympäristöt tuovat siihen oman säväyksensä. Rakentaessaan profiileja verkkopalveluihin ja päättäessään digitaalisen sisällönjaosta yksilöt soveltavat omaa näkemystään siitä, mitä verkossa kannattaa tai on soveliasta jakaa. Ihmisillä on usein tarkka käsitys siitä, kuinka paljon ja millaisia asioita he tahtovat itsestään paljastaa. Tietoinen “profiilityö” kuvaa parhaiten tätä “verkkokasvojen” hallintaan pyrkivää toimintaa, jonka tarkoitus on rakentaa luottamuksen arvoinen ja “aito” profiili. Profiilityö on tasapainottelua mahdollisimman positiivisen ja mahdollisimman autenttisen vaikutelman luomiseksi.

Oma profiilityö yksin ei kuitenkaan riitä: on vaikeaa, ellei mahdotonta, kontrolloida sitä, jakaako joku muu sellaista sisältöä, vaikkapa valokuvia, joita ei itse olisi halunnut julkiseen jakoon. Saman sisällön monistaminen, sen tarkasteleminen eri työkalujen avulla, ja sen löytäminen hakusanojen tai muiden linkkien perusteella on mahdollista verkottuneilla vuorovaikutusvälineillä aivan eri tavalla kuin kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa. Luottamuksen ylläpitäminen vaatii vaivaa ja toisten huomioonottamista. Yksilön on voitava luottaa siihen, että toiset kunnioittavat hänen näkemyksiään eri yhteyksissä muille jaettavaksi sopivan sisällön laadusta. Verkkovuorovaikutuksen erityispiirteet tekevät pyrkimyksistä olla toisten luottamuksen arvoinen haastavia, koska yksilön on usein vaikeaa ennakoida miten ja millaisin seurauksin vaikkapa Facebookissa julkaistu valokuva tulkitaan kaverin sosiaalisessa verkostossa.

Aitouden ongelma sosiaalisessa mediassa (Suvi Uski & Airi Lampinen, Etiikka.fi, 31.7.2014)

Social norms and self-presentation on social network sites: Profile work in action (Suvi Uski & Airi Lampinen, New Media and Society)

I’ll Press Play, but I Won’t Listen: Profile Work in a Music-Focused Social Network Service (Suvi Silfverberg, Lassi Liikkanen & Airi Lampinen, CSCW’11)

Interpersonal Boundary Regulation in the Context of Social Network Services (Airi Lampinen, väitöskirja)

4. Kokemusasiantuntijuus haastaa asiantuntijavallan.

Digitalisaation myötä merkittävästi aiempaa suuremmalla osalla ihmiskunnasta on mahdollisuus jakaa ja julkaista havaintojaan ja näkemyksiään reaaliajassa maailmanlaajuisille yleisöille. Maallikoille on näin avautunut mahdollisuus entistä suurempaan rooliin tiedon tuottamis- ja levittämisprosesseissa, jotka ovat perinteisesti olleet tutkijoiden, auktorisoitujen asiantuntijoiden ja lehdistön käsissä.

Luottamus yleistä mielipidettä tai virallista totuutta edustaviin auktoriteetteihin kyseenalaistuu yhä useammin kun “kokemusasiantuntijoista” ja “vertaistoimijoista” koostuvat ryhmät voivat tuottaa oman totuutensa näiden rinnalle.

Tälläkin kehityksellä on sekä hyviä että hankalia seuraksia. Otetaan esimerkki terveyteen liittyen. Yhtäältä rokotuksia vastustavan liikkeen voimistuminen uhkaa tuoda takaisin tauteja, jotka monissa maissa olivat jo historiaa. Toisaalta digitalisaation mahdollistamat muutokset terveyttä ja hyvinvointia koskevan tiedon kokoamisessa, käsittelyssä ja tulkinnassa tarjoavat maallikoille uudenlaista toimijuutta suhteessa omaan kehoonsa.

Kasvava aktiivisten yksilöiden joukko on kiinnostunut kehittämään itsetuntemustaan, suhtautuu kriittisesti terveyttä koskeviin auktoriteettirakenteisiin ja tahtoo ottaa aiempaa suuremman roolin omaa terveyttään koskevissa päätöksissä. Tähän kehitykseen liitetään helposti vastakkainasettelu lääketieteen ammattilaisten ja kansalaisten, mutta itse asiassa siinä piilee huikea mahdollisuus terveydenhuollon kehittämiseen — kunhan vain onnistumme luomaan toimivaa yhteispeliä yksilöiden omaehtoisten käytäntöjen ja lääketieteellisen ammattitaidon välille.

5. Näennäinen tasapuolisuus voi vääristää mediassa muodostuvia käsityksiä kiistanalaisista ilmiöistä.

Näennäinen tasapuolisuus (false balance) tarkoittaa tilannetta, joka syntyy, kun media esittää ilmiön vastakkaiset osapuolet tasavahvuisempina kuin heidän väitteittensä tueksi esittämänsä todisteet ja perusteet oikeuttaisivat. Halu kuulla molempia puolia voi näin johtaa vääristyneeseen kuvaan siitä, mitä asiasta itse asiassa tiedetään. Klassinen esimerkki tästä on ilmastonmuutos, josta raportoitaessa skeptikoiden näkemykset tuodaan usein näkyvästi esille huolimatta siitä, että ilmaston muuttumisesta on poikkeuksellisen vahvaa ja yhteneväistä tieteellistä näyttöä.

Tieteellinen tieto on luonteeltaan muuttuvaa ja monimutkaista. Väittelyt ja eriävät mielipiteet kuuluvat asiaan, eikä tiedeyhteisön ulkopuolella toimivien näkemystä ja kokemusta pidä vähätellä tai sivuuttaa. (Muistakaa kohta #2, uteliaisuus ja empatia!) Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö olisi myös tosiasioita, joista tiedeyhteisössä ollaan huomattavan yksimielisiä.

Keskiviikkoinen lähetys on nähtävissä Yle Areenassa seuraavan kuukauden ajan.

Kiitos Demos Helsingin tiimille, sosiaalipsykologian alumneille ja vanhoille kollegoilleni Tietotekniikan tutkimuslaitos HIITistä arvokkaasta avusta keskeisten teemojen hahmottelussa. Totuutta kannattaa tavoitella yhteisvoimin!

(Tämä kirjoitus on ristiinpostaus Demos Helsingin blogista.)

Sosiaalinen, identiteetti ja informaatioteknologia -symposium Sosiaalipsykologian päivillä (esityskalvot)

Sosiaalipsykologian päivillä järjestetyssä Sosiaalinen, identiteetti ja informaatioteknologia -symposiumissa kuultiin neljä esitystä HIITin SIE-ryhmässä tutkimusta tekeviltä sosiaalipsykologeilta. Alla esitysten abstraktit sekä linkit esityskalvoihin.

Eeva puhui tylsyyttä käsittelevästä väitöstutkimuksestaan otsikolla ‘Tylsää kaikkialla? Tylsyyden kokemus osana älypuhelimien käyttöä’ (pdf)
Tylsyyden kokemus määritellään tyypillisesti ärsykkeiden puuttumisena, mikä aiheuttaa
kokemuksen siitä, että aika ei kulu. Toisaalta tylsyys voidaan ymmärtää myös laajemmin
hetkenä, jossa ihminen on kasvokkain oman tyhjyytensä kanssa. Mutta mitä on tylsyys
vuonna 2012, kun voimme älypuhelimen avulla olla kaikkien kanssa kaiken aikaa kaikkialla? Esitys avaa näkökulmia tylsyyteen osana uusien tieto- ja viestintäteknologioiden käyttöä ja pohjautuu viime aikaisiin tutkimuksiin älypuhelimen käyttäjistä.

Airi puhui tutkimusharjoittelussa Microsoft Research New Englandissa toteuttamastaan projektista otsikolla ‘Couchsurfing.org: Näkökulma ryhmän yksityisyydenhallintaan verkottuneessa ympäristössä’ (pdf)
Yksityisyydenhallintaa verkottuneessa ympäristössä käsittelevä keskustelu keskittyy
useimmiten yksilöiden toiveisiin ja toimintaan. Vuorovaikutteisen yksityisyyden
viitekehyksessä tarkastellaan lisäksi enenevissä määrin sitä, miten yksityisyydestä
neuvotellaan ja miten sitä hallitaan yhdessä muiden kanssa. Tämä esitys avaa näkökulman ryhmän yksityisyydenhallintaan verkottuneessa kontekstissa, jossa yksityisyysmekanismeja sovelletaan niin verkkoympäristössä kuin fyysisissä kotitiloissakin. Tapausesimerkkinä käytetään Couchsurfing.org yhteisöpalvelua, jonka kautta ihmiset voivat majoittua ennalta tuntemattomien ihmisten kodeissa tai tarjoutua itse majoittamaan vieraita matkalaisia. Esitys pohjautuu palvelun käyttäjien keskuudessa Yhdysvalloissa tehtyyn haastattelututkimukseen.

Vilma puhui väitöstutkimuksestaan otsikolla ‘Ihmissuhteiden esittäminen internetin yhteisöpalveluissa’ (pdf
Muokkaamme käsityksiämme ihmissuhteistamme vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Nämä käsitykset puolestaan vaikuttavat tapoihimme suhtautua muihin ihmisiin sekä heidän suhtautumiseensa meihin. Internetin yhteisöpalvelut ovat ihmissuhteita koskevien käsitysten neuvottelulle uudenlainen alusta. Yhteisöpalveluiden “ystävälistat” ovat vain yksi keino tehdä näkyväksi ja muokata käsityksiä ihmisten välisistä suhteista. Tämä esitys tarkastelee uusia piirteitä, joita teknologiavälitteisyys tuo ihmissuhteista neuvottelemiseen. Eri sukupolvien yhteisöpalvelujen käyttöä ja käyttämättömyyttä koskevien tutkimusten pohjalta esitys tarjoaa näkökulmia siihen, miten yhteisöpalveluiden suunnittelu voi muokata näitä ihmissuhteiden esittämisen keinoja.

Symposiumin koordinoinut Suvi puhui väitöstutkimuksestaan otsikolla ‘Yhteisöpalveluiden käyttö ja käyttäjyys: Profiilityötä ja sosiaalisia normeja'(pdf
Yhteisöpalvelut, kuten Facebook tai Last.fm, olettavat käyttäjiensä rakentavan palveluun profiilisivun ja kommunikoivan palvelussa toisten käyttäjien kanssa sisällönjakamisen keinoin. Mielenkiintoista kuitenkin on kuinka erilaiset palvelun tarjoamat mahdollisuudet sisällön jakamiseen vaikuttavat minän esittämisen strategioihin näissä yhteisöpalveluissa? Ja kuinka nämä jaettavat sisällöt päätyvät vaikuttamaan käyttäjän offline-elämään liittyviin odotuksiin? Esityksessäni käsittelen yhteisöpalvelun käyttäjyyteen liittyvää sosiaalipsykologista prosessia, profiilityötä, joka kuvastaa käyttäjän minän esittämisen kokemusta välittyneessä ympäristössä. Lisäksi tarkastelen sisällönjakamista ohjaavia kulttuurisidonnaisia sosiaalisia normeja, joista esittelen suomalaisessa kulttuurissa tehtyjä havaintoja.

Rajapinta Sosiaalipsykologian päivillä

Rajapintalaiset ovat vahvasti äänessä kuukauden päästä järjestettävillä Sosiaalipsykologian päivillä, joiden ohjelmasta löytyy toki paljon muutakin mielenkiintoista. Lauantaina 24.11. on luvassa kaksi sosiaalipsykologian, informaatioteknologian, ja vähän yritystoiminnankin rajapinnoilla liikkuvaa sessiota.

24.11. klo 10-12  Sosiaalinen, identiteetti ja informaatioteknologia -symposium

Informaatioteknologia on tuonut ihmisille mahdollisuuden kommunikoida ja jakaa sekä vastaanottaa informaatiota paikasta riippumatta. Samalla se on nostanut esiin kysymyksiä esimerkiksi yksityisyydensuojan, tiedon luotettavuuden ja identiteetin rakentumisen ja ylläpitämisen suhteen. Internetissä tapahtuva vuorovaikutus mahdollistaa sekä anonymiteetin että kaiken henkilökohtaisen julkisen jakamisen. Eri sivustoilla tapahtuvaan vuorovaikutukseen vaikuttavat näiden sivustojen omat normit: voimme jakaa liikaa tai liian vähän. Voimme kilpailla tuntemattomien kanssa ja luoda ihmissuhteita, jotka eivät ole riippuvaisia maantieteellisestä sijainnistamme. Työtapamme ovat muuttuneet kommunikaatioteknologian kehittyessä, ja olemme aina tavoitettavissa. Kaikki tämä vaikuttaa toimintaamme yksilöinä ja ryhminä informaatioteknologian aikana. Eräs kysymys, jonka teknologian kehitys on herättänyt sosiaalipsykologian näkökulmasta on se, että vaatiiko internet uusia teorioita, vai soveltuvatko klassiset teoriat edelleen teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen tutkimukseen? Ja pystyykö sosiaalipsykologia tieteenalana pysymään teknologian nopean kehityksen mukana?

1. Vilma Lehtinen: Ihmissuhteiden esittäminen internetin yhteisöpalveluissa
Muokkaamme käsityksiämme ihmissuhteistamme vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Nämä käsitykset puolestaan vaikuttavat tapoihimme suhtautua muihin ihmisiin sekä heidän suhtautumiseensa meihin. Internetin yhteisöpalvelut ovat ihmissuhteita koskevien käsitysten neuvottelulle uudenlainen alusta. Yhteisöpalveluiden “ystävälistat” ovat vain yksi keino tehdä näkyväksi ja muokata käsityksiä ihmisten välisistä suhteista. Tämä esitys tarkastelee uusia piirteitä, joita teknologiavälitteisyys tuo ihmissuhteista
neuvottelemiseen. Eri sukupolvien yhteisöpalvelujen käyttöä ja käyttämättömyyttä
koskevien tutkimusten pohjalta esitys tarjoaa näkökulmia siihen, miten yhteisöpalveluiden suunnittelu voi muokata näitä ihmissuhteiden esittämisen keinoja.

2. Airi Lampinen: Couchsurfing.org: Näkökulma ryhmän yksityisyydenhallintaan verkottuneessa ympäristössä
Yksityisyydenhallintaa verkottuneessa ympäristössä käsittelevä keskustelu keskittyy
useimmiten yksilöiden toiveisiin ja toimintaan. Vuorovaikutteisen yksityisyyden
viitekehyksessä tarkastellaan lisäksi enenevissä määrin sitä, miten yksityisyydestä
neuvotellaan ja miten sitä hallitaan yhdessä muiden kanssa. Tämä esitys avaa näkökulman ryhmän yksityisyydenhallintaan verkottuneessa kontekstissa, jossa yksityisyysmekanismeja sovelletaan niin verkkoympäristössä kuin fyysisissä kotitiloissakin. Tapausesimerkkinä käytetään Couchsurfing.org yhteisöpalvelua, jonka kautta ihmiset voivat majoittua ennalta tuntemattomien ihmisten kodeissa tai tarjoutua itse majoittamaan vieraita matkalaisia. Esitys pohjautuu palvelun käyttäjien keskuudessa Yhdysvalloissa tehtyyn haastattelututkimukseen.

3. Eeva Raita: Tylsää kaikkialla? Tylsyyden kokemus osana älypuhelimien käyttöä
Tylsyyden kokemus määritellään tyypillisesti ärsykkeiden puuttumisena, mikä aiheuttaa
kokemuksen siitä, että aika ei kulu. Toisaalta tylsyys voidaan ymmärtää myös laajemmin
hetkenä, jossa ihminen on kasvokkain oman tyhjyytensä kanssa. Mutta mitä on tylsyys
vuonna 2012, kun voimme älypuhelimen avulla olla kaikkien kanssa kaiken aikaa kaikkialla? Esitys avaa näkökulmia tylsyyteen osana uusien tieto- ja viestintäteknologioiden käyttöä ja pohjautuu viime aikaisiin tutkimuksiin älypuhelimen käyttäjistä.

4. Suvi Silfverberg: Yhteisöpalveluiden käyttö ja käyttäjyys: Profiilityötä ja sosiaalisia normeja
Yhteisöpalvelut, kuten Facebook tai Last.fm, olettavat käyttäjiensä rakentavan palveluun
profiilisivun ja kommunikoivan palvelussa toisten käyttäjien kanssa sisällönjakamisen
keinoin. Mielenkiintoista kuitenkin on kuinka erilaiset palvelun tarjoamat mahdollisuudet sisällön jakamiseen vaikuttavat minän esittämisen strategioihin näissä
yhteisöpalveluissa? Ja kuinka nämä jaettavat sisällöt päätyvät vaikuttamaan käyttäjän
offline-elämään liittyviin odotuksiin? Esityksessäni käsittelen yhteisöpalvelun
käyttäjyyteen liittyvää sosiaalipsykologista prosessia, profiilityötä, joka kuvastaa
käyttäjän minän esittämisen kokemusta välittyneessä ympäristössä. Lisäksi tarkastelen
sisällönjakamista ohjaavia kulttuurisidonnaisia sosiaalisia normeja, joista esittelen
suomalaisessa kulttuurissa tehtyjä havaintoja.

24.11. klo 13-15  Experiences and Envisioning of Collaboration between Social Psychological Research and Technology Start-ups -workshop

Countless technology start-ups develop services with the aim to support a variety of social interactions. Social psychological research addresses these processes, struggling sometimes to consider contemporary technologies sufficiently. Yet, few start-ups have in-house social psychologists – and few social psychologists search actively ways to collaborate with start-ups. This workshop brings together entrepreneurs and social scientists to discuss how to make room for mutual beneficial collaboration between technology start-ups and social scientists. We consider what it takes to conduct user research in a start-up context and how social scientists can make societal contributions by taking part in (or raising) conversations on the social implications of technologies. The presenters of the workshop will tackle the topic based on their experiences of collaboration, bringing in concrete examples of recent and ongoing projects: What do start-ups have to gain from collaborating with social psychologists? Why would they bother? And what’s in it for the academians? How can rigorous social scientific inquiry be combined with the fast-moving everyday of early-stage start-ups?

Tässä englanninkielisessä työpajasessiossa keskustellaan sosiaalipsykologisen tutkimuksen ja teknologiaa kehittävien startup-yritysten yhteistyön mahdollisuuksista. Jesse Haapoja kertoo Scoopinion-palvelun käyttäjien parissa tehdystä tutkimuksestaan. Vilma Lehtinen ja Airi Lampinen kertovat yhteistyöstä paikallisyhteisöjen toimintaa tukevan Sharetriben kanssa, pohjautuen erityisesti kiitollisuudenvelan, vastavuoroisuuden ja reiluuden neuvottelua käsittelevään tutkimukseen, joka julkaistaan helmikuussa CSCW 2013 -konferenssissa.  Sharetriben ja Scoopionin toimijat tuovat keskusteluun omia kokemuksiaan ja näkemyksiään. Tältä pohjalta keskustellaan yhdessä yhteistyön edellytyksistä ja siitä, millaisilla toimintamalleilla päästään vaikuttavimpiin tuloksiin.

Sneak Preview: Profiilityö Internetin yhteisöpalveluissa

Elokuun lopussa järjestettävien Viestinnän tutkimuksen päivien Teknologiavälitteistä viestintää -työryhmässä on luvassa paljon puhetta rajapinnoilta. Ennakkomaistiaisina alla profiilityötutkimustamme käsittelevä abstrakti, jossa esiinnostetuista aiheista Suvi tulee puhumaan Jyväskylässä.

Profiilityö Internetin yhteisöpalveluissa

Oman profiilin ylläpitäminen Internetin yhteisöpalveluissa on arkipäiväistynyt muutamassa vuodessa. Facebook, Twitter, Last.fm, Foursquare, Google+ ja lukematon liuta muita kilpailevat käyttäjien huomiosta ja sitoutumisesta. Käyttäjätunnuksen luominen on tavallisesti nopeaa ja ainakin päällisin puolin ilmaista. Palvelut kuitenkin eroavat toisistaan esimerkiksi sen suhteen, millaisia sisällönjakomekanismeja ne tarjoavat käyttäjilleen. Myös palvelujen käyttäjäkunnat ovat erilaisia – ja kunkin palvelun suojiin mahtuu monenlaisia käyttäjäyhteisöjä, joiden toiminnan tavoitteet ja tavat voivat erota toisistaan radikaalistikin.

Profiili, tai laajemmin oma läsnäolo tietyssä palvelussa, ei ole staattinen, kertaheitolla “kuntoon” hoidettava asia. Ihmiset keksivät monenlaisia keinoja sosiaalisen ympäristönsä hallitsemiseksi ja vaikutelmiensa hallitsemiseksi myös silloin, kun toimintaympäristö on teknologisesti välittynyt. Heillä on erilaisia tapoja hallita ja työstää verkkopalveluissa itsestään (ja toisistaan) antamiaan vaikutelmia. Yhteisöpalvelut tarjoavat kasvokkaiseen vuorovaikutukseen verrattuna uusia mahdollisuuksia ja vapauksia itsensä esittelemiseen. Omaa profiilia on mahdollista työstää ja tarkastella eri tavoin kuin kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa esimerkiksi siksi, että profiili on datamuodossaan pysyvä digitaalinen jälki, jota voi palata tarkastelemaan tietyn vuorovaikutustilanteen jo päätyttyäkin. Samalla, ja osin samasta syystä, profiilin ylläpidon kuitenkin koetaan vaativan vaivannäköä ja vastuunkantoa. Tätä verkkoprofiilin ylläpitoon ja vaikutelmien hallintaan liittyvää ilmiötä voidaan kuvata käsitteellä profiilityö (Silfverberg, Liikkanen & Lampinen, 2011). Profiilityö kokoaa käsitteellisesti yhteen verkkoprofiilin ylläpitoon liittyvän toiminnan ja kokemuksen.

Esitys tarkastelee profiilityön suhdetta yhteisöpalvelujen sisällönjakomekanismeihin, vertaillen toisiinsa manuaalista ja automatisoitua sisällönjakoa. Esitys rakentuu tutkimukseen, jossa tarkasteltiin Last.fm-palvelua, jossa käyttäjät voivat jakaa musiikinkuuntelutietonsa automaattisesti, ja toisaalta Facebookia, jossa sisältö on aivan viime aikoihin asti jaettu pala kerrallaan, julkaisunappia painamalla. Tutkimuksen aineistoina on käytetty kahta Suomessa vuosina 2009-2010 tehtyä haastattelututkimusta, joiden osallistujat olivat yhteisöpalveluja käyttäviä nuoria ja nuoria aikuisia (ks. Lampinen, Lehtinen, Lehmuskallio & Tamminen, 2011, & Silverberg, Liikkanen, Lampinen, 2011).

Esityksen käsittelemä tutkimus sijoittuu osaksi laajempaa, verkkopalvelujen käyttötapoja ja yksityisyydenhallintaa koskevaa tieteellistä keskustelua. Sisällönjakoon liittyvien normien lisäksi käsitellään niitä kontekstisidonnaisia, sosioteknisiä keinoja, joilla yksilöt hallitsevat vuorovaikutuksellisia rajoja sekä säätelevät yksityisyyttään ja julkisuuttaan. Teoreettisesti esitys pohjaa Irwin Altmanin (1975 & 1977) ja Erving Goffmanin (1959) viitoittamaan ajatteluun sekä sen viimeaikaisempiin sovelluksiin, jotka tarkastelevat yksityisyyttä toimintana (Dourish & Anderson, 2006, & Nippert-Eng, 2010).

Käyttäjät näkevät vaivaa hallitakseen heistä palvelun kautta välittyvää kuvaa sisällönjakomekanismeista riippumatta, mutta heidän kohtaamansa haasteet ja niiden selättämiseksi sovelletut keinot eivät aina ole samoja. Yhteisöpalveluissa tapahtuvaan sisällönjakamiseen liittyvää vaikutelmien hallintaa ja identiteettityötä voidaan hahmottaa kolmiosaisena prosessina: (1) Sisällönjakoon liittyvää harkintaa seuraa (2) omaa vaikutelmaa koskeva reflektio, joka saa pontta yhtäältä toisten ihmisten reaktioista ja toisaalta omien profiilitietojen tarkastelusta. Reflektion seurauksena voi tapahtua (3) käyttäytymismuutoksia, joko kuvatussa toiminnassa tai siinä, kuinka toimintaa verkkoympäristössä kuvataan. Käyttäytymisen muuttuminen nousee erityisen mielenkiintoiseksi teemaksi, kun käyttäytymistietoa jaetaan yhteisöpalvelussa automatisoidusti, sillä oman toiminnan tarkasteleminen yhteenkoottuina datapisteinä voi synnyttää käyttäjälle uusia oivalluksia.

Esitys nostaa keskustelun aiheeksi verkossa tapahtuvaa sisällönjakoa ohjaavat normit sekä niiden linkittymisen niihin teknisiin alustoihin, joilla sisällönjako tapahtuu. Tämä sosiotekninen konteksti vaikuttaa siihen, miten yksilöt sisällönjakoon suhtautuvat – ja edelleen siihen, miten he päätyvät verkkoympäristöissä toimimaan.

Lähteet

Altman, I. 1975. The Environment and Social Behavior. Privacy – Personal Space – Territory – Crowding. Brooks-Cole Publishing Company, Monterey, CA, USA.

Altman, I. 1977. Privacy regulation: Culturally universal or culturally specific? Journal of Social Issues, 33, 3, 66–84.

Dourish, P. and Anderson, K. 2006. Collective Information Practice: Exploring Privacy and Security as Social and Cultural Phenomena. Human-Computer Interaction, 21, 3, 319-342.

Goffman, E. 1959. The Presentation of Self in Everyday Life. Anchor, New York, NY, USA.

Nippert-Eng, C. 2010. Islands of Privacy. University of Chicago Press, Chicago, IL, USA.

Lampinen, A., Lehtinen, V., Lehmuskallio A., & Tamminen, S. (2011) We’re in It Together: Interpersonal Management of Disclosure in Social Network Services. Proceedings of the SIGCHI conference on Human factors in computing systems. ACM Press, New York.

Silfverbeg, S., Liikkanen., A.L. & Lampinen, A. 2011. I’ll Press Play, but I Won’t Listen: Profile Work in a Music-Focused Social Network Service. Proceedings of the ACM 2011 conference on Computer supported cooperative work. ACM New York, NY, USA.

Arkipäiväistä profiilityötä

Oman profiilin ylläpitäminen yhteisöpalvelussa on arkipäiväistynyt muutamassa vuodessa. On Facebook, Twitter, Last.fm, Foursquare, Google+ ja lukematon liuta muita. Käyttäjätunnuksen luominen on tavallisesti nopeaa ja (päällisin puolin) ilmaista.

Profiili, tai laajemmin oma läsnäolo tietyssä palvelussa, ei kuitenkaan ole staattinen, kertaheitolla hoidettava homma. Meidän tutkimuksemme pureutuu ihmisten tapoihin hallita ja työstää verkkopalveluissa itsestään antamiaan vaikutelmia. Yhteisöpalvelut tarjoavat kasvokkaiseen vuorovaikutukseen verrattuna uusia mahdollisuuksia ja vapauksia itsensä esittelemiseen, mutta samalla profiilin ylläpidon koetaan vaativan vaivannäköä ja vastuunkantoa. Tästä johtuen olemme päätyneet kuvaamaan ilmiötä käsitteellä profiilityö.

Matkasimme Suvin kanssa toissaviikolla Kööpenhaminaan puhumaan tällä hetkellä työn alla olevasta tutkimuksestamme, jossa tarkastelemme profiilityön suhdetta yhteisöpalvelun sisällönjakomekanismeihin. Tutkimus sovittelee yhteen ja kehittelee edelleen kahta viime keväänä julkaistua tutkimusviipaletta. Tarkastelemme Last.fm-palvelua, jossa käyttäjät voivat jakaa musiikinkuuntelutietonsa automaattisesti, ja toisaalta Facebookia, jossa sisältö on tähän asti jaettu pala kerrallaan, julkaisunappia painamalla. Facebookin tänä syksynä f8-kehittäjäkonferenssissaan julkistama visio kitkattomasta sisällönjaosta tekee työstämme jopa yllättävän ajankohtaista.

Automaatiota tai ei, käyttäjät näkevät vaivaa hallitakseen heistä palvelun kautta välittyvää kuvaa, vaikkeivät heidän kohtaamansa haasteet ja niiden selättämiseksi keksityt keinot aina samoja olekaan. Ihmiset keksivät monenlaisia keinoja sosiaalisen ympäristönsä hallitsemiseksi myös silloin, kun ympäristö on teknologisesti välittynyt.

Palveluiden tarjoamat yksityisyysasetukset ovat vain pieni, joskin tärkeä, osa profiilityöhön käytettävää työkalupakkia. Meidän tämänhetkistä työtämme on ymmärtää, mitä kaikkea muuta pakkiin sisältyy ja millä perusteella yhteisöpalveluiden käyttäjät päätyvät poimimaan sieltä tietyntyyppisiä välineitä kohtaamiensa ja haasteellisiksi kokemiensa tilanteiden ratkaisemiseksi.

Lisätietoja:

Lampinen, A., Lehtinen, V., Lehmuskallio A., & Tamminen, S. (2011) We’re in It Together: Interpersonal Management of Disclosure in Social Network Services. CHI’11 Proceedings of the annual conference on Human factors in computing systems. ACM New York, NY, USA. (konferenssiesitys Slidesharessa)

Silfverbeg, S., Liikkanen., A.L. & Lampinen, A. (2011) I’ll Press Play, but I Won’t Listen: Profile Work in a Music-Focused Social Network Service. CSCW’11: Proceedings of the ACM 2011 conference on Computer supported cooperative work. ACM New York, NY, USA. (konferenssiesitys Slidesharessa)