Digivaalit 2015 -hanke oli läsnä Tekniikan päivillä. Osana ohjelmaamme otimme vastaan ihmisiltä kysymyksiä sosiaalisesta mediasta ja vaaleista. Virpi kysyi meiltä
Kävipä mielessäni, että oletteko pohtineet… törkeyslisää?
Miten nopeasti reagoidaan skandaalinkäryiseen dataan?
Pohdimme tutkijajoukon kesken, kuinka tätä voisi lähestyä. Yhdessä pohtimalla ja etnografisia muistiinpanoja läpikäymällä haarukoimme seuraavat stemmat eli sanojen vartalot, jotka voisivat osoittaa skandaalia tai ainakin siihen liittyvää paheksuntaa:
- törke
- raivo
- viha
- pöyristy
- hävytö
- järkyttäv
- kohu
Reagointinopeus sosiaalisessa mediassa on helpommin ajateltuna: kuinka nopeasti viesteihin vastataan; erityisesti nopeutta kuvaa erityisen lyhyt vastausaika. Nyt osaammekin jo laskennallisesti lähestyä tätä ongelmaa: onko viesteissä, joissa on skandaalisana, lyhyempi vastausaika kuin viesteille, joissa ei ole skandaalisanaa?
(Huomautus: tämä on varsin raju yksinkertaistus ilmiöstä – todellisuudessa pitäisi varmaan löytää ilmiöt jotka ovat skandaaleja ja yrittää tunnistaa viestejä, jotka ottavat osaa tähän keskusteluun. Tämä kuitenkin on varsin haastavaa.)
Tällä tavoin eroittelimme nopeimman vastausajan ketjussa. Huomasimme näissä tilastollisesti merkittävän eron (W = 1739700, p = < 0.001), eli voidaan todella sanoa että skandaalin käryisiin viesteihin vastataan eri tavoin kuin ei-skandaaleihin liittyviin viesteihin. Tarkemmin havaittiin, että skandaaleja aiheuttaneissa viesteissä oli pidempi long tail — nopeimmat vastaukset tulivat pidemmällä aikavälillä.
Mutta, mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Oma ajatukseni on, että Twitterissä ollaan hyvin tiiviisti kiinni siinä mitä tapahtuu juuri nyt. Tällöin lyhyimmät vastausajat ovat varsin lyhyitä. Sen sijaan skandaaleja aiheuttaneissa keskusteluissa myös reagoitiin paljon myöhemmin, niihin ikäänkuin palattiin myöhemminkin.
Rajapinta 