Julkisuuteen tuodun tiedon ja sen unohtamisen oikeutus – yleisen edun ja kehkeytymisen haasteita

Tutkija toimii osana laein säädeltyä yhteiskuntaa, joten tutkimukseen vaikuttavien lakien muutoksista on hyvä olla perillä Рne usein vaikuttavat tutkijoiden käytännön työhön. Tämän tekstin tarkoitus on osoittaa, että julkiseksi saatetun tiedon muuttuminen, esimerkiksi ryhmien ja identiteettien kehkeytymisen takia, on suuri laskennallisen yhteiskuntatieteen eteen avautuva eettinen rajaseutu. Yksittäisen tutkijan on tutkimastaan ilmiöstä riippuen hahmotettava erilaisten kehkeytymisprosessien luonnetta ja otettava huomioon, miten tutkittavien mieli ja sitä myötä tulkinnat saattavat ajan kuluessa muuttua.

cocoons-329070_1920

Taustaa

Online-aineistojen hankintaa ja käsittelyä formalisoi taannoin niin kutsuttu tietosuoja-asetus, lyhyemmin GDPR (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (yleinen tietosuoja-asetus), 2016). Nykyisen tietosuoja-asetuksen edeltäjä (Henkilötietolaki 1999) määritteli erikseen arkaluontoiset tiedot, joukossaan poliittinen suuntaus ja terveystieto. Koska arkaluontoisia tietojakin koskeva tutkimustyö oli aina sallittu, tutkijat määrittelivät sisäisillä säännöillään sen, millainen tieto täsmälleen käsitetään vaikkapa terveystiedoksi, ja miten sen arkaluontoisuuteen pitäisi käytännössä suhtautua.

GDPR-k√§sitteist√∂ss√§ arkaluontoisten, eli “erityisten henkil√∂tietoryhmien” (9. artikla) k√§sittely ei ole kielletty√§ sik√§li kun se “koskee henkil√∂tietoja, jotka rekister√∂ity on nimenomaisesti saattanut julkisiksi”. ‚ÄĚJulkisuuteen saatetulla tiedolla‚ÄĚ on kuitenkin muuttuva luonne. Yksi tutkijan uudistunut vastuu tietosuoja-asetuksen ja er√§iden muiden viimeaikaisten lakien ja tulkintojen j√§lkeen onkin hahmottaa, mik√§ milloinkin on se t√§sm√§llinen tieto, joka on nimenomaisesti saatettu julkiseksi. Kehkeytyvien ryhmien ja identiteettien tutkimuksen esimerkit osoittavat uudistuneita eettisten ja tulkinnallisten pohdintojen paikkoja.

Mikä halutaan unohtaa, mikä tieto milloinkin saatettiin julkiseksi ja mistä ei vielä tiedetä mitä julkisuuteen ollaan laittamassa tai miltä se voi tulevaisuudessa näyttää?

Jotkut tiedot on jossain vaiheessa saatettu julkisiksi, mutta my√∂hemmin ne halutaan poistaa julkisuudesta. GDPR:n tunnetuimpia seurauksia lienee niin kutsuttu “oikeus tulla unohdetuksi”; rekister√∂idyn oikeus pyyt√§√§ itse√§√§n koskevien tietojen poistamista. T√§m√§ oikeus on linjassa tutkimuksen kanssa, jonka mukaan enemmist√∂ online-tutkimuksen kohteista pit√§√§ ep√§mukavana ajatusta, ett√§ heid√§n my√∂hemmin poistamaansa Twitter-viesti√§ k√§ytett√§isiin tutkimuksessa (Fiesler and Proferes 2018). ‚ÄĚOikeus tulla unohdetuksi‚ÄĚ onkin hyv√§ esimerkki siit√§, kuinka lakeja kirjoitetaan ajan my√∂t√§ uudelleen ja tulkitaan eri paikoissa eri tavoilla. Aiempi Suomen henkil√∂tietolaki (1999) ei tunnistanut unohtamisen oikeutta lainkaan, jolloin tietojen poistamisen huomioon ottaminen j√§i tieteen sis√§isen ja jopa yksitt√§isen tutkijan pohdinnan varaan. GDPR:n (2016) mukaan henkil√∂tietojen k√§sittely ei ole lainmukaista en√§√§ sen j√§lkeen kun rekister√∂ity on perunut suostumuksensa, erityisesti silloin kun rekister√∂ity on antanut suostumuksensa lapsena. K√§sittelyn tulisi silti edelleen olla lainmukaista tutkimustarkoituksiin. Vaikka Fieslerin ja Proferesin (2018) tavoittamat tutkittavat eiv√§t siit√§ pit√§isik√§√§n, GDPR ei kiell√§ tutkijaa hy√∂dynt√§m√§st√§ tutkimuksessaan my√∂s poistettuja henkil√∂tietoja (kuten poliittisen kannan ilmaisevia Twitter-viestej√§). Muotoilullaan GDPR silti alleviivaa, ett√§ muissa konteksteissa moinen ei olisi mahdollista. Suomen tietosuojavaltuutettu ohjaa tutkijaa t√§ss√§ linjauksellaan, ett√§ rekister√∂idyll√§ ‚ÄĚei ole oikeutta‚ÄĚ poistattaa h√§nt√§ koskevia tietoja, jos tieto on “tarpeen” “yleisen edun” mukaisessa tutkimustarkoituksessa[1]. Suomalaisessa tulkinnassa ‚ÄĚyleinen etu‚ÄĚ menee n√§in yhdysvaltalaisten Fieslerin ja Proferesin tutkiman yksityisen edun edelle. GDPR ei kuitenkaan sit√§ edellyt√§.

Mit√§ t√§m√§ ‚ÄĚyleinen etu‚ÄĚ sitten k√§yt√§nn√∂ss√§ tarkoittaa? COVID-epidemian py√∂rteiss√§ voidaan nostaa esiin tietosuojavaltuutetun linjaama kansanterveyteen liittyv√§ yleinen etu, jota hahmottelee my√∂s hiljattain s√§√§detty, niin kutsuttu toisiolaki (Laki sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta k√§yt√∂st√§ 2019). Tutkimukseen vaikuttavassa lains√§√§d√§nn√∂ss√§ on kuitenkin m√§√§ritelty muitakin yleisi√§ etuja. Niin kutsutut tiedustelulait, (Laki sotilastiedustelusta 2019), sek√§ (Laki henkil√∂tietojen k√§sittelyst√§ rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden yll√§pit√§misen yhteydess√§ 2018), hahmottelevat nyky√§√§n my√∂s Suomessa rajalinjoja tutkijalle ja tutkittaville, joiden toimien voisi tulkita olevan kansallisen turvallisuuden kannalta kiinnostavia. T√§m√§n tyyppiset tutkimusaiheet eiv√§t ole suorastaan harvinaisia ‚Äď esimerkkin√§ palvelkoon kapinallisryhmien mobilisoituminen onlinealustoilla, kuten (K√§ihk√∂ 2020):n Ukrainaa k√§sittelev√§ss√§ julkaisussa. Tutkijan luonnollisesti kuuluu pohdiskella esimerkiksi sit√§, kuka kuuluu kapinallisryhm√§√§n, mill√§ perusteella, ja mill√§ perustein tutkittavat sek√§ tutkittava ryhm√§ valitaan ja identifioidaan. Asiaa mutkistaa se, ett√§ Internetiss√§ my√∂s leikitell√§√§n identiteeteill√§ (Lampinen, Lehtinen, and Cheshire 2014), ja toisaalta poliittisten ryhmien p√§√§m√§√§r√§t muokkautuvat v√§hitellen diskursiivisessa prosessissa (Tilly 2002). On siis oltava sensitiivinen sille, kuinka vakaasti joku on saattanut julkiseksi tiedon siit√§, ett√§ edustaa tietty√§ poliittista kantaa. Tutkijan valinnoilla voi olla viime k√§dess√§ tuomioistuinseuraamuksia.

‚ÄĚOikeus unohtaa‚ÄĚ ei siis koske aivan kaikkia tilanteita, mutta lains√§√§d√§nn√∂n aluevaltaukset eiv√§t ole pelk√§st√§√§n syy h√§m√§rt√§√§ tutkittavien poliittista kantaa viranomaisten pelossa. Laajemmin ymm√§rrettyn√§ tutkija tarvitsee sensitiivisyytt√§ niin sille, miten tutkittava tutkimuksessa kullakin hetkell√§ nimet√§√§n, kuin sille, kuinka h√§nen annetaan suhtautua menneisyyteens√§. GDPR:ss√§ esimerkkin√§ ‚ÄĚoikeudesta unohtaa‚ÄĚ k√§ytet√§√§n lapsena annetun suostumuksen peruuttamista. ‚ÄĚSuccess kid‚ÄĚ-meemi on kuitenkin ambivalentti √§√§riesimerkki tapauksesta, jossa yht√§ lapsuuden hetke√§√§n ei voi koskaan unohtaa, koska siit√§ on tullut osa kulttuurista kuvastoa[2]. Nuorison tutkimista Internet-kontekstissa on aiemmin ansiokkaasti pohtinut esimerkiksi (Tikka 2014), mutta kuinka tutkijoina otammekaan huomioon aikuiset, joiden suhtautuminen julkisuuteen saattamaansa tietoon muuttuu? Esimerkkej√§ usein staattisiksi oletettujen tietojen muutoksesta voidaan nimet√§ kaksi. Poliittisen kannan muuttumisen esimerkkin√§ palvelkoon radikaalin suomalaisen vastarintaliikkeen perustaja, joka katsoo menneisyytt√§√§n katumuksella, ja on kirjan julkaisemalla tehnyt aiempiin ajatuksiinsa pes√§eron (Holappa 2016). Toisen tyyppinen esimerkki ovat henkil√∂t, jotka haluavat jossain vaiheessa muuttaa usein staattiseksi oletettua ominaisuutta kuten julkiseksi saatettua ‚ÄĚsukupuoli‚ÄĚ-kategoriaa. Julkisiin esimerkkeihin kuuluvat sukupuoltaan korjanneet suomalainen kirkkoherra Aalto[3] ja yhdysvaltalainen ex-urheilija-televisiot√§hti Jenner[4]. J√§lkimm√§iset kaksi eiv√§t haastatteluissaan Holapan tavoin tuomitse aiempaa el√§m√§nvaihettaan. N√§it√§ hyvin erilaisia esimerkkej√§ yhdist√§√§ kuitenkin se, etteiv√§t ihmiset aina n√§yt√§ kaipaavan ‚ÄĚoikeutta unohtaa‚ÄĚ. He ty√∂st√§v√§t julkiseksi tiedoksi p√§√§tynytt√§ menneisyytt√§√§n ja nykyisyytt√§√§n osana ymp√§rist√∂√§√§n. T√§m√§ tutkijan tulee ymm√§rt√§√§ silloinkin, kun ty√∂st√§minen saatetaan vain osittain julkiseksi.

Pohdinnat kiertyvät lopulta yhden ja saman aiheen ympärille: Online-tutkijalle tarjoutuva julkisuuteen saatettu tieto on muuttuvaa. Se voi olla alkujaankin tulkinnanvaraista, ja mahdolliset tulkinnat muuttuvat ajan myötä. Esimerkiksi kehkeytyvät poliittiset ryhmät eivät suinkaan ole alusta asti päämäärätietoisia ja stabiileja. Niiden ideologia ja jäsenyys on etenkin alkuvaiheessa yleensä huokoista; rajat ovat vasta kehkeytymässä (Abbott 2014, 2016; Tilly 1978). Toisaalta erityisesti marginaalista nouseviin identiteetteihin on kehkeytymässä intersektionaalisuutta, jossa eri lähtökohdista ponnistavat identiteetit löytävätkin yhteneväisyyksiä toistensa kanssa (Abbott 2001; Crenshaw 1989; Tormos 2017). Käymistilassa olevien identiteettien kantajat toisaalta käyvät läpi omaa identiteettiprosessiaan, toisaalta hahmottelevat niin henkilökohtaisen kuin ryhmäidentiteettinsä intersektionaalisuutta muiden identiteettien kanssa.

On selv√§√§, ett√§ erityisesti kehkeytyvi√§ ilmi√∂it√§ hahmottelevan tutkijan on aktiivisesti suhteutettava aineistonsa ja tutkimuksensa eritasoisten kehkeytymisprosessien vaiheisiin, sek√§ ‚ÄĚunohtamisen‚ÄĚ ja ‚ÄĚyleisen edun‚ÄĚ problematiikkaan. Vaikka johtop√§√§t√∂s olisi, ett√§ t√§n√§√§n on ‚ÄĚyleisen edun‚ÄĚ mukaista tutkia transsukupuolisuuttaan 2010-luvun alussa kipuilleen nuoren online-viiltelykertomuksia, ei liene haittaa hahmotella silloin t√§ll√∂in my√∂s sit√§, miten omien aiempien aineistojen tulkinta muuttuisi ajan my√∂t√§.

Viitteet

Abbott, Andrew. 2001. Chaos of Disciplines. University of Chicago Press.

‚ÄĒ‚ÄĒ‚ÄĒ. 2014. The System of Professions: An Essay on the Division of Expert Labor. University of Chicago press.

‚ÄĒ‚ÄĒ‚ÄĒ. 2016. ‚ÄúSocial Order and Process.‚ÄĚ In Processual Sociology, University of Chicago Press, 198‚Äď232.

Crenshaw, Kimberle. 1989. ‚ÄúDemarginalizing the Intersection of Race and Sex: A Black Feminist Critique of Antidiscrimination Doctrine, Feminist Theory and Antiracist Politics.‚ÄĚ The University of Chicago Legal Forum: 139‚Äď68.

Fiesler, Casey, and Nicholas Proferes. 2018. ‚Äú‚ÄėParticipant‚Äô Perceptions of Twitter Research Ethics.‚ÄĚ Social Media and Society 4(1).

Henkilötietolaki. 1999. Finland. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/kumotut/1999/19990523.

Holappa, Henrik. 2016. Min√§ Perustin Uusnatsij√§rjest√∂n ‚Äď Suomen Vastarintaliikkeen Ex-Johtajan Muistelmat. Into Kustannus.

K√§ihk√∂, Ilmari. 2020. ‚ÄúConflict Chatnography: Instant Messaging Apps, Social Media and Conflict Ethnography in Ukraine.‚ÄĚ Ethnography 21(1): 71‚Äď91.

Laki Henkilötietojen Käsittelystä Rikosasioissa Ja Kansallisen Turvallisuuden Ylläpitämisen Yhteydessä. 2018. Finland. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20181054.

Laki Sosiaali- Ja Terveystietojen Toissijaisesta Käytöstä. 2019. Finland. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190552#Lidp446465968.

Laki Sotilastiedustelusta. 2019. Finland. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190590.

Lampinen, Airi, Vilma Lehtinen, and Coye Cheshire. 2014. ‚ÄúMedia Choice and Identity Work: A Case Study of Information Communication Technology Use in a Peer Community.‚ÄĚ In Communication and Information Technologies Annual, Studies in Media and Communications, Emerald Group Publishing Limited, 103‚Äď30. https://doi.org/10.1108/S2050-206020140000008020.

Tikka, Minttu. 2014. ‚ÄúTutkija Nuorten Mediamaailmassa.‚ÄĚ Nuorisotutkimus 32(3).

Tilly, Charles. 1978. From Mobilization to Revolution. Addison-Wesley.

‚ÄĒ‚ÄĒ‚ÄĒ. 2002. Stories, Identities, and Political Change. Rowman & Littlefield.

Tormos, F. 2017. ‚ÄúIntersectional Solidarity.‚ÄĚ Politics, Groups, and Identities 5(4): 707‚Äď20. https://doi.org/10.1080/21565503.2017.1385494.

 

[1] https://tietosuoja.fi/oikeus-poistaa-tiedot

[2] https://thetab.com/uk/2020/02/11/success-kid-meme-now-142830

[3] https://yle.fi/uutiset/3-11228614

[4] https://www.vanityfair.com/hollywood/2015/06/caitlyn-jenner-bruce-cover-annie-leibovitz

Miten GDPR vaikuttaa tutkijan ty√∂h√∂n?

Helsingin yliopistolla järjestettiin koulutus tutkijoille EU:n uudesta tietosuoja-asetuksesta GDPR:sta (General Data Protection Regulation). GDPR koskee henkilötietorekisterien keräämistä ja käsittelyä ja sen tarkoituksena on harmonisoida EU-maiden tietosuojalainsäädäntöä. Täysmittaisesti GDPR:n soveltaminen alkaa 25.5.2018. Tarkan kuvauksen GDPR:sta voi lukea esimerkiksi täältä tai täältä. Helsingin yliopiston työntekijöille koulutusmateriaali löytyy täältä.

Tutkimuksen etiikan periaatteet auttavat tutkijaa pitkälle myös uuden lain puitteissa (kts. esim. Sallan postaus verkkotutkimuksen etiikasta), mutta joitakin muutoksia nykykäytäntöihin tulee. Tässä havaintoja, jotka mielestäni vaikuttavat eniten tutkijan työhön varsinkin yhteiskuntatieteissä.

GDPR koskee henkilötietoja koskevia rekistereitä tai aineistoja, ja usein esimerkiksi kysely- tai haastatteluaineistot sisältävät henkilötietoja. Henkilötietona voidaan pitää mitä vaan tietoa, joka voidaan yhdistää johonkin luonnolliseen henkilöön. Itsestään selviä ovat nimet, sosiaaliturvatunnukset, osoitteet ja muut vastaavat tiedot, mutta myös esimerkiksi IP-osoitteet katsotaan henkilötiedoksi. Pseudonymisointi (salanimien tai numerotunnisteiden käyttö) on yleinen tapa ohittaa henkilötietojen käsittelyyn liittyviä haasteita, mutta laissa pseudonymisoitu tieto nähdään lähtökohtaisesti samoin kuin henkilötiedot paljastava, ei-pseudonymisoitu tieto. Tiedon anonymisointi onkin suositeltavaa aina kun mahdollista (henkilötiedot tai pseudonyymien lisätiedot/koodiavaimet pysyvästi poistettu).

Oma lukunsa ovat arkaluonteiset tiedot, joita ovat ainakin:

  • Rotu, etninen alkuper√§
  • Poliittiset mielipiteet, √§√§nestysk√§ytt√§ytyminen
  • Uskonnolliset tai filosofiset vakaumukset
  • Ammattiyhdistysliikkeen j√§senyys
  • Terveystiedot
  • Seksuaalinen suuntautuminen
  • Rikosrekisteri

Arkaluonteisen henkilötiedon tapauksessa tutkijan tulee laatia tietosuojaa koskeva vaikutustenarviointi (Data Processing Impact Assessment, PDIA). Lisätietoja löytyy täältä, ja varmasti kaikkien yliopistojen omilta lakimiehiltä tai tietosuojavastaavilta.

Henkil√∂tietojen ker√§√§misen yhteydess√§ pit√§√§ huomioida minimisaation periaate ‚Äď ker√§√§ ainoastaan ne henkil√∂tiedot, jotka ovat tutkimuksen kannalta v√§ltt√§m√§tt√∂mi√§, ja j√§t√§ muut ker√§√§m√§tt√§. Tietoja saa k√§ytt√§√§ ainoastaan siin√§ tarkoituksessa, johon lupa on annettu. Lupaa pyydett√§ess√§ tutkijan kannattaa ottaa huomioon aineistojen mahdollisen jatkok√§ytt√∂, ja pyyt√§√§ my√∂s siihen suostumus. Tieteellisen tutkimuksen tapauksessa my√∂s laissa s√§√§detyn teht√§v√§n suorittaminen tai yleinen etu voivat toimia laillisina henkil√∂tietojen ker√§√§misen ja k√§sittelyn perusteina.

Nickname

Suurin muutos aiempaan henkilötietolakiin on rekisterinpitäjän osoitusvelvollisuus, eli velvollisuus kirjallisesti osoittaa GDPR:n mukaisen toiminnan ja rekisteröityjen oikeuksien täyttämisen. Riittävät toimenpiteet määritellään riskianalyysin mukaan, eikä laki suoraan määrittele, mitä nämä toimenpiteet ovat. Rekisteröityjen oikeudet ovat:

  • Saada l√§pin√§kyv√§√§ tietoa rekisterist√§
  • P√§√§st√§ omiin tietoihin
  • Oikaista tietoja
  • Tulla unohdetuksi
  • Rajoittaa k√§sittely√§
  • Siirto-oikeus
  • Vastustamisoikeus

Tieteellinen tutkimus voi useimmissa tapauksia toimia poikkeuksena, jos tutkimuksesta on laadittu tutkimussuunnitelma, hankkeella on vastuullinen tutkija tai tutkimusryhmä ja henkilötietoja käytetään ainoastaan tutkimustarkoituksiin.

GDPR:ssä erotetaan rekisterinpitäjä ja henkilötietojen käsittelijä, joka toimii rekisterinpitäjän ohjeiden mukaisesti. Tieteellisen tutkimuksen tapauksessa rekisterinpitäjänä pidetään lähtökohtaisesti yliopistoa ja tutkijaa käsittelijänä. Tutkijoiden tulee siis noudattaa yliopiston tietosuoja- ja tietoturvasääntöjä, jotka kannattaa käydä läpi olemassa olevien henkilötietoja sisältävien aineistojen ja uusien aineistojen keräyksen osalta. Poikkeuksena on tutkimus, joka toteutetaan omalla ajalla ja rahalla, tai jos tutkija esimerkiksi omistaa aineiston itse. Tällöin väärinkäytöksistä seuraavat sanktiot voivat langeta rekisterinpitäjälle, eli yksittäiselle tutkijalle.

Viimeisenä huomiona nostan sopimuksen henkilötietojen käsittelystä (Data Processing Agreement, DPA), joka vaaditaan, kun tietojen käsittely ulkoistetaan. Koska esimerkiksi tietojen säilytys luetaan tietojen käsittelyksi, tutkijan tulee mm. ottaa huomioon, mitä pilvipalveluja työssään käyttää. Henkilötietoja sisältävät aineistot kannattaa siis aina säilyttää ensisijaisesti yliopiston palvelimella tai muuten yliopiston sisällä, eikä esimerkiksi Google Drivellä tai Dropboxissa.

Tässä siis huomioita, joita itse koulutuksesta tein. Kommentoi jos huomaat puuttuvia keskeisiä pointteja GDPR:stä tutkijan työn näkökulmasta!

Taitavasti eettistä verkkotutkimusta

https://www.flickr.com/photos/janetmck/15422638442/
(cc) Janet McKnight, Flickr

Vaatii taitoa ja rohkeutta rakentaa sosiaalista mediaa hyödyntävät tutkimusasetelmat niin, että eettisen tutkimuksen ehdot täyttyvät. // Teksti on rinnakkaisjulkaisu TENK:n Vastuullinen tiede -sivustolta (CC BY 4.0).

Sosiaalinen media valtavine viestimäärineen näyttäytyy monelle tutkijalle houkuttelevana aineistopankkina, halusipa sitten tutkia ihmisten asenteita ja käyttäytymistä tai yhteiskunnallisia muutoksia. Aineistojen vapaa saatavuus ei kuitenkaan poista eettisen pohdinnan tärkeyttä.

Verkkosisältöjen tutkimuskäyttöä koskevat eettiset käytännöt ja ohjeistukset ovat kirjavia Suomessa ja kansainvälisesti. Suomessa ihmistieteiden eettisen ennakkoarvioinnin ohjeistus ei ota erikseen kantaa verkkotutkimukseen. Tutkimukseen vaikuttavat lait puolestaan ovat auttamattomasti digitaalista aikaa jäljessä. Käytännössä tutkija joutuu verkkoaineistojen kanssa toimimaan hiukan harmaalla alueella ja luottamaan omaan harkintaansa ratkaisuja tehdessään.

Tutkimuskohteena ihminen vai data?

Tutkimuseettisen neuvottelukunnan laatima ohjeistus ihmistieteiden eettisestä ennakkoarvioinnista lähtee siitä, että ihmistieteellistä tutkimusta ohjaa kolme eettistä periaatetta: tutkittavan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, vahingoittamisen välttäminen sekä yksityisyyden ja tietosuojan säilyttäminen. Periaatteet viittaavat siis erityisesti tutkimuksiin, jossa tutkimuksen kohteena on ihmistoimija. Verkkoaineistojen kohdalla tyypillistä on kuitenkin ihmisen, datan ja tekstin rajan hämärtyminen.

Jos tutkimuksen fokus on sisällöissä, voidaan sosiaalisen median aineistot rinnastaa julkistetuiksi tiedoiksi tai rekisteriaineistoiksi, jolloin tutkittavien erillistä suostumusta ei vaadita. Sosiaalisen median aineistoissa tekstit kuitenkin tyypillisesti ovat yksityishenkilöiden tuottamia ja käyttäjän nimi usein näkyvillä.

Usein verkossa tutkimusta tehdään kontekstissa, jossa suostumuksen kerääminen kaikilta tutkittavilta on vaikeaa ja käytännössä jopa mahdotonta. Monilla verkkoalustoilla keskustelua käydään anonyymisti eikä esimerkiksi vanhasta aineistosta ole useinkaan mahdollista etsiä nimetynkään tekijän yhteystietoja.

Verkkotutkimuksessa tutkimuskohde on siis väistämättä häilyväinen, eikä ihmisyys olekaan kovin järkevä tapa tarkastella verkkotutkimusta. Keskeisempää on pohtia laajemmin tutkimuksen mahdollisesti aiheuttamaa haittaa, tutkittavien haavoittuvutta ja yksityisyyttä.

Kimurantti julkisuus ja yksityisyys

Verkossa julkisen ja yksityisen ero hämärtyy helposti. Sosiaalisen median kontekstissa teknisesti julkisella aineistolla tarkoitetaan kaikkien saataville julkaistuja päivityksiä esimerkiksi avoimilla keskustelualustoilla tai ryhmissä. Selkeästi yksityistä aineistoa ovat esimerkiksi tutkijalle luottamuksellisesti lähetetyt viestit sosiaalisen median kanavissa tai viestit suljetuista ryhmistä, joihin tutkijalla on pääsy.

Silti teknisesti julkistenkin viestien kohdalla on vaikea arvioida kirjoittajien käsitystä aineiston julkisuudesta. Yksityisyyden ja julkisuuden käsitteet ovat vahvasti kulttuurisidonnaisia. Lisäksi palveluiden yksityisyysasetukset muuttuvat niin usein, että tavalliselle käyttäjälle ei välttämättä ole aina selvää, mitkä viesteistä ovat julkisia ja mitkä eivät. Näin ollen tiedon julkinen saatavuus ei yksinään riitä eettiseksi periaatteeksi, vaan tutkijan on pohdittava myös tiedon tuotannon kontekstia sekä tiedon arkaluontoisuutta.

Teknisestä ja lainopillisesta näkökulmasta neuvottelukumppanina verkkoaineistojen tutkimuksessa on myös verkkoalusta, jossa sisällöt on julkaistu. Tutkijan onkin syytä tutustua verkkopalveluiden käyttöehtoihin. Ne asettavat usein reunaehtoja materiaalin tutkimuskäytölle sekä rajoittavat koneellisesti ladattavan aineiston saatavuutta joko suojellakseen käyttäjien yksityisyyttä tai omaa liiketoimintaansa. Esimerkiksi Facebookista pystyy koneellisesti lataamaan ainoastaan julkisten ryhmien ja sivujen sisältöjä, mutta yksityishenkilöiden profiileista julkisetkaan päivitykset eivät ole saatavilla. Selaimen kautta ne ovat kuitenkin nähtävissä ja helposti osa esimerkiksi verkkoetnografin aineistoa.

Teksti ja konteksti

Tutkijat ovat käsitelleet luottamuksellisia aineistoja ennen digiaikaakin, eivätkä yksityisyyden suojaamisen ongelmat ole verkkoaineistoissa perustavalla tavalla erilaisia esimerkiksi haastatteluaineistoihin verrattuna. Myös sosiaalisen median aineistoja on analyysivaiheessa mahdollista käsitellä niin, että yksityishenkilöiden anonymiteetti ja tietosuoja säilyvät. Esimerkiksi poliittisen viestinnän tutkimusprojekteissamme anonymisoimme aineistosta tavalliset käyttäjät, mutta jätimme poliitikkojen nimet näkyville.

Anonymisointi kuitenkin ratkaisee vain analysointivaiheen haasteita. Sosiaalisen median aineistojen erityispiirre on se, että vaikka tutkimuksen kohteena olisikin pelkkä teksti, on se helppo yhdistää takaisin alkuperäiseen kirjoittajaan. Yksittäisen twiitin lähettäjä löytyy helposti syöttämällä teksti hakukoneeseen. Lisäksi erilaisia aineistoja yhdistämällä anonymisoitujenkin henkilöiden tunnistaminen voi olla mahdollista.

Siksi eettiset periaatteet on pidettävä mielessä myös silloin, kun tutkimusjulkaisuun valitaan lainauksia aineistosta tai jos aineistoa halutaan avata tutkimuskäyttöön. Arkaluontoisten teemojen kohdalla tutkija joutuu punnitsemaan, näyttääkö hän lukijalle aineistonäytteitä parantaakseen argumentaatiotaan vai pyrkiikö hän turvaamaan tutkittavien anonymiteetin.

Tietoa, taitoa ja rohkeutta

Lakitekstiviidakossa ja eettisiä ohjeita tiukasti lukien on helppo tulkita, että sosiaalisen median aineistojen käyttäminen ei ole laillista tai eettisesti suotavaa. Varsinkin yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen näkökulmasta tutkijoilta kaivataan kuitenkin paitsi ammattitaitoa, myös rohkeutta ja taitoa rakentaa sosiaalista mediaa hyödyntävät tutkimusasetelmat siten, että eettisen tutkimuksen ehdot täyttyvät. Sosiaalinen media heijastelee lukuisia yhteiskunnallisesti merkittäviä teemoja. On sääli, jos esimerkiksi yhteiskunnallista vallankäyttöä koskevista tutkimuksista pitäisi ohjeiden puuttuessa jättää digitaalinen osuus tekemättä.

Kuten kaikessa tutkimuksessa, verkkotutkimuksessa on asetelmia, jotka eettisist√§ syist√§ tulisi j√§tt√§√§ toteuttamatta. Tutkimuksen tutkittaville aiheuttamat haitat ja seuraukset ovat kuitenkin kontekstin m√§√§ritt√§mi√§ tekij√∂it√§, mink√§ vuoksi yleisp√§tevien ohjeiden antaminen on mahdotonta. Eettisen pohdinnan avuksi l√∂ytyy kuitenkin erilaisia apuv√§lineit√§ esimerkiksi t√§m√§n kirjoituksen viitteist√§ ‚Äď erityisesti verkkotutkimuksen kansainv√§lisen yhdistyksen Association of Internet Researchers AoIR:n julkaisema eettinen ohjeistus on erinomainen apu tutkijalle.

Salla-Maaria Laaksonen on tutkija Helsingin yliopistossa.

Lisätietoja:

  • AoIR (2012). Ethical decision-making and Internet research: Version 2.0. Recommendations from the AoIR Ethics Working Committee. Final Draft; Association of Internet Researchers. (pdf)
  • √Ėstman, S., & Turtiainen, R. (2016). From research ethics to researching ethics in an online specific context. Media and Communication, 4(4), 66‚Äď74.
  • Tikka, Minttu (2014) Tutkija nuorten mediamaailmassa: tutkimuseettisi√§ kysymyksi√§. Nuorisotutkimus vol. 32(3).
  • Turtiainen R, √Ėstman S. (2013). Verkkotutkimuksen eettiset haasteet: Armi ja anoreksia. Kirjassa: Laaksonen S-M, Matikainen J, Tikka M. (toim.) Otteita verkosta. Verkon ja sosiaalisen median tutkimusmenetelm√§t. Tampere: Vastapaino, s. 49‚Äď67.