Virtuaalinen muutto on raskasta puuhaa

Kollegamme Helsingin yliopistolta ja Tampereen yliopistolta kommentoivat tuoreessa STT:n jutussa sosiaalisen median palveluiden suosiota ja pohtivat, mikä palvelu säilyy voitokkaana tulevaisuudessakin. Tällä hetkellä tutkijat eivät näe Facebookin ylivoimalle varteenotettavia kilpailijoita, vaikka suositut kuvanjakopalvelut Pinterest ja Instragram mainitaan jutussakin.

Tutkija Janne Matikainen HY:ltä arvelee, että jos Facebook alkaa käyttää kovin härskisti hyväkseen asemaansa ja ihmisten tietoja,käyttäjät alkavat vierastaa sitä. Tutkija Auli Harju Tampereelta puolestaan veikkaa, että Facebookin suosion romahtamiseen tarvitaan jokin kriisi tai suuri muutos, esimerkiksi palvelun muuttuminen maksulliseksi.

Mielenkiintoinen kysymys kaikkiaan, paitsi palveluiden käyttäjien ja käyttämäärien, tietysti myös niiden maineen näkökulmasta. Minkälainen kolaus Googlen tai Facebookin maineelle pitäisi tulla, että käyttäjät ryhtyisivät suurin joukoin virtuaalimuuttoon? Näyttäisi siltä, että langattomien verkkojen salakuuntelusyytökset, salakuvaaminen, tai epäilyt käyttäjien yksityiselämän urkkimisesta eivät vielä riitä.

Ongelman ydin lienee siinä, että palveluista on muodostunut liian tärkeä osa jokapäiväistä arkea ja viestintää. Kun sähköpostiosoitteet eivät ole enää muistissa ja kommunikaatio kulkee Facebookin messengerin kautta, on muuttamiselle syntyneet melko suuret vaihtoehtoiskustannukset. Muuttosuunnan pitäisi olla myös selkeä ja selvä koko verkostolle, jotta sosiaalinen aspekti säilyisi. Tarvittaisiin siis selkeä haastajapalvelu.

Kurssini eräs opiskelija myös totesi osuvasti, että samanlainen denial-ilmiö on havaittavissa paitsi sosiaalisen median palveluiden kritiikissä, myös missä tahansa elintapojen parantamiseen liittyvässä viestinnässä: tiedämme kyllä, että alkoholi aiheuttaa sairauksia ja sokeri on haitallista, mutta silti kulutamme niitä säännöllisesti – keksien hyviä perusteluja toiminnallemme tai vain kieltäydymme ajattelemasta sitä liikaa. Lisäksi täytynee todeta, että sekä nautintoaineissa että sosiaalisessa mediassa taitaa olla kyse jollakin tapaa hyvin addiktiivisista tuotteista.

Suomalaisessa sosiaalisen median kentässä on esiintynyt yksi selkeä “exodus” eli palvelun hylkääminen joukolla: mikroblogin Jaikun käyttäjät joutuivat vuoden 2008 lopulla hylkäämään tutuksi käyneen alustan Googlen ostettua sen ja käytännössä jäädytettyä palvelun kehittämisen. Tällöin syynä olivat ennen kaikkea tekniset ongelmat ja palvelun laadun selkeä heikentyminen. Lopulta Google sulki palvelun kokonaan tammikuussa 2012.

Uskon itse, että juuri teknologialähtöiset syyt, esimerkiksi käytettävyyden selkeä huonontuminen tai maksullisuus ovat sellaisia konkreettisia syitä, jotka ajavat käyttäjät tekemään radikaaleja ratkaisuja, varmasti lähinnä tarpeeksi vahvojen tunteellisten reaktioiden vuoksi. Mielenkiintoista olisi nähdä, minne Facebook-käyttäjät naamakirjastaan muuttaisivat – kelpaisiko Google+ siinä vaiheena hyvänä korvikkeena?

Toinen mielenkiintoinen kysmys on, kuinka moni suomalainen fb-käyttäjä itse asiassa olisi valmis maksamaan sosiaalisesta verkostopalvelusta? Itse käytän maksullisena tällä hetkellä ainoastaan Flickr-palvelua valokuvien jakamiseen. Noin 30 dollarin vuosimaksua olen perustellut yksinkertaisesti sillä, että palvelun pro-version tuoma lisäarvo on maksun arvoinen, kun raja freemium ja preemium-palveluiden välille on vedetty sopivaan kohtaan. Lisäksi palvelun luotettavuus, aktiivinen ote kehitykseen ja käyttäjälähtöinen näkökulma kannustavat pysymään maksullisenakin käyttäjänä. Tätä listaa ei voi toistaiseksi Facebookin kohdalla esittää.

Mutta Facebookiin pätee toisaalta toinen syy, joka omaa Flickrin käyttöäni toki määrittää: palveluun on vuosien saatossa tullut sijoitettua melkoinen määrä sosiaalista pääomaa kaikkine kuvineen, tägäyksineen ja gallerioineen. Muuttaminen virtuaalisesti toisaalle vain olisi aika iso homma.

Mikä sinut saisi keräämään digiomaisuutesi ja loikkaamaan palvelusta toiseen?

Wikipedian pienenevät joukot

Minkälainen alusta kollektiivisesti ylläpidetty tietosanakirja Wikipedia on yritysviestinnän ja yrityksen maineen kannalta? Viime kesänä kävimme yhdessä tutkijakollegani Merja Porttikiven kanssa läpi neljäntoista suomalaisyrityksen Wikipediamerkintöjen koko muokkaushistorian, ja kirjoitimme tutkimuksesta konferenssiartikkelin. Nyt näyttäisi siltä, että aineistosta tuleekin yllättäen kaikkiaan 2-3 artikkelia, mutta joitakin keskeisiä ja konkreettisia havaintoja on tiivistetty jo ProCom ry:n Pilkun paikka -blogissa:

Wikimainetta rakentamassa

Tutkimusmatka suomalaiseen wikikulttuurin oli varsin mielenkiintoinen. Huolestuttavaa oli kuitenkin havainto siitä, että Wikipedian päivitystahti on melkolailla hidastunut parin viimeisen vuoden aikana. Sama ilmiö on havaittavissa laajemminkin Wikipedian kieliversiossa. Mitä joukkoistamisen parhaalle esimerkille on tapahtumassa?

Tuoreiden tutkimusten mukaan (ks. erityisesti Halfaker 2012) Wikipediayhteisön oma laadunvalvontajärjestelmä ja toisaalta automatisoidut työkalut, joilla tietynlaisia päivityksiä estetään ovat muodostuneet eräänlaiseksi esteeksi uusien käyttäjien sitouttamiselle: jos uusien käyttäjien päivityksiä hylätään, se ei juuri motivoi heitä osallistumaan kollektiiviseen sisällöntuotantoon. Halfakerin mukaan uusien käyttäjien tekemisiin päivityksiin kohdistuvat hyllytykset ovat myös kasvaneet viime vuosina. Tyypillisesti hylkäyksen syynä on se, ettei aloitteleva päivittäjä ole perehtynyt Wikipedian käyttösääntöihin. Ovatkohan säännöt muuttuneet liian monimutkaiseksi? Esimerkiksi englanninkielisen Wikipedian Help-sivuja löytyy kaikkiaan melkoinen liuta, vaikka osion etusivuja onkin yritetty tehdä helpommin lähestyttäviksi.

Käyttäytymistieteellisten tutkimusten mukaan asiakkaiden sitouttamista edistää, että sisällön käyttäjältä vaaditaan suuren rahallisen sitoumuksen sijasta ensi vaiheessa vain mahdollisimman pieni teko (ks. esim. Weinschenk 2009). Ensikontaktiltaan tuotteen tai palvelun tulisi olla helposti lähestyttävä. Jos Wikipedia onnistuu vaikeaselkoisuudella karkoittamaan käyttäjät alkuunsa, se ei lupaa hyvää yhteisön koolle tulevaisuudessa. Mikähän olisi kultainen keskitie laadunvalvonnan ja yhteisön vaalimisen välillä?

  • Halfaker, A., Geiger, S., Jonathan, M., & Riedl, J. (2012). The rise and decline of an open collaboration system: How Wikipedia’s reaction to sudden popularity is causing its decline. American Behavioral Scientist. Retrieved from http://www-users.cs.umn.edu/~halfak/archive/halfaker12rise.pdf
  • Weinschenk, S. M. (2009). Neuro Web Design: What Makes Them Click? (1st ed.). Thousand Oaks, CA, USA: New Riders Publishing.