Vuorovaikutuksen digitalisoituminen muokkaa luottamussuhteita

Vuorovaikutuksen digitalisoituminen vaikuttaa tapoihimme luottaa. Digitaaliset vuorovaikutusteknologiat, vuorovaikutuksessa syntyvä tieto ja tämän tiedon hallinta ovat nykyään luottamussuhteiden ytimessä. Jo yli kolme miljardia ihmistä käyttää internetiä ja sen erilaisia sosiaalisia sovelluksia päivittäin. Teknologia on läsnä niin valtion ja kansalaisten, markkinoilla toimivien yritysten kuin yksityishenkilöidenkin välisissä arkisissa, luottamusta vaativissa vuorovaikutuksissa.

Julkaisimme äskettäin Sakari Tammisen ja Vilma Lehtisen kanssa luottamusta käsittelevän artikkelin osana Arkiajattelu, tieto ja oikeudenmukaisuus -kirjaa. Tarkastelemme siinä vuorovaikutuksen digitalisoitumisen merkitystä luottamussuhteille kolmella tasolla (ks. Bierhoff & Vornefeld, 2004): Niistä ensimmäinen pitää sisällään luottamuksen tiettyyn henkilöön ja tämän kanssa luotuun vuorovaikutussuhteeseen, toinen luottamuksen yleistettyihin muihin (eli ihmisiin yleisesti) digitaalisissa ympäristöissä, ja kolmas luottamus abstrakteihin sosioteknisiin systeemeihin. Tämä kirjoitus on tiivistelmä artikkelimme keskeisistä teemoista.

1. Yksilöiden välinen luottamus digitaalisesssa vuorovaikutuksessa

Kommunikaatioteknologioiden kyllästämässä maailmassa kasvokkaisen vuorovaikutuksen korvaavat yhä useammin erilaiset teknologisesti välittyneet viestinnän muodot sähköpostista puheluihin, pikaviesteihin ja yhteisöpalveluissa jaettaviin päivityksiin. Verkossa tapahtuvaa viestintää koskeva huoli liittyy usein siihen, miten toiset tulkitsevat jaettua sisältöä ja millaisia vaikutuksia sillä voi olla ihmissuhteille. Luottamuksen ylläpitäminen digitaalisten teknologioiden kautta tapahtuvassa vuorovaikutuksessa vaatii vaivaa, sillä jaettu sisältö voi päätyä sellaisten ihmisten nähtäville, joille sitä ei ollut tarkoitettu. Yhteisöpalveluissa tätä haastetta hankaloittaa yksilön eri viiteryhmien, kuten eri ystäväpiirien, samanaikainen läsnäolo. Vuorovaikutukseen osallistujien keskinäisestä luottamuksesta tuleekin digitaalisesti välittyneessä vuorovaikutuksessa korostuneen tärkeää sisällönjakoa koskevien kontrollimahdollisuuksien rajoittuneisuuden vuoksi.

Lisäksi vuorovaikutustilanteet eivät useinkaan rajaudu yksinomaan tietyn yhteisöpalvelun sisälle tai edes laajemmin digitaalisten teknologioiden piiriin. Näin ollen luottamus ja sen ylläpitoon tarvittava yhteistyö digitaalisissa ympäristöissä on usein saumatonta jatkumoa vaivalle, jota nähdään samojen ihmissuhteiden eteen kasvokkaisissa kohtaamisissa. Siinä missä Facebookin avulla ollaan yhteydessä lähinnä entuudestaan tuttujen ihmisten kanssa, jakamistalous haastaa perinteisiä luottamuksen rakenteita, kun tavaroita voidaan lainata ja majapaikkaa tarjota myös tuntemattomille uusien luottamusta tukevien rakenteiden, kuten online-profiileihin sidottujen mainemekanismien, ansiosta. Koska tuntemattomien ihmisten kanssa toimiminen voi näyttäytyä riskinä, luottamus toisiin ihmisiin on jakamistalouteen osallistumisen keskeinen edellytys. Verkkopalveluissa sitä rakennetaan esimerkiksi käyttäjäprofiilien avulla, neuvottelemalla yhteistyöstä henkilökohtaisten viestien välityksellä sekä antamalla vuorovaikutuskumppaneille jälkikäteen palautetta, joka kaikille yhteisön jäsenille näkyessään kartuttaa osallistujien mainetta ja helpottaa sen arvioimista, kannattaako heidän kanssaan ryhtyä yhteistoimintaan.

Luottamuksen saavuttamiseen yksilöidenvälisessä digitaalisessa kommunikaatiossa vaaditaan paitsi uusia työkaluja myös yhteisesti sovittuja sääntöjä siitä, kuinka henkilökohtaisessa viestinnässä käyttäydytään ja mikä osa viestinnästä saa päätyä laajemman yhteisön nähtäväksi. Lisäksi on syytä pitää mielessä, että luottamus ei ole ainoastaan verkossa tapahtuvan vuorovaikutuksen ominaisuus tai vaatimus, vaan yhä useamman verkkopalvelun lähtökohtana on välittyneen (“online”) ja kasvokkaisen (“offline”) vuorovaikutuksen yhdistäminen ja uudenlaisten arkisten käytäntöjen mahdollistaminen.

2. Luottamus digitaalisesti verkottuneissa ryhmissä ja vertaistoiminnassa.

Digitalisaation mahdollistamat uudet viestintämuodot ja toimintamallit haastavat vanhoja vuorovaikutuksen rakenteita myös yksilöiden henkilökohtaisten suhteiden ulkopuolella. Ne uudistavat ryhmiin ja vertaistoimintaan liitttyviä toimintamuotoja ja ravistelevat näiden myötä vakiintuneen auktoriteettivallan oikeutusta ja sen perustana toimivaa luottamusta. Verkkopohjaisten alustojen, kuten blogien ja wikien, vaivattoman saatavuuden ja helppokäyttöistymisen vuoksi maallikoille on avautunut mahdollisuus entistä suurempaan rooliin tiedon tuottamis- ja levittämisprosesseissa, jotka ovat perinteisesti olleet tutkijoiden, auktorisoitujen asiantuntijoiden ja lehdistön käsissä. Luottamus yleistä mielipidettä tai virallista totuutta edustaviin auktoriteetteihin on entistä helpompaa kyseenalaistaa, kun “kokemusasiantuntijoista” ja “vertaistoimijoista” koostuvat ryhmät voivat tuottaa oman totuutensa näiden rinnalle omien vertaisarviointiprosessiensa kautta. Joukkovoimalla rakennettu ja jatkuvasti päivittyvä verkkotietosanakirja Wikipedia on kenties tunnetuin ja menestyksekkäin esimerkki digitalisaation mahdollistaman vertaistoiminnan tuloksista.

Digitaaliset työvälineet sekä niihin liittyvä yhdessä tekemisen ja omaehtoisen organisoitumisen kulttuuri ravistelevat myös politiikan rakenteita. Esimerkiksi lyhyiden, enintään 140 merkin viestien julkaisemiseen suunniteltu Twitter-palvelu on valjastettu kansalaistoiminnan keskeiseksi apuvälineeksi näkyvästi viime vuosien sosiaalisissa liikehdinnöissä eri puolilla maailmaa. Ihmiset ovat kääntyneet Twitterin puoleen sankoin joukoin myös luonnonkatastrofien yhteydessä sekä halutessaan ottaa osaa vaaliväittelyihin tai tiedottaa ajankohtaisista tapahtumista ja kommentoida niitä omista näkökulmistaan. Teksti-, kuva- ja videosisällön levittämisen helpottumisen myötä maailmankuvia rakennetaan yhä enemmän silminnäkijyyttä, osallistumista ja demokraattista vertaistoimintaa korostavilla toimintamalleilla.

Terveyden ja hyvinvoinnin saralla digitalisaation mahdollistamat muutokset tiedon kokoamisessa, käsittelyssä ja tulkinnassa tarjoavat maallikoille uudenlaista toimijuutta suhteessa omaan kehoonsa. Omaan terveyteen liittyvän tiedon kokoaminen helpottuu, kootun datan laskennallisesta käsittelystä tulee vaivattomampaa ja yksilöille tarjoutuu mahdollisuus ainakin näennäisesti täsmällisiin mittaustuloksiin. Digitaaliset teknologiat ja niihin liittyvä vertaistoiminnan kulttuuri luovat otollisen asetelman jakaa terveyteen liittyvää tietoa institutionaaliset säännöstelyperiaatteet ohittaen. Kasvava aktiivisten yksilöiden joukko suhtautuu kriittisesti terveyttä koskeviin auktoriteettirakenteisiin ja tahtoo ottaa aiempaa suuremman roolin omaa terveyttään koskevissa päätöksissä ja niihin johtavissa tiedollisissa prosesseissa. Tällaiseen aktiiviseen omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtimiseen liitetään helposti vastakkainasettelu lääketieteen ammattilaisten asiantuntijavallan ja kansalaisten oman toimijuuden välillä. Parhaimmillaan yksilöiden omaehtoiset käytännöt ja lääketieteellinen ammattitaito voidaan kuitenkin sovittaa hedelmälliseen yhteistyöhön. Ihannetilanteen saavuttamiseksi tarvitaan lainsäädännön ja hoitokäytäntöjen päivittämistä siten, etteivät instituutiot jäisi hankalasti jälkeen yksilöiden omaehtoisista käytännöistä.

3. Luottamus digitaalisiin sosioteknisiin systeemeihin

Viimeinen luottamusta digitaalisten teknologioiden alueella koskeva kysymys liittyy itse teknologioiden luotettavuuteen sikäli, että ne tekevät juuri sen mitä lupaavat eivätkä jotain aivan muuta. Digitaalisista, sosioteknisistä systeemeistä on tullut tärkeä osa yhteiskuntien toimintaa kannattelevaa infrastruktuuria ja ihmisten arkista toimintaa. Luottamus perinteisiin auktoriteetteihin voi korvautua luottamuksella teknologiaan ja sen tarjoamaan toimijuuteen. Tästä johtuen on olennaista ymmärtää miten luottamus näihin abstrakteihin systeemeihin syntyy ja millaiset tekijät pitävät sitä yllä.

Sosioteknisiä systeemejä arvioidessaan ihmiset ovat kiinnostuneita ensisijaisesti niiden toimivuudesta heidän haluamiinsa tarkoituksiin sekä siitä, että ne toimivat systemaattisesti siten kuin niiden kuuluukin toimia. Konfliktialueella toimivan journalistin on voitava luottaa sähköpostin salaukseen, sillä vääriin käsiin päätyessään luottamuksellisella viestillä voi olla kohtalokkaat seuraukset informantille tai journalistille itselleen. Useimmiten sosioteknisiä systeemejä käyttävien ihmisten ensisijaiset huolenaiheet liittyvät kuitenkin toisiin käyttäjiin. On harvinaisempaa pysähtyä miettimään, miten palveluntarjoajat käyttävät sosioteknisissä järjestelmissä tapahtuvasta toiminnasta syntyviä digitaalisia jälkiä. Järjestelmien käytön oheistuotteena syntyy kuitenkin valtavasti dataa esimerkiksi niiden välittämästä vuorovaikutuksesta, pitäen sisällään paitsi lähetettyjen viestien sisällön, myös niihin liittyvää “metadataa”, kuten aika- ja paikkatietoja. Erityisesti yksilöiden ja ryhmien väliseen viestintään keskittyneiden systeemien ja niitä ylläpitävien suurien toimijoiden, kuten Facebookin ja Googlen, kohdalla keskeinen kysymys on siis myös se, millä perusteilla voimme luottaa siihen, että vuorovaikutuksistamme syntyvää dataa käytetään sovitulla tavalla.

Luottamus digitaalisiin sosioteknisiin systeemeihin edellyttää myös luottamista palveluntarjoajiin, jotka vastaavat systeemien kehittämisestä, ylläpidosta ja tyypillisesti myös niiden kautta kulkevan datan keräämisestä, säilyttämisestä ja käytöstä. Tähän liittyy olennaisesti luottaminen yhtäältä toimijoiden kompetenssiin rakentaa ja ylläpitää toimivia systeemejä ja toisaalta heidän hyvää tarkoittaviin motiiveihinsa. Systeemisuunnittelijoiden ja palveluntarjoajien valtaa muokata informaatiota käsitteleviä algoritmeja ja tiedonkeruumekanismeja voidaankin kutsua “muotoiluvallaksi”. Tämä muotoiluvalta jää helpommin piileväksi kuin perinteisten auktoriteettien vaikutusvalta. Aina teknologian kehittäjät eivät itsekään ole käyttämästään vallasta erityisen tietoisia. Silloin uhkana voi olla, että palveluja suunnitellaan kehittäjien omista lähtökohdista käsin sen valossa, mikä on heille “normaalia”, jolloin lopputuloksena olevat sosiotekniset systeemit eivät välttämättä vastaa erilaisten käyttäjäryhmien tarpeita. Ilman vallan tiedostamista suunnitellut systeemit saattavat esimerkiksi tarkoittamatta syventää vähemmistöjen marginaalisuutta.

Lopuksi

Kaikkiin kolmeen luottamuksen tasoon liittyen kerrotaan utooppisia ja dystooppisia tarinoita siitä, miten uusi teknologia haastaa,
 tai jopa murtaa, vanhat toimintatavat ja kasvokkain syntyneet luottamuksen mekanismit. “Uudesta” ja “vanhasta” mediasta puhuttaessa uudempien digitaalisten viestimien ja perinteisten joukkoviestimien suhdetta käsitellään usein toisen kuolemaan johtavana kaksintaisteluna. Mediahistorian perusteella tai ihmisten nykypäiväisiä mediakäytäntöjä tarkasteltaessa nämä vallassa olevat tarinat eivät kuitenkaan kestä analyysia. Uudet viestintämuodot kyllä ravistelevat viestinnällisiä rakenteita, mutteivät (ainakaan vielä) näytä syrjäyttävän perinteisempiä viestimiä millään suoraviivaisella tavalla. Digitaalisten teknologioiden merkitystä luottamuksen reunaehdoille ja edellytyksille onkin hedelmällisempää tarkastella sellaisen vaihtoehtoisen kertomuksen kautta, jossa uudet ja vanhat luottamuksen ja viestinnän rakenteet limittyvät toisiinsa ja elävät rinnakkain.

Tämä kirjoitus on tiivistelmä Sakari Tammisen ja Vilma Lehtisen kanssa kirjoitetusta artikkelista Digitaalinen vuorovaikutus, muutos ja luottamus, joka sisältyy professori Anna-Maija Pirttilä-Backmanin kunniaksi julkaistuun juhlakirjaan Arkiajattelu, tieto ja oikeudenmukaisuus. Teos on verkossa vapaasti kaikkien saatavilla (pdf). Sen toimittivat Liisa Myyry, Salla Ahola, Marja Ahokas ja Ilari Sakki.

(Tämä kirjoitus on ristiinpostaus Demos Helsingin blogista.)

‘Social Psychology in a Technologically Mediated, Networked World’ workshop program

Earlier this fall, we had a call out for a workshop on social psychology in a technologically mediated, networked world. The workshop will take place at the annual Social Psychology Days. The program has now been compiled and you can find the presentation abstracts below. The workshop sessions will take place on Friday, November 21 at the University of Helsinki. The first session will be bilingual (Finnish & English), in the latter all the presentations are in English. Welcome!

WORKSHOP PROGRAM

SESSION 1: Social Psychology of Everyday Information Technology / Arjen tieto- ja viestintäteknologian sosiaalipsykologinen tutkimus

Presentation 1.1: Who is using whom? Our relationship to everyday information technology

Eeva Raita, University of Helsinki & Helsinki Institute for Information Technology HIIT

In this presentation I discuss the relationship between human actors and everyday information technology (IT). I rely on theories claiming that our relationship to everyday IT is not as unidirectional as the everyday discourse often entails. According to the presented viewpoints the relationship between human actors and everyday information technology can be understood as a process of mutual consumption.

I discuss my claim in relation to empirical findings from a diary study that gathered self-reported experiences of twelve new smartphone users. In my presentation I focus on identifying how users consume the smartphone and how the smartphone might consume its users.

The mutual consumption between smartphones and users takes place in relation to time and place. On one hand, smartphones empower users to free themselves from ordinary time and place barriers. As the well-known slogan states users can now do almost everything “whenever and wherever”. However, smartphones also alter what time and place mean to us, and how we act in relation to them. Sometimes the user can even feel like s/he is no longer in control as the smartphone seems to be taking over. The question then arises, who really is using whom and for what purposes?

Presentation 1.2: Better work practices in technologically complex work through self-confrontation and ethnographic study results – hypothetical premises of two study projects

Mikael Wahlström, Leena Norros, Laura Seppänen, Marika Schaupp, VTT Technical Research Centre of Finland & Finnish Institute of Occupational Health – FIOH

Due to the progresses in ICT, the work tools are more complex than before and this complexity interweaves with other complexities of contemporary work, such as, the scientific knowledge needed by medical professionals or industry operators. WOBLE (Work Based LEarning project, which explores robotic surgery) and WOBLE-NPP (the same in the nuclear power plant context) are study projects that aim at supporting professionals in technologically complex work. Some specific hypotheses are assumed in doing this, which reflect a combination of theoretical ideas.

First, we assume that a specific mode of work, labelled as interpretative practice is beneficial. It includes making adjustments to existing work practices, sensemaking, anticipation and elevated awareness of the elementary goals of the work activity – all these promoting so-called resilience in risk-intensive work. Interpretative practice is direct contrast to a mode of activity in work in which the minimum what is expected is done in a reactive manner.

Assumedly, the prevalence of engagement to the interpretative mode of work varies between individuals and its existence can be increased by helping the workers become more aware of the features of their work. This increased awareness can be developed by studying work practices in dialogue with the workers and by communicating the analyses of these studies to them. This involves presenting video material on actual work practices. Thus, WOBLE involves developmental work method, which draws from field studies and aims at permanent positive impact on the work activities. In so doing the new development method reflects existing approaches for developing work, such as Activity Clinic and Change Laboratory. The specific features of the future WOBLE development method include, first, the use of established methods of analysis suitable for ethnographic studies on technologically complex work settings, Core-Task Analysis in particular.

Second, WOBLE specifically aims at establishing a permanent change within the organization, which, in turn, involves two assumptions. Firstly, interpretative practice itself assumedly promotes learning, the aim thus being to foster learners’ ability to learn. Secondly, to further promote a permanent change, the WOBLE approach sees benefit in involving the existing trainers and HR-developers working for the studied organization to the study and development process. The intention is that the development method will become part of the applied training repertoire in one form or another and influence developers’ work.

Esitys 1.3: Lukiolaiset tiedon arvioijina ja argumentoijina muuttuvissa informaatioympäristöissä

Teemu Mikkonen, Tampereen yliopisto

Tiedon arviointi on yhä suuremmassa roolissa erityisesti omaehtoisessa opiskelussa. Oppilaat alakoulusta aina yliopistoihin saakka joutuvat pohtimaan mikä tieto on paikkansapitävää, olennaista, hyödyllistä ja sovellettavaa. Internet on muuttanut koululaisten informaatioympäristöä monimuotoisemmaksi ja vaikeammin hallittavaksi. Tiedonlähteiden määrän kasvaessa ja saatavuuden helpottuessa suurimpana haasteena tulee kouluissa olemaan se, millä perusteella oppilaat valitsevat tietoa. Tämä tarkoittaa sitä, että oppilaiden on osattava perustella sekä muille oppilaille että opettajalle miksi he ovat valinneet tietyt asiat koulutöihinsä ja miksi hylänneet toiset. Koska tulevaisuudessa ei voida enää tyytyä tarjoamaan vain valmiiksi valikoitua oppikirjatietoa, tulee oppilailla olla taidot arvioida ja perustella tietoa uusissa informaatioympäristöissä.

Väitöskirjassani tutkitaan lukiolaisten tietokäsityksiä, joiden avulla he perustelevat koulutehtävissä käyttämiensä tiedonlähteiden totuudellisuutta ja merkityksellisyyttä. Lisäksi siinä tarkastellaan auktoriteetteja, jotka lukiolaiset näkevät luotettavan tiedon perusteena. Erityyppisten aineisto-otteiden analyysin avulla tuodaan esille prosesseja, joissa oppilaat puolustavat omia näkemyksiään tiedon pätevyyden ja luotettavuuden suhteen erilaisten vakuuttamistapojen avulla. Eri vakuuttamistapojen ja auktoriteettien analyysin avulla etsitään vastauksia sille miten nuoret arvioivat tietoa ja minkä tiedon he näkevät olennaisena ja vakuuttavana. Tämän analyysin kautta pyrkimyksenä on selvittää millaisia taitoja oppilaille tulisi opettaa, jotta he selviäisivät muuttuvissa informaatioympäristöissä. Tutkimukseni perustuu vuoden 2012 syksyllä kerättyihin lukiolaisten ryhmähaastatteluihin ja ryhmien palauttamiin lähdepäiväkirjoihin.

Tässä tutkimuksessa yksilön sisäiset mielentilat ja niiden muutokset sulkeistetaan ja tutkimus keskittyy kulttuurissa ilmeneviin suhteellisen pysyviin malleihin ja strategioihin, joihin yksilöt turvautuvat kuvatessaan ja perustelleessaan toimintaansa. Toisin sanoen tutkimuksen kohteena eivät ole kertojat tai kertomuksen kohteet, vaan kertomuksen muodot ja niiden vaikutukset kertojien toimintaan. Tämä tuo uuden ja poikkeavan näkökulman aiempien tutkimusten kognitiivisiin prosesseihin painottuneisiin lähestymistapoihin. (Billig, 1996; Hofer & Pintrich, 1997; Jokinen Arja, 1999.)

Tiedon arviointitapojen analyysi tarjoaa tietoa sekä tiedon arviointiprosessista että tiedon pätevyyden perustelemistavoista. Kun oppilaita haastateltiin tutkimukseen, joutuivat he samalla miettimään perusteita sille miksi he ovat arvioineet valitut lähteet sopiviksi ja hylätyt lähteet epäsopiviksi esitelmiinsä. Näin he tulivat käyttäneeksi erilaisia retorisia strategioita vakuuttaakseen sekä käytetyn tiedon pätevyyden että oman kompetenssin etsiä tietoa eri lähteistä. Näitä retorisia strategioita tullaan tutkimuksessa erittelemään sen suhteen miten yleisiä ne olivat. Yleisimpien strategioiden kohdalta eritellään minkä tyyppisiä lähteitä niiden yhteydessä tullaan käyttämään. Lisäksi kuvataan aineisto-otteiden avulla miten strategioita käytettiin käytännössä.

Tietokäsityksiin liittyvistä tulevaisuuden haasteista kertoo se, että suurimmalla osalla oppilaita oli heidän omien sanojensa mukaan vaikeuksia arvioida lähteiden pätevyyttä ja luotettavuutta. Monilla ryhmillä tämä oli merkittävin haaste annetun koulutehtävän teossa. Koulun tarjoamat erilliset ohjeet nettitiedon arviointiin eivät näin olleet riittäviä, vaikka tälle nimenomaiselle kurssille oli normaaliopetuksesta poiketen räätälöity yhden oppitunnin mittainen tiedonhallinnan luento. Tulevaisuudessa tulisikin kiinnittää suurempaa huomiota tiedon arviointitapojen monipuoliseen opettamiseen yksittäisten tiedonhallinnan kurssien sijaan.

Lähteet

Billig, M. (1996). Arguing and Thinking: A Rhetorical Approach to Social Psychology. Cambridge University Press.

Hofer, B. K., & Pintrich, P. R. (1997). The development of epistemological theories: Beliefs about knowledge and knowing and their relation to learning. Review of Educational Research, 67(1), 88–140.

Jokinen Arja. (1999). Vakuuttelevan ja suostuttelevan retoriikan analysoiminen. In A. Jokinen, K. Juhila, & E. Suoninen (Eds.), Diskurssianalyysi liikkeessä (pp. 125–159). Vastapaino.

Esitys 1.4: Sosiaalinen media ja liikunta työyhteisöissä

Anna Wallin & Lauri Penkkimäki, Tampereen yliopisto

Nykyään yhä suurempi osa ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta tapahtuu internetin välityksellä erilaisissa verkkoyhteisöissä ja verkostopalveluissa, ja sosiaalisesta mediasta voidaan sanoa tulleen yksi keskeisimmistä yhteisöllisyyden kokemisen ja identiteetin rakentamisen paikoista. Sosiaalinen media tarjoaa yksilöille alustan, jonka kautta sosiaalista tukea voidaan saada ja antaa osallistumalla erilaisiin verkostopalveluihin. Sosiaalista mediaa ja verkkoyhteisöjä on alettu hyödyntää myös liikunnan harrastamisen tukena, kun erilaiset omien liikuntasuoritusten jakamiseen perustuvat sosiaalisen median palvelut ovat yleistyneet. Liikunnan ja sosiaalisen median suhteesta tiedetään kuitenkin vielä varsin vähän ja tutkimus aihepiiristä on vasta aluillaan.

Tarkastelemme sosiaalisen median ja liikunnan suhdetta työyhteisökontekstissa. Työpaikkaliikuntaa järjestetään perinteisesti työpaikoilla hyvin paikkaan ja aikaan sidotusti, ja sosiaalista mediaa hyödynnetään liikunnan tukena vielä vähäisessä määrin. Kuitenkin työelämän muutosten myötä työn luonne ja työaika ovat pirstaloituneet yhä enemmän; työt eivät ole enää yhtä paikkaan ja aikaan sidottuja kuin ennen ja työelämässä korostuvat vahvasti tiimityötaidot sekä verkostoituminen. Sosiaalinen media voikin tarjota työyhteisön jäsenille paikan, joissa yhteisten asioiden jakamisen kautta rakennetaan ns. uudenlaista yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, jotka ovat osa yksilön sosiaalista toimintakykyä sekä työkykyä.

Laajasti ottaen olemme kiinnostuneita siitä, minkälainen merkitys sosiaalisessa mediassa tapahtuvalla vuorovaikutuksella ja jakamisella on työyhteisön toiminnalle ja yksilön sosiaaliselle toimintakyvylle. Kuinka vuorovaikutus ja yhteisöllisyys rakentuvat sosiaalisessa mediassa ja minkälainen merkitys jakamisella ja siihen liittyvällä vuorovaikutuksella on työyhteisön toiminnalle, ilmapiirille ja yhteisöllisyyden tunteelle? Tarkoituksenamme on alustaa suunnitelmistamme tutkimuksen tekemiseksi ja herättää ajatuksia sekä keskustelua liittyen aiheeseen ja siihen, kuinka sosiaalipsykologisia teorioita voidaan soveltaa sosiaalisen median ja uudenlaisen yhteisöllisyyden tutkimuksessa.

SESSION 2: Social Psychology of Social Networking Services 

Presentation 2.1: Social media, social network services: What our user profiles do to us?

Suvi Uski, University of Helsinki

This presentation focuses on the experience of self-presentation in social network services (SNS). Self-presentation and impression management have been popular topics to study in the field of Internet research. Yet, the stronger links to self-identity and the explanations for passivity seem to lack presence. With this presentation I focus on the experienced identity conflict and stress that derives from the experience of self- presentation in SNSs. Furthermore, I argue that passivity can be more interesting than observed activity when the overall understanding of a user is the goal. When aiming at exploring passivity in SNSs the understanding needs to reach beyond visible actions and investigate meaning making and reasoning of a user.

The experience of maintaining an SNS user profile can be a psychologically complex process due to the context of imagined audiences (Marwick and boyd, 2010) and context collapse (boyd, 2002; Wesch, 2009). That experience deserves SNS researchers and self-identity researchers’ attention since the context induces psychologically unique requirements for self-presentation. What has self-presentation to do with self-identity? And how do SNS user profiles change the ways of how we see ourselves?

With a notion of profile work, that describes the complex process of strategic self-presentation in SNSs, I elaborate four different approaches of how self-identity relates to SNS user profiles, and why this relation matters. The four understandings consider profile work as an individual’s experience, as an analytical tool to discern between personal and social, as an umbrella framework for the SNS research field to employ, and, as a self-identity shaping socio-cultural process. The presentation calls for discussion from a variety of fields, such as social sciences, psychology, communication and human-computer interaction.

Presentation 2.2: I have seen you naked – platform affordances, audience segregation and impression management on tumblr and Facebook 

Katrin Tiidenberg, Tallinn University

This presentation explores trans-platform communication around selfies. It is based on a three year, larger, ethnographic study, where the researcher realized that some of her informants have, in addition to tumblr also started following each other on Facebook. Previous research with this set of informants has repeatedly underlined the ‘faceted’ (boyd, 2002; Farnham & Churchill, 2011) character of their identities. Thus, this case of social convergence (Van den Berg & Leenes, 2010) offers unique access to how people’s self-expression is interpreted across different platforms. Based on visual discourse analysis (Rose, 2001) of seven informants’ Facebook and tumblr presence and interviews, I explore intersection of platform affordances and audience segregation strategies (Goffman, 1959) in people’s image sharing and reading practices on tumblr and Facebook. On Tumblr, these informants post sexual, (semi-)nude selfies, bringing their gender, embodiment, and sexuality into the forefront. On Facebook, their content most often emphasizes the roles and social statuses as parents and professionals. This presentation spotlights the discourses of audiencing and platform affordances as well as the pertinent discourses of the self as experienced by the participants.

Presentation 2.3: Monetizing Network Hospitality: Hospitality and Sociability in the Context of Airbnb

Tapio Ikkala & Airi Lampinen, University of Helsinki & Mobile Life Centre, Stockholm University

Peer-to-peer online platforms afford novel collaborative practices related to the sharing and exchange of both tangible and non-tangible goods and services such as space, skills, time, and money. Well-known examples of these platforms include the hospitality exchange services Couchsurfing and Airbnb. The two share several key characteristics, but, there is also a crucial difference between the two: Airbnb is focused on short-term peer-to-peer rentals with a well-defined “price tag” attached to them, whereas Couchsurfing fosters hospitality that is offered with the expectation of no direct compensation, on the basis of generalized reciprocity within the community.

The social interaction and the exchange of accommodation that occur via hospitality-exchange services have been referred to as network hospitality. Previous studies have examined practices of network hospitality in the Couchsurfing community, where the hospitality exchange is, as a rule, devoid of monetary transactions. We add to the emergent body of research on network hospitality by examining hospitality-exchange processes that take place via Airbnb, a service that promotes monetizing network hospitality. We present a qualitative study that explores 1) what motivates individuals to monetize network hospitality and 2) how the presence of money ties in with the social interaction related to network hospitality in the context of Airbnb. Our study approaches the topic from the perspective of hosts – Airbnb users who participate in the network by offering accommodation for other members in exchange for monetary compensation.

We found that, while the possibility of earning money is an important factor in igniting participation, the social aspects of network hospitality play a central role in sustaining hosts’ motivation to keep participating. Moreover, our analysis shows that the presence of money provides hospitality exchange with a structure and formality that contributes to the hosts’ sense of control and ease of participation. The inclusion of money in the exchange alters the social roles of guests and hosts participating in network hospitality by moving them towards those of customer and service provider. This shift makes host–guest interaction less of an obligation, even for the host. It does not, however, exclude the possibility of sociable interaction between host and guest. We conclude by discussing the implications of these findings for further research, design, and policy efforts in the domain of network hospitality and the “sharing economy” more broadly.

Presentation 2.4: More than fifty shades of mediated community – a literature review from an intergroup perspective

Vilma Lehtinen, Eeva Raita, Mikael Wahlström, Airi Lampinen, Peter Peltonen, Helsinki Institute for Information Technology HIIT, Aalto University, VTT Technical Research Center of Finland & Department of Social Research, University of Helsinki

The ways people organize themselves as communities shift along with the ubiquitous digitalization of social interaction. The scholarly definitions of mediated community, in particular, reveal the aspects of social interaction considered to characterize community today. This article reviews conceptualizations of mediated community in four academic journals in the field of social sciences. We elaborate on the content of these conceptualizations, arguing that to view mediated community as an intergroup phenomenon is marginal in current literature. We propose considering conceptualizations of mediated community explicitly from an intergroup perspective in order to better understand the processes of forming and maintaining community in digitalized, networked settings. We suggest three themes that provide starting points for examining mediated communities from an intergroup perspective, including: a focus on (1) outgroups contributing to a sense of community, (2) interaction occurring on the borders between communities, and (3) intergroup relations delineating the symbolic construction of communities.

Please join our sessions to hear these eight talks & to take part in the conversation! For further information & for free registration to the Social Psychology Days, please visit the event website.

‘Sosiaalipsykologiaa teknologisesti välittyneessä, verkottuneessa maailmassa’ –työryhmän ohjelma

Aiemmin tänä syksynä kutsuimme osallistujia Sosiaalipsykologian päivillä järjestettävään työryhmään, jonka teemana on sosiaalipsykologia teknologisesti välittyneessä, verkottuneessa maailmassa. Ohjelma on nyt koossa ja abstraktit luettavissa alla. Työryhmän sessiot järjestetään perjantaina 21.11. Helsingin yliopistolla, ensimmäinen osio on kaksikielinen (suomi & englanti), jälkimmäisessä kaikki esitykset ovat englanniksi. Tervetuloa!

TYÖRYHMÄOHJELMA

SESSIO 1: Social Psychology of Everyday Information Technology / Arjen tieto- ja viestintäteknologian sosiaalipsykologinen tutkimus

Presentation 1.1: Who is using whom? Our relationship to everyday information technology

Eeva Raita, University of Helsinki & Helsinki Institute for Information Technology HIIT

In this presentation I discuss the relationship between human actors and everyday information technology (IT). I rely on theories claiming that our relationship to everyday IT is not as unidirectional as the everyday discourse often entails. According to the presented viewpoints the relationship between human actors and everyday information technology can be understood as a process of mutual consumption.

I discuss my claim in relation to empirical findings from a diary study that gathered self-reported experiences of twelve new smartphone users. In my presentation I focus on identifying how users consume the smartphone and how the smartphone might consume its users.

The mutual consumption between smartphones and users takes place in relation to time and place. On one hand, smartphones empower users to free themselves from ordinary time and place barriers. As the well-known slogan states users can now do almost everything “whenever and wherever”. However, smartphones also alter what time and place mean to us, and how we act in relation to them. Sometimes the user can even feel like s/he is no longer in control as the smartphone seems to be taking over. The question then arises, who really is using whom and for what purposes?

Presentation 1.2: Better work practices in technologically complex work through self-confrontation and ethnographic study results – hypothetical premises of two study projects

Mikael Wahlström, Leena Norros, Laura Seppänen, Marika Schaupp, VTT Technical Research Centre of Finland & Finnish Institute of Occupational Health – FIOH

Due to the progresses in ICT, the work tools are more complex than before and this complexity interweaves with other complexities of contemporary work, such as, the scientific knowledge needed by medical professionals or industry operators. WOBLE (Work Based LEarning project, which explores robotic surgery) and WOBLE-NPP (the same in the nuclear power plant context) are study projects that aim at supporting professionals in technologically complex work. Some specific hypotheses are assumed in doing this, which reflect a combination of theoretical ideas.

First, we assume that a specific mode of work, labelled as interpretative practice is beneficial. It includes making adjustments to existing work practices, sensemaking, anticipation and elevated awareness of the elementary goals of the work activity – all these promoting so-called resilience in risk-intensive work. Interpretative practice is direct contrast to a mode of activity in work in which the minimum what is expected is done in a reactive manner.

Assumedly, the prevalence of engagement to the interpretative mode of work varies between individuals and its existence can be increased by helping the workers become more aware of the features of their work. This increased awareness can be developed by studying work practices in dialogue with the workers and by communicating the analyses of these studies to them. This involves presenting video material on actual work practices. Thus, WOBLE involves developmental work method, which draws from field studies and aims at permanent positive impact on the work activities. In so doing the new development method reflects existing approaches for developing work, such as Activity Clinic and Change Laboratory. The specific features of the future WOBLE development method include, first, the use of established methods of analysis suitable for ethnographic studies on technologically complex work settings, Core-Task Analysis in particular.

Second, WOBLE specifically aims at establishing a permanent change within the organization, which, in turn, involves two assumptions. Firstly, interpretative practice itself assumedly promotes learning, the aim thus being to foster learners’ ability to learn. Secondly, to further promote a permanent change, the WOBLE approach sees benefit in involving the existing trainers and HR-developers working for the studied organization to the study and development process. The intention is that the development method will become part of the applied training repertoire in one form or another and influence developers’ work.

Esitys 1.3: Lukiolaiset tiedon arvioijina ja argumentoijina muuttuvissa informaatioympäristöissä

Teemu Mikkonen, Tampereen yliopisto

Tiedon arviointi on yhä suuremmassa roolissa erityisesti omaehtoisessa opiskelussa. Oppilaat alakoulusta aina yliopistoihin saakka joutuvat pohtimaan mikä tieto on paikkansapitävää, olennaista, hyödyllistä ja sovellettavaa. Internet on muuttanut koululaisten informaatioympäristöä monimuotoisemmaksi ja vaikeammin hallittavaksi. Tiedonlähteiden määrän kasvaessa ja saatavuuden helpottuessa suurimpana haasteena tulee kouluissa olemaan se, millä perusteella oppilaat valitsevat tietoa. Tämä tarkoittaa sitä, että oppilaiden on osattava perustella sekä muille oppilaille että opettajalle miksi he ovat valinneet tietyt asiat koulutöihinsä ja miksi hylänneet toiset. Koska tulevaisuudessa ei voida enää tyytyä tarjoamaan vain valmiiksi valikoitua oppikirjatietoa, tulee oppilailla olla taidot arvioida ja perustella tietoa uusissa informaatioympäristöissä.

Väitöskirjassani tutkitaan lukiolaisten tietokäsityksiä, joiden avulla he perustelevat koulutehtävissä käyttämiensä tiedonlähteiden totuudellisuutta ja merkityksellisyyttä. Lisäksi siinä tarkastellaan auktoriteetteja, jotka lukiolaiset näkevät luotettavan tiedon perusteena. Erityyppisten aineisto-otteiden analyysin avulla tuodaan esille prosesseja, joissa oppilaat puolustavat omia näkemyksiään tiedon pätevyyden ja luotettavuuden suhteen erilaisten vakuuttamistapojen avulla. Eri vakuuttamistapojen ja auktoriteettien analyysin avulla etsitään vastauksia sille miten nuoret arvioivat tietoa ja minkä tiedon he näkevät olennaisena ja vakuuttavana. Tämän analyysin kautta pyrkimyksenä on selvittää millaisia taitoja oppilaille tulisi opettaa, jotta he selviäisivät muuttuvissa informaatioympäristöissä. Tutkimukseni perustuu vuoden 2012 syksyllä kerättyihin lukiolaisten ryhmähaastatteluihin ja ryhmien palauttamiin lähdepäiväkirjoihin.

Tässä tutkimuksessa yksilön sisäiset mielentilat ja niiden muutokset sulkeistetaan ja tutkimus keskittyy kulttuurissa ilmeneviin suhteellisen pysyviin malleihin ja strategioihin, joihin yksilöt turvautuvat kuvatessaan ja perustelleessaan toimintaansa. Toisin sanoen tutkimuksen kohteena eivät ole kertojat tai kertomuksen kohteet, vaan kertomuksen muodot ja niiden vaikutukset kertojien toimintaan. Tämä tuo uuden ja poikkeavan näkökulman aiempien tutkimusten kognitiivisiin prosesseihin painottuneisiin lähestymistapoihin. (Billig, 1996; Hofer & Pintrich, 1997; Jokinen Arja, 1999.)

Tiedon arviointitapojen analyysi tarjoaa tietoa sekä tiedon arviointiprosessista että tiedon pätevyyden perustelemistavoista. Kun oppilaita haastateltiin tutkimukseen, joutuivat he samalla miettimään perusteita sille miksi he ovat arvioineet valitut lähteet sopiviksi ja hylätyt lähteet epäsopiviksi esitelmiinsä. Näin he tulivat käyttäneeksi erilaisia retorisia strategioita vakuuttaakseen sekä käytetyn tiedon pätevyyden että oman kompetenssin etsiä tietoa eri lähteistä. Näitä retorisia strategioita tullaan tutkimuksessa erittelemään sen suhteen miten yleisiä ne olivat. Yleisimpien strategioiden kohdalta eritellään minkä tyyppisiä lähteitä niiden yhteydessä tullaan käyttämään. Lisäksi kuvataan aineisto-otteiden avulla miten strategioita käytettiin käytännössä.

Tietokäsityksiin liittyvistä tulevaisuuden haasteista kertoo se, että suurimmalla osalla oppilaita oli heidän omien sanojensa mukaan vaikeuksia arvioida lähteiden pätevyyttä ja luotettavuutta. Monilla ryhmillä tämä oli merkittävin haaste annetun koulutehtävän teossa. Koulun tarjoamat erilliset ohjeet nettitiedon arviointiin eivät näin olleet riittäviä, vaikka tälle nimenomaiselle kurssille oli normaaliopetuksesta poiketen räätälöity yhden oppitunnin mittainen tiedonhallinnan luento. Tulevaisuudessa tulisikin kiinnittää suurempaa huomiota tiedon arviointitapojen monipuoliseen opettamiseen yksittäisten tiedonhallinnan kurssien sijaan.

Lähteet

Billig, M. (1996). Arguing and Thinking: A Rhetorical Approach to Social Psychology. Cambridge University Press.

Hofer, B. K., & Pintrich, P. R. (1997). The development of epistemological theories: Beliefs about knowledge and knowing and their relation to learning. Review of Educational Research, 67(1), 88–140.

Jokinen Arja. (1999). Vakuuttelevan ja suostuttelevan retoriikan analysoiminen. In A. Jokinen, K. Juhila, & E. Suoninen (Eds.), Diskurssianalyysi liikkeessä (pp. 125–159). Vastapaino.

Esitys 1.4: Sosiaalinen media ja liikunta työyhteisöissä

Anna Wallin & Lauri Penkkimäki, Tampereen yliopisto

Nykyään yhä suurempi osa ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta tapahtuu internetin välityksellä erilaisissa verkkoyhteisöissä ja verkostopalveluissa, ja sosiaalisesta mediasta voidaan sanoa tulleen yksi keskeisimmistä yhteisöllisyyden kokemisen ja identiteetin rakentamisen paikoista. Sosiaalinen media tarjoaa yksilöille alustan, jonka kautta sosiaalista tukea voidaan saada ja antaa osallistumalla erilaisiin verkostopalveluihin. Sosiaalista mediaa ja verkkoyhteisöjä on alettu hyödyntää myös liikunnan harrastamisen tukena, kun erilaiset omien liikuntasuoritusten jakamiseen perustuvat sosiaalisen median palvelut ovat yleistyneet. Liikunnan ja sosiaalisen median suhteesta tiedetään kuitenkin vielä varsin vähän ja tutkimus aihepiiristä on vasta aluillaan.

Tarkastelemme sosiaalisen median ja liikunnan suhdetta työyhteisökontekstissa. Työpaikkaliikuntaa järjestetään perinteisesti työpaikoilla hyvin paikkaan ja aikaan sidotusti, ja sosiaalista mediaa hyödynnetään liikunnan tukena vielä vähäisessä määrin. Kuitenkin työelämän muutosten myötä työn luonne ja työaika ovat pirstaloituneet yhä enemmän; työt eivät ole enää yhtä paikkaan ja aikaan sidottuja kuin ennen ja työelämässä korostuvat vahvasti tiimityötaidot sekä verkostoituminen. Sosiaalinen media voikin tarjota työyhteisön jäsenille paikan, joissa yhteisten asioiden jakamisen kautta rakennetaan ns. uudenlaista yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, jotka ovat osa yksilön sosiaalista toimintakykyä sekä työkykyä.

Laajasti ottaen olemme kiinnostuneita siitä, minkälainen merkitys sosiaalisessa mediassa tapahtuvalla vuorovaikutuksella ja jakamisella on työyhteisön toiminnalle ja yksilön sosiaaliselle toimintakyvylle. Kuinka vuorovaikutus ja yhteisöllisyys rakentuvat sosiaalisessa mediassa ja minkälainen merkitys jakamisella ja siihen liittyvällä vuorovaikutuksella on työyhteisön toiminnalle, ilmapiirille ja yhteisöllisyyden tunteelle? Tarkoituksenamme on alustaa suunnitelmistamme tutkimuksen tekemiseksi ja herättää ajatuksia sekä keskustelua liittyen aiheeseen ja siihen, kuinka sosiaalipsykologisia teorioita voidaan soveltaa sosiaalisen median ja uudenlaisen yhteisöllisyyden tutkimuksessa.

SESSIO 2: Social Psychology of Social Networking Services 

Presentation 2.1: Social media, social network services: What our user profiles do to us?

Suvi Uski, University of Helsinki

This presentation focuses on the experience of self-presentation in social network services (SNS). Self-presentation and impression management have been popular topics to study in the field of Internet research. Yet, the stronger links to self-identity and the explanations for passivity seem to lack presence. With this presentation I focus on the experienced identity conflict and stress that derives from the experience of self- presentation in SNSs. Furthermore, I argue that passivity can be more interesting than observed activity when the overall understanding of a user is the goal. When aiming at exploring passivity in SNSs the understanding needs to reach beyond visible actions and investigate meaning making and reasoning of a user.

The experience of maintaining an SNS user profile can be a psychologically complex process due to the context of imagined audiences (Marwick and boyd, 2010) and context collapse (boyd, 2002; Wesch, 2009). That experience deserves SNS researchers and self-identity researchers’ attention since the context induces psychologically unique requirements for self-presentation. What has self-presentation to do with self-identity? And how do SNS user profiles change the ways of how we see ourselves?

With a notion of profile work, that describes the complex process of strategic self-presentation in SNSs, I elaborate four different approaches of how self-identity relates to SNS user profiles, and why this relation matters. The four understandings consider profile work as an individual’s experience, as an analytical tool to discern between personal and social, as an umbrella framework for the SNS research field to employ, and, as a self-identity shaping socio-cultural process. The presentation calls for discussion from a variety of fields, such as social sciences, psychology, communication and human-computer interaction.

Presentation 2.2: I have seen you naked – platform affordances, audience segregation and impression management on tumblr and Facebook

Katrin Tiidenberg, Tallinn University

This presentation explores trans-platform communication around selfies. It is based on a three year, larger, ethnographic study, where the researcher realized that some of her informants have, in addition to tumblr also started following each other on Facebook. Previous research with this set of informants has repeatedly underlined the ‘faceted’ (boyd, 2002; Farnham & Churchill, 2011) character of their identities. Thus, this case of social convergence (Van den Berg & Leenes, 2010) offers unique access to how people’s self-expression is interpreted across different platforms. Based on visual discourse analysis (Rose, 2001) of seven informants’ Facebook and tumblr presence and interviews, I explore intersection of platform affordances and audience segregation strategies (Goffman, 1959) in people’s image sharing and reading practices on tumblr and Facebook. On Tumblr, these informants post sexual, (semi-)nude selfies, bringing their gender, embodiment, and sexuality into the forefront. On Facebook, their content most often emphasizes the roles and social statuses as parents and professionals. This presentation spotlights the discourses of audiencing and platform affordances as well as the pertinent discourses of the self as experienced by the participants.

Presentation 2.3: Monetizing Network Hospitality: Hospitality and Sociability in the Context of Airbnb

Tapio Ikkala & Airi Lampinen, University of Helsinki & Mobile Life Centre, Stockholm University

Peer-to-peer online platforms afford novel collaborative practices related to the sharing and exchange of both tangible and non-tangible goods and services such as space, skills, time, and money. Well-known examples of these platforms include the hospitality exchange services Couchsurfing and Airbnb. The two share several key characteristics, but, there is also a crucial difference between the two: Airbnb is focused on short-term peer-to-peer rentals with a well-defined “price tag” attached to them, whereas Couchsurfing fosters hospitality that is offered with the expectation of no direct compensation, on the basis of generalized reciprocity within the community.

The social interaction and the exchange of accommodation that occur via hospitality-exchange services have been referred to as network hospitality. Previous studies have examined practices of network hospitality in the Couchsurfing community, where the hospitality exchange is, as a rule, devoid of monetary transactions. We add to the emergent body of research on network hospitality by examining hospitality-exchange processes that take place via Airbnb, a service that promotes monetizing network hospitality. We present a qualitative study that explores 1) what motivates individuals to monetize network hospitality and 2) how the presence of money ties in with the social interaction related to network hospitality in the context of Airbnb. Our study approaches the topic from the perspective of hosts – Airbnb users who participate in the network by offering accommodation for other members in exchange for monetary compensation.

We found that, while the possibility of earning money is an important factor in igniting participation, the social aspects of network hospitality play a central role in sustaining hosts’ motivation to keep participating. Moreover, our analysis shows that the presence of money provides hospitality exchange with a structure and formality that contributes to the hosts’ sense of control and ease of participation. The inclusion of money in the exchange alters the social roles of guests and hosts participating in network hospitality by moving them towards those of customer and service provider. This shift makes host–guest interaction less of an obligation, even for the host. It does not, however, exclude the possibility of sociable interaction between host and guest. We conclude by discussing the implications of these findings for further research, design, and policy efforts in the domain of network hospitality and the “sharing economy” more broadly.

Presentation 2.4: More than fifty shades of mediated community – a literature review from an intergroup perspective

Vilma Lehtinen, Eeva Raita, Mikael Wahlström, Airi Lampinen, Peter Peltonen, Helsinki Institute for Information Technology HIIT, Aalto University, VTT Technical Research Center of Finland & Department of Social Research, University of Helsinki

The ways people organize themselves as communities shift along with the ubiquitous digitalization of social interaction. The scholarly definitions of mediated community, in particular, reveal the aspects of social interaction considered to characterize community today. This article reviews conceptualizations of mediated community in four academic journals in the field of social sciences. We elaborate on the content of these conceptualizations, arguing that to view mediated community as an intergroup phenomenon is marginal in current literature. We propose considering conceptualizations of mediated community explicitly from an intergroup perspective in order to better understand the processes of forming and maintaining community in digitalized, networked settings. We suggest three themes that provide starting points for examining mediated communities from an intergroup perspective, including: a focus on (1) outgroups contributing to a sense of community, (2) interaction occurring on the borders between communities, and (3) intergroup relations delineating the symbolic construction of communities.

Tervetuloa kuuntelemaan & keskustelemaan! Lisätietoja ja ilmoittautuminen Sosiaalipsykologian päiville löytyy tapahtuman sivuilta.

Työryhmäkutsu: Sosiaalipsykologiaa teknologisesti välittyneessä, verkottuneessa maailmassa

Sosiaalipsykologian päivät 2014 järjestetään Helsingissä marraskuun loppupuolella. Teemana on tänä vuonna (rajapintalaisille osuvasti) Välittynyt vuorovaikutus. Olemme mukana myös omalla työryhmällä, johon on tällä hetkellä käynnissä avoin haku. Tervetuloa esiintymään tai kuuntelemaan, osallistuminen päiville on ilmaista! Lisätietoja työryhmästä löytyy englanninkielisen abstraktin alapuolelta.

The Annual Social Psychology Days 2014 will take place in Helsinki in the second half of November. This year, the theme of the days is Mediated Interaction. Also, as a part of the event, we are calling together a workshop. We are currently accepting presentation proposals.  Welcome to present your work or to participate otherwise! Attending the days and the workshop is free of charge. For English details, scroll to the bottom of this text.

Sosiaalipsykologiaa teknologisesti välittyneessä, verkottuneessa maailmassa

Uudet informaatio- ja viestintäteknologiat ovat muuttaneet tapaa, jolla ihmiset käsittelevät tietoa ja ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa: Erilaisten verkkopalvelujen arkipäiväistyminen muokkaa tapojamme toimia niin yksilöinä kuin ryhminä. Työpaikoilla työtavat ja yhteistyön muodot muokkaantuvat automatisoitumisen ja työvälineiden digitalisoitumisen myötä. Eräs keskeisistä kysymyksistä, jonka teknologian kehitys asettaa sosiaalipsykologialle on, vaatiiko viestintävälineiden digitalisoituminen ja verkottuminen uusia teorioita nykypäivän vuorovaikutuksien ymmärtämiseksi. Entä miten klassisia teorioita voidaan soveltaa vuorovaikutuksen tutkimukseen teknologisesti välittyneessä maailmassa?

Toivomme tähän työryhmään empiirisiä käyttäjätutkimuksia esitteleviä ja teoreettista ajattelua eteenpäin vieviä alustuksia, joiden pohjalta työryhmä keskustelee, miten sosiaalipsykologia tieteenalana voi parhaiten pysyä mukana teknologian nopeassa kehityksessä ja säilyttää merkityksensä verkottuneessa ja digitalisoituneessa maailmassa. Työryhmä on kaksikielinen. Tämä tarkoittaa, että osallistujat saavat toimittaa abstraktinsa ja pitää esityksensä oman valintansa mukaan joko suomeksi tai englanniksi. Työryhmän keskustelukieli valitaan paikan päällä osallistujien tarpeet ja toiveet huomioiden.

Ehdotukset esityksestä työryhmässä (max. 400 sanan abstrakti) lähetetään osoitteeseen airi.lampinen(at)iki.fi 17.10.mennessä. Työryhmään valitsemisesta ilmoitetaan noin viikossa deadlinen jälkeen.

Social psychology in a technologically mediated, networked world

Novel information and communication technologies have changed the ways in which people interact with one another and to manage information: The ubiquitous presence of varied web services shapes our behavior both as individuals and as groups. At workplaces work practices and modes of interaction are shaped by the automatisation and the digitalisation of tools. The rapid development of technology poses important questions for social psychology: Does the digitalisation of communication technology and the presence networked services necessitate novel theories for understanding contemporary social interaction? How can the classical theories be applied to the study of technology-mediated social interaction in a networked world?

This workshop welcomes presentations entailing empirical user studies and/or non-empirical theory building. Based on the presentations, the workshop will discuss how social psychology as a field can best keep up with the rapid development of technology and how it can retain its relevance in a networked and digitalized world. This is a bilingual workshop. This means that participants can submit their abstracts and give their presentations in either Finnish or English (whichever they prefer). The language of general discussion in the workshop will be determined on the spot to match the needs and wishes of the participants.

Proposals for a presentation in the workshop (max. 400-word abstract) are to be submitted via e-mail to airi.lampinen(at)iki.fi by October, 17th. Notification of acceptance to the workshop will be given within approximately a week of the deadline.

Työryhmän vetäjät/Workshop organizers:

  • Airi Lampinen, Tukholman yliopisto
  • Vilma Lehtinen, Helsingin yliopisto
  • Suvi Uski, Helsingin yliopisto
  • Mikael Wahlström, VTT

Sosiaalinen, identiteetti ja informaatioteknologia -symposium Sosiaalipsykologian päivillä (esityskalvot)

Sosiaalipsykologian päivillä järjestetyssä Sosiaalinen, identiteetti ja informaatioteknologia -symposiumissa kuultiin neljä esitystä HIITin SIE-ryhmässä tutkimusta tekeviltä sosiaalipsykologeilta. Alla esitysten abstraktit sekä linkit esityskalvoihin.

Eeva puhui tylsyyttä käsittelevästä väitöstutkimuksestaan otsikolla ‘Tylsää kaikkialla? Tylsyyden kokemus osana älypuhelimien käyttöä’ (pdf)
Tylsyyden kokemus määritellään tyypillisesti ärsykkeiden puuttumisena, mikä aiheuttaa
kokemuksen siitä, että aika ei kulu. Toisaalta tylsyys voidaan ymmärtää myös laajemmin
hetkenä, jossa ihminen on kasvokkain oman tyhjyytensä kanssa. Mutta mitä on tylsyys
vuonna 2012, kun voimme älypuhelimen avulla olla kaikkien kanssa kaiken aikaa kaikkialla? Esitys avaa näkökulmia tylsyyteen osana uusien tieto- ja viestintäteknologioiden käyttöä ja pohjautuu viime aikaisiin tutkimuksiin älypuhelimen käyttäjistä.

Airi puhui tutkimusharjoittelussa Microsoft Research New Englandissa toteuttamastaan projektista otsikolla ‘Couchsurfing.org: Näkökulma ryhmän yksityisyydenhallintaan verkottuneessa ympäristössä’ (pdf)
Yksityisyydenhallintaa verkottuneessa ympäristössä käsittelevä keskustelu keskittyy
useimmiten yksilöiden toiveisiin ja toimintaan. Vuorovaikutteisen yksityisyyden
viitekehyksessä tarkastellaan lisäksi enenevissä määrin sitä, miten yksityisyydestä
neuvotellaan ja miten sitä hallitaan yhdessä muiden kanssa. Tämä esitys avaa näkökulman ryhmän yksityisyydenhallintaan verkottuneessa kontekstissa, jossa yksityisyysmekanismeja sovelletaan niin verkkoympäristössä kuin fyysisissä kotitiloissakin. Tapausesimerkkinä käytetään Couchsurfing.org yhteisöpalvelua, jonka kautta ihmiset voivat majoittua ennalta tuntemattomien ihmisten kodeissa tai tarjoutua itse majoittamaan vieraita matkalaisia. Esitys pohjautuu palvelun käyttäjien keskuudessa Yhdysvalloissa tehtyyn haastattelututkimukseen.

Vilma puhui väitöstutkimuksestaan otsikolla ‘Ihmissuhteiden esittäminen internetin yhteisöpalveluissa’ (pdf
Muokkaamme käsityksiämme ihmissuhteistamme vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Nämä käsitykset puolestaan vaikuttavat tapoihimme suhtautua muihin ihmisiin sekä heidän suhtautumiseensa meihin. Internetin yhteisöpalvelut ovat ihmissuhteita koskevien käsitysten neuvottelulle uudenlainen alusta. Yhteisöpalveluiden “ystävälistat” ovat vain yksi keino tehdä näkyväksi ja muokata käsityksiä ihmisten välisistä suhteista. Tämä esitys tarkastelee uusia piirteitä, joita teknologiavälitteisyys tuo ihmissuhteista neuvottelemiseen. Eri sukupolvien yhteisöpalvelujen käyttöä ja käyttämättömyyttä koskevien tutkimusten pohjalta esitys tarjoaa näkökulmia siihen, miten yhteisöpalveluiden suunnittelu voi muokata näitä ihmissuhteiden esittämisen keinoja.

Symposiumin koordinoinut Suvi puhui väitöstutkimuksestaan otsikolla ‘Yhteisöpalveluiden käyttö ja käyttäjyys: Profiilityötä ja sosiaalisia normeja'(pdf
Yhteisöpalvelut, kuten Facebook tai Last.fm, olettavat käyttäjiensä rakentavan palveluun profiilisivun ja kommunikoivan palvelussa toisten käyttäjien kanssa sisällönjakamisen keinoin. Mielenkiintoista kuitenkin on kuinka erilaiset palvelun tarjoamat mahdollisuudet sisällön jakamiseen vaikuttavat minän esittämisen strategioihin näissä yhteisöpalveluissa? Ja kuinka nämä jaettavat sisällöt päätyvät vaikuttamaan käyttäjän offline-elämään liittyviin odotuksiin? Esityksessäni käsittelen yhteisöpalvelun käyttäjyyteen liittyvää sosiaalipsykologista prosessia, profiilityötä, joka kuvastaa käyttäjän minän esittämisen kokemusta välittyneessä ympäristössä. Lisäksi tarkastelen sisällönjakamista ohjaavia kulttuurisidonnaisia sosiaalisia normeja, joista esittelen suomalaisessa kulttuurissa tehtyjä havaintoja.

Startupit sosiaalipsykologian päivillä

Marraskuun lopussa järjestetyillä Sosiaalipsykologian päivillä puitiin työpajasession verran sosiaalipsykologisen tutkimuksen ja teknologiaa kehittävien startup-yritysten yhteistyön mahdollisuuksia. Oskari Niitamon mainio liveblogaus antaa kattavan kuvauksen käydystä keskustelusta. Tässä postauksessa tarjoillaan lyhyen kertauksen lisäksi linkit esityskalvoihin.

Airi kertoi aluksi lähtökohdista ja siitä, miten tällainen sessio päädyttiin järjestämään (pdf). Sisältöihin päästiin käsiksi Jessen esityksessä (pdfScoopinion-palvelun käyttäjien parissa tehdystä tutkimuksesta. Vilma kertoi (pdf) yhteistyöstä paikallisyhteisöjen toimintaa tukevan Sharetriben kanssa, pohjautuen erityisesti kiitollisuudenvelan, vastavuoroisuuden ja reiluuden neuvottelua käsittelevään tutkimukseen (pdf, ennakkoversio).  Sharetriben Juho ja Scoopionin Kobra kommentoivat esityksiä yritysten näkökulmasta.

Yhteisessä keskustelussa nousi esiin monia hyviä kysymyksiä, joiden pohjalta voidaan kehitellä jatkossa nykyistä parempia tapoja toimia yhdessä:

  • Miten voitaisiin höydyntää A/B-testejä yhdessä?
  • Miten tutkijat voisivat jakaa “ihmiskunnan tietoa” yrittäjien kanssa tehokkaammin? (Aina ei välttämättä tarvita uutta tutkimusta – aiemmasta kirjallisuudesta ja kokemuksesta ammentaminen voisi välillä olla sellaisenaan hyödyllistä ja antoisaa.)
  • Miten saadaan yrittäjien ja tutkijoiden rytmit kohtaamaan?
  • Miten muotoillaan tutkimuskysymykset niin, ettei “liikkuva tutkimuskohde” ole ongelma?
  • Millä tavoin toimintaa voitaisiin jaksottaa niin, että ainakin tietynlaisia oivalluksia saataisiin nopeammin yrityksen käyttöön?
  • Olisiko järkevää tehdä välillä uppoutuneempaa etnografiaa, jonka puitteissa tutkija voisi jakaa yrittäjien kanssa varhaisia havaintojaan ja ajatuksiaan – ja vetäytyä sitten sopivan ajanjakson jälkeen “tutkimushiljaisuuteen” tekemään hitaampaa, pitkäjänteisempää analyysia?
  • Miten huolehditaan, että tutkimuksesta on yritykselle enemmän hyötyä kuin hidastetta ja vaivaa? Ja miten samalla huolehditaan, että tutkija pystyy tekemään tavoitteidensa mukaista työtä? (Tämä haaste on vastassa monissa muissakin tapauksissa kuin startupien kanssa työskennellessä – lienee tuttua monille esimerkiksi Tekes-projekteissa yrityisyhteistyötä tehneille tutkijoille!)
  • Millaista voisi olla lean research?

Sosiaalipsykologian päivät ja CSCW 2013 workshop

Seuraa kaksi kalenterimerkintäehdotusta:

Sosiaalipsykologian päivät järjestetään tänä syksynä 23.-24.11. Helsingissä. Rajapintalaisten keskuudesta on jo tehty joukko ehdotuksia, jotka keskittyvät paitsi tutkimustulosten puimiseen tuoreeltaan, myös sen ruotimiseen, miltä sosiaalitieteellinen tutkimuksen ja teknologiastartuppien yhteistyö voi(si) näyttää. Ohjelmaa voi ehdottaa 28.9. saakka, joten vielä ehtii! Ja jos esiintyminen ei tällä kertaa syystä tai toisesta tule kuuloon, osallistua voi myös yleisöstä käsin – osallistuminen on ilmaista, mutta vaatii ennakkoilmoittautumisen 12.10. aukevan verkkolomakkeen kautta.

Call for Participation on käynnissä myös ensi keväänä CSCW 2013 -konferenssin yhteydessä järjestettävään kaksipäiväiseen workshoppiin, joka keskittyy verkottuneen yksityisyyden “mittaamiseen” käytettäviin metodehin ja mittareihin. Jos Teksas helmikuussa ei kuulosta mahdottomalta ajatukselta, tähän poikkitieteelliseen debattiin hakeutumista kannattaa harkita!

ps. Lisälöylyä kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimuksen yhteensovittamispohdintoihin tarjoaa Heather Fordin oivallinen kirjoitus etnografian paikasta Wiki-tutkimuskentällä.