Ensimmäisenä alle 15-vuotiaille sosiaalisen median käytön kiellon asetti Australia 10. joulukuuta 2025. Kiellon taustalla oli kasvava huoli sosiaalisen median haitallisista vaikutuksista lapsille ja nuorille. Haitoista on niin arkisia kokemuksia kuin tutkimusnäyttöä. Ongelma kuitenkin on, ettei tutkimusnäyttö ole ehdotonta, ja se on osin jopa puutteellista. Lisäksi on nähtävissä, että tutkimus on painottunut negatiivisiin vaikutuksiin siinä määrin, että voidaan jopa puhua negatiivisuusvinoumasta.
Ristiriitaiset tutkimustulokset selittyvät monella tekijällä. Sosiaalisen median vaikutusta elämänkokonaisuudessa on vaikea eristää muista vaikuttavista tekijöistä. Ei voida varmuudella sanoa, missä määrin sosiaalinen media ja missä määrin muut asiat heikentävät hyvinvointia ja lisäävät mielenterveyden häiriöitä.
Tutkijat käyvät myös keskustelua siitä, onko kyse syy–seuraussuhteesta eli kausaalisuhteesta ja jos on, niin mihin suuntaan, vai onko kyse vain yhteisvaihtelusta eli korrelaatiosta. Tämä tarkoittaa sitä, että jos masentuneet käyttävät paljon sosiaalista mediaa, niin aiheuttaako sen käyttö masennusta vai lisääkö kenties masennus sosiaalisen median käyttöä? Vai onko taustalla jokin muu tekijä, eikä masennuksella ja sosiaalisen median käytöllä olisikaan toistensa kanssa mitään tekemistä?
Tutkimuksellisista ongelmista huolimatta näyttöä sosiaalisen median haitoista on siinä määrin, että toimenpiteet ovat perusteltuja. Sosiaalisen median runsas käyttö näyttää heikentävän hyvinvointia ja fyysistä terveyttä sekä lisäävän mielenterveysongelmia [1]. Lisäksi runsaasti sosiaalista mediaa käyttävät ovat vähemmän tyytyväisiä elämäänsä [2]. Pienten lasten osalta on selvää, etteivät he tarvitse sosiaalista mediaa mihinkään ja kielto on perusteltu. Asia on kuitenkin teini-ikäisten kohdalla monisyisempi.
Nuorten kohdalla tasapainottelua hyvien ja huonojen keinojen kanssa
Nuorten pitäisi oppia käyttämään digitaalisia välineitä ja sosiaalista mediaa, sillä he kasvavat vahvasti digitalisoituneeseen yhteiskuntaan. Kyseessä on siis tasapainoilu rajoitusten ja kasvatuksen välillä, eikä helppoja ratkaisuja ole. Samalla kun haittoja ehkäistään, olisi nuorten tärkeää oppia käyttämään sosiaalista mediaa järkevästi ja vastuullisesti. Miten tämä voisi tapahtua, jos sosiaalinen media on kokonaan kielletty? Lisäksi nuorilla on oikeus viestintään ja tiedon hakuun, eivätkä nämä oikeudet välttämättä toteudu nykyisessä mediamaailmassa ilman sosiaalista mediaa. Eikä kielto tuo pelkkää hyvää, vaan se voi tuoda haittoja ikäluokille, joiden kaverisuhteet ovat jo pitkälti digitalisoituneet.
Kiellon käytännön toteuttamisessa on hankaluutensa, vaikka siihen on kyllä kehitelty ratkaisuja, ensimmäisenä juurikin Australiassa. Käytännössä nuorilta kielletään tietyt palvelut todentamalla käyttäjien ikä. Tällöin nuoret siirtynevät toisiin palveluihin, joita Australia on puolestaan ilmoittanut ottavansa nopeasti kiellettyjen listalle. Siksi somekielloista voi ainakin alkuun tulla kissa ja hiiri -leikkiä. Kielto on kuitenkin tehonnut, sillä Australiassa on poistettu lähes 5 miljoonaa käyttäjätiliä.
Tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota käytön määrän eli ruutuajan lisäksi sosiaalisen median haitallisiin käyttötapoihin. Niistä johtuvat mielialan vaihtelut, heikentynyt käytön kontrolli, vetäytyminen somen pariin ja muiden tehtävien, kuten koulun tai työn, laiminlyönti. Käytön rajoittamisen lisäksi olisikin mietittävä, voitaisiinko käyttötapoihin jotenkin vaikuttaa? Tämä on huomattavan vaikeaa ja lähinnä kasvatuksen keinoin toteutettavissa. Tähän olisi kuitenkin pyrittävä.
Kiellon ohella käyttöön muitakin keinoja
Se tässä keskustelussa on ikävää, että sosiaalisen median alustajätit loistavat poissaolollaan. Vastuu näyttää olevan vain nuorilla, vanhemmilla ja kouluilla. Sosiaalisen median sisältöjen moderointi on olematonta ja algoritmit tarkasti varjeltuja liikesalaisuuksia, joilla käyttäjät koukutetaan palveluun. Somejättien valvontaa on maailmassa edistänyt vain Euroopan Unioni, ja nyt sekin näyttää lieventävän sääntelyä Trumpin hallinnon paineessa. Vastuu haittojen ehkäisystä jää siis lähes yksinomaan käyttäjille. Tällöin ainoa nopea keino vähentää haittoja on käytön rajoittaminen. Ehkäpä Suomen kannattaisi kuitenkin hetki odottaa, jotta saamme tutkimustietoa muista maista rajoituksen toimivuudesta sekä hyödyistä ja haitoista.
Positiivista on, että asian ympärillä on kiellon lisäksi paljon muutakin liikehdintää. Operaattorit eivät enää halua myydä kännyköitä pienille lapsille ja ovat mukana vastuullisuustyössä. Kansalliset lasten digisuositukset julkaistiin vastikään. Vanhemmat ovat heränneet asiaan ja on syntynyt spontaania toimintaa, kuten Digirauha-yhdistys, joka haluaa rakentaa digitaalista kasvurauhaa. Ehkäpä asian ympärillä käytävä keskustelu on synnyttänyt tätä liikehdintää.
On hyvä muistaa, etteivät nuorten ongelmat poistu kieltämällä nuorten sosiaalisen median käyttö. Vaarana onkin, että kiellon myötä ajatellaan asia hoidetuksi pois päiväjärjestyksestä. Nuorten pahoinvointia on taatusti kiellon jälkeenkin ja siihen olisi edelleen kiinnitettävä huomiota.
Katse myös aikuisiin
Eivätkä sosiaalisen median ongelmat rajoitu vain nuoriin. Olisikin mietittävä aikuisten sosiaalisen median haitallista käyttöä, miten sitä rajoitettaisiin? Käytämmekö me aikuiset vastuullisesti sosiaalista mediaa ja näytämmekö hyvää esimerkkiä? Mitä meidän käytöstämme seuraa lapsille ja nuorille? Julkisessa keskustelussa on ehdotettu, että käytön voisi kieltää aikuisilta miehiltä. Lisäksi katse kohdistuu vallanpitäjiin, poliitikkoihin ja julkkiksiin.
Sosiaalinen media on ollut aktiivisessa käytössä kohta 20 vuotta. Palvelut ja niiden algoritmit ovat kehittyneet paljon tässä ajassa, ja käyttäjät ovatkin ikään kuin testilaboratoriossa. Tämä ihmiskoe on aiheuttanut paljon harmia niin yksilöille ja yhteiskunnille, mutta myös hyötyä ja iloa. Ihmisten ja yhteiskuntien olisi globaalisti opittava käyttämään sosiaalista mediaa niin, etteivät haitat kasva liian suuriksi. Sosiaalisen median kieltäminen lapsilta ja nuorilta voi olla osa tätä prosessia, mutta se ei ole kuin yksi ratkaisu suuremman ongelmakimpun ratkomiseen.
– –
Lähteet:
[1] O’Day, Emily B. & Heimberg, Richard G. (2021) Social media use, social anxiety, and loneliness: A systematic review. Computers in human behavior reports 3. https://doi.org/10.1016/j.chbr.2021.100070
[2] Happonen, Konsta & Matikainen, Janne (2025) Sosiaalisen median käytön yhteys koettuun hyvinvointiin Suomessa asuvien nuorten keskuudessa. Teoksessa Antti Kivijärvi & Konsta Happonen (toim.) Kesä ja kännykät. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2024. https://doi.org/10.57049/nts.1683
Taustalla on myös hyödynnetty seuraavia tutkimusartikkeleita:
- Andreassen, Cecilie Schou, Torsheim, Torbjørn, Brunborg, Geir Scott & Pallesen, Ståle (2012) Development of a Facebook addiction scale. Psychological reports 110 (2), 501–517. https://doi.org/10.2466/02.09.18.PR0.110.2.501-517
- Ferguson, C. J., Kaye, L. K., Branley-Bell, D., & Markey, P. (2025). There is no evidence that time spent on social media is correlated with adolescent mental health problems: Findings from a meta-analysis. Professional Psychology: Research and Practice, 56(1), 73–83. https://doi.org/10.1037/pro0000589
- Marciano, Laura & Lin, Jeffrey & Sato, Taisuke & Saboor, Sundas & Viswanath, Kasisomayajula (2024) Does social media use make us happy? A meta-analysis on social media and positive well-being outcomes. SSM. Mental health 6. https://doi.org/10.1016/j.ssmmh.2024.100331
- Parry, Douglas A. & Fisher, Jacob T. & Mieczkowski, Hannah & Sewall, Craig J.R. & Davidson, Brittany I. (2022) Social media and well-being: A methodological perspective. Current opinion in psychology 45. https://doi.org/10.1016/j.copsyc.2021.11.005
Rajapinta 