Sosiaalisen median datan käyttöä tutkimuksessa suitsitaan nyt monelta kantilta. Tämän vuoden keväällä paljastuneen Cambridge Analytica -skandaalin jälkeen sekä Facebook että Twitter ovat uudistaneet pikavauhdilla datapolitiikkaansa. Samaan aikaan tutkijoita ja yliopistojen lakimiehiä on huolestuttanut toukokuussa voimaan tullut GDPR sekä Suomen tuleva uusi tietosuojalaki, joka on hyväksytty eduskunnassa marraskuussa.
On pelkästään hyvä asia, että aineistojen käyttöön kiinnitetään enemmän huomiota, ja että tutkijat joutuvat entistä tarkemmin miettimään aineistojen käytön oikeutuksia. Pohdinnoissa näyttäisi kuitenkin kummallisesti sekoittuvan aineiston tekninen saatavuus, laillisuus ja eettisyys.
Teknisestä näkökulmasta aineistojen saatavuus on hiukan hankaloitunut. Esimerkiksi Facebookin julkisilta sivuilta ei pysty enää rajapinnan (API) kautta lataamaan koneluettavassa muodossa viestejä kirjoittaneiden käyttäjien nimiä. Ryhmistä dataa saa ladata ainoastaan ryhmän ylläpitäjän luvalla. Yksittäisistä profiileista ladattavan datan käyttöä Facebook on rajoittanut jo huomattavasti aiemmin; toki käyttäjä voi halutessaan edelleen sovellusten kautta luovuttaa aineistojaan. Tämän kevään uudistusten myötä kuitenkin myös laajempia käyttäjätietoja tarvitsevat sovellukset joutuvat Facebookilla tarkempaan syyniin. Samanlainen prosessi on syntymässä myös Twitterin osalta: jatkossa jokaisen rajapintaa käyttävän sovelluksen on saatava Twitterin hyväksyntä.
Tutkijayhteisössä keskustelu API-rajoituksista on ollut varsin dramaattista. Tutkijat ovat kansainvälisesti huolestuneet Facebook-tutkimuksen tulevaisuudesta siinä määrin, että aiheesta on julkaistu kirjelmiä ja tehty listauksia rajapintojen avulla tehdyistä tutkimuksista. Akateemiset tutkijat ovat – oikeutetusti – huolissaan siitä, että aineistojen saatavuuden rajoittaminen rajaa myös tiettyjä tutkimusaiheita pois ja siten ohjaa tutkimusta. Toisaalta rajapintojen rajoitukset eivät estä tutkijaa tutkimuseettisten rajojen ja lainsäädännön puitteissa keräämästä laadullista aineistoa esimerkiksi Facebook-ryhmistä.
Toiset ovat huolestuneet palvelujen käyttöehdoissa (Terms of Service, TOS) mainittavista käytön rajoituksista. Joidenkin tulkintojen mukaan esimerkiksi YouTuben käyttö tutkimusaineistona ei ole lainkaan sallittua, koska palvelun käyttöehdot kieltävät palvelun muun kuin yksityisen käytön (jos tilanne olisi tämä Googlen mielestä, luulisi että joku niistä melkein kolmesta miljoonasta YouTube-hakusanalla löytyvästä tutkimusartikkelista olisi jo päätynyt raastupaan). Todennäköisesti amerikkalaisyrityksen ehdoista puuttuu erillismaininta akateemisesta käytöstä, koska se sisältyy jo Yhdysvaltojen lainsäädännössä olevaan fair use -pykälään.
GDPR:n ja Suomen tulevaisuudessa voimaan astuvan tietosuojalain myötä sosiaalisen median aineistojen henkilötietomaisuus on noussut uudella tavalla valokeilaan, vaikka tilanne ei käytännössä juuri ole muuttunut Suomen vanhaan henkilötietolakiin verrattuna. Sosiaalisen median aineisto on käyttäjänimien vuoksi usein henkilödataa, ja tuoreiden tiukimpien tulkintojen mukaan sen kerääminen on nyt tietosuojasyistä kokonaan kielletty.
Sekä GDPR, tuleva tietosuoja-asetus että Suomen nykyinen henkilötietolaki mainitsevat kuitenkin tieteellisen tutkimuksen poikkeuksena henkilötietojen käsittelyyn. Tutkimus on erityisasemassa myös arkaluontoisia tietoja käsiteltäessä sekä rekisteröityjen oikeudessa tietojen poistoon (ns. oikeus tulla unohdetuksi ei automaattisesti päde, ks. Kohta 2.3.8). Henkilötietojen käsittely vaatii rekisteriselosteen ja GDPR:n ohjeistuksien mukaan myös vaikutustenarvioinnin, jos aineistossa on arkaluontoisia tietoja.
Lain noudattaminen ja tutkimuksen poikkeusasema eivät kuitenkaan tarkoita, että kaikenlainen henkilötietojen käsittely olisi eettisesti oikein, tai että kaikenlaisen avoimen aineiston käyttö olisi eettistä. Tämän määrittelee tutkimuseettinen harkinta, jonka periaatteet tiedeyhteisö on itse määritellyt ja joita se myös valvoo. Siksi GDPR:n nostattama keskustelu on tervetullutta ja omiaan parantamaan tutkittavien oikeuksia ja lisäämään tutkimusaineistoista käyttävää eettistä keskustelua. Aiemmin on ehkä luotettu liikaakin siihen, että TOS ratkaisee suostumuksen ongelmat, jotka on ikään kuin ulkoistettu yrityksen tuottamalle dokumentille. Samaan aikaan on varsin hyvin tiedossa, etteivät käyttäjät juuri lue käyttöehtoja.
Eettisen keskustelun keskiössä on usein tutkittavan suostumus (informed consent). Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ihmistieteiden eettinen ohjeistus muistuttaa, että tutkittavan “suostumuksen periaatteesta voidaan poiketa tutkittaessa julkistettuja ja julkisia tietoja sekä arkistoaineistoja”. Tästä näkökulmasta sosiaalisen median aineistojen käyttöön ei tarvita tutkittavan suostumusta, jos aineisto on julkisesti saatavilla.
Oleellisempi on kuitenkin ohjeistuksen toinen kohta: vahingoittamisen välttäminen. Siihen keskittyy myös esimerkiksi Association of Internet Researchers AoIR:n eettinen ohjeistus. Vahingoittamisen välttäminen tarkoittaa esimerkiksi sosiaalisten ja taloudellisten haittojen minimointia sekä tutkimustulosten julkaisemisen mahdollisten seurausten pohdintaa. Se on keskeinen osa tutkimuseettistä harkintaa ja tutkijan ammattitaitoa.
Mutta tutkijalla on myös toinen ammatillinen ja eettinen velvoite: tuottaa yhteiskunnalle kriittistä tietoa. Yhteiskunnalliset ilmiöt Suomessa ja muualla heijastuvat entistä isommin myös digitaalisille alustoille. Siksi ei ole eettisesti kestävää tulkita lakeja ja käyttösääntöjä tiukasti niin, että amerikkalainen alustayritys sanelisi, mitä suomalainen tieteellinen tutkija saa sosiaalisesta mediasta tutkia. Sen sijaan se tarkoittaa, että eettisten pohdintojen perusteella toisinaan voi olla jopa perusteltua rikkoa käyttöehtoja – alkaen esimerkiksi siitä, että käyttöehtojen vastaisesti anonymisoidaan tutkimusaineisto. Tällaista tieteen vapautta puolustaa myös Suomen tuleva tietosuoja-asetus.
* Teksti: Salla-Maaria Laaksonen (Helsingin yliopisto, @jahapaula) & Margareta Salonen (Jyväskylän yliopisto, @MaakeSalonen)
Ps. Rajapinta ry. yhdessä MEVI ry:n kanssa järjestää 10. tammikuuta Tieteiden yössä tapahtuman, jossa kerromme sosiaalisen median aineistojen tutkimuskäytöstä. Työpajassa pääset myös itse penkomaan someaineistoja. Tervetuloa mukaan Tieteiden talolle!
Pps. Erinomaista pohdintaa tutkijoiden ja käyttöehtojen yhteiselosta kriminologian professori Matthew Williamsin ja kumppaneiden artikkelissa Sociology-lehdessä.
