Tällä viikolla Etelä-Saimaa julkaisi Juho Maijalan kirjoittaman jutun, jossa kerrottiin kansanedustaja Jani Mäkelän (ps.) mielipidekirjoituksiin kohdistuneesta bottiklikkausliikenteestä. Klikkiliikenteen seurauksena kyseiset kirjoitukset olivat nousseet lehden luetuimpien listalla kärkeen. Tapaus on rakenteeltaan mielenkiintoinen. Joku tai jotkut tahot ovat käyttäneet botteja vaikuttaakseen algoritmiin vaikuttaakseen juttujen asemaan verkkosivulla, minkä mitä luultavimmin toivotaan vaikuttavan lukijoiden toimintaan ja ajatuksiin. Tapaus siis suorastaan huokuu nykyaikaa ja näyttää osuvasti, kuinka algoritmeja voidaan valjastaa palvelemaan tarkoitusperiä, joita niiden kehittäjät eivät ole toivoneet.
Erving Goffman puhuu teoksessaan Frame analysis (1986) kokemuksen väärentämisestä (käyttäen termiä fabrication englanniksi). Etelä-Saimaan jutussa puhutaan näkyvyyden lisääntymisestä yhtenä seurauksena manipulaatiosta; itse lisäisin joukkoon myös kokemuksen muokkaamisen. Korkea asema luetuimpien listalla viestii myös jutun asemasta suosittuna muiden ihmisten keskuudessa, eli siihen liittyy sosiaalista informaatiota. Tässä tapauksessa kokemuksen väärentäminen kohdistuu juuri tähän. Kehys, jossa informaatiota tulkitaan perustuu oletukseen, että muut ihmiset ovat omalla toiminnallaan nostaneet tietyn tekstin luetuimpien listalla kärkipaikoille. Ihmiset käyttävät usein muiden toimintaa tiedonlähteenä oman toimintansa suhteen ja se voi osaltaan vaikuttaa myös sisällön arviointiin (e.g. Salganik, Dodds, & Watts, 2006; Knobloch-Westerwick, Sharma, Hansen, & Alter, 2005). Paljon luettu artikkeli voidaan tulkita sisällöltään ja näkökulmaltaan validiksi ja suosionsa perusteella tärkeäksi. Algoritmi toimi tilanteessa niin kuin se oli rakennettu: sen kannalta jokainen klikkaus oli yhtä aito kuin mikä tahansa muu. Se mikä tälle algoritmille on relevanttia dataa on ihmisen valinta. Klikkauksen ajatellaan symboloivan kiinnostusta tai muuta mahdollisesti positiivista suhtautumista tiettyyn kirjoitukseen. Tässä tapauksessa paljastui, että jos klikkausmäärä on se, minkä ajatellaan olevan objektiivinen mittari, niin klikkaus ei itsessään aina tarkoita ihmisen klikkausta ja intentio klikkauksen takana ei aina ole selvä.
Etelä-Saimaa paljastaessaan epäilyttävän verkkoliikenteen purki, Goffmanin termejä käyttäen, kehyksen joka oli botteja käyttäen rakennettu Jani Mäkelän mielipidekirjoitusten ympärille. Koko tapaus on osuva kuvaamaan, kuinka haavoittuvainen jopa hyvin yksinkertaisten mittareiden perusteella rakennettu kokemus voi olla, miten algoritmeja on mahdollista manipuloida omien intressien edistämiseksi, ja toisaalta kuinka fabrikoituja kehyksiä on mahdollista purkaa.
Kirjallisuutta:
Goffman, E. (1986). Frame analysis: An essay on the organization of experience. Harvard University Press.
Knobloch-Westerwick, S., Sharma, N., Hansen, D. L., & Alter, S. (2005). Impact of popularity indications on readers’ selective exposure to online news. Journal of Broadcasting & Electronic Media, 49(3), 296–313.
Salganik, M. J., Dodds, P. S., & Watts, D. J. (2006). Experimental study of inequality and unpredictability in an artificial cultural market. Science, 311(5762), 854–856.
Algoritmitutkimuksesta yleisemmin:
Gillespie, T. (2012). The relevance of algorithms. Media Technologies: Essays on Communication, Materiality, and Society, (Light 1999), 167–194. http://doi.org/10.7551/mitpress/9780262525374.003.0009
Kitchin, R. (2016). Thinking critically about and researching algorithms. Information, Communication & Society, 1-16.
Rajapinta 