A critical researcher’s uncritical manifesto: We should fall in love with the Internet again

Video art by Taru N Hohtonen
Video art by Taru N Hohtonen presented at the club.

This is a blog post version of Salla-Maaria Laaksonen’s festive speech at the WorldWideWeb 30-year anniversary party at Lavaklubi, Helsinki, March 12th 2019.

Dear friends of the World Wide Web,

As all of us here today, I definitely would not be here if it wasn’t for the world wide web.

I am a social media researcher, and I represent here a researcher collective Rajapinta that focuses on Internet research. However, my own story with the Internet goes far beyond my researcher career. It is a love story that started over 20 years ago, somewhere between IRC and Java-based online chats. Me and the world wide web grew together, from IRC to KissFM chats, from Jaiku to Twitter.

I believe this is a common story for many. A couple of years ago I attended a professional workshop on influencing. The consultant asked us to write down the name of the biggest influencer of our life. Four out of seven participants, independently, wrote down “the Internet”. I bet many of you would as well.

Indeed, the Internet has influenced our lives in many ways. It has changed the way we communicate, how we shop and how we read news. It has even changed the way we die or at least how me memorize those who have passed.

Yet, if you follow the current discussions of the Internet or read the news that concern social media, it becomes difficult to find these narratives of the technology that so profoundly changed our lives.

Instead, we talk about hate speech and cyberbullying, we talk about influencing elections, we talk about misusing personal data, and technology addiction. We hear politicians talk about ‘nettiväki’, the ‘social media folk’ to refer to online users who emotionally herd from one topic to another, who need to be civilized and controlled. Behind these claims there often is the idea that the technology is somehow making us humans do these things.

But I think there is so much more to the web than these alarmist notions. The web is also a marvelous place, where many forms of culture and communication live side by side.

And it is precisely this what makes it interesting for a researcher.

For a researcher the Internet is a bird-watching tower to climb into and see what is happening in the world, or sometimes a small campfire for storytelling.

In my own studies, I have climbed that bird-watching tower and sat on that campfire to study political discussions, online protests, social media influencers and social media stirs.

In all these what I see is genuine conversations, I see learning and I see peer support, I see real political debates.

This brings me to my title and my manifesto:

For a researcher, the world wide web is a sociotechnical system, constituted by both humans and technology.

This means the web is a technology that affords and limits what it’s users can do, but it is also constantly shaped by us users, it has to adapt to the practices we invent on that technology. So it’s not that the web can dictate what we do with it, but we have power to use it for own purposes.

That is why we can also shape the web and make it a something we want it to be.

We can keep alive the anonymous peer support from the 90s forums.

We can support the flat communication arenas, where a citizen can go and talk to a politician.

We can build the tower of Babel, where people speaking different languages around the globe can exchange ideas.

What I’m describing here sounds like the lost Internet imaginary of the 90s, but it is still alive somewhere over there. I see it on my researcher’s table and I want to bring it back to the public communication as well.

So, I will end with a call for us all: to celebrate the 30 years, let’s cherish the best parts of online communication and make sure we are acting so that our actions are building and rebuilding that web that exists in those early utopias. It is up to us to shape the web.

Happy birthday, dear WWW! We will take care of you!

Keskustelukuplia ja kaikukammioita – missä on demokratian dialogi verkossa?

AmitBorade_17841847105_778599506a_z
(cc) Amit Borade @Flickr

Blogikirjoitus on rinnakkaispostaus Oikeusministeriön #suomi100-blogista.

Yhteiskunnallisen verkkokeskustelun kuplautuminen on ollut vahvasti huolenaiheena julkisessa keskustelussa. Onko teknologia, jonka piti mahdollistaa kaikkien kansalaisten osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun, sittenkin sulkenut meidät kaikukammioihin huutelemaan samanmielisten kanssa?

Kuplakeskustelun avasi Eli Pariser (2011) kirjallaan Filter Bubbles, jossa hän osoitti, kuinka eri puolueita kannattavat käyttäjät saavat hakukoneesta samalla hakusanalla aivan erilaisia tuloksia. Samaa ilmiötä on kauhisteltu muun muassa Facebookin kohdalla. Yleisradion toimittaja loi muukalaisvihamielisen feikkiprofiilin Facebookiin ja osoitti, miten muutamassa kuukaudessa käyttäjä sulkeutui vihakuplaan.

Kuplautumisen taustalla on teknologiajättien bisneslogiikka, jossa pyrkimyksenä on maksimoida käyttäjän palveluissa viettämä aika. Uutisvirta ei harjoita journalistista harkintaa, vaan oppii aiemmasta käyttäytymisestä. Facebookissa on tuhansia eri attribuutteja määrittämässä uutisvirtaamme sisältöä – mitä valtaosa käyttäjistä ei edes tiedosta. Sen sijaan he kehittävät luovasti erilaisia sosiaalisia perusteluja sisältöjen piiloutumiselle.

Kuplissa ei kuitenkaan ole kysymys ainoastaan teknologiasta. Sosiaalipsykologia on pitkään tarkastellut sosiaalisen identiteetin muodostumista ja ryhmien merkitystä. Ryhmässä mielipiteet yhtenäistyvät ja ryhmä alkaa suosia omaa ryhmäänsä toisten ryhmien kustannuksella. Lisäksi meillä on vahva taipumus tykästyä ärsykkeisiin, joille altistumme toistuvasti. Kun luemme samaa sisältöä uudelleen ja uudelleen, se alkaa tuntua normaalilta ja hyväksyttävältä.

Kuplautuminen on siis luonnollista, mutta on selvää, että viestintäteknologialla on sitä tukevia ominaisuuksia. Sosiaalinen media mahdollistaa sen, että samalla tavalla ajattelevat ihmiset voivat päätyä kaikukammioihinsa jakamaan virheellisiä väitteitä keskenään myös omaa lähituttavien piiriä laajemmalle.

Kuplasta ulos pääseminen vaatii työtä. Informaatiotulvan keskellä on mahdollista etsiä kattavasti eri mielipiteitä ja vertailla niitä. Käytännössä ihmiset eivät kuitenkaan tee niin, vaan tyytyvät ensimmäisiin tarjokkaisiin. Edelmanin luottamustutkimuksen mukaan hakukoneiden puolueettomuuteen luotetaan enemmän kuin uutismediaan.

Kuplilla pelotteluun liittyy kuitenkin riski siitä, että kaikki verkossa käytävä keskustelu latistetaan kuplissa tapahtuvaksi arvottomaksi huuteluksi, johon teknologia meidät ajaa. Verkkokeskusteluissa käydään myös asiallista poliittista keskustelua ja nostetaan esille kansalaisten huolia. Kuplat tai algoritmit eivät tee niistä vähemmän todellisia. Teknologia ei ole irrallinen yhteiskunnasta eikä mullista sitä kertaheitolla, vaikka vastuuta halutaan mielellään sälyttää teknologialle.

Algoritmeilla ja teknologialla pelottelun sijaan meidän tulisi paremmin ymmärtää niiden hybridi luonne: algoritmit ovat tasan yhtä hyviä kuin mekin. Ihmisten toimintatavat ja virhekäsitykset siirtyvät niihin ohjelmoinnin tai koneoppimisen kautta. Hakukone ja uutisvirrat suoltavat sisältöä, josta ne arvelevat etsijän pitävän aiemman verkkokäyttäytymisen perusteella. Teknologia tuottaa kaikukammioita, koska ihmiset ovat sosiaalisessa toiminnassa mieluiten oman viiteryhmänsä kanssa. Tekoälybotti oppii päivässä rasistiseksi vihapuhujaksi muita Twitter-käyttäjiä seuraamalla. Työnhakualgoritmi syrjii tummaihoisia, koska se oppii käyttäytymismallin aiemmasta aineistosta.

Kupla- ja algoritmikauhistelun sijasta tarvitsemme paitsi sosiaalipsykologista ymmärrystä omasta toiminnastamme, myös algoritmilukutaitoa: ymmärrystä siitä, miten julkisuus rakentuu sosiaalis-teknologisena järjestelmänä, ja miten voimme itse siihen vaikuttaa. Kriittisyys sisältöjä ja lähteitä kohtaan on tärkeää. Tieto kannattaa aina varmistaa monesta eri lähteestä, eikä hakukonekaan ole puolueeton. Omia ennakkoluulojaan voi haastaa etsiytymällä tarkoituksella toisen sosiaalisen ryhmän keskusteluihin. Siihen teknologia tarjoaa parempia mahdollisuuksia kuin paperimedia.

_________________________________________________

Salla-Maaria Laaksonen (VTT) on viestinnän ja teknologian tutkija Viestinnän Tutkimuskeskus CRC:ssa ja Kuluttajatutkimuskeskuksella. Laaksonen on tutkinut muun muassa yritysmainetta, digitaalista vaalijulkisuutta ja organisoitumista verkossa.

Lue lisää:
•    Tristan Harris: How a handful of tech companies control billions of minds every day  
•    TechCrunch: Ultimate Guide to the News Feed
•    Edelman 2017 Trust Barometer

AoIR 2017 preconference: Less Hate in Politics!

nettikett.pngIf heading to AoIR 2017, consider also joining our preconference on hate speech recognition and prevention:

Less Hate in Politics! Machine Learning and Interventions as Tools to Mitigate Online Hate Speech in Political Campaigns

  • Oct 18th, 9 am – 12:30 pm
  • Dorpat Convention Centre, Tartu, Estonia

Discriminating, hateful speech online, often targeting specific groups and minorities, has become a pressing problem in the societies. Hateful speech is a form of verbal violence that creates enemities, silences debates, and marginalizes individuals and groups from participation online.

What is challenging is that ‘hate speech’ has come to mean a variety of speech acts and other ill-behaviours online, ranging from penal criminal acts to speech which is uncivil and disturbing, but yet to be tolerated. This definitional difficulty is further abused in claims that any limitations of hate speech endanger people’s right to freedom of expression.

Hate speech has been criminalized in many countries and major Internet companies also engage in efforts to limit it. While many social media platforms allow users to flag content as hate speech for moderation purposes, no official follow-up actions take place. Furthermore, the automatic identification of hate speech is limited by lacking tools.

Pre-conference workshop aim and content:

The aim of the workshop is to facilitate the development of tools and processes how the academic community could run interventions which aim to decrease the toxicity in the online space.

We will provide participants a kick-start with computational tools for hate speech recognition. We will also discuss and reflect the challenges of such interventions and examine the opportunities and problems of deploying such systems. Our own experiences – which we reflect in the workshop – emerge from a project where the social media activity of candidates was monitored during the Finnish municipal election campaigns in April 2017.

The workshop will follow an interactive style using both online and offline tools to facilitate discussion.


Clipart by Eggib.

Sutivi on ulkona – eli tuoreita tilastoja suomalaisten verkon käytöstä

Tilastokeskus julkaisee vuosittain tilastotietoa väestön tieto- ja viestintätekniikan käytöstä. Tuttavallisemmin tilastopaketti kulkee nimellä “sutivi” webbiosoitteessa olevan lyhenteen mukaan. Tuorein tilastojulkistus vuodelle 2014 julkaistiin juuri viime torstaina.

Katsauksen mukaan ensinnäkin 87 prosenttia 16-89-vuotiaista suomalaisista käyttää Internetiä, ja 64 prosenttia heistä monta kertaa päivässä. Käyttö on yleisempää nuoremmissa ikäluokissa – 25-44-vuotiaista 100% on verkossa. Verkon tärkeydestä arjessa kertoo ehkä eniten kuitenkin juuri vanhemmissa ikäkohorteissa tapahtuva kasvu: verkko on kaikkien media, ja sitä kautta tavoittaa muitakin kuin nuoret ja nuoret aikuiset. Vain aivan vanhimmissa ikäryhmissä peitto putoaa 28 prosenttiin.

Myös yhteisöpalveluiden käyttöä tilastoidaan, ja määrä on kasvanut tasaisesti vuodi vuodelta. Tänä vuonna ylittyi puolen rajapyykki: yhteisöpalveluita seuraa 51 prosenttia väestöstä. Myös blogien ja keskustelupalstojen suosi on kasvanut, todetaan erikseen sosiaalisen median sosiaalisuutta tarkastelevassa katsauksessa, jossa verrataan uoden 2014 lukuja vuoteen 2010.

Valtaosa väestöstä seuraa sosiaalista media, mutta aktiivisuuttakin löytyy ja se on lisääntynyt neljässä vuodesa. Tuoreimman julkistuksen mukaan yli puolet 16-74-vuotiaista suomalaisista oli kirjoittanut viestejä Internetiin. Keskustelupalstoja käytti joka neljäs, blogeja kommentoi joka kuudes, ja verkkomedian uutisia joka kymmenes. Aktiivisempia lukijoita ja osallistujia ovat nuoremmat ikäluokat.

Suosituimpia verkon käyttömuotoja ovat vuodesta toiseen sähköposti ja verkkopankki, lähellä kärkeä myös tavaroita ja palveluita koskeva tiedonetsintä ja verkkomedian seuraaminen.