‘Sosiaalipsykologiaa teknologisesti välittyneessä, verkottuneessa maailmassa’ –työryhmän ohjelma

Aiemmin tänä syksynä kutsuimme osallistujia Sosiaalipsykologian päivillä järjestettävään työryhmään, jonka teemana on sosiaalipsykologia teknologisesti välittyneessä, verkottuneessa maailmassa. Ohjelma on nyt koossa ja abstraktit luettavissa alla. Työryhmän sessiot järjestetään perjantaina 21.11. Helsingin yliopistolla, ensimmäinen osio on kaksikielinen (suomi & englanti), jälkimmäisessä kaikki esitykset ovat englanniksi. Tervetuloa!

TYÖRYHMÄOHJELMA

SESSIO 1: Social Psychology of Everyday Information Technology / Arjen tieto- ja viestintäteknologian sosiaalipsykologinen tutkimus

Presentation 1.1: Who is using whom? Our relationship to everyday information technology

Eeva Raita, University of Helsinki & Helsinki Institute for Information Technology HIIT

In this presentation I discuss the relationship between human actors and everyday information technology (IT). I rely on theories claiming that our relationship to everyday IT is not as unidirectional as the everyday discourse often entails. According to the presented viewpoints the relationship between human actors and everyday information technology can be understood as a process of mutual consumption.

I discuss my claim in relation to empirical findings from a diary study that gathered self-reported experiences of twelve new smartphone users. In my presentation I focus on identifying how users consume the smartphone and how the smartphone might consume its users.

The mutual consumption between smartphones and users takes place in relation to time and place. On one hand, smartphones empower users to free themselves from ordinary time and place barriers. As the well-known slogan states users can now do almost everything “whenever and wherever”. However, smartphones also alter what time and place mean to us, and how we act in relation to them. Sometimes the user can even feel like s/he is no longer in control as the smartphone seems to be taking over. The question then arises, who really is using whom and for what purposes?

Presentation 1.2: Better work practices in technologically complex work through self-confrontation and ethnographic study results – hypothetical premises of two study projects

Mikael Wahlström, Leena Norros, Laura Seppänen, Marika Schaupp, VTT Technical Research Centre of Finland & Finnish Institute of Occupational Health – FIOH

Due to the progresses in ICT, the work tools are more complex than before and this complexity interweaves with other complexities of contemporary work, such as, the scientific knowledge needed by medical professionals or industry operators. WOBLE (Work Based LEarning project, which explores robotic surgery) and WOBLE-NPP (the same in the nuclear power plant context) are study projects that aim at supporting professionals in technologically complex work. Some specific hypotheses are assumed in doing this, which reflect a combination of theoretical ideas.

First, we assume that a specific mode of work, labelled as interpretative practice is beneficial. It includes making adjustments to existing work practices, sensemaking, anticipation and elevated awareness of the elementary goals of the work activity – all these promoting so-called resilience in risk-intensive work. Interpretative practice is direct contrast to a mode of activity in work in which the minimum what is expected is done in a reactive manner.

Assumedly, the prevalence of engagement to the interpretative mode of work varies between individuals and its existence can be increased by helping the workers become more aware of the features of their work. This increased awareness can be developed by studying work practices in dialogue with the workers and by communicating the analyses of these studies to them. This involves presenting video material on actual work practices. Thus, WOBLE involves developmental work method, which draws from field studies and aims at permanent positive impact on the work activities. In so doing the new development method reflects existing approaches for developing work, such as Activity Clinic and Change Laboratory. The specific features of the future WOBLE development method include, first, the use of established methods of analysis suitable for ethnographic studies on technologically complex work settings, Core-Task Analysis in particular.

Second, WOBLE specifically aims at establishing a permanent change within the organization, which, in turn, involves two assumptions. Firstly, interpretative practice itself assumedly promotes learning, the aim thus being to foster learners’ ability to learn. Secondly, to further promote a permanent change, the WOBLE approach sees benefit in involving the existing trainers and HR-developers working for the studied organization to the study and development process. The intention is that the development method will become part of the applied training repertoire in one form or another and influence developers’ work.

Esitys 1.3: Lukiolaiset tiedon arvioijina ja argumentoijina muuttuvissa informaatioympäristöissä

Teemu Mikkonen, Tampereen yliopisto

Tiedon arviointi on yhä suuremmassa roolissa erityisesti omaehtoisessa opiskelussa. Oppilaat alakoulusta aina yliopistoihin saakka joutuvat pohtimaan mikä tieto on paikkansapitävää, olennaista, hyödyllistä ja sovellettavaa. Internet on muuttanut koululaisten informaatioympäristöä monimuotoisemmaksi ja vaikeammin hallittavaksi. Tiedonlähteiden määrän kasvaessa ja saatavuuden helpottuessa suurimpana haasteena tulee kouluissa olemaan se, millä perusteella oppilaat valitsevat tietoa. Tämä tarkoittaa sitä, että oppilaiden on osattava perustella sekä muille oppilaille että opettajalle miksi he ovat valinneet tietyt asiat koulutöihinsä ja miksi hylänneet toiset. Koska tulevaisuudessa ei voida enää tyytyä tarjoamaan vain valmiiksi valikoitua oppikirjatietoa, tulee oppilailla olla taidot arvioida ja perustella tietoa uusissa informaatioympäristöissä.

Väitöskirjassani tutkitaan lukiolaisten tietokäsityksiä, joiden avulla he perustelevat koulutehtävissä käyttämiensä tiedonlähteiden totuudellisuutta ja merkityksellisyyttä. Lisäksi siinä tarkastellaan auktoriteetteja, jotka lukiolaiset näkevät luotettavan tiedon perusteena. Erityyppisten aineisto-otteiden analyysin avulla tuodaan esille prosesseja, joissa oppilaat puolustavat omia näkemyksiään tiedon pätevyyden ja luotettavuuden suhteen erilaisten vakuuttamistapojen avulla. Eri vakuuttamistapojen ja auktoriteettien analyysin avulla etsitään vastauksia sille miten nuoret arvioivat tietoa ja minkä tiedon he näkevät olennaisena ja vakuuttavana. Tämän analyysin kautta pyrkimyksenä on selvittää millaisia taitoja oppilaille tulisi opettaa, jotta he selviäisivät muuttuvissa informaatioympäristöissä. Tutkimukseni perustuu vuoden 2012 syksyllä kerättyihin lukiolaisten ryhmähaastatteluihin ja ryhmien palauttamiin lähdepäiväkirjoihin.

Tässä tutkimuksessa yksilön sisäiset mielentilat ja niiden muutokset sulkeistetaan ja tutkimus keskittyy kulttuurissa ilmeneviin suhteellisen pysyviin malleihin ja strategioihin, joihin yksilöt turvautuvat kuvatessaan ja perustelleessaan toimintaansa. Toisin sanoen tutkimuksen kohteena eivät ole kertojat tai kertomuksen kohteet, vaan kertomuksen muodot ja niiden vaikutukset kertojien toimintaan. Tämä tuo uuden ja poikkeavan näkökulman aiempien tutkimusten kognitiivisiin prosesseihin painottuneisiin lähestymistapoihin. (Billig, 1996; Hofer & Pintrich, 1997; Jokinen Arja, 1999.)

Tiedon arviointitapojen analyysi tarjoaa tietoa sekä tiedon arviointiprosessista että tiedon pätevyyden perustelemistavoista. Kun oppilaita haastateltiin tutkimukseen, joutuivat he samalla miettimään perusteita sille miksi he ovat arvioineet valitut lähteet sopiviksi ja hylätyt lähteet epäsopiviksi esitelmiinsä. Näin he tulivat käyttäneeksi erilaisia retorisia strategioita vakuuttaakseen sekä käytetyn tiedon pätevyyden että oman kompetenssin etsiä tietoa eri lähteistä. Näitä retorisia strategioita tullaan tutkimuksessa erittelemään sen suhteen miten yleisiä ne olivat. Yleisimpien strategioiden kohdalta eritellään minkä tyyppisiä lähteitä niiden yhteydessä tullaan käyttämään. Lisäksi kuvataan aineisto-otteiden avulla miten strategioita käytettiin käytännössä.

Tietokäsityksiin liittyvistä tulevaisuuden haasteista kertoo se, että suurimmalla osalla oppilaita oli heidän omien sanojensa mukaan vaikeuksia arvioida lähteiden pätevyyttä ja luotettavuutta. Monilla ryhmillä tämä oli merkittävin haaste annetun koulutehtävän teossa. Koulun tarjoamat erilliset ohjeet nettitiedon arviointiin eivät näin olleet riittäviä, vaikka tälle nimenomaiselle kurssille oli normaaliopetuksesta poiketen räätälöity yhden oppitunnin mittainen tiedonhallinnan luento. Tulevaisuudessa tulisikin kiinnittää suurempaa huomiota tiedon arviointitapojen monipuoliseen opettamiseen yksittäisten tiedonhallinnan kurssien sijaan.

Lähteet

Billig, M. (1996). Arguing and Thinking: A Rhetorical Approach to Social Psychology. Cambridge University Press.

Hofer, B. K., & Pintrich, P. R. (1997). The development of epistemological theories: Beliefs about knowledge and knowing and their relation to learning. Review of Educational Research, 67(1), 88–140.

Jokinen Arja. (1999). Vakuuttelevan ja suostuttelevan retoriikan analysoiminen. In A. Jokinen, K. Juhila, & E. Suoninen (Eds.), Diskurssianalyysi liikkeessä (pp. 125–159). Vastapaino.

Esitys 1.4: Sosiaalinen media ja liikunta työyhteisöissä

Anna Wallin & Lauri Penkkimäki, Tampereen yliopisto

Nykyään yhä suurempi osa ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta tapahtuu internetin välityksellä erilaisissa verkkoyhteisöissä ja verkostopalveluissa, ja sosiaalisesta mediasta voidaan sanoa tulleen yksi keskeisimmistä yhteisöllisyyden kokemisen ja identiteetin rakentamisen paikoista. Sosiaalinen media tarjoaa yksilöille alustan, jonka kautta sosiaalista tukea voidaan saada ja antaa osallistumalla erilaisiin verkostopalveluihin. Sosiaalista mediaa ja verkkoyhteisöjä on alettu hyödyntää myös liikunnan harrastamisen tukena, kun erilaiset omien liikuntasuoritusten jakamiseen perustuvat sosiaalisen median palvelut ovat yleistyneet. Liikunnan ja sosiaalisen median suhteesta tiedetään kuitenkin vielä varsin vähän ja tutkimus aihepiiristä on vasta aluillaan.

Tarkastelemme sosiaalisen median ja liikunnan suhdetta työyhteisökontekstissa. Työpaikkaliikuntaa järjestetään perinteisesti työpaikoilla hyvin paikkaan ja aikaan sidotusti, ja sosiaalista mediaa hyödynnetään liikunnan tukena vielä vähäisessä määrin. Kuitenkin työelämän muutosten myötä työn luonne ja työaika ovat pirstaloituneet yhä enemmän; työt eivät ole enää yhtä paikkaan ja aikaan sidottuja kuin ennen ja työelämässä korostuvat vahvasti tiimityötaidot sekä verkostoituminen. Sosiaalinen media voikin tarjota työyhteisön jäsenille paikan, joissa yhteisten asioiden jakamisen kautta rakennetaan ns. uudenlaista yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, jotka ovat osa yksilön sosiaalista toimintakykyä sekä työkykyä.

Laajasti ottaen olemme kiinnostuneita siitä, minkälainen merkitys sosiaalisessa mediassa tapahtuvalla vuorovaikutuksella ja jakamisella on työyhteisön toiminnalle ja yksilön sosiaaliselle toimintakyvylle. Kuinka vuorovaikutus ja yhteisöllisyys rakentuvat sosiaalisessa mediassa ja minkälainen merkitys jakamisella ja siihen liittyvällä vuorovaikutuksella on työyhteisön toiminnalle, ilmapiirille ja yhteisöllisyyden tunteelle? Tarkoituksenamme on alustaa suunnitelmistamme tutkimuksen tekemiseksi ja herättää ajatuksia sekä keskustelua liittyen aiheeseen ja siihen, kuinka sosiaalipsykologisia teorioita voidaan soveltaa sosiaalisen median ja uudenlaisen yhteisöllisyyden tutkimuksessa.

SESSIO 2: Social Psychology of Social Networking Services 

Presentation 2.1: Social media, social network services: What our user profiles do to us?

Suvi Uski, University of Helsinki

This presentation focuses on the experience of self-presentation in social network services (SNS). Self-presentation and impression management have been popular topics to study in the field of Internet research. Yet, the stronger links to self-identity and the explanations for passivity seem to lack presence. With this presentation I focus on the experienced identity conflict and stress that derives from the experience of self- presentation in SNSs. Furthermore, I argue that passivity can be more interesting than observed activity when the overall understanding of a user is the goal. When aiming at exploring passivity in SNSs the understanding needs to reach beyond visible actions and investigate meaning making and reasoning of a user.

The experience of maintaining an SNS user profile can be a psychologically complex process due to the context of imagined audiences (Marwick and boyd, 2010) and context collapse (boyd, 2002; Wesch, 2009). That experience deserves SNS researchers and self-identity researchers’ attention since the context induces psychologically unique requirements for self-presentation. What has self-presentation to do with self-identity? And how do SNS user profiles change the ways of how we see ourselves?

With a notion of profile work, that describes the complex process of strategic self-presentation in SNSs, I elaborate four different approaches of how self-identity relates to SNS user profiles, and why this relation matters. The four understandings consider profile work as an individual’s experience, as an analytical tool to discern between personal and social, as an umbrella framework for the SNS research field to employ, and, as a self-identity shaping socio-cultural process. The presentation calls for discussion from a variety of fields, such as social sciences, psychology, communication and human-computer interaction.

Presentation 2.2: I have seen you naked – platform affordances, audience segregation and impression management on tumblr and Facebook

Katrin Tiidenberg, Tallinn University

This presentation explores trans-platform communication around selfies. It is based on a three year, larger, ethnographic study, where the researcher realized that some of her informants have, in addition to tumblr also started following each other on Facebook. Previous research with this set of informants has repeatedly underlined the ‘faceted’ (boyd, 2002; Farnham & Churchill, 2011) character of their identities. Thus, this case of social convergence (Van den Berg & Leenes, 2010) offers unique access to how people’s self-expression is interpreted across different platforms. Based on visual discourse analysis (Rose, 2001) of seven informants’ Facebook and tumblr presence and interviews, I explore intersection of platform affordances and audience segregation strategies (Goffman, 1959) in people’s image sharing and reading practices on tumblr and Facebook. On Tumblr, these informants post sexual, (semi-)nude selfies, bringing their gender, embodiment, and sexuality into the forefront. On Facebook, their content most often emphasizes the roles and social statuses as parents and professionals. This presentation spotlights the discourses of audiencing and platform affordances as well as the pertinent discourses of the self as experienced by the participants.

Presentation 2.3: Monetizing Network Hospitality: Hospitality and Sociability in the Context of Airbnb

Tapio Ikkala & Airi Lampinen, University of Helsinki & Mobile Life Centre, Stockholm University

Peer-to-peer online platforms afford novel collaborative practices related to the sharing and exchange of both tangible and non-tangible goods and services such as space, skills, time, and money. Well-known examples of these platforms include the hospitality exchange services Couchsurfing and Airbnb. The two share several key characteristics, but, there is also a crucial difference between the two: Airbnb is focused on short-term peer-to-peer rentals with a well-defined “price tag” attached to them, whereas Couchsurfing fosters hospitality that is offered with the expectation of no direct compensation, on the basis of generalized reciprocity within the community.

The social interaction and the exchange of accommodation that occur via hospitality-exchange services have been referred to as network hospitality. Previous studies have examined practices of network hospitality in the Couchsurfing community, where the hospitality exchange is, as a rule, devoid of monetary transactions. We add to the emergent body of research on network hospitality by examining hospitality-exchange processes that take place via Airbnb, a service that promotes monetizing network hospitality. We present a qualitative study that explores 1) what motivates individuals to monetize network hospitality and 2) how the presence of money ties in with the social interaction related to network hospitality in the context of Airbnb. Our study approaches the topic from the perspective of hosts – Airbnb users who participate in the network by offering accommodation for other members in exchange for monetary compensation.

We found that, while the possibility of earning money is an important factor in igniting participation, the social aspects of network hospitality play a central role in sustaining hosts’ motivation to keep participating. Moreover, our analysis shows that the presence of money provides hospitality exchange with a structure and formality that contributes to the hosts’ sense of control and ease of participation. The inclusion of money in the exchange alters the social roles of guests and hosts participating in network hospitality by moving them towards those of customer and service provider. This shift makes host–guest interaction less of an obligation, even for the host. It does not, however, exclude the possibility of sociable interaction between host and guest. We conclude by discussing the implications of these findings for further research, design, and policy efforts in the domain of network hospitality and the “sharing economy” more broadly.

Presentation 2.4: More than fifty shades of mediated community – a literature review from an intergroup perspective

Vilma Lehtinen, Eeva Raita, Mikael Wahlström, Airi Lampinen, Peter Peltonen, Helsinki Institute for Information Technology HIIT, Aalto University, VTT Technical Research Center of Finland & Department of Social Research, University of Helsinki

The ways people organize themselves as communities shift along with the ubiquitous digitalization of social interaction. The scholarly definitions of mediated community, in particular, reveal the aspects of social interaction considered to characterize community today. This article reviews conceptualizations of mediated community in four academic journals in the field of social sciences. We elaborate on the content of these conceptualizations, arguing that to view mediated community as an intergroup phenomenon is marginal in current literature. We propose considering conceptualizations of mediated community explicitly from an intergroup perspective in order to better understand the processes of forming and maintaining community in digitalized, networked settings. We suggest three themes that provide starting points for examining mediated communities from an intergroup perspective, including: a focus on (1) outgroups contributing to a sense of community, (2) interaction occurring on the borders between communities, and (3) intergroup relations delineating the symbolic construction of communities.

Tervetuloa kuuntelemaan & keskustelemaan! Lisätietoja ja ilmoittautuminen Sosiaalipsykologian päiville löytyy tapahtuman sivuilta.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s