TikTok-sovellus kiellettiin Yhdysvalloissa ja sen käyttäjät nousivat kapinaan. Kapinan keskellä alustayhtiö kutsui vastavalitun presidentti Trumpin avukseen. TikTokin tapaus on tarina alustayritysten ja -yhteisöjen voimasta, mutta myös alustojen roolista osana poliittista valtapeliä.
Suurten kielimallien avulla toimivat viestivät tekoälyt ovat yhä tavallisempia seuralaisia myös työelämän keskustelualustoilla. Niiden kanssa keskustellessa tapamme olla vuorovaikutuksessa mukautuu tekoälyn logiikkaan.
Kun puhutaan siitä, mikä näkyy tai painuu unholaan digitaalisilla alustoilla, puhutaan tyypillisesti algoritmien toiminnasta – ja yleensä myös algoritmien tai teknologiayritysten vallasta. Keskittyminen teknologiaan ohittaa kuitenkin helposti ihmisten roolin, toiminnan ja vastuun. Samalla monet käsitykset algoritmien toiminnasta ja vaikutuksista ovat teorioita nimenomaan ihmisistä ja ihmisten toiminnasta.
TikTok luo uusia haasteita ja mahdollisuuksia poliittiselle viestinnälle ja journalismille. Jotkut toimittajat ja poliitikot ovat ottaneet kanavan omakseen, toiset vierastavat sitä. Kun yhä suurempi osa somekäyttäjistä siirtyy TikTokiin, herää kysymys, millä ehdoin yhteiskunnallista keskustelua käydään alustalla. Onko journalismilla paikkaa tässä keskustelussa?
Eduskuntavaalit 2023 nosti jälleen tutun somevaali-keskustelun mediaan ja sitä kautta myös sosiaalisen median keskusteluketjuihin. Sosiaalinen media ei ratkaissut näitäkään vaaleja, mutta ensikertalaisille ehdokkaille somekampanja ja alustan konventioiden hallinta on tärkeä kirittäjä.
Viime aikoina on keskusteltu poliitikkojen ja somevaikuttajien tavoista käyttää sosiaalista mediaa. Sosiaalisen median palvelut ovat identiteettiperformanssin työkaluja niin taviksille kuin vaikuttajillekin. Julkikuvan rakentaminen verkkoon voi olla tietoista ja suunnitelmallista statuksen ja vallan esittämistä. Siinä tärkeää on paitsi sisältö, myös retoriset keinot, visuaalinen asettelu ja vuorovaikutuksen rakentaminen.
Rajapinta 