Kestävämpiä digitalisia ratkaisuja verkostoitumiseen ja yhteistyökumppanien valintaan?

Rajapinta.co:n kuukausitapaaminen Tampereella 29.9. vahvisti heikkoja siteitä paikallisiin tutkijoihin. Poimintana tapaamisesta, seuraavassa tiivistelmä järjestäjien tutkimusagendasta, joka paitsi sijoittuu teknologian ja yhteiskunnan rajapintaan myös demonstroi usean tieteenalan mielenkiintoista yhteistyötä. Agenda liittyy Thomas Olssonin (ihminen-teknologia vuorovaikutus), Jukka Huhtamäen (verkostoanalytiikka ja datatiede) ja Hannu Kärkkäisen (tietotyö ja arvonluonti) COBWEB-akatemiahankkeeseen sekä Big Match Tekes-hankkeeseen.

Ihmisten välistä sosiaalista sovittamista (engl. social matching tai matchmaking) tapahtuu työelämässä mm. rekrytointiprosesseissa, tiimien muodostamisessa ja verkostoitumisessa. Sopivan henkilön, yhteistyökumppanin tai tiimin tunnistaminen ja valinta vievät paljon aikaa ja intuitiiviset “mätsäämisen” käytännöt ovat alttiita inhimillisille vinoumille. Esim. verkostointitapahtumissa on yleistä, että samankaltaiset ihmiset vetävät puoleensa toisiaan; tällainen homofilia on kuitenkin tietotyön tuottavuudelle vahingollista. Uskomme, että rohkaisemalla ihmisiä kohtaamaan erilaisista taustoista tulevia, eri yhteisöjen jäseniä voidaan edistää tietotyössä olennaista ideoiden ristiinpölyttymistä ja moninäkökulmaista, verkottunutta arvonluontia.

Tavoitteenamme on suunnitella ja toteuttaa sosiaaliseen massadataan, verkostoanalytiikkaan ja koneoppimiseen perustuvaa tietoteknologiaa, joka mahdollistaa digitaalisia tapoja sovittaa, ryhmäyttää ja törmäyttää ihmisiä työelämässä. “Työelämän Tinder” on mainio vertauskuva, mutta parinvalinnan periaatteet ovat työelämässä aivan erilaiset kuin yksityiselämässä. Tutkimuksemme peruslähtökohta on, että datapohjaisilla tavoilla voidaan tunnistaa otollisia, toisiaan sopivasti täydentäviä osaajakombinaatioita ja siten tuottaa positiivista sosiaalista serendipiteettiä. Tavoite voisi konkretisoitua esim. diversiteettiä lisäävinä henkilösuosittelujärjestelminä (diversity-enhancing people recommender systems) tai uudenlaisina yhteistyökumppaneiden haku- tai selausjärjestelminä.

Sosiaalinen massadata eli “Big Social Data” (esim. sosiaalisen median sisällöt ja profiilit, portfoliot, verkostot) voivat rikastaa palvelujen kautta syntyvää kuvaa kustakin käyttäjästä. Nykyiset profiilit esim. työnhaussa ovat yleensä käyttäjän itse laatimia ja siksi kovin staattisia ja sisällöltään rajoittuneita. Esim. twiitit voivat kertoa paljon henkilön tämän hetken kiinnostuksen kohteista ja tulevaisuuden visioista, kun taas esim. verkossa olevat ammatilliset julkaisut ja esitykset voivat kertoa henkilön yksityiskohtaisesta osaamisesta. Tunnistamalla relevantteja yhteisiä teemoja ja komplementaarisia osaamisia esim. tapahtuman osallistujien välillä voidaan automaattisesti tunnistaa potentiaalisia pareja, joiden kannattaisi keskustella lisää. Sosiaalisten verkostojen analyysillä voidaan paitsi arvioida henkilöiden keskinäistä suhdetta ja verkoston kokonaisrakennetta myös tunnistaa yhteisiä kontakteja ja ns. heikkoja siteitä (weak ties).

Tarkoituksenamme on lisäksi tarjota positiivinen skenaario sosiaalisen median datan käytölle ja digitalisaatiolle yleensä. Ehkäpä tällaisten kaikkia hyödyttävien palvelujen kehittäminen hälventää ihmisten yksityisyydensuojan menettämisen pelkoa sekä motivoi yrityksiä avaamaan data-aineistojaan laajemmin hyödynnettäviksi?

Uusien palveluiden ideointi ja utopististen tulevaisuuskuvien maalailu on kuitenkin huomattavasti helpompaa kuin niiden toteuttaminen. Data-keskeisiä haasteita ovat mm. sopivan datan saatavuus eri palvelujen ja palveluntarjoajien siiloista, datan keräämisen ja analysoinnin yksityisyyteen liittyvät ja muut eettiset haasteet sekä massadatan kehittymättömät analyysi- ja visualisointimenetelmät. Sovittamisen sosiaalipsykologiset haasteet ovat jopa vielä monimutkaisempia: “sopivan” henkilön tai organisaation tunnistaminen vaatii ymmärrystä mm. sovitettavien tahojen mahdollisista yhteistyötarpeista, ja jokaisella sovittamistilanteella on uniikki tavoite ja erityispiirteitä, jotka pitäisi ottaa huomioon järjestelmän päätöksenteossa. Digitaalisten sisältöjen suosittelujärjestelmistä tuttuja menetelmiä (esim. social filtering) ei siis voida suoraan hyödyntää.

Kokonaisuuteen vaikuttavat myös käyttäjäkokemukselliset erityispiirteet: miten saada käyttäjä luottamaan teknologian tekemiin päätelmiin ja suosituksiin henkilöistä? Miten saada ihmiset delegoimaan osan päätäntävallastaan ja toimijuudestaan teknologialle, varsinkin näin perustavanlaatuisen inhimillisellä sovellusalueella? Miten sinä kokisit sen, että kännykkäsi yhtäkkiä piippaa kertoakseen, että joku tuntematon, mutta algoritmin mielestä todella relevantti tyyppi on tulossa samaan tapahtumaan ja että teidän kannattaisi tavata?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s