Verkon kameleonttipalvelu YouTube täytti tällä viikolla 20 vuotta. Tänä aikana palvelusta on tullut yksi digitaalisen arjen infrastruktuurin kulmakivi, ja se on vaivihkaa ottanut enemmän tilaa myös yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Analytiikka heijastelee yleisön laajaa kiinnostusta journalismiin, mutta merkityksellinen sisältö myös oivalluttaa lukijaa – sitä ei vain (vielä) voi mitata, uskovat suomalaiset toimittajat.
TikTok-sovellus kiellettiin Yhdysvalloissa ja sen käyttäjät nousivat kapinaan. Kapinan keskellä alustayhtiö kutsui vastavalitun presidentti Trumpin avukseen. TikTokin tapaus on tarina alustayritysten ja -yhteisöjen voimasta, mutta myös alustojen roolista osana poliittista valtapeliä.
Suurten kielimallien avulla toimivat viestivät tekoälyt ovat yhä tavallisempia seuralaisia myös työelämän keskustelualustoilla. Niiden kanssa keskustellessa tapamme olla vuorovaikutuksessa mukautuu tekoälyn logiikkaan.
Kun puhutaan siitä, mikä näkyy tai painuu unholaan digitaalisilla alustoilla, puhutaan tyypillisesti algoritmien toiminnasta – ja yleensä myös algoritmien tai teknologiayritysten vallasta. Keskittyminen teknologiaan ohittaa kuitenkin helposti ihmisten roolin, toiminnan ja vastuun. Samalla monet käsitykset algoritmien toiminnasta ja vaikutuksista ovat teorioita nimenomaan ihmisistä ja ihmisten toiminnasta.
TikTok luo uusia haasteita ja mahdollisuuksia poliittiselle viestinnälle ja journalismille. Jotkut toimittajat ja poliitikot ovat ottaneet kanavan omakseen, toiset vierastavat sitä. Kun yhä suurempi osa somekäyttäjistä siirtyy TikTokiin, herää kysymys, millä ehdoin yhteiskunnallista keskustelua käydään alustalla. Onko journalismilla paikkaa tässä keskustelussa?
Rajapinta 