Algoritmit, ihmiset, ja vallankäyttö

Mitä algoritmit ovat ja miksi niistä pitäisi käydä yhteiskunnallista keskustelua?

Puhuin viime perjantaina meppi Liisa Jaakonsaaren järjestämässä “Älä elä kuplassa: Algoritmit ja digitaalinen sivistys EU:SSA” -seminaarissa. Saatuani kutsun tulla puhumaan algoritmeista, lupasin osallistua, kunhan puhuttaisiin myös ihmisistä ja vallankäytöstä.

Tässä muutama keskeinen ajatus esityskalvoja täydentämään:

1. Mitä algoritmit ovat?

Perinteisen teknisen määritelmän mukaan algoritmi on kuin resepti: yksityiskohtainen kuvaus tai ohje, jota seuraamalla tehtävä, prosessi tai ongelmanratkaisu suoritetaan. Tästä kelpaa esimerkiksi vaikka jakokulma. Nykyään algoritmeista puhuttaessa viitataan kuitenkin useammin oppiviin algoritmeihin ja koneoppimiseen: algoritmit oppivat ja kehittyvät käyttämänsä datan pohjalta, eivätkä lopputulokset siten ole samalla tavalla sääntömääräisiä kuin perinteinen määritelmä antaa ymmärtää.

Yhä useammin käytetään termiä algoritminen järjestelmä viittaamaan laajempaan kokonaisuuteen, joka pitää sisällään paitsi yksittäisiä koodinpätkiä, myös laajempia tietojärjestelmiä, ihmisiä, ja organisaatioita. Algoritmit eivät ole ympäristöstään irrallisia. On myös hyvä huomata, että siinä missä nyt puhutaan algoritmeista, muutama vuosi sitten puhuttiin big datasta. Paljolti on kyse samasta asiasta.

2. Algoritmeista puhuttaessa on puhuttava myös datasta

Algoritmeja tarvitaan, jotta voidaan käsitellä suuria määriä dataa, ja algoritmit tarvitsevat dataa toimiakseen ja oppiakseen. Niinpä algoritmeista puhuttaessa on puhuttava myös datasta:  Miten dataa tuotetaan & kootaan? Miten dataa luokitellaan & käytetään? Dataa tuotetaan ja kootaan yhä enemmän ja erilaisista tilanteista. Arkinen toimintamme jättää jälkiä, usein silloinkin, kun emme ajattele olevamme tekemisissä digitaalisten systeemien kanssa.

3. Kohtaamisemme algoritmien kanssa ovat arkisia, poliittisia, ja usein huomaamattomia

Google ja muut hakukoneet auttavat meitä löytämään tarvitsemaamme tietoa. Samalla ne kuitenkin määrittävät sitä, mitä näemme ja tiedämme. Ne heijastavat käyttämänsä datan vuoksi niitä ympäröivän yhteiskunnan vääristymiä, eivätkä ne toki ole itsekään neutraaleja välikäsiä. Facebookin uutisvirran kohdalla algoritmista sisällönkäsittelyä tarvitaan valikoimaan mediatulvasta kuvia ja kirjoituksia, jotka järjestelmä arvioi yksittäistä käyttäjää kiinnostaviksi. Pyrkiessään pitämään käyttäjät pauloissaan ja löytämään meitä kiinnostavia sisältöjä, Facebook voi päätyä vahvistamaan valintojamme (yhä enemmän kissavideoita kissavideoista pitäville).

Kolmantena esimerkkinä musiikkipalvelu Spotifyssakin toimintamme tuottaa dataa, joka ohjaa sitä, mitä meille tarjotaan. Emme ehkä ajattele tuottavamme dataa musiikkia kuunnellessa, mutta valintamme ovat osaltaan mukana palautekehässä, joka vahvistaa taipumuksiamme ja ohjaa sitä, millaisia uusia sisältöjä löydämme. Neljäntenä esimerkkinä tuotamme dataa myös kaupunkipyörällä ajellessa ja monissa muissa tilanteissa, joita emme ehkä tunnista digitaaliseksi vuorovaikutukseksi. Tuottamallamme datalla voi olla poliittisia seurauksia, kun sitä käytetään järjestelmien kehittämiseen. Jos vaikkapa kaupunkipyöräjärjestelmää kehitetään datavetoisesti, saatetaan päätyä vahvistamaan palvelua siellä, missä sitä on jo helppo käyttää, sen sijaan, että suunnattaisiin voimavarat sinne, missä tarve on suurin. Kenen ääni kuuluu ja huomaammeko tekevämme jotain poliittista silloin, kun arkisen toimintamme oheistuotteena syntyy dataa?

4. Teknologiaa on helpompi muuttaa kuin kulttuuria.

Kun puhutaan algoritmeista, ollaan usein huolissaan niiden vallasta ja vääristymistä, joita ne tuottavat. Yhteiskunnan vääristymät ja virheet löytävät kuitenkin tiensä myös digitaalisiin järjestelmiin. Esimerkiksi algoritmisten järjestelmien näkyväksi tekemä syrjintä on monesti lähtöisin datasta, jota järjestelmät käyttävät ja joka heijastaa yhteiskunnan historiallisia tai vallitsevia vinoutumia. Järjestelmiä voidaan muuttaa, jotta ne eivät vahvistaisi tai ylläpitäisi syrjintää, mutta syrjinnän kitkemiseksi on muutettava yhteiskuntaa laajemmin.

5. Algoritmiset järjestelmät muistuttavat byrokratiaa.

Tämänhetkisen algoritmikohinan keskellä on hyvä miettiä, mikä näissä järjestelmissä on oikeastaan uutta. Joiltain osin algoritmit muistuttavat byrokratiaa. On siis puhuttava siitä, miten algoritmit ja ihmiset toimivat yhdessä ja millaista valtaa toimintaan kulloinkin liittyy. Uhkana on, että puhumalla algoritmien vallasta vältytään puhumasta algoritmeista vallankäytön välineenä.

Lue lisää:

• Weapons of Math Destruction -kirja [EDIT 23.10.2018 Julkaistu myös suomeksi käännettynä nimellä Matikkatuhoaseet]
• Automating Inequality -kirja
• If…Then: Algorithmic Power and Politics -kirja
• Rauhankone-kirja
• Laaja lista aiheeseen liittyvää kirjallisuutta: Critical Algorithm Studies: a Reading List