reflection

V niin kuin väärennös

Visuaalista materiaalia voidaan väärentää verkossa monella eri tavalla, mikä peräänkuuluttaa sisällön kuluttajilta entistä enemmän kriittisyyttä. Aina manipuloidusta metadatasta tekoälyn avulla muokattuihin videoihin, visuaalinen disinformaatio on usein ammattimaisesti tuotettua ja yhä vaikeammin tunnistettavaa. Tässä artikkelissa esittelen tyypillisimmät väärennöstekniikat ja neuvon myös tällaisen materiaalin tunnistamisessa.

“People, they need to believe. And nowadays, they’ll believe anything.”
– Quentin Beck, aka Mysterio

Mysterio ei ole oikea ihminen, vaan Stan Lee’n ja Steve Ditko’n kehittämä ”superpahis” jonka pahin vastustaja on Hämähäkkimies. Mysteriolla ei kuitenkaan ole supervoimia, vaan hän luo illuusioita, joilla hän hämmentää vastustajiaan. Mysterio oivalsi, että hän pystyy päihittämään vihollisensa pelkästään hämmentämällä näitä erilaisten erikoistehosteiden avulla, pysyen itse varjoissa.

Kuin Mysterion vastustajien, myös meidän on entistä vaikeampaa erottaa taiturimaisia illuusioita todesta. Elämme täysin uniikkia ajanjaksoa, jossa meitä pommitetaan valtavilla informaatiomäärillä ja jatkuvalla uutisvirralla. Kaikki maailman tieto mahtuu taskussa kulkeviin älylaitteisiin, ja siksi meidän täytyy tehdä valintoja sen suhteen, minkälaista tietoa haluamme omaksua. Näin ainakin länsimaissa, joissa tiedonkulku on suhteellisen vapaata ja kontrolloimatonta, ja joissa myös erilaiset näkemykset hyväksytään.

Avoin mediatila on luonnollisesti myös erittäin altis erilaisille illuusioille, manipulaatioyrityksille ja disinformaatiolle. Koska periaateessa kaikki alustat voidaan laittaa lukijan näkökulmasta niin sanotusti samalle viivalle, voidaan esimerkiksi vaihtoehtomedian uutisointi perustella yhtä tärkeäksi kuin valtamedioiden. Käytännössä tämä ei tietystikään pidä paikkaansa, sillä valtamedian (eli journalistisen median) parissa työskentelevät pääosin journalismia opiskelleet ihmiset, jotka taitavat muun muassa tiedon varmistamisen jalon taidon, kun taas vaihtoehtomediat ovat enemmänkin ”puuhastelijoiden” ja itseoppineiden hallussa.

Koska vaihtoehtomedioita käytetään usein myös disinformaation levittämiseen, niiden validiteettia ja uskottavuutta pyritään pönkittämään monin eri tavoin. Niissä tapahtuvan ”journalismin” ympärille voidaan esimerkiksi rakentaa uskottavalta kuulostavia toimittajayhdistyksiä. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että suuri osa vaihtoehtomedioista ei noudata Julkisen Sanan Neuvoston journalistin ohjeita.

Informaatiota ja uutissisältöä voidaan muokata ja väärentää monella tavalla, mutta karkeasti ottaen disinformaatio on ilmaisumuodoltaan joko tekstuaalista ja multimediaa. Tekstuaalisia väärennöksiä on ollut kirjoittamistaidon keksimisestä lähtien — esimerkiksi muinaisen Rooman valtakunnassa propagandaa levitettiin runouden ja kolikoihin painettujen tekstien avulla. Multimediasisältö voi taas sisältää muun muassa kuvaa, ääntä ja videota. Myös väärennettyä multimediasisältöä on tehty jo pitkään, mutta sen teho on kasvanut eksponentiaalisesti teknologian kehityksen ja internetin myötä.

Yksi tyypillisimmistä disinformaation muodoista ovat erilaiset kuvanmuokkaukset. Muokkauksia voidaan tehdä monella eri tavalla, aina yksinkertaisista kuvan kääntämisistä monimutkaisiin ”photoshoppauksiin”. Kuvan kääntämisen merkitys on lähinnä se, että se hankaloittaa käänteistä kuvanhakua ja alkuperäisen kuvan jäljitttämistä. Yksinkertaiset kuvanmuokkaukset poistavat yleensä kuvista myös EXIF-dataa, josta voi selvittää muuan muassa sen, missä ja milloin kuva on otettu. ”Photoshoppaus” on kehittyneempää kuvanmuokkausta, jossa uudenlaista kuvasisältöä luodaan kehittyneen kuvankäsittelyohjelman (esim. Adobe Photoshop, josta myös termi sai alkunsa) avulla. Molempia muokkaustapoja on esiintynyt Ukrainan ja Venäjän välisessä konfliktissa. Esimerkiksi Venäjän valtiontelevision jakamat kuvat ”ukrainalaisesta hävittäjästä” tuhomassa Malaysia Airlinesin MH17-lentoa vuonna 2014 ovat esimerkki photoshoppauksesta, samoin kaivurin lisääminen Venäjän pommituksia esittelevään kuvaan. Muokatun kuvan oli tarkoitus todistaa, että reiän oli tehnyt kaivuri eikä pommi. Myös sodan alussa hehkutettuun, ”Kiovan aaveeksi” kutsuttuun pilottiin yhdistetyt kuvat todistettiin sittemmin väärennöksiksi.


Kuvanmuokkaus Ukrainalaisesta hävittäjästä ampumassa alas MH-17 -konetta.

Kuvanmuokkausten lisäksi voidaan editoida myös videota ja ääntä. Viime aikoina näitä muokkauksia on kutsuttu deepfake-termillä. Deepfake-videot ovat tekoälyn avulla luotua feikkisisältöä, jossa esimerkiksi videoissa esiintyvien hahmojen kasvojen tilalle voidaan liittää toiset kasvot niin, että lopputulos näyttää varsin uskottavalta. Deepfake-ilmiö sai alkunsa Redditistä vuonna 2017, ja alkuun tekniikkaa käytettiin lähinnä pornografisen sisällön luomiseen. Deepfake-teknologia perustuu koneoppimiseen, neuroverkkoihin ja suuriin datamääriin. Vaikka tämä kuulostaa monimutkaiselta, nykyiset palvelut ja ilmaiset sovellukset mahdollistavat deepfake-videoiden tekemisen kenelle tahansa. Viimeisen viiden vuoden aikana teknologia on kehittynyt ällistyttävän nopeasti, ja nykyiset videomuokkaukset ovat jo täysin uskottavia.

Deepfake-Morgan Freeman. Video on vuodelta 2021.

Suurin osa jaetuista disinformaatioksi luokiteltavista videoista on kuitenkin perinteisiä, videoeditointiin perustuvia väärennöksiä, joissa sisältöjä leikkaamalla ja yhdistelemällä saadaan luotua haluttu narratiivi. Tästä esimerkkinä on alla oleva Jussi Halla-ahosta tehty feikkivideo, jossa on yhdistelty kohtia kolmesta eri videosta: [1], [2] ja [3].

Jussi Halla-Ahosta tehty feikkivideo.

Propagandamateriaalia voidaan tehdä myös erilaisilla videopelimoottoreilla, kuten Unreal Enginellä, tai vaihtoehtosesti luoda sitä suoraan itse videopeleissä, kuten Arma 3. Nämä realistisen näköiset tietokonegeneroidut videot voivat kerätä sosiaalisessa mediassa kymmeniä tai satoja tuhansia katseluita. Jopa Venäjän valtionmedia on näyttänyt Syyrian konfliktin aikana tietokonegeneroitua sotakuvastoa

Usein konfliktien aikaan levitetään myös vanhaa, muista konflikteista kuvattua video- ja kuvamateriaalia. Esimerkiksi Ukrainan konfliktin aikana Venäjä on esitellyt kuvia alasammutuista Bayraktar TB2-lennokeista, mutta nämä kuvat olivat itse asiassa Azerbaidžanin ja Armenian välisestä konfliktista Vuoristo-Karabahin alueella. 

Materiaalia voidaan siis väärentää monella eri tavalla, minkä vuoksi verkon käyttäjien olisi hyvä ylläpitää skeptisyyttä ja kriittistä asennetta kaikenlaista sisällöntuotantoa kohtaan. Nämä valheisiin perustuvat representaatiot voivat muokata käsitystämme ympäröivästä maailmasta ja sen tapahtumista. Koska uutisvirta on jatkuvaa ja materiaalia on loputtomasti, reagoimme tulevaan tietoon usein nopeasti ja tunnepohjaisesti. Juuri tähän kaikenlainen feikkisisältö pyrkii. Erityisesti uskomattomalta tai häkähdyttävältä tuntuva sisältö erottuu sosiaalisen median syötteistä sen tunnepohjaisuuden takia, ja tämä mahdollistaa sen nopean leviämisen sosiaalisen median alustoilla ja erinäisissä uutismedioissa. Sosiaalinen media onkin täynnä illuusioita: todellisuuden vääristämisen taidonnäytteitä, joiden tarkoitus on hätkähdyttää, hämmentää ja manipuloida.

Lisätietoa disinformaation ja feikkien tunnistamiseen löytyy tästä artikkelista. Myös deepfake-videoiden tunnistamiseen on tehty työkalu, joka löytyy täältä.

Kuva: (cc) World Economic Forum

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: