publication

Yhteiskuntatieteiden ja informaatioteknologian rajapinnoilla: teemanumero julkaistu

Informaatiotutkimus-lehden teemanumero "Yhteiskuntatieteiden ja informaatioteknologian rajapinnoilla" on julkaistu. Monitieteisen teemanumeron artikkelit kartoittavat ja pohtivat digitaalisen ihmis- ja yhteiskuntatieteen nykytilaa ja tulevaisuutta erityisesti muuttuvien aineistojen luomien haasteiden ja mahdollisuuksien näkökulmasta.

Informaatioteknologian kehitys ja yhteiskunnan digitalisoituminen ovat kannustaneet tutkijoita eri tieteenaloilta tarkastelemaan erilaisten sosioteknisten järjestelmien ja digitalisoituvien käytäntöjen merkitystä yhteiskunnassa. Teknologiavälitteisyys muun muassa muovaa sosiaalista, poliittista ja kaupallista kanssakäymistä sekä muokkaa yhteiskunnan instituutioita kouluista mediaan. Samalla digitalisoituva yhteiskunta tuottaa uusia ihmis- ja yhteiskuntatieteiden tutkimuskohteita, aineistoja ja menetelmiä.

Juuri julkaistun, yhdessä Informaatiotutkimus-lehden ja Rajapinta ry:n kanssa toimitetun monitieteisen teemanumeron artikkelit kartoittavat ja pohtivat digitaalisen ihmis- ja yhteiskuntatieteen nykytilaa ja tulevaisuutta erityisesti muuttuvien aineistojen luomien haasteiden ja mahdollisuuksien näkökulmasta.

Informaatioteknologian ja digitalisoitumisen yhteiskunnallisia vaikutuksia, mahdollisuuksia ja reunaehtoja onkin tutkittu lukuisilla eri tieteenaloilla esimerkiksi sosiaalitieteiden, viestintätieteiden, taloustieteiden ja informaatiotutkimuksen perinteistä käsin. Digitalisoitumisen vaikutukset ihmistieteelliseen tutkimukseen ovat monitasoisia. Ensinnäkin informaatioteknologian laajeneva käyttö kannustaa tutkimaan teknologian roolia erilaisissa yhteiskunnallisissa prosesseissa. Toisekseen informaatioteknologiset järjestelmät tuottavat tutkijoille yhteiskunnallisen toiminnan aidossa kontekstissa syntyneitä, laajoja aineistoja ihmisten, yhteisöjen ja yhteiskunnan toiminnasta.

Sosiaalisen toiminnan jättämät digitaaliset jäljet siis mahdollistavat uudenlaisten kysymysten esittämisen. Samalla ne kuitenkin aiheuttavat uusia haasteita tutkimukselle: miten menetelmällisesti lähestyä aineistoja niin, että yhteiskuntatieteellinen ote säilyy? Miten tuottaa ymmärrystä teknologiavälitteisistä, digitaalisista yhteiskunnan ilmiöistä ilman, että päätyy tutkimaan pelkästään teknologiaa tai pelkästään yhteiskuntaa?

Vastatakseen näihin haasteisiin digitalisoituvan yhteiskunnan rajapinnoilla uraauurtavaa työtä tehneet tutkijat ovat kehittäneet uudenlaisia, digitaalisen yhteiskunnan tutkimukseen sovellettuja käsitteitä ja menetelmiä. Erillisinä, varsin metodologisesti orientoituneina aloina erottuvat jo digitaaliset ihmistieteet [esim. 1], digitaalinen sosiologia [2,3], digitaalinen tai laskennallinen yhteiskuntatiede [4,5,6] ja diginatiivit menetelmät [7].

Näissä lähestymistavoissa on kehitetty erilaisia tapoja paitsi kerätä ja analysoida digitaalisia aineistoja, myös valjastaa digitaaliset järjestelmät tutkimuksen avuksi tukemaan perinteisempiä tutkimusotteita. Tarve tällaiselle tutkimusotteelle näkyy myös rahoitusinstrumenteissa: esimerkiksi vuosina 2016–2020 Suomen Akatemia pyöritti Digitaaliset ihmistieteet -akatemiaohjelmaa, jonka kautta rahoitettiin kaikkiaan 15 eri hanketta.

Ihmistieteen menetelmien ja aineistojen digitalisoituminen on herättänyt myös kriittistä keskustelua. Tutkijat ovat pyrkineet arvioimaan isojen digitaalisten aineistojen aikaansaamia muutoksia yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen [8, 9, 10, 11, 12, 13]. Yksi merkittävä keskustelunaihe on ollut digitaalisten aineistojen edustavuus ja suhde tutkittavaan ilmiöön: Millä tavoin teknologiset alustat muokkaavat dataa, jota ne ihmistoiminnasta keräävät ja tuottavat? Mitä datasta jää puuttumaan [2, 14, 15, 16]? Myös digitaalisten aineistojen käytön etiikasta käydään vilkasta keskustelua [17, 18, 19]. Toiset ovat kritisoineet digitaalisen tutkimuksen keskittyvän liiallisesti tiettyihin alustoihin ja ympäristöihin, joista aineistoa on helposti saatavilla [2, 14, 20].

Kehittyvä tutkimuskenttä kaipaakin paitsi menetelmäkehitystä, myös menetelmien reflektointia sekä pyrkimyksiä soveltaa perinteisiä menetelmiä uusissa konteksteissa – esimerkiksi vuorovaikutuksen tutkimista digitaalisilla alustoilla [esim. 21, 22, 23], verkkoympäristöön sovellettua etnografiaa [esim. 24, 25) tai digitaalisten palveluiden käyttöä tallentavia ja tarkastelevia menetelmiä [esim. 26, 27]. Lisäksi tarvitaan lisää tutkittuun tietoon perustuvaa ymmärrystä teknologisista konteksteista ja niiden kulttuureista. Tällaiset lähtökohdat vaativat tyypillisesti sekä oman tieteenalan vankkaa osaamista että teknologisen maailman tuntemusta.

Tämän teemanumeron ydinsisältöä ovat monitieteiseen, teknologian ja yhteiskunnan rajapinnalla tehtävään tutkimukseen liittyvät mahdollisuudet ja haasteet sekä tutkimuksen uudenlaiset käytännönläheiset ja episteemiset kysymykset. Teemanumeron kahdeksan artikkelia ja kaksi katsausta tarjoavat monipuolisen ja monitieteisen kattauksen teknologian ja yhteiskunnan risteämäkohdan jännitteisiin.

Jäsennämme erikoisnumeron kokonaisuutta kolmen pääteeman kautta. Ensimmäinen teema “Muuttuva yhteiskunta, muuttuva teknologia” piirtää kuvastoa nopeasti muuttuvista digitaalisista yhteiskunnista, yhtäältä suomalaisesta ja toisaalta laajemmasta länsimaisesta näkökulmasta. Toinen teema “Uudet aineistot ja näkökulmat analyysiin” tarkastelee aineistoja sekä perspektiivejä niiden analyysiin tutkimuksen epistemologisina perustekijöinä, avaten mahdollisuuksia uudenlaisiin tietämisen ja ymmärtämisen tapoihin. Lopuksi teema “Yhteistyön infrastruktuurit” tarjoaa käytännönläheisen katsauksen uusiin tutkimus- ja tietoresursseihin infrastruktuurina, joka mahdollistaa monitieteistä yhteiskunnan ja teknologian törmäyskohtien tutkimista.

Tämä kirjoitus on katkelma teemanumeron johdantoartikkelista. Koko teksti ja kaikki numeron julkaisut ovat avoimesti saatavilla Informaatiotutkimus-lehden sivustolla: https://journal.fi/inf/issue/view/7881

Teksti: Salla-Maaria Laaksonen, Jesse Haapoja, Thomas Olsson

[1] Terras, M. M., Nyhan, J., & Vanhoutte, E. (2013). Defining digital humanities: a reader. Routledge.
[2] Marres, N. (2017). Digital Sociology: The Reinvention of Social Research. Polity Press
[3] Lupton, D. (2014). Digital sociology. Routledge.
[4] Marres, N. (2012). The redistribution of methods: on intervention in digital social research, broadly conceived. The sociological review60, 139-165. https://doi.org/10.1111/j.1467-954X.2012.02121.x
[5] Lazer, D., Pentland, A., Adamic, L., Aral, S., Barabási, A. L., Brewer, D., … Van Alstyne, M. (2009). Social science: Computational social science. Science, 323(5915), 721-723 https://doi.org/10.1126/science.1167742
[6] Nelimarkka, M. & Laaksonen, S-M. (2018). Bitit ja politiikka: tervetuloa laskennallinen yhteiskuntatieteen tutkimus. Politiikka : Valtiotieteellisen yhdistyksen julkaisu 60(2), 130-131.
[7] Rogers, R. (2013). Digital Methods. MIT Press.
[8] Kitchin, R. (2014). Big Data, new epistemologies and paradigm shifts. Big Data & Society, 1(1), 2053951714528481. https://doi.org/10.1177/2053951714528481
[9] boyd, d & Crawford, K. (2012). Critical Questions for Big Data. Information, Communication & Society, 15(5), 662–679. https://doi.org/10.1080/1369118X.2012.678878
[10] Elish, M. C., & boyd, d. (2018). Situating methods in the magic of Big Data and AI. Communication Monographs, 85(1), 57–80. https://doi.org/10.1080/03637751.2017.1375130
[11] Frade, C. (2016). Social Theory and the Politics of Big Data and Method. Sociology, 50(5), 863–877. https://doi.org/10.1177/0038038515614186
[12] Marres, N., & Weltevrede, E. (2013). SCRAPING THE SOCIAL? Issues in live social research. Journal of Cultural Economy, 6(3), 313–335. https://doi.org/10.1080/17530350.2013.772070
[13] Ruppert, E., Law, J., & Savage, M. (2013). Reassembling Social Science Methods: The Challenge of Digital Devices. Theory, Culture & Society, 30(4), 22–46. https://doi.org/10.1177/0263276413484941
[14] Hargittai, E. (2020). Potential Biases in Big Data: Omitted Voices on Social Media. Social Science Computer Review, 38(1), 10–24. https://doi.org/10.1177/0894439318788322
[15] Tromble, R. (2019). In Search of Meaning: Why We Still Don’t Know What Digital Data Represent. Journal of Digital Social Research, 1(1), 17–24. https://doi.org/10.33621/jdsr.v1i1.8
[16] Halford, S., Weal, M., Tinati, R., Carr, L., & Pope, C. (2018). Understanding the production and circulation of social media data: Towards methodological principles and praxis. New Media and Society, 20(9), 3341–3358. https://doi.org/10.1177/1461444817748953
[17]Kosonen, M., Rydenfelt, H., Laaksonen, S.-M., & Terkamo-Moisio, A. (2018). Sosiaalinen media ja tutkijan etiikka. Media & Viestintä, 41(1). https://journal.fi/mediaviestinta/article/view/69924 
[18]Lazer, D. M. J., Pentland, A., Watts, D. J., Aral, S., Athey, S., Contractor, N., … Wagner, C. (2020). Computational social science: Obstacles and opportunities. Science, 369(6507), 1060–1062. https://doi.org/10.1126/science.aaz8170
[19] Zimmer, M. & Kinder-Kurlanda, K. (2017). Internet research ethics for the social age : new cases and challenges. Sage Publications.
[20] Burgess, J. & Bruns, A. (2015). Easy data, hard data: the politics and pragmatics of Twitter research after the computational turn. Teoksessa G. Langlois, J. Redden, & G. Elmer (toim.), Compromised Data: From Social Media to Big Data (s. 93-111). Bloomsbury Publishing.
[21] Herring, S. C. (toim.). (1996). Computer-mediated communication: Linguistic, social, and cross-cultural perspectives. John Benjamins Publishing.
[22]Laaksonen, S-M.; Matikainen, J. & Tikka, M. (2013). Tutkimusotteita verkosta. Teoksessa Laaksonen, S-M.; Matikainen, J. & Tikka, M. (toim.), Otteita verkosta: Verkon ja sosiaalisen median tutkimusmenetelmät (s. 9-33). Vastapaino.
[23]Laitinen, K., Laaksonen, S.-M., & Koivula, M. (2021). Slacking with the Bot: Programmable Social Bot in Virtual Team Interaction. Journal of Computer-Mediated Communication. https://doi.org/10.1093/jcmc/zmab012
[24] Hine, C. (2000). Virtual ethnography. London: Sage. https://doi.org/10.4135/9780857020277
[25]Laaksonen, S-M., Nelimarkka, M., Tuokko, M., Marttila, M., Kekkonen, A., & Villi, M. (2017). Working the fields of big data: Using big-data-augmented online ethnography to study candidate–candidate interaction at election time. Journal of Information Technology and Politics, 14(2), 110–131. https://doi.org/10.1080/19331681.2016.1266981
[26] McMillan, D., McGregor, M., & Brown, B. (2015). From in the wild to in vivo: Video Analysis of Mobile Device Use. Proceedings of the 17th International Conference on Human-Computer Interaction with Mobile Devices and Services (s. 494-503). https://doi.org/10.1145/2785830.2785883
[27] Haapoja, J., Lampinen, A. & Vesala, K. M. (2021). Personalised Services in Social Situations: Principal-Agent Relationships in Account Sharing. Proceedings of the ACM on human-computer interaction 4(CSCW3), no. 219. ​​https://doi.org/10.1145/3432918 


Kuva: Nick Harris @Flickr

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: