Rajapinta ry:n palkintoraati on päättänyt myöntää kaksi palkintoa opinnäytetyökisassaan:
Susi Salovaara Tietojärjestelmät osana lastensuojelun tiedonmuodostusta (Lapin yliopisto, Sosiaalityö)
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalityön tiedonmuodostusta lastensuojelun kontekstissa. Tutkimuksessa sitoudutaan käytäntölähtöiseen näkökulmaan, jossa sosiaalityön ammatillisen tiedon katsotaan muodostuvan osana sosiaalista vuorovaikutusta eri toimijoiden kesken. Sosiaalityön tiedonmuodostus ymmärretään sosiaalityön kontekstissa tapahtuvana prosessina, johon vaikuttavat eri tiedon lähteet, kriittinen reflektio ja dokumentaatiolle asetetut vaatimukset. Tutkimuksessa tarkastellaan tietojärjestelmien asettumista tiedonmuodostusprosessin osaksi.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa tiedonmuodostuksen näkökulman huomiointia aihetta koskevassa tutkimuskirjallisuudessa. Tutkimuskysymyksenä oli, miten tiedonmuodostuksen näkökulma tulee esiin lastensuojelun sosiaalityötä ja tietojärjestelmiä käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Systemaattisen aineistonhaun tuloksena lopulliseksi aineistoksi saatiin 19 kansainvälistä artikkelia. Aineistoa analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.
Tiedonmuodostuksen näkökulma nousi esiin aineistossa erilaisina havaintoina ja tulkintoina tiedon muodostamiseen, käyttöön ja merkitykseen liittyen. Aineistosta paikannettiin neljä erilaista sosiaalityön tiedonmuodostuksen orientaatiota: teoreettinen, hallinnollinen, tapauskohtainen ja tehtäväkohtainen tiedonmuodostus. Kirjallisuudessa esitetty tietojärjestelmiin kohdistuva kritiikki liittyi hallinnollisen tiedonmuodostuksen lähtökohdista kehitettyihin tietojärjestelmiin. Lastensuojelun käytännön näkökulmasta tapauskohtainen tiedonmuodostus nähtiin keskeisenä, eikä nykyisten tietojärjestelmien koettu antavan tähän riittävää tukea.
Johtopäätöksinä esitetään, että tietojärjestelmä voidaan nähdä sosiaalityön ammatillisen tiedonmuodostuksen välineenä tai toimijana. Toimijuuden näkökulma tulee esiin, mikäli tietojärjestelmä ottaa sosiaalityön prosesseissa ohjaavan roolin syrjäyttäen sosiaalityöntekijän toimijuuden tai kaventaen sitä. Tietojärjestelmä välineenä voi toimia sosiaalityön tiedonmuodostuksen tukena tai esteenä. Sosiaalityön tavoitteita tukevia tietojärjestelmiä kehitettäessä, on tärkeää ottaa huomioon sosiaalityön ammatillisen tiedonmuodostuksen näkökulma. Tiedonmuodostuksen eri orientaatioiden tasapainoinen huomiointi tietojärjestelmissä tukee tietojärjestelmiin tallennettavan datan eheyttä ja luotettavuutta. Tietojärjestelmien avulla muodostetun tiedon luotettavuus on keskeistä pätevän päätöksenteon mahdollistumiseksi sekä käytännön asiakastyössä, että hallinnollisissa tehtävissä.
Koko opinnäytetyö täällä.
Palkintoraati arvio työtä seuraavasti:
Työ on erittäin hyvin perusteltu, jäsennetty ja toteutettu kokonaisuus, joka onnistuneesti kykenee integroimaan olemassa olevasta tutkimustiedosta teoreettisia jäsennyskeinoja sekä johtopäätöksiä sosiaalityön tietojärjestelmien roolista lastensuojelun kannalta. Salovaaran pro gradu sisältää myös paljon hyvää pohdintaa ihmisten ja teknologian välisestä suhteesta, sekä kuinka eri tietojärjestelmät sekä auttavat että estävät toimijoita suorittamaan heidän työtoimeenkuvaansa olennaisesti liittyviä työtehtäviä. Työ tuokin hyvin esille sen, kuinka teknologian suunnittelussa tulisi ottaa huomioon useiden eri toimijoiden näkökulmat, jotta sen hyödyllinen soveltaminen palvelee sekä käyttäjien että hallinnoijien tarkoituksia.
Teknologia on tämän työn ytimessä, dominoimatta kuitenkaan kokonaisuutta. Työ tarkastelee sosiaalityön tiedonmuodostusta alan käytännöistä käsin, tutkien miten tietojärjestelmät asettuvat tiedonmuodotusprosessin osaksi. Sosiaalityön ja tietojärjestelmien rajapintojen tutkiminen ja kriittinen tarkastelu on paitsi tieteellisesti hyvin motivoitua, myös yhteiskunnallisesti erittäin ajankohtaista digitaalisatio- ja sote-puheen täyttämässä Suomessa. Tämä työ on paitsi vahva akateeminen suoritus, myös laajemmin mielenkiintoinen avaus tärkeään teemaa – ja siksi oivallinen ehdokas palkittavaksi!
Juulia Juutilainen: Understory (Aalto-yliopisto, New Media)
Metsä ja suomalaisten metsäsuhde on näinä aikoina paljon esillä. Suomalaisten suhdetta metsään korostetaan tärkeänä ja ainutlaatuisena, ja kertomuksia metsän voimaannuttavasta ja elvyttävästä vaikutuksesta riittää. Samaan aikaan hakkuita tehostetaan ja ikimetsää kaatuu. Silti metsäteollisuus on Suomen ylpeys. Mistä johtuu ristiriita suhteessa metsiin?
Understory on tutkimus suomalaisesta metsäsuhteesta ja niiden ilmenemismuodoista. Opinnäyte koostuu kirjallisesta osasta sekä taiteellisesta produktiosta. Teoriaosassa esittelen nykypäivänä ilmeneviä metsäsuhteita ja tapoja representoida metsää. Esitän argumentin suomalaisten tiiviin ja tunnepitoisen metsäsuhteen pitkien perinteiden kuvitteellisuudesta. Metsien merkitys suomalaisille on osa 1800-luvulla alkanutta kansallisen identiteetin muokkaus- ja ylläpitoprojektia. Mielikuva suomalaisista metsäkansana ja metsistä kansallisena symbolina palvelee kansallisen identitifikaation kohteena, mutta ei perustu perinteiseen talonpoikaiseen metsäsuhteeseen vaan yleiseurooppalaiseen kansallisromantiikkaan, joka näkyy myös muiden kansojen kansallisissa projekteissa ja niiden pohjalta muodostuneissa metsäsuhteissa.
Käsittelen metsäsuhteita kulttuurintutkimuksen näkökulmasta kertomuksina, jotka ilmentävät kertojiensa arvostuksia, maailmankuvaa ja ihmiskuvaa tarkoin rajattuna ja rakennettuna narraationa. Esittelen sen pohjalta filosofi Juhani Pietarisen muotoilemat neljä asennetta metsään: utilistisen, humanistisen, mystisen ja primitivistisen, joista kukin representoi metsän eri tavalla. Nämä representaatiot sekä kuvaavat todellisuutta että muokkaavat sitä. Niiden luomia käsityksiä hyödynnetään aktiviisesti metsään ja metsäteollisuuteen liittyvässä mielikuvatyössä; osoitan työssäni, että metsäteollisuus hyödyntää kansallista ja mystis-humanistista metsäkuvastoa ajaessaan metsäyhtiöiden etuja.
Opinnäytteeni taiteellinen osa on installaatio Understory, joka pohjautuu kirjallisessa osassa esitettyyn tutkimukseen. Understory muodostuu kolmesta toisiinsa yhteydessä olevasta osasta, jotka kuvaavat erilaisia metsäsuhteita. Triptyykkimuoto on lainattu uskonnollisesta taiteesta, minkä kautta tuon teokseen pohdittavaksi kysymyksen Suomen metsien asemasta suomalaisuuden sakraalina symbolina. Triptyykin siipiosat kuvaavat mystis-humanistista ja utilistista metsäsuhdetta, jotka vaikuttavat asettuvan vastakkain, mutta todellisuudessa kietoutuvat osin yhteen. Siipiosat on toteutettu dioraamatyyliä hyödyntävällä tekniikalla, ja niissä esiin nousevat kysymykset ihmisen asemasta ja oikeuksista sekä ihmisen tarpeesta hallita ja hyötyä luonnosta.
Korpus-osan primitivististä metsäsuhdetta kuvaava mediaosuus välittää reaaliaikaista videokuvaa suomalaisesta metsästä. Mediayhteyden kautta rakennan elollisen samanaikaisen läsnäolon installaatioon. Samaan aikaan toisaalla tapahtuva metsä ilman ihmistä ei tarjoa samoja suuria tunteita kuin metsästä rakennetut representaatiot. Päinvastoin, metsän tapahtumattomuus haastaa ärsyketulvaan tottuneen kokijan. Se asettaa kysymyksen ihmisestä riippumattoman kertomuksen oikeudesta sekä median mahdollisuuksista välittää rinnakkaista olemassaoloa.
Koko opinnäytetyö täällä.
Palkintoraati toteaa työstä seuraavaa
Tämä työ on kaunis ja ajatuksia herättävä kokonaisuus. Tieteellinen ja taiteellinen osio istuvat hienosti yhteen ainakin näin ei-taiteilijan näkökulmasta arvioiden. Yhtäältä työ sukeltaa käsitteellisesti haastaviin kysymyksiin kansallisesta identiteetistä, metsäsuhteesta ja ihmisestä riippumattomista kertomuksista (tai kertomuksettomuudesta). Toisaalta se lähestyy taiteen kautta mediatutkimuksellisesti ja filosofisesti ajankohtaisia kysymyksiä läsnäolosta ja elollisuudesta.
Myös taiteellisen osan toteutus -mediainstallaatio alttarikaapissa triptyykkimuodossa – on osuva. Tietysti “metsän alttari” on kliseinen käsite, mutta tässä aiheessa se toimii, onhan metsäsuhteessa kyse nimenomaan kansallisista instituutioista, joiden sen kliseistä symboliikkaa ei voi liikaa alleviivata. Pikemminkin liioittelu toimii tässä tehokeinona, hieman Jeff Koons -tyylisesti. Erityisen oivaltavaa on, että yksi triptyykin osista on livecam -lähetys metsästä. [- -] installaatio-osuuden sanoma on loppuun asti mietitty, ja katsoja saa siitä saman teoksen tekijän oivalluksen kokemuksen, jonka voi saada hyvää tieteellistä artikkelia lukiessa. Työ toimii myös asiakkaalle, esim metsäteollisuuden edustajille annettuna: he voivat työtä lukiessaan ja katsoessaan saada ideoita tuotekehitykseensä. Lisäksi installaation voi laittaa vaikka jonkin metsäyhtiön tiloihin, jolloin se toimii myös suoraan metsäyhtiön asiakastyössä. Installaation voisi viedä vaikka päiväkotiin, ja se toimisi sielläkin.
Työ antaa perinteisille tieteen tekijöille ajattelun aihetta, sillä onhan sanottu, että ihminen muistaa ja sisäistää parhaiten sen minkä hän itse kokee, ja tämä työ toimii sekä kirjoitetun kielen tasolla, että kokemuksen tasolla. Lisäksi tieteentekijöitä on arvosteltu siitä, että he tekevät työtä toisilleen, mutta tämä työ toimii missä kontekstissä tahansa.
Yhdistys kiittää vielä kerran kaikkia opinnäytetyönsä arvioitavaksi lähettäneitä sekä palkintoraatia töiden arvioinnista.
Rajapinta 